Don Divinio
|
Palkittu KRJ:n laatuarvostelussa I-palkinnolla, 100,5 p. / KRJ-I
Palkittu YLA:n tilaisuudessa II-palkinnolla, 84,5p. / YLA2
Divi on toinen orini Oldfinion Dressagen kasvatista Oldfinion Dampenista. Minulla oli siitä jo yksi ykköspalkinnon kisahevonen ja nyt hain itselleni uutta suoritushevosta. Koska tarkoitus oli saada hevonen jolla riittää liike Grand Prix-luokkiin, oli selvää, että valitsen itselleni hevosen tallin D-linjasta. Se on tuottanut monta vaikean tason kilpahevosta joten ainakin sukutaulun puolesta hevosemme on vahva suorittaja. Elokuussa tammamme Kadine varsoi suurikokoisen varsan. Varsominen sujui ihan hyvin, vaikkakin ensisynnyttäjää avustettiin ponnistamaan varsa ulos. Divi on alusta lähtien ollut hyvin rohkea hevonen. Siitä on kasvanut suurikokoinen ja näyttävä. Ulkonäöltään se muistuttaa paljon veljeään Donysia vaikka emä on eri. Luonne taas on täysin vastakohta...
Oriin ratsastaminen on suuressa tallissa ollut haaste. Divi on ehkä urani vaikein hevonen ratsastaa. Sen selässä tuntuu siltä, että pieninkin väärä liike saa sen räjähtämään käsiin. Toisaalta "räjähdysalttius on varmasti se mikä tuo oriin näyttävyyttä. Kun ori lähtee suureen raviinsa lävistäjältä ja liitää pitkin diagonaalia eteenpäin, ei voi tehdä muuta kuin huokaista syvään ja ihastella. Divin kanssa on luotu toimivaa suhdetta alusta lähtien ja nykyään sillä ratsastaa ainoastaan yersinio. Kun luottamus hevoseen ja hevosella ratsastajaan on ollut kunnossa, on saatu kaivettua hevosesta parhaat puolet esiin. Ilman pystyyn hyppimisiä, ryöstämistä ja pukkirodeosarjoja, mitä Divi mielellään esittää jos ratsastajan silmämuna on hänen mielestään väärässä asennossa. Tämän herkän ja reaktiivisen luonteen vuoksi Divi ei ole aktiivisesti tarjolla jalostukseen, mutta jos joku todella etsii tammalleen reaktiivista oria niin tässä se varmasti on.
Divillä on tallilla häijyn orin maine, vaikkakin itse en sitä täysin allekirjoita. Ori vaatii käsittelijäkseen määrätietoisen ammattilaisen ja kun se yhteinen punainen lanka on löydetty, on ori mitä mukavinta seuraa. Toisaalta, kun Diviä ei tallissa kokemattomat tai uudet työntekijät pääse hoitamaan tai käsittelemään, voi siitä helposti saadakin sellaisen kuvan, että se on todella vaikea. Kuitenkin kaikki perustoimenpiteet ja arkiaskareet sujuvat aivan samalla tavalla kuin minkä muunkin hevosen kohdalla. Ainut missä kannattaa olla oriin kanssa tarkkana, on se, mitä ympärillä tapahtuu ja sen tuomat yllättävät tilanteet jotka saavat herkän hevosen reragoimaan salamannopeasti.
Divi kuuluu tallimestarimme suosikkihevosiin koska se on kuulemma niin sanottu "hyvä jätkä" ja heillä on aina yhdessä "jätkien jutut" vaikkakin tallimestarimme on naispuolinen. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että Divi on rehti ja reipas kaveri kunhan sille ollaan rehtejä ja sitä käsitellään kunnioittaen.
|
Isänisänisä Daission oli luonteeltaan hyvin vaikea vaikka oriin luonnetta yrittiin aina kaunistella suurempien tammamäärien toivossa. Se jätti luonnetta myös jälkeläisilleen ja usea oriin jälkeläinen on aiheuttanut harmaita hiuksia niin amatööreille harrastajille kuin alan ammattilaisillekin. Daission on kuitenkin jättänyt jälkeen useamman Grand Prix-tason kilpahevosen joten se oli jonkun aikaa erittäin suosittu ori kun kasvattajat halasivat itselleen varsaa jonka saisi kilpakentille keräämään mainetta. Ehdottomasti siis yksi aikansa huippuperiyttäjä kouluhevosista, mutta ikävänä piirteenä jätti jälkeläisilleen myös luonnetta. Ori itse ei juurikaan kilpaillut. Jonkun aikaa vaativan tason luokissa, mutta omistajalle oli helpompaa toimia hankalan hevosen kanssa kun se pysyi kotona astutuspuuhissa.
Isänisänemä Florella oli kaunis tamma. Sillä oli sysimusta karvapeite ja päätä koristi suuri läsi joka ulottui turpaan asti. Värin osalta Florella kuitenkin päästi orin ominaisuudet läpi ja kaikki tamman kahdeksan jälkeläistä ovat olleet saman värisiä kuin oriit ja kenelläkään ei ollut yhtä suurta läsiä vaikka merkkejä päästä saattoi löytyä. Florella varsoi viisi oria ja kolme tammaa. Kaikki kolme tammaa on kantakirjattu sekä kaksi tamman orijälkeläistä kilpailee GP-tason kilpailuissa. Toinen siis meidän tallin Dontare. Florella syntyi saksassa Wiesenheimin Oldenbursiittolassa jossa se varsoi ensimmäiset varsansa. Myöhemmin tamma myytiin pienemmälle kasvattajalle jolla on suhteita jonkun verran myös pohjoismaihin ja heidän kasvattejaan on näkynyt täällä Dontaren lisäksi kilpailuissa.
Isänemänisä Flocio on ollut erinomainen periyttäjäori. Sen jälkeläiset ovat olleet loistavia kilpahevosia ja kilpailleet niin koulu- kuin esteratsastuksessa kansainvälisellä tasolla. Raamikas ori liiteli vuoden 2008 Saksan oripäivien tähtiorina ja sen työskentely kuvattiin "voimakkaaksi, lennokkaaksi ja kauniiksi katseltavaksi". Ei siis ihme, että orilla on jo yli 60 jälkeläistä.
Isänemänemä Aiphilialla on kiiltävä väritys ja kaunis tammamainen ilme jonka toivoisin näkeväni jokaisen oman varsani silmissä. Ensimmäisen kerran tamma tuli vastaani kun se hyväksyttiin Oldenburg kantakirjaan, mutta päätös saada tammasta varsa tuli vasta muutama vuosi myöhemmin kun sen kuva kiilteli hevosjalostuslehden kannessa.
Emänisänisä Southern Smoke on punaruunikko kantakirjattu trakehnerori, jolla oli mahtava ura esteratsastuksen parissa. Kilpavuosinaan Southern Smoke kilpaili 150 cm rataesteradoilla ratsastajansa kanssa. Southern Smoke vedettiin pois kilparadoilta vain 11 vuoden ikäisenä lievän loukkaantumisen vuoksi. Ori on jättänyt jälkeläisilleen ehdottoman järkevää ja ystävällistä luonnetta, sekä rautaisia hermoja.
Emänisänemä Heartbreaker on rautias trakehnertamma. Heartbreaker on luonteeltaan kuumempi kuin jälkeläisensä, mutta on kuitenkin ihmisille erittäin ystävällinen ja kiltti. Ratsastettavuudeltansa tamma on melko vaativa ja tamman kanssa kilpailtiinkin aikoinaan kenttäratsastuksen parissa. Heartbreaker on pieni (160 cm) erittäin ketterä pikkutamma, joka ylitti kilparadoilla esteen kuin esteen ja tuli vaivattomasti maaliin pitkän laukkaosuuden jälkeen. Heartbreaker toimii nykyään kasvattajansa omistuksessa siitostammana. Tamma on jättänyt Heartbreaker II:n lisäksi kolme muuta orijälkeläistä.
Emänemänisä Yohan, tunnettu musta 169cm korkea oldenburgori oli – monen ihmisen sanoin – yksinkertaistettuna jämpti kokonaisuus. Vaikkei se rakenteeltaan ollutkaan mitenkään erityisen jytky, oli Yohanilla sellaista ryhtiä ja karismaa, että se vaikutti kokoistaan suuremmalta ja jämäkämmältä. Myös luonteeltaan ori oli varsin jämäkkä, se ei turhia sosiaalisuuksia harrastanut, oli hieman sulkeutunut luonteeltaan ja vääti määrätietoista käsittelyä kunnioittaakseen ihmisiä. Yohan oli kuitenkin hyvä suoritushevonen ja se kilpaili menestyksekkäästi pääasiassa kansallisilla kouluradoilla, sijoittuen pari kertaa myös kansainvälisillä radoilla. Yohan oli suosittu jalostusori aikanaan ja vaikka sitä käytettiin pääasiassa puoliverijalostukseen, niin oldenburgeille kuin muillekin puoliveriroduille, käytettiin sitä tuomaan myös ratsuponeihin ryhdikkyyttä ja kokoa. Suurin osa orin reilusta seitsemästäkymmenstä varsasta on kouluratsuja. Yohan jouduttiin lopettamaan jo 19-vuotiaana kun se katkaisi jalkansa tarhassa.
Emänemänemä Karinia on rautiaankimo 161cm korkea koulutamma tunnettua K-tammalinjaa oldenburgien kantakirjassa. Karinia jatkaa emälinjansa hienoa työtä ja siitä onkin pidetty emänemänemänemänsä jälkeen parhaana K-linjan tammana. Karinian kanssa kiiteltiin erityisesti ennakkoluulotonta, tuntemattomamman orin käyttöä, joka osoittautui nappivalinnaksi. Tammasta tuli emäänsä raamikkaampi, mutta sille jäivät kevyemmät liikkeet kuin isälleen. Karinia menestyi erinomaisesti kansainvälisillä kouluradoilla hurmaten tuomariston toisensa perään, Olympialaisiin asti tamma ei povailuista huolimatta lähtenyt omistajan päätöksen vuoksi. Herkkä, mutta päättäväisiä otteita vaatinut Karinia siirtyi jalostuskäyttöön 17-vuotiaana. Jalostuksessa Karinia vaikutti myös erinomaisesti. Se teki omistajalleen yhden varsan kotiin, muut huutokaupattiin jo ennen niiden syntymää kovaan hintaan. Tamman kaikki viisi varsaa ovat oldenburgeja ja toimivat kouluratsuina. Karinia periytti hyvin rakennettaan ja herkkää luonnettaan ja näitä ominaisuuksia varsoissa onkin kehuttu.
sukuselvitys © yersinio, narri, Pulmu N.
Jälkeläiset
|
18.12.2014, kouluvalmennus, valmentaja: Otterley Wilson
Saavuin pitämään tuntia Oldfinion Dressagen suureen ja valoisaan maneesiin. Komea musta ori Divi oli varsin vakuuttava näky, kun yersinio lämmitteli sitä valmennusta varten. Herkän ja rauhattoman oloinen hevonen liikkui jo nyt ihailtavan lennokkaasti, mutta yersinion keskittyneestä ilmeestä näki, ettei Divi todellakaan antanut mitään ilmaiseksi. Tänään valmennuksen aiheena oli laukkapiruetin tekeminen, mikä sai yersinion ilmeen kiristymään entisestään.
Aloitimme tehtävään valmistautumisen ensin yksinkertaisesti kokoamalla laukkaa pääty-ympyrällä ja jatkamalla tästä aina pienemmälle ja pienemmälle ympyrälle. Mitä pienemmäksi ympyrä muuttui, sitä jännittyneemmäksi yersinion istunta selvästi kävi ja sitä mukaan myös Divi alkoi protestoida yersinion apuja vastaan. Divi pudoti laukan raviin ja alkoi hyppiä pystyyn, mutta selkeästi orin temput tunteva yersinio sai tilanteen pian hallintaan. Harjoituksen jatkuessa ori kuitenkin toisti temppuilut kerta toisensa jälkeen.
”Rentouta kädet ja jalat, keskity eniten vatsalihaksiin”, ohjeistin kentänlaidalta ratsukon yrittäessä liikettä uudestaan. Divi ei vieläkään vaikuttanut täysin tyytyväiseltä, mutta se jatkoi kuitenkin laukkaa läpi liikkeen, mikä oli jo edistystä. Kun käskin yersinion keskittyä vieläkin tarkemmin vatsalihasten käyttämiseen ja painon saamiseen kohdilleen, alkoi suoritus näyttää rennommalta ja samalla siihen tuli myös lisää ilmavuutta. Divin kanssa ei selvästikään saa jäädä yhtään kiinni ohjasta, vaan apujen on tultava istunnan ja painon kautta, joten suurin työ orin kanssa on hioa oma istunta mahdollisimman täydelliseksi.
26.05.2015, jalostusorin ominaisuudet
Divin upea orijälkeläinen Oldfinion Division palautui muutama viikko sitten kun Moon Sugar Ltd vähensi hevosiaan rajusti. Minulla on todella suuri houkutus jättää kyseinen ori itselleni talliin, sillä onhan se kilpaillut täydet sijoitukset GP tasolla, saanut yhden jälkeläiset ja hankkinut itselleen kantakirjakelpoisuuden NJ näyttelyistä. Laitoin orin nyt ainakin hetkeksi myyntisivuille keikkumaan, jos se kuitenkin löytäisi itselleen kodin jossa omistajalla olisi sille enemmän aikaa. Kuitenkaan, ei minua harmita vaikka kyseinen yksilö kotiin jäisi. Sen sijaan Divin toinen orivarsa Oldfinion Horror Honey lähti Alegren myyntitalliin asumaan. Tämäkin kaveri on kilpaillut jo suuret määrät sijoituksia GP-tasolla, mutta minulla ei ole sen tulevalle kodille juurikaan vaatimuksia. Tästä syystä ajattelin, että ehkä Alegren kautta se tavoittaisi paremmin itselleen sopivan omistajan. Divin ainut tammajälkeläinen Oldfinion Gisela asuu valjakkopainotteisella tallilla Loitsulähteessä. Se on jo pikkuhiljaa aloittanut kilpailut valjakossa ja käynyt itseasiassa useamman kerran Oldfinion Dressagen näyttelyissä menestyen todella hienosti. En ole vielä osannut päättää hankinko Diville vielä sen neljännen jälkeläisen. Ehkä tarjoan sitä jalostukseen ja katsotaan jos joku muu haluaisi siitä vielä varsan omasta tammastaan. Nythän Divi ei ole ollut missään vaiheessa tarjolla ulkopuolisille tammoille.