Cirion Stud - muistosivut

Indis Sphinx : 03.12.2009 - 06.02.2014

VIR MVA Ch Indis Sphinx ERJ I, YLA1, KTK III

"Vaikka Peippo ei esiinny sukutauluissa niin paljon kuin haluaisin, on tamma ollut silti minulle todella tärkeä hevonen. Peippoa luottavaisempaa ratsua harvemmin löytää, lisäksi tamma keräsi myös erinomaista menestystä uransa aikana. Peippo oli yksi Cirionin positiivinen poikkeus keskiarvosta!"


Kuvasta kiitos hyena
Indis Sphinx on virtuaalihevonen, sivuilla olevat tiedot eivät vastaa kuvissa olevan hevosen tietoja
Virallinen nimi Indis Sphinx Rekisterinumero VH07-011-0143
Rotu ja skp Hannover, tamma Painotus Esteratsastus
Väri ja säkäkorkeus Tummanpunaruunikko, 169 cm Koulutustaso Ko VaB, Re 160 cm, Me 130 cm
Syntymäaika 03.12.2009, 31-vuotias Kasvattaja Indis Villains, Italia
Nelivuotias 13.06.2010 (VARL) Omistaja Cirion Stud, VRL-05186
VIR MVA Ch arvonimi myönnetty 02.10.2011 (2x MVAsert, 2x irtoSERT)
ERJ I arvonimi myönnetty 25.01.2012 (7 + 50 + 27 + 15 + 10 = 109p.)
YLA1 arvonimi myönnetty 31.01.2012 (31 + 43 + 30 + 35 = 139p.)
KTK III arvonimi myönnetty 15.08.2011(17 + 17 + 15 + 16 = 65p.)

Historiikkia ja luonnekuvausta

Olin jo aikojen saatosta asti huomannut, että jostain kumman syystä yksipolviset hannoverit menevät kuin kuumille kiville. Niihin aikoihin tallissani majaili vain yksi kyseistä sukutaulun pituutta edustava yksilö. Tämä raukka tapaus, ilkeä Snapy oli ylibuukattu deittikutsuilla. Meinasin jo teettää kuudetta varsaa, kunnes päätin vetää rajan johonkin asti. Silloin sain mielestäni kuningasidean: miksen ostaisi uutta hevosta? Kieltämättä neronleimaus, olihan tallin kisattava kalusto jo loppumassa ja uutta pitäisi saada tilalle. Vaikka meinasin sortua ties mihin tarjoukseen, kiinnostuin kunnolla vasta pienestä lapusta Siwan ilmoitustaululla. "Myydään korkeisiin luokkiin soveltuvia hevosia, joilla on hinta-laatu suhde kohdallaan (ei palautusoikeutta)!" Meinasin hihkua innoissani. Ainoa ongelma oli se, että nyt piti matkustaa meren yli Italiaan, aurinkoiseen mafioiden valtaamaan maahan. Laittoman ilmatilanloukkauksen vuoksi on meitä ennenkin kiusattu.. Turhaa tärkeilyä moinen!

   Matkustimme lentokoneella aluksi pölyn valtaamaan kaupunkiin, sitten jatkoimme matkaamme naisellisten skoottereiden kanssa. Matkaseuralaisteni ilmeet kirkastuivat vasta tallin tullessa vastaan oliivipuiden reunustaman tien jälkeen. Komeat puitteet ottivat meidän vastaan, kuten tilan omistajatar cirith myös. Hän pössytteli jotain sikarin tapaista, jota minulle tarjottiin heti tilaisuuden tullen. Jätin pettyneet pojat vartioimaan kimaltavia skoottereitamme, tepastellen itse talliin vilkkaasti puhuvan naisen vierellä. Yhdestä karsinasta pilkisti esiin pienen pieni pää, sekä kiltin oloinen tamma joka tuijotti minua vaativasti. Olin täysin molempien lumoissa, enkä olisi huomannut vaikka minua olisikin huijattu ties millä tavoin. Kun olin pienissä loputtoman viinitarjonnan jälkeen, tilasin kuljetuskyydin varsalleni sekä hienolle kimaltavalle, pinkille glitter kaviorasvalle jonka olin jostain syystä ostanut. Loppu olikin sitten vähän pimeyden peitossa siitä päivästä.

   Hoitaessa Peippo on hyvinkin emänsä kaltainen. Valloittavan rauhallinen tapaus on mielellään ihmisten hellittävänä, oli tehtävänä sitten mikä tahansa hoitotoimenpide. Itse harjaukseen Peippo suhtautuu kasvavalla lämmöllä, tamma kun painautuu harjaajansa vastaan nauttien huomiosta. Huomiota Peippo sitten tahtookin itselleen! Se hirnuu innoissaan karsinan ovella kaivaten paijausta. Kenties tamman huonoihin puoliin sitten kuuluu juuri tämä piirre. Ellei kiireinen tallityöntekijä joka viides minuutti jaksa tulla rapsuttelemaan neitiä kaulasta, saattaa Peippo loukkaantua ja siirtyä karsinan nurkkaan mököttämään. Silloin saattavat päivän ratsastukset mennä aivan eri tavalla kun odotettiin. Paras tapa saada hyvä suoritus aikaiseksi onkin Peipon huomioiminen mahdollisimman paljon kilpailuaamuna.

   Tarpeeksi lellitty tamma onkin odotusten mukaan hoidettaessa mukavan tasapainoinen. Se ei luimi vaikka lapset juoksentelisivat mahan alta, ei ole levoton edes harjan nyppimisen aikaan eikä takuulla äksyile mahakarvoja kutitellessa! Se pikemminkin tuhisee tyytyväisyyttään saadessaan olla kaiken keskipiste. Joskus tammalla on ärsyttävä tapa heilua edes takaisin tai sitten napostella hoitajan harjoja. Peippoa voisikin sanoa sosiaaliseksi polttajaksi joka kehittää pahoja tapoja vain ihmisten seurassa. Muuten tammalla ei pahemmin ole mitään ihmeellisempää käyttäytymishäiriötä. Satulan se antaa laittaa selkäänsä ongelmitta, suitsien laittokaan ei ole ongelmallista. Suojien tarroja kiristellessä Peippo on sitä vastoin suorastaan ärsyttävä; tamma kiskoo itse remmejä auki hampaillaan. Pimahtanut tämäkin otus on selvästi!

  Käsiteltäessä Peippo on kuin lauhkea lammas, toisin sanoen siis kuolettavan tylsä. Tamma tallustaa perässä yrittämättä edes ohittaa, se ei revittele laitumen portilla ja ruohoakin se syö maltilla. Muiden hevosten kanssa Peippo ei myöskään riitaa haasta, se lähinnä on se tammaporukan sovittelija. Laitumen portille tämä tapaus myös laukkaa korvat hörössä - vain yhdestä vislauksesta! Suorastaan pelottavaa.. Ruoka-aikana Peippo osoittaa sentään vähän elon merkkejä nuolemalla kaltereita odottavasti, tosin ei se sapuskansa kimppuun käy mitenkään erityisen nälkäisesti. Tamma vain katselee lempeästi ympärilleen, mussuttaen erittäin rauhallisesti mömmönsä. Peippo on myös asiallisen ihmisrakas tapaus eläinlääkärin vastaanotolla tai kengitettävänä, tammaa ei tunnu haittaavan edes inha madotusaine saati sitten kengityksen nakutus.

    Peippo on kuin "pieni pullamössöihminen", sillä erotuksella, että neidillä on kahden jalan sijasta neljä rapeaa kinttua. Koska tamma on kovin "kiltti ja nöyrä", on se sellainen selästäkin käsin. Silmäripsiään räpyttelevä ja kuolaintaan mussuttava otus on kieltämättä varsin harmiton tapaus, varsinkin kun Peipolle ei tulisi mieleenkään tehdä jäynää ratsastajalleen. Tamma tyytyy vain vilkuilemaan silmäkulmasta ihmisen touhuja kärsivällisen oloisesti. Kauniisti kuolaimella oleva tamma liikkuu uralla jo alkukäynneissä kevyesti, kuunnellen ratsastajansa käskyjä luottavaisin mielin. Peipossa on jotain rehtiä ja reilua, eikä se varmaan edes osaa potkia tai kenkkuilla. Jo pienestä pohkeen hipaisusta tamma liikkuu eteen reippaammin, vaikka hieman innottoman oloisesti. Tasaisin ja matalin askelein taivaltava otus ei ole kieltämättä kovinkaan näyttävä tapaus koulukentällä korvien lupsahdellessa sivulle.. Silti Peippo tottelee ratsastajaansa kuuliaisesti aina! Tamman elämän kohokohta on varmaankin ihmisten miellyttäminen, mikäli sitä nöyryyttä on uskominen. Tästä johtuen toisaalta kovat otteet saavat sen mielenrauhan järkkymään pahasti. Peippo voi jo yhdestä kovasta ohjien repimisestä kipittää pois avuilta pää taivaissa. Varsinkin sahaus saa neidin täysin hermoraunioksi, Peippo kun ei pitkään aikaan pysty rentoutumaan takaisin peräänantoon. Tavanomaisessa kenttätyöskentelyssä Peippo toimii kuitenkin hyvin ja notkeasti, se taipuu joka suuntaan, toimien kaikissa askellajeissa. Varsinkin pohkeenväistöt tamma suorittaa sujuvasti ja tasaisesti, mutta lisäykset ovat sitä vastoin melko latteat. Edes laukassa ei lisäys ole kovinkaan näyttävä, Peippo kun vain mussuttaa kuolainta anteeksi pyytävän näköisenä.

    Estekentällä katsojat ovat ottaneet tavakseen tirskua jo heti alkutunnista Peipolle. Tamma ravailee uralla vailla minkäänlaista mielenkiintoa, korvat vain lupsahtelevat puolelta toiselle. Peippo ei kapinoi eikä heilu, se ei tee näyttäviä lisäyksiä tai upeita pyrähdyksiä. Muut hevoset ovat sille kuin ilmaa sen keskittyessä ratsastajaansa täysin. Kerran muovipussi lensi suoraan Peipon päähän, ja arvaatte mahdollisesti lopputuloksen; tamma ravasi vain eteenpäin edes hidastamatta tahtia! Onhan tämä hieman koomista, mutta kaikista hauskinta on Peipon niin sanottu intohimo esteisiin. Se laukkaa rauhallisesti kohti estettä, ylittää sen ilman mitään ryntäilyä ja vieläpä kuuntelee esteen välillä apuja täydellisesti. Mikäs estehevonen se tällainen on? Peippo ei syty lainkaan pienistä esteistä, joten sitä voi ajaa kunnolla eteen jo heti alkukäsittelyssä. Liikaa ei saa kuitenkaan hoputtaa, sillä silloin tamman askeleet vain sekoavat totaalisesti. Rauhallisten apujen ja tarkkojen teiden kanssa Peippo suorittaa tehtävät pyydetysti, ollen kuitenkin kevyt ratsastettava ja mutkissa notkea. Tammalla ei ole kokoisekseen turhan suuri laukka, mutta silti ilmavuutta löytyy ihan siedettävästi. Katsojien ilmeet muuttuvat kuitenkin täysin, kun kentälle kasataan isompi este! Peippo lähestyy vasta yli puolentoista metrin esteitä kuola räiskyen, kunnon ponnistusvoimalla. Se loikkaa yli näyttävästi, häntäänsä heiluttaen ja sivaltaen takajaloillaan ikään kuin vauhtia lisätäkseen. Pukkisarjat kuuluvat tietysti asiaan! Peippo hyppää onneksi pukittelustaan huolimatta esteen kuin esteen yli, erikoisesteet eivät tuota mitään ongelmia. Huonot tiet saattavat toisaalta johtaa harvoin kieltoon, useimmiten kuitenkin puomin kolahdukseen.

    Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Peippo on paras mahdollinen maastoratsu ikinä! Tamma on kiltisti tallipihalla (Lupin olisi jo karannut), se ei venkoile maastopolulle mentäessä (Sidi olisi tehnyt äkkikäännöksen) eikä se heitä minua selästään märkiin mutaläntteihin (mainitsin jo Sidin?). Peippo ravailee nätisti peräänannossa, vähät välittäen villieläimien mesoamisesta tai alkuperäisasukkaiden hämyisestä seuraamisesta. Sen selässä voi tosiaan rentoutua ja jopa nauttia Madagaskarin luonnosta (märkää märkää kuristajakobra märkää...). Mikään ei ole mukavampaa, kuin päättää huonosti mennyt maanantai maastoreissuun Peipon selässä. Tamma tottelee käskyjä hyvin, on varmajalkainen ryteikössä ja osaa sipsutella kätevästi mutaisella maalla. Peippo voi olla hevosporukassakin porukan ensimmäisenä, keskellä, viimeisenä tai vaikka ihan yksin. Se luottaa niin paljon ratsastajaansa, ettei sille tule mieleenkään vikuroida lainkaan. Hieman tylsää kenties?

    Hiekkarannalla Peippo ei innostu lainkaan. Se vain askeltaa järjestelmällisesti eteenpäin, vaikka oltaisiinkin aallokossa. Kaviot kasteleva vesi ei herätä tammassa oikeastaan minkäänlaista reaktiota, vaikka se syvemmällä vedessä saattaakin vähän porskutella. Pelottavaa! Rantalaukat eivät siten ole tamman bravuuri, sillä kiitolaukkaa saa välillä hakea - kaikista turhauttavinta on se tieto, että Peiposta irtoaa nopeutta tarvittaessa! Maastoesteradalla neiti saattaa sitä vastoin toisinaan jopa yllättää ratsastajansa innokkuudellaan - se kun laukkaa muta räiskyen eteenpäin, hypäten kapeat esteen erityisellä innokkuudella. Mokoma haluaa selvästi vain näyttää taitojaan haastavassa maastossa!

    Peippo ei stressaa kuljetuksessa, se ei temppuile rampilla eikä yritä härnätä muita hevosia kuljetusautossa. Tamma vain olla nököttää, katsellen heinää mussuttaen maisemia ikkunasta. Varsinainen ihannetapaus siis! Välietapeillakin Peippo käyttäytyy siivosti, mitä nyt välillä intoutuu katselemaan maisemia silmät räpsyen ja korvat hörössä. Todellinen huonojen tapojen hevonen siis, tallin varsinainen kauhu! Vaikka minä nyt pidänkin tammaa lievästi passiivisena välillä, on se kieltämättä ihanan helppo hoitaa ilkeän Elaran jälkeen. Peippo ei yleensä edes hirnu korvia murskaavasti astuessaan kilpailualueella alas rampilta, vaan se pelkästään räpsyttelee kauniita silmäripsiään ja kääntelee päätään ilmeisesti innoissaan. Kilpailukarsinoista tamma ei sitä vastoin pahemmin tykkää, sillä ne ovat vähän liian pienet sen makuun. Peippo saattaakin olla jollain tapaa levoton karsinassaan ollessaan, kiertäen laidasta laitaan odottaen ulospääsyä. Varsinainen puunaaminen kannattaakin siten tehdä käytävällä, jos mahdollista! Peippo käyttäytyy kuitenkin harjatessa yhtä rauhallisesti kuin kotona, hermoilematta lainkaan sählinkiä.

    Verryttelyssä tamma toimii jälleen kerran tylsistyttävän rauhallisesti. Se keskittyy täysin tehoin ratsastajaansa, unohtaen kokonaan ympärillään poukkoilevat esteratsut. Verryttelyhyppyjä ei kannata kuitenkaan ottaa liikaa, sillä Peippo saattaa turtua liikaa - ihme ja kumma! Vaihtelevalla ohjelmalla saa aikaan pirteän tamman, joka varsinaiselle kilpailualueelle päästyään laukkaa lennokkaasti ja ylittää esteet ilmavasti. Se kääntyy nopeasti, ei kiellä helposti vinoilla ja vaikeilla reiteillä ja ennen kaikkea tottelee ratsastajansa jokaista apua mukisematta. Virheet johtuvatkin useimmiten ratsastajasta, joka joko ratsastaa liikaa eteen tai tekee mahdottomia kulmia. Vaikka Peippo onkin varsinainen estekone, ei se silti mikään automaatti ole - näin kun saattaisi luulla pikaisella vilkauksella! Kunniakierroksilla tamma ei silti mikään maailman eloisin tapaus ole, Peippo kun laukkaa hitaasti ja varmasti takanaolijoiden harmiksi. On raukka meinannut jo muutaman kerran joutua purukaluston kohteeksi!

Sukutaulu ja sukuselvitys

Isälinja Dadaist - Under the Gun - Shadowplay | Emälinja Taiga - Vedanta - Days of Waiting
  i. Dadaist
  Estepainotus, 170 cm, m
  ii. Under the Gun   evm   iii. Shadowplay   evm
  iie. Nightrain   evm
  ie. Nightingale   evm   iei. Conquistador   evm
  iee. Stargazer   evm
  e. VIR MVA Ch Taiga   ERJ II
  Estepainotus, 167 cm, rn
  ei. Walk the Line   evm   eii. Lovers Rock   evm
  eie. All Is Vanity   evm
  ee. Vedanta   evm   eei. Paranoia   evm
  eee. Days of Waiting   evm

Isä: Yhteystyötallistamme Indis Villainsista kotoisin oleva Dadaist on hieno ja ennen kaikkea harvinaislaatuinen hevonen! Tällä mustalla komealla orhilla on vain kaksi jälkeläistä, joista toisella ei ole lainkaan varsoja. Dadaist esiintyy siten (ainakin kirjoittamishetkellä) vain Peipon suvun kautta, joten en voi muuta kuin ylpistellä! Energinen ori on kuitenkin näyttänyt taitonsa estekentällä, sijoittuen 63 kertaa aina 160 cm luokissa asti. Dadaistin upea hyppytyyli on selvästi ollut avain onneen. Valitettavasti orin tytär ei ole niin tarkka tyylistään.. Olen kuitenkin varma, että tästä cirithin omistamasta 170 cm korkeasta jätistä kuoriutuu vielä myös laatuarvosteluiden huipputähti hamassa tulevaisuudessa!

Isänisä: Italian kuuman auringon alla syntynyt Under the Gun oli yksi maan johtavista estetähdistä omana aikanaan. Tämä tummanruunikko ori ei kuitenkaan tyytynyt kilpailemaan vain rataesteillä, vaan se kilpaili myös kenttäratsastuksessa kohtalaisen menestyksekkäästi. Estehirmuus oli kuitenkin se ominaisuus, jonka avulla Under the Gun löi itsensä läpi kansainvälisiin luokkiin. Orin kaukainen sukulainen Gladius muistettiin, mutta keskiverto sukutaulu ei aluksi herättänyt kiinnostusta. Silti Under the Gun nelivuotiaana nousi nopeasti sarjassa ylöspäin, voittaen kokeneempia hevosia mennen tullen. Orin kyvyt näyttivät olevan rajattomat! Under the Gun oli vain 162 cm korkea, mutta kilpaili silti 160 cm luokissa, osallistuen satunnaisesti puissance-luokkiin. Hieman kolho ori ei ollut kuvankaunis, mutta silti se oli kysytty hevonen jalostuksessa. Under the Gunin kohtaloksi koitui lopulta liika kilpaileminen; sen arvo tuntui tippuvan jokaisen piloille menneen kilpailun jälkeen. Ori kilpailikin vielä kaksikymmenvuotiaana, mutta jäi eläkkeelle muutaman jäljelle jääneen arvohippusen ja yli sadan jälkeläisen kera.

Isänisänisä: Vaikka Shadowplayn omistaja oli paroni, ei hevonen itsessään ollut mikään korkean luokan huippuhevonen. Ori tuotiin synnyinmaastaan Isosta-Britanniasta Italiaan vain yhden vuoden ikäisenä, yhden videokasetin perusteella. Paroni etsi itselleen hunter-tyyppistä helppoa ja vakaata hevosta, joka olisi kuitenkin tarpeeksi näyttävä. Shadowplayn sukutaulu ei mikään ihmeellinen ollut, mutta silti tasaiset askellajit kiinnittivät huomiota. Ori kuitenkin kilpaili muutamassa kymmenessä kilpailussa elämänsä aikana, käyden aluksi estekilpailuissa ja myöhemmin kenttäkilpailuissa säännöllisen epäsäännöllisesti. Lopullisesti ori astui pois kilpailukentiltä ollessaan 12-vuotias, muutamien voittojen kera. Shadowplay kilpaili kahden tähden kilpailuissa kentässä, rataesteillä 130 cm luokissa. Hieman mataliin luokkiin painottunut ori oli kuitenkin luonteeltaan ja rakenteeltaan ehdottomasti huippuluokkaa! Shadowplay oli vain 159 cm korkea, mutta silti erittäin sulavapiirteinen ja sopusuhtainen. Ori ei kuitenkaan astunut kuin alle kymmenen tammaa. Muutamat näistä ovat niittäneet hieman parempaa menestystä.

Isänisänemä: Kuten siippansa, myös Nightrain on tuotu kotimaastaan Italiaan. Nightrain syntyi Ranskassa pienessä maalaiskylässä. Tamma ei ollut mikään odotusten multihuipentuma, mutta silti sen sukutaulu sisältää muutamia erityisen hyviä periyttäjiä ja jopa yhden kansainvälisen tähden, Gladiuksen. Musta hevonen ei kuitenkaan osoittanut vielä vuotiaana erityisiä kykyjä rataesteille, joten se myytiin. Vasta Italiassa Nightrain puhkesi kukkaan, saaden ensimmäiset voittonsa 120 cm tasolta jo viisivuotiaana. Tämä selle francais ei koskaan kohonnut varsinaisesti kansainväliseen sarjaan, mutta se kilpaili ahkerasti sekä kotimaassaan että Espanjassa. 15-vuotiaana Nightrain lopetti kilpailu-uransa 145 cm tasolla, voittaen viimeisen kilpailunsa. Tamma oli todellinen löytö omistajalleen myös siinä mielessä, että 164 cm korkea sukkajalka oli luonteeltaan todella rauhallinen ja vakaa persoona, työmoraaliltaan hevonen oli aivan omaa luokkaansa. Nightrain valitettavasti varsoi vain kerran, sillä tamma kuoli pahaksi äityneeseen tulehdukseen. Tamma osoitti kuitenkin periyttämistaitonsa varsojen menestyksen johdosta.

Isänemä: Saksasta Italiaan nuorena varsana tuotu Nightingale ei ollut luonteeltaan mikään mukava saati sitten edes siedettävä, mutta silti hevosen kuvankaunis ulkonäkö veti puoleensa erilaisia ostajaehdokkaita. Tammaa kaupannut tuoja myi hevosen ensimmäiselle tarjoajalle, joka oli pienoinen virhe. Jo alun perin ihmisiin epäluuloisesti suhtautunut Nightingale palautui takaisin omistajaltaan vuoden jälkeen, ollen todella laihassa kunnossa hullun leiman kera. Tamman ostanut vanhahko mies päätti kuitenkin yrittää hevosen kanssa, ja voitti hitaasti sen luottamuksen vuosien myötä. Nightingale oli kuitenkin lahjakas esteillä, sen vanhuksen oli myönnettävä. Hän palkkasi hevoselleen ratsuttajan, ja jo vuoden päästä tamma osallistui ensimmäiseen kilpailuunsa. Se ei mennyt lainkaan odotusten mukaan, mutta omistaja ei luovuttanut. Nightingale kilpaili lopulta kohtalaisen uran 140 cm esteillä, voittaen monta kilpailua. Eläkkeelle tamma siirtyi 15-vuotiaana, jolloin se varsoi ensimmäisen kerran. Omistaja päätti kuitenkin, ettei Nightingale tulisi saamaan enemmän varsoja melkein kuolemaan johtaneiden vaikeuksien vuoksi.

Isänemänisä: Conquistador ei syntynyt Italiassa, vaan oli tuonti monen muun sukulaisen lailla. Tummanrautias ori silti vaikutti pitkään entisessä kotimaassaan Espanjassa! Conquistador jopa kilpaili Iberian niemimaalla kuusivuotiaaksi asti, tosin melko laihan menestyksen kera. Rakenteeltaan ori oli kuitenkin ehdottomasti priimaluokkaa. Conquistador oli jopa 171 cm korkea, mutta silti se oli todella sulavalinjainen ja kevyt. Ori astuikin muutaman tamman vanhassa kotimaassaan ennen myyntiä Italiaan. Tämä tapaus ei suinkaan pettänyt uusien omistajiensa luottamusta suhteensa, sillä ori voitti jo kuukauden sisällä maihintulosta ensimmäiset kilpailunsa. Conquistador nousi nopeasti 140 cm sarjaan, mutta ei edennyt moneen vuoteen pidemmälle. Vasta vaihtelevalla treeniohjelmalla ori nousi jopa kansainväliseen 150 cm luokkaan. Conquistador sai muutamia voittoja ja paljon hyviä sijoituksia, mutta sen uraputki ei silti pitkään tällä tasolla kestänyt. Orilla petti jalat, eikä energinen ja hieman pahatapainenkin hevonen kestänyt sellaista menetystä. Conquistador jätti silti jälkeensä alle sata varsaa.

Isänemänemä: Saksassa syntynyt ja Italiaan vanhempana tuotu Stargazer ei ollut millään tavoin huippuhevonen, mutta se ihastutti rauhallisella ja lempeällä luonteellaan. Hevonen oli todella kaunis ja sopusuhtainen trakehner, joka kuitenkin pian päätyi siittolalta perhehevoseksi. Stargazerin sukutaulu oli erittäin keskinkertainen, joten tammasta ei oletettu olevan mitään hyötyä jalostuksessa. Stargazer asui kymmenen ensimmäistä vuottaan saksalaisella maatilalla, kunnes omistajat päättivät myydä sen tavoitteellisempaan kotiin. Italiassa rikas perhe osti hevosen, josta meinattiin leipoa aito kilparatsu. Stargazer kilpaili muutaman vuoden ajan aina vain korkeammilla tasoilla, mutta sen kapasiteetti jäi 130 cm korkeisiin esteisiin. Tummanruunikko, kauniilla merkeillä somistettu tamma tuntuikin jäävän syrjään parempien tieltä. Stargazer vietti loppuelämänsä leppoisasti perheratsuna. Hevosen omistajat päättivät kuitenkin astuttaa tamman muutaman kerran, sillä se hyppäsi tyylikkäästi ja oli rakenteeltaankin hyvää laatua. Stargazer sai elämänsä aikana yhteensä viisi varsaa, osa menestyi ihan mukavasti.


Emä: Peipon kuvankaunis emä Taiga on myös peräisin Indis Villainsista! Kaunis ruunikko tamma on todellinen omistajansa silmäterä, sillä tätä tammaa on siunattu niin hyvällä luonteella kuin hyppylahjoillakin. Todellinen rauhallisuuden huipentuma on sijoittunut aina 160 cm radoilla asti voittoja kahmien. Taigalla on kaiken kaikkiaan 68 sijoitusta, josta kannattaa olla erityisen ylpeä! Kolmesti varsoneen tamman jälkeläisistä vain Peippo näyttää olevan tällä hetkellä aktiivisesti jalostuskäytössä, mutta varmasti Skurvashin puolelta Taiga tulee vielä tunnetummaksi. Hyvin maltillisesti sukutauluissa esiintyvällä taigalla on kuitenkin ERJ II arvonimi, joka on jo hyvä saavutus sinänsä muotovalion lisäksi!

Emänisä: Saksassa koko ikänsä asunut Walk the Line on esimerkki yhdestä menestystarinasta. Ori ei itse menestynyt kansainvälisissä kilpailuissa mitenkään erikoisesti, vaikka sijoittuikin kerran kuudenneksi 150 cm luokassa. Walk the Line kuitenkin polveutui suoraan huipputammasta, joten sen lahjojen oletettiin olevan jalostuksen puolella. Walk the Linen kilpailu-ura ei siten kestänyt kuin kaksi vuotta, vaikka ori olikin nopea ja ketterä liikkeissään. Hyppytekniikka ei ollut mikään täydellinen, eivätkä orin hermot muutenkaan kestäneet kilpailupaikan vilinää. Lopun elämäänsä Walk the Line asui pienellä saksalaisella tilalla, jossa se astui harvakseltaan tammoja. Vaikka musta ori oli jopa 174 cm korkea, se oli rakenteeltaan siro ja todella sopusuhtainen. Kasvatukseen Walk the Linea innostuttiin käyttämään kunnolla vasta sitten, kun ensimmäiset sen jälkeläiset pääsivät radalle. Ne menestyivät keskimäärin loistavasti, osalle niistä povattiin uraa jopa kansainvälisillä radoilla. Kuollessaan orilla oli jopa yli 300 jälkeläistä, joista muutama kymmenen on päässyt kilpailemaan korkeissakin kansainvälisissä luokissa.

Emänisänisä: Saksalainen Lovers Rock on emänpuoleisen suvun vaatimattomin nimi. Hannover syntyi keskivertoisen sukutaulun kera, mutta ei herättänyt erityistä kiinnostusta kasvattajissa. Ori kävi kolmivuotistesteissä, ollen siellä vain nimellisesti. Hyppytyyli herätti kuitenkin ihastelua, vaikka rakenteeltaan Lovers Rock ei muistuttanut lainkaan sulavaa isäänsä, vaan se oli hieman raskaampi 166 cm korkea punarautias. Läsipäinen hevonen kävi vain muutamassa kilpailuissa nuorena, saavuttaen tuskin mitään menestystä. Ori kilpaili 120 cm tasolla nuoruusvuosinaan, mutta useimmiten sai hylkäyksen kilpailuista kurittomuuden vuoksi. Lovers Rock olikin raisu ja villi hevonen, jota orimaisempaa sai paikallisten mukaan etsiä. Vasta vanhemmalla iällä ori rauhoittui sen verran, että se sai jopa muutaman voiton 130 cm luokasta. Siihen Lovers Rockin ura kuitenkin jäi, omistaja kun halusi lopettaa "huipulla." Se oli ihan viisas valinta, sillä ori sai astuttavakseen muutaman tamman. Jälkeläisten lukumäärä jäi kuitenkin alle kymmeneen. Kaksi näistä saavuttikin menestystä jopa melkoisen korkeista luokista!

Emänisänemä: Peipon kieltämättä tunnetuin sukulainen on hannover All Is Vanity, joka kilpaili vaatimattomasti vain olympialaisissa saaden pronssia esteratsastuksesta Saksan joukkueen riveissä. Tamman sukujuuret ovat ehdotonta huippulaatua, joten hevonen edusti itseään kaikilla osa-alueilla. Se oli luonteeltaan säyseä vaikkakin vireä kilpailuhevosen tapaan, mutta samalla All Is Vanity hurmasi rakenteellaan ja hyppytyylillään. Tamma oli jo alusta asti niin lupaava, että perinteisesti orien valtaamalle koulutuskentälle astuikin tällä kertaa vain 161 cm korkea tamma. Isoilla ja säännöllisillä merkeillä koristeltu mustanruunikko All Is Vanity olikin hetkessä yleisön suosikki, joka sijoittui kilpailussa toisen perään aina kansainvälisillä puissance-radoilla asti. All Is Vanity keräsi itselleen vankkumattoman fanijoukon, joka osaltaan auttoi tammaa saamaan itselleen niin paljon menestystä ja kuuluisuutta. Eläkkeelle All Is Vanity siirtyi vasta 20-vuotiaana, viiden vuoden jälkeen olympiakisoista. Geeniteknologian avulla tamma sai 20 jälkeläistä, joista 15 ovat menestyneet loistavasti esteradoilla, osa myös kenttäkilpailuissa.

Emänemä: Vedanta on onnistuneen kasvatustyön tulos! Saksassa syntynyt hannover on selvästi perinyt isänsä estelahjat ja emänsä luonteen. Vedanta on rauhallinen kuin viilipytty, mutta tarvittaessa sähäkkä ja vauhdikas kilpailuhevonen. Vedanta on toisin sanoen melkein täydellinen paketti, sillä tämän tapauksen hermot ovat kohdallaan ja suku on myös tunnettua emänsä puolesta. Tummanruunikko kuvankaunis tamma menestyi testeissä loistavasti, aloittaen odotusten mukaan kilpailu-uran nelivuotiaana. Vedantan ura oli hyvin nousujohteista, ja jo kuusivuotiaana se kilpaili korkeissa kansallisissa luokissa. Valitettavasti kaksi kilpailukautta jäi välistä pienen tapaturman vuoksi. Kahdeksanvuotiaana Vedanta käväisi muutamissa kansainvälisissä kilpailuissa aina 160 cm tasolla asti, mutta jalkavamman vuoksi tamma siirtyi eläkkeelle. Vain 159 cm korkea neitonen ei kuitenkaan nauttinut olostaan oloneuvoksena, joten se lopetettiin jo ollessaan 12-vuotias. Vedanta kerkesi varsoa vain kerran, mutta silti se jäi monen ihmisen mieleen hyvän luonteensa ja erinomaisen kapasiteettinsa vuoksi.

Emänemänisä: Saksassa alkunsa saanut Paranoia oli luonteeltaan tunnetusti se kaikista haastavin hevonen monelle. Vaaleanruunikko ori ei ollut suvullisesti mikään huippuhevonen, joten se ei päässyt koskaan rotunsa huippujen joukkoon ja joutui tyytymään kodista toiseen kulkemiseen. Paranoia oli korkeintaan vuoden samassa paikassa, joten sen epäluottamus kasvoi ja hevosesta tuli jo melkein vaarallinen käsitellä. Nuorempi naishenkilö kuitenkin kiinnostui ostamaan itselleen hevosen, ihan sen komean rakenteen ja sulavien liikkeiden vuoksi. Paranoia ei silti koskaan kasvattanut syvempää luottamusta ihmisiin, vaikka se ei enää matkustellut kodista toiseen. Orista povattiin siitä huolimatta estehevosta, mutta ne suunnitelmat tuntuivat valuvan hukkaan. Paranoia oli mahdoton tapaus estekentällä, se potki kaikki puomit alas sille päälle sattuessaan. Kun hevonen malttoi keskittyä, se hyppäsi jopa 150 cm ratana. Kilpailukentille Paranoia ei koskaan kuitenkaan päässyt arvaamattoman luonteensa vuoksi. Tämä 164 cm korkea ori saikin elämänsä aikana vain yhden varsan, jolle hyvän hyppykyvyn toivottiin periytyvän.

Emänemänemä: Days of Waiting on oikeastaan täysin päinvastainen tapaus siippaansa verrattuna! Tamma syntyi melko lupaavasta sukutaulusta Saksan Hannoverissa. Days of Waiting ei kuitenkaan menestynyt vuositesteissä niin hyvin kun olisi voitu olettaa, joten se myytiin eräälle pientilalle. Tamma kasvoi täyteen pituuteensa vasta kuusivuotiaana, ollen jopa 172 cm korkea. Days of Waiting ei kuitenkaan muistuttanut ulkonäöltään honteloa emäänsä, vaan se säväytti monet sopusuhtaisella rakenteellaan ja upeilla askellajeillaan. Days of Waiting oli luonteeltaan myös todella rauhallinen ja kuuliainen tapaus, jonka hyppytyyli ei tosin ollut huippuluokkaa. Tamma osallistui elämänsä aikana muutamaan kymmeneen kilpailuun, kilpaillen vain kansallisissa kilpailuisssa 130 cm tasolla. Menestys ei ollut huikeaa, vaikka muutama voitto tulikin. Rehellinen tamma kilpaili kuitenkin paljon enemmän kenttäratsastuksessa, jossa sen monipuoliset kyvyt pääsivät paljon enemmän esille. Days of Waiting varsoi lopulta kolmesti uransa loppupuolella, tosin vain yksi näistä menestyi vähän paremmin luoden emälleen mainetta.

Jälkeläiset ja jalostusinfo

Peiposta on vielä mahdollista saada geenitekniikan avulla varsa, mutta vain erityistapauksissa
01.01.2012hannovertammaWincare Serpensisä Wincare's Ciceroomistaja dookie
11.07.2011hannovertammaNashira W!isä Indis de Raisomistaja Sen
18.01.2011hannovertammaWincare's Azimechisä Charad's Löwinomistaja Lilla
08.01.2011hannoveroriSacrarium W!isä Spithre PBomistaja Lilla

Peipon värin genotyyppi on EeAa, joten jälkeläiset edustavat ruunikkoa (54 %), mustaa (25 %) sekä rautiasta (20 %). Tamma periyttää myös muita ominaisuuksia, kuten innokasta ja ihmisrakasta luonnetta, nöyryyttä, innottomuutta matalia esteitä kohtaan sekä rauhallisuutta.

Kilpailukalenteri

Kilpailukalenteriin merkitään vain sijoitukset. Indis Sphinx kilpaili pääsääntöisesti 140 - 160 cm -luokissa

ERJ Esteratsastuskilpailut (sijoituksia 65 kpl, voittoja 10 kpl)
30.12.2010ERJ EsteratsastusBailee Showjumpers150 cm01/30
26.12.2010ERJ EsteratsastusRiiviöt120 cm02/60
25.12.2010ERJ EsteratsastusRiiviöt120 cm02/40
25.12.2010ERJ EsteratsastusElisenda120 cm06/66
24.12.2010ERJ EsteratsastusElisenda120 cm07/68
24.12.2010ERJ EsteratsastusRiiviöt120 cm05/40
23.12.2010ERJ EsteratsastusWincare160 cm05/30
21.12.2010ERJ EsteratsastusVarpumäen Hevostila120 cm02/50
21.12.2010ERJ EsteratsastusWincare160 cm01/30
21.12.2010ERJ EsteratsastusDark Side Trakehners150 cm06/100
19.12.2010ERJ EsteratsastusSjvärjade120 cm06/50
17.12.2010ERJ EsteratsastusCharmyard Stud140 cm06/60
16.12.2010ERJ EsteratsastusDark Side Trakehners160 cm02/30
15.12.2010ERJ EsteratsastusDark Side Trakehners160 cm02/30
13.12.2010ERJ EsteratsastusDark Side Trakehners160 cm01/30
13.12.2010ERJ EsteratsastusLime150 cm01/40
12.12.2010ERJ EsteratsastusWasbaar Showjumpers150 cm04/50
12.12.2010ERJ EsteratsastusLime150 cm02/40
09.12.2010ERJ EsteratsastusKK Bailador160 cm05/60
07.12.2010ERJ EsteratsastusCarrera150 cm05/45
05.12.2010ERJ EsteratsastusDark Side Trakehners160 cm02/40
03.12.2010ERJ EsteratsastusWincare160 cm01/30
03.12.2010ERJ EsteratsastusWincare160 cm04/30
01.12.2010ERJ EsteratsastusWincare160 cm02/30
27.11.2010ERJ EsteratsastusDark Sde Trakehners160 cm04/30
27.11.2010ERJ EsteratsastusLime160 cm06/50
26.11.2010ERJ EsteratsastusDark Side Trakehners160 cm05/30
25.11.2010ERJ EsteratsastusLime160 cm04/50
25.11.2010ERJ EsteratsastusLime160 cm02/50
23.11.2010ERJ EsteratsastusDark Side Trakehners150 cm06/40
22.11.2010ERJ EsteratsastusWasbaar Showjumpers150 cm01/50
18.11.2010ERJ EsteratsastusDark Side Trakehners150 cm01/30
13.11.2010ERJ EsteratsastusRavenwood Ranch150 cm04/30
12.11.2010ERJ EsteratsastusLeningrad Stables150 cm03/70
10.11.2010ERJ EsteratsastusSkurvash160 cm02/40
10.11.2010ERJ EsteratsastusSkurvash160 cm05/40
09.11.2010ERJ EsteratsastusLime150 cm04/50
08.11.2010ERJ EsteratsastusDiamonds150 cm04/50
06.11.2010ERJ EsteratsastusDiamonds150 cm02/50
05.11.2010ERJ EsteratsastusDark Side Trakehners150 cm04/30
05.11.2010ERJ EsteratsastusWincare160 cm01/30
04.11.2010ERJ EsteratsastusWincare160 cm05/30
20.10.2010ERJ EsteratsastusScandinavian Warmbloods160 cm03/73
18.10.2010ERJ EsteratsastusMörkövaara150 cm06/50
17.10.2010ERJ EsteratsastusDark Side Trakehners160 cm03/30
14.10.2010ERJ EsteratsastusMiitsu160 cm06/60
07.10.2010ERJ EsteratsastusWincare160 cm01/30
06.10.2010ERJ EsteratsastusWincare160 cm05/30
06.10.2010ERJ EsteratsastusWasbaar Showjumpers140 cm05/50
06.10.2010ERJ EsteratsastusYaven130 cm06/50
05.10.2010ERJ EsteratsastusDark Side Trakehners160 cm04/30
05.10.2010ERJ EsteratsastusWasbaar Showjumpers140 cm04/50
04.10.2010ERJ EsteratsastusWasbaar Showjumpers130 cm04/50
26.09.2010ERJ EsteratsastusDark Side Trakehners160 cm06/40
23.09.2010ERJ EsteratsastusAcapella140 cm03/40
21.09.2010ERJ EsteratsastusKG Sporthorses150 cm6/40
21.09.2010ERJ EsteratsastusKG Sporthorses150 cm04/40
20.09.2010ERJ EsteratsastusDark Side Trakehners160 cm03/30
19.09.2010ERJ EsteratsastusDark Side Trakehners160 cm05/30
18.09.2010ERJ EsteratsastusRownshock160 cm06/71
17.09.2010ERJ EsteratsastusWincare150 cm03/40
16.09.2010ERJ EsteratsastusDark Side Trakehners160 cm01/40
15.09.2010ERJ EsteratsastusWild Flower140 cm03/40
15.09.2010ERJ EsteratsastusDark Side Trakehners160 cm04/40
14.09.2010ERJ EsteratsastusDark Side Trakehners160 cm06/40

Valmennukset ja päiväkirja


08.09.2011 - Valmentajana Ezzu - Taso 160 cm
"Yhteistyönne Peipon kanssa sujui jo alusta alkaen hyvin. Se kuunteli apujasi korvat höröllä ja myös totteli niitä. Tamma ei siedä kovia ohjasapuja, mutta niiden kanssa teillä ei ongelmaa syntynyt. Olit tarpeeksi herkkäkätinen Peipon kanssa. Pidit ohjat hienosti tuntumalla ja istuntasi oli hyvä. Alkukäyntien aikaan Peippo käveli nätisti pää alhaalla eikä se yrittänyt puskea uralta pois. Kun aloitimme ravaamisen, Peiposta alkoi löytyä sopivasti virtaa, mitä sillä ei varsinaisesti alkukäyntien aikaan ollut. Peipolla on mukavannäköinen ravi. Ravin hidastaminen tuotti vain pieniä hankaluuksia, kun Peippo ei olisi halunnut millään hidastaa. Intoa tästä tammasta ainakin löytyi! Hyppääminen sujui myöskin hyvin, vaikka pikkuesteillä (60-80 cm) Peippo oli hiukan laiskanpuoleinen. Ilmeisesti se ajatteli, ettei pikkuesteillä tarvitse tehdä niin paljon töitä kuin isommilla. Siitä johtuen kaviot kolahtelivat aina välillä puomeihin, jonka vuoksi puomit tipahtelivat maahan. Isommat esteet (yli 100 cm) Peippo hyppäsi jo hyvin pienenpienellä ilmavaralla! Pääsit Peipon hyppyihin hyvin mukaan ja hyppynne ajoittuivat juuri oikeaan kohtaan. Isommilla esteillä Peippo taas hieman innostui tapansa mukaan ja heitti muutaman ilopukin. Pysyit kuitenkin hyvin tamman selässä pienestä peräpään nostosta huolimatta. Loppukäynneissä Peippo olisi halunnut vielä ravata, jolloin jouduit kovasti pidättelemään."

16.12.2010 - Valmentajana Frida - Taso 150 cm
"Olin jälleen kerran tutussa pihassa, Diamonten luona valmennusta pitämässä. Tällä kertaa olisi vuorossa hieman rauhallisempi tamma. Parivaljakko oli hyvän aikaa jo lämmitellyt ennen kuin tallille saavuin. Tamma näytti hieman tahmealta joten kehotin ratsastaman enemmän. Alkuun otimme siirtymisiä sekä noin 60 cm korkeita pystyjä jotta Peippo heräisi. Hetken päästä allasi olikin jo hieman vetreämpi tamma joten rupesin rakentamaan teille rataa. Se koostui kuudetsa esteestä, korkeudeltaan ne olivat 130-150 cm sekä muutama pienempi lämmittely este. Ohjasin teidät lämmittelemään pienemmillä pystyillä. Ensimmäisellä kerralla Peippo oli edelleen hieman liian nukuksissa joten ylin puomi tippui. Muistutit hieman raipalla ja toinen este jo sujuikin. Nyt vuorossa olisi pysty, okseri sekä heti perään muuri. Katsoin tarkoin silmin työskentelyänne ja tein välillä pieniä huomautuksia. Kaiken kaikkian teillä sujui hyvin, mitä nyt muutamia hyvin pieniä virheitä. Tässä vaiheessa tuntui kuin hevosesi olisi vaihtunut, niin erilaiselta se vaikutti. Energiaa oli vaikka muille jakaa. Sait silti tamman pysymään hyvin käsissä ja työskentelyänne oli ilo katsoa. Loppuun hyppäsimme kaikki esteet ratana ja suoritus oli suorastaan loistava! Kehuit kovasti Peippoa ja tamma näytti itsekin olevan tyytyväinen itseensä. Näin hyvän suorituksen jälkeen saitte ottaa loppukäynnit ja palata talliin."

18.11.2010 - Valmentajana Sara - Taso 150 cm
"Heti maneesiin päästyäni aloitin esteiden rakentamisen, sillä olit vasta kävelemässä pitkin ohjin Peipon kanssa. Rakensin 150 cm korkean muurin pitkälle sivulle. Lävistäjälle tein sarjan, jonka toinen osa oli pysty ja toinen okseri. Toiselle pitkälle sivulle rakensin pystyn. Heti alkuun komensin sinut ratsastamaan Peippoa napakasti, eikä mitään laiskotteluja tällä kertaa. Teitte paljon voltteja ja pysähdyksiä, jotta tammasta tulisi mahdollisimman herkkä ja kuulias. Tamma olikin erittäin taipuva, eikä sen kanssa tarvinnut loppujen lopuksi tehdä hirveästi töitä. Laukassa Peippo jäi välillä vähän hidastelemaan, mutta ratsastit sen heti napakasti kuulolle. Teippe pari laukanvaihtoa lävistäjällä. Tamma rupesi liikkumaan terävämmin. Pääsitte aloittamaan hyppäämisen pitkällä sivulla olevalla pystyllä. Peippo hyppäsi rauhallisesti ja tyylikkäästi, kun taas sinä sukelsit hyppyyn hieman liian paljon. Seuraava hyppy näytti jo paremmalta. Sitten pääsittekin tulemaan sarjaa. Peipon hypyt olivat vähän laiskoja, mutta napakan ratsastuksesi ansiosta ei tullut tiputuksia. Nostin sarjan pystyt 150 cm korkeuteen. Tällä kertaa Peippo jaksoi hypätä reippaammin ja nyt hypyt olivat kaikinpuolin onnistuneita. Seuraavaksi tulittekin sarjan, jonka jälkeen käännettiin pystylle. Pystyllä oli korkeutta 150 cm. Tamma hyppäsi esteet kevyesti ja reippaasti, sekä mukauduit hyppyihin todella siististi. Näiden jälkeen pääsitte hyppäämään muuria. Lähestyitte terävässä, mutta hallitussa laukassa. Peippo oli selvästi jo hyppäämässä, mutta kielsi kuitenkin. Tasapainosi ei horjahtanutkaan. Teitte uuden lähestymisen, nyt hieman reippaammassa tahdissa. Tamma hyppäsi muurin isolla loikalla. Onnistuit kuitenkin pääsemään hyppyyn mukaan. Tulitte muurin uudestaan. Tällä kertaa hyppy oli onnistuneempi ja paljon sulavampi. Tulitte muurin vielä viimeisen kerran. Lähestyminen oli hyvä ja hyppy vielä parempi. Onnistuneeseen hyppyyn oli hyvä lopettaa tämän päivän työskentelyt. Ravailit Peipon kanssa vielä molempiin suuntiin ja annoit tamman venyttää kaulaansa. Korjasin esteet pois. Jäit vielä kävelemään tamman kanssa, kun lähdin pois maneesista."

17.11.2010 - Valmentajana Sara - Taso 160 cm
"Tulin maneesiin hieman myöhässä, ja olitkin jo lämmittelemässä Peipon kanssa. Tamma ravasi rennosti, mutta hyvin kuuliaisena. Yhteistyönne oli mukavan näköistä. Laukassa Peippo lyllersi hieman liian laiskasti ja kehotin ratsastamaan napakammin. Teit tamman kanssa laukassa paljon kiemuroita sekä laukanvaihtoja. Aloitin esteiden rakentamisen. Tein molemmille pitkille sivuille sarjat. Toisessa molemmat olivat pystyjä ja toisessa oli okseri ja pysty. Lävistäjälle tein okserin. Jokaisella esteellä oli korkeutta 140 cm. Rakensin vielä verryttelyesteen päätyyn. Pääsittekin jo aloittamaan hyppäämisen. Alkuun Peippo meni varsin laiskasti ja jouduit läpsäisemään sitä raipalla pepulle. Korotin verkkaesteen 130 cm korkuiseksi. Tamma jaksoi nostaa jalkansa, mutta meno oli hieman hidasta. Seuraavaksi tulitte pystyt, joiden väliin mahtui yksi askel. Peippo meni nyt vähän reippaammin. Korotin pystyt 150 cm korkuisiksi. Nyt tammasta löytyi jo jotain vauhtia. Meno näytti hyvältä. Sitten vaihdoittekin suuntaa hyppäämällä pystyn perään lävistäjällä olevan okserin. Hyppy onnistui hyvin, vaikka puomi putosikin. Nostin okserinkin 150 senttiseksi. Nyt pääsittekin tulemaan toista sarjaa. Pysty meni hyvin, mutta okserille Peippo lähti hieman kaukaa. Ylititte esteen kuitenkin puhtaasti. Nostin sarjan 160 cm korkeaksi. Seuraavaksi tulittekin jo rataa, joka alkoi pystysarjalta, sitten okseri ja viimeiseksi 160 cm korkea sarja. Peippo innostui hieman ja reippaamman vauhdin vuoksi hypytkin olivat parempia. Tamma hyppäsi viimeisen sarjan kunnon ilmavaroilla. Nostin kaikki maneesin esteet 160 cm korkeuteen, myös verryttelypystyn. Seuraavaksi pääsitte tulemaan vähän erilaisen radan. Rata alkoi verryttelypystyltä, jonka jälkeen tuli pysty ja okseri, sitten lävistäjältä okseri ja viimeiseksi pystyjen sarja. Peippo hyppäsi esteet reippaasti ja huolellisesti. Pääsit hyppyihin hienosti mukaan ja rata oli todella onnistunut. Tähän oli hyvä lopettaa. Aloitit Peipon kanssa loppuverkan."

16.11.2010 - Valmentajana Samaya - Taso 130 cm
"Käskin teitä verryttelemään ravissa. Rakensin lämmittelyesteiksi matalia ristikoita, joiden yli Peippo ravasi innottomasti. Nostaessa rataa alkoi jo hiukan innostusta löytyä, ja jalkojakaan ei enää painanut velttous. Päästäessä päärataan hypyt olivat jo liiankin korkeita, joten kehotin pitämään Peipon hyvin kuolaimella. Rata koostui helpoista mutta korkeista esteistä, joiden yli mentiin ihan hyvin ensimmäisellä kerralla. Lopussa itsevarmuutta oli turhan paljon, joten Peippo päätti hieman kompuroida ja tiputtaa puomit. Seuraavalla kierroksella keskittyminen ei herpaantunut, joten yli mentiin hienosti. Lopussa koitimme vielä hypätä korkeampaa yksittäisestettä, jossa innostus alkoi jo loppua."

10.11.2010 - Valmentajana Emmi N. - Taso 160 cm
"Koska viimekertainen valmennus oli Peipolle varsinaista rentoutumisharjoitusta, päätin antaa tänään teille molemmille kunnon rääkkiä. Heti alustavasti pyysin sinua ottamaan ohjat kunnolla käteen ja aloittelemaan tamman taivuttelua sekä herättelemistä. Peippo ei tykännyt alkuverryttelyn rankkuudesta. Se hieman osoitteli mieltään puremalla kuolaimelle, eikä kuunnellut optimaallisesti. Kaikesta huolimatta suoriuduit tamman kanssa ihan kohtalaisen hyvin. Peippo väänsi turpa mutkalla väistöjä ravissa, takaosakäännöksiä, voltteja, kaartoja sun muita. Kun olitte mielestäni valmiita, pystytin Peipolle maximikorkeudelta esteradan. Lämppäriksi hyppisitte hieman matalampia metrin tasolta. Kun Peippo hyppi rennosti lämppäriesteen ylitse, oli aika siirtya suurempiin korkeuksiin. Annoin teidän suorittaa rataa melko rauhassa. Aluksi kävimme esteet läpi yksi kerrallaan, mutta lopulta ponnistitte pari kertaa radan kokonaan. Peippo oli hieman hidas ja saitkin koko ajan antaa sille pohkeita. Kaikenkaikkiaan teidän kanssanne oli kuitenkin mukava työskennellä!"

09.11.2010 - Valmentajana Emmi N. - Taso 150 cm
"Olitte jo valmiiksi lämmitelleet saapuessani paikalle. Katsoin hetken teidän työskentelyä, kunnes sitten otin itseäni niskasta kiinni ja valmennus sai luvan käynnistyä. Peippo ei ollut mikään pirtsakka tapaus. Jopa hieman laiskasti se käveli pitkin kaviouraa ja olisi mielellään hieman lintsannut kulmissa. Tiesit kuitenkin tamman kujeet jo entuudestaan, joten pidit ulko-ohjan kireällä. Ohjasotteesi oli tänään koko valmennuksen ajan loistava! Tamma ei siis saanut lintsailtua käännöksissä tai kulmissa, vaan menonne oli melkoisen sujuvaa. Harjoittelimme tänään pääasiassa sinun istuntaasi. Peipon osalta valmennus olikin melkoisen rentoa tänään. Tamma hyppäsi hyvin rauhallisella laukalla, joten sinun oli helppo harjoitella ja pysyä neidin kyydissä. Istuit syvällä tamman selässä ja niinkun jo aikaisemmin sanoin, ohjasotteesi oli loistava. Sinun ei tarvinnut ottaa tammasta tukea, vaan mukauduit hyvin hyppyihin. Kantapäät pruukasit hieman unohtaa, mutta korjasit niitä aina kuin asiasta mainitsin. Peippo alkoi pian kyllästyä laiskaan menoon. Se ryhtyikin velttoilemaan vielä lisää. Pyysinkin teitä loppuvalmennuksesta hyppäämään 150 cm korkeita esteitä. Korkeat pystyt nähdessään Peippo innostui hurjasti. Se ponnisti oikein ähkäisten ja viskoi hieman jännittyneenä häntäänsä. Pyysin sinua taputtamaan tammaa kiitokseksi ja kävelitte vielä jäähdytykseksi hetken aikaa."