Veikkolaverkko

Veikkolalaisten oma sivusto

Lisätietoa melusta

Lehtien havina ei kuulu nastarenkaiden ujelluksessa

Ääni on akustista värähtelyä, joka etenee ilmassa paineenvaihteluina. Ihmisen korva pystyy erottelemaan äänenvaihtelut 0-120 desibelin välillä. Desibeli (dB) mittayksikkönä on erilainen kuin vaikkapa pituusyksiköt. Kun 55 senttiin lisätään 10 senttiä, se tarkoittaa 65 senttiä ja jokainen sentti on samanmittainen keskenään (aritmeettinen asteikko). Toisin on desibelien laita. Kun melu lisääntyy 10 desibelillä, se tarkoittaa että korvan havainnoima melutaso on kaksinkertaistunut ja että äänienergia on kymmenkertaistunut (logaritminen asteikko). 65 desibeliä tarkoittaa siis kuullun äänitason kasinkertaistumista verrattuna 55 desibeliin .

Puiden lehdet ja lumi pienentävät melutasoa. Syksyllä lehtien pudottua ennen lumentuloa melutaso on korkeimmillaan. Samoihin aikoihin vaihdetaan myös nastarenkaat autoihin, joka sekin lisää melua.

Uusimpien Kuopion yliopistossa tehtyjen tutkimusten mukaan melumallit eivät ota huomioon vesistöjen vaikutusta, jossa sekä myötätuuli että negatiivinen lämpögradientti (maan lämpotila kylmempi kuin ilman) nostavat melutasoa. Suurimmillaan tämä vaikutus on tyynellä ilmalla voimakkaan lämpögradientin vallitessa nostaen melutasoa jopa 10 desibeliä kilometrin matkalla (dos. Erkki Björk, Kuopion yliopisto, Ympärisötieteiden laitos).

Ihminen kokee mekaanisen melun häiritsevämpänä kuin ihmisen tai luonnon aiheuttaman melun. Urheilukilpailussa innosta huutavan yleisön ääni tai meren tai kosken voimakaskaan pauhu eivät häiritse samalla tavalla tai lainkaan kuin liikenteen ääni tai vaikkapa rakennustyömaan paalutuskoneen tasaisella rytmillä toistuva jytkytys. Tämä selittää myös äänentoistolla tuotetun kovaäänisen musiikin häiritsevyyden.

Lehtien havina, kärpäsen surina, hiljainen kuiskaava puhe 30 dB
Liikenteen melu vilkaan valtaväylän vieressä 80 dB
Disko 90 dB
Moottorikelkka 90 dB.

Ihminen havaitsee selvästi jo kolmen desibelin muutoksen äänitasossa puoleen tai toiseen, joten pienetkin melutason laskut tuovat jo helpostusta.

Hyväksyttävä asuinalueen melutason keskiarvo on Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan päiväsaikaan korkeintaan 55 dB ja öisin 50 dB. Vanhoilla rakennetuilla aluilla sallitaan hieman korkeammat, 60 ja 55.

- Entäpä kun Veikkolassa on pihoja, joiden ympärivuorokautinen keskiarvo on yli 65 eli kaksinkertainen hyväksyttävään tasoon verrattuna!

Melu aiheuttaa viihtymättömyyttä ja rajoittaa pihojen käyttöä ja estää kesäisin ikkunoiden ja ovien aukipidon. Jatkuva melu aiheuttaa myös terveydellisiä vaikutuksia: ärtymystä, keskittymiskyvyn puutetta, unettomuutta ja unihäiriöitä, pulssin ja verenpaineen nousua.

Veikkolassa on satoja ihmisiä, joille edellämainittuja oireita aiheuttaa lisäksi myös tietoisuus kansalaisten eriarvoisesta kohtelusta. Melun häiritsevää vaikutusta ei muuta miksikään se tieto, että tie on valmistunut vuonna 1967 ja sen vuoksi sitä eivät sido samat tiukat melunsuojaussäännöt kuin uudisteitä.

Mari Aulanko 15.8.2006

Veikkolan melukartta

Veikkolan melukartta on yllä pienennetty nettikokoon ja -tarkkuuteen (80 kt).
Voit ladata sen tästä jpg-muodossa isompana ja tarkempana (1462 kt).

Valtioneuvoston periaatepäätös meluntorjunnasta

Tiedote                      Ympäristöministeriö                             31.5.2006 14.01

Meluntorjunnassa lisättävä valtion ja kuntien yhteistyötä

Valtioneuvosto on tänään tehnyt periaatepäätöksen, jonka tavoitteena on alentaa ympäristön melutasoja ja vähentää altistumista melulle. Tavoitteiden toteutumiseksi meluntorjunta on otettava huomioon kaikkea melua aiheuttavaa toimintaa suunniteltaessa ja toteutettaessa. Tämä edellyttää valtion ja kuntien eri viranomaisten tiivistä yhteistyötä meluntorjunnassa.

Melu heikentää selvästi elinympäristön laatua, mutta sen haittoja helposti vähätellään. Kuitenkin joka kuudes suomalainen altistuu ympäristömelulle päivittäin eli asuu alueella, jolla päivämelutaso ylittää valtioneuvoston antaman 55 desibelin ohjearvon. Vuonna 2020 määrän pitäisi olla viidenneksen pienempi. Melutaso ei saisi myöskään rakennusten sisällä minään vuorokauden aikana ylittää valtioneuvoston antamia ohjearvoja.

Oleskeluun tarkoitetuilla piha-alueilla on tavoitteena päästä valtioneuvoston ohjearvojen mukaisiin melutasoihin. Jos tämä ei jo rakennetuilla alueilla kustannusten tai paikallisten olojen vuoksi ole mahdollista, ei päivämelutaso kuitenkaan saisi ylittää 60 desibeliä eikä yömelutaso 55 desibeliä.

Ensisijaisesti meluntorjuntatoimia tarvitaan asuinalueilla, joilla keskiäänitaso ylittää päivällä 65 desibeliä ja alueilla, joilla melulle altistuvia on paljon. Lisäksi melutasoja on alennettava oppi- ja hoitolaitosten ympäristössä sekä virkistysalueilla. Tavoitteena on säilyttää myös hiljaisia alueita.

Parhaiten meluhaittoja voidaan vähentää puuttumalla meluun jo sen lähteessä. Muita keinoja on estää melua leviämästä, kiinnittää huomiota toimintojen sijoitteluun ja suojata melulle altistuvia kohteita.

Erityisen tärkeää on, että meluhaittoja ehkäistään ennalta maankäytön ja liikenteen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä asuntojen rakentamisessa ja peruskorjausten yhteydessä. Melua vähentäviä ratkaisuja tarvitaan myös ajoneuvojen, laitteiden ja moottorien suunnitteluun, hankintaan ja käyttöön.

Periaatepäätöksen mukaan selvitetään myös eri tukimuotojen, erityisesti asunto-osakeyhtiöiden ja vuokratalojen peruskorjaamisen korkotukilainojen, käyttämistä meluntorjuntaan. Myös ohjausta, tutkimusta ja koulutusta tehostetaan. Vuonna 2011 arvioidaan, kuinka periaatepäätöksen tavoitteet ovat toteutuneet.

Tieliikenne on ylivoimaisesti yleisin melun aiheuttaja. Melua aiheutuu myös raide- ja lentoliikenteestä, erilaisista vapaa-ajan toiminnoista, rakennus- ja puhtaanapitotöistä sekä muun muassa ulkoilmakonserteista.

Periaatepäätös koskee ympäristömelua. Se ei koske meluhaittoja, joihin sovelletaan terveydensuojelu- ja työsuojelulainsäädäntöä.

Lisätietoja: Hallitusneuvos Satu Nurmi, ympäristöministeriö, puh. 040 5411 544. Rakennusneuvos Mauri Heikkonen, ympäristöministeriö, puh. (09) 1603 9563.

 

Linkit