RIP Koston Kimurantti
31.01.2011 - 28.05.2013

Virtuaalihevonen

Perustiedot

Rotu & sukupuoli: Suomenhevonen, ori
syntymäaika: 31.01.2011 (3 v. 14.03.2011)
Väri & säkäkorkeus: tummanpunarautias, 159 cm

Rekisterinumero: VH11-018-0718
Omistaja: VRL-02377, Arvolaakso
Kasvattaja: Koston suomenhevoset

Koulutustaso: Koulupainotteinen
  • KO: Vaativa B
  • RE: 90 cm

  • SV-II, YLA3

    Luonnekuvaus

    Kimurantti on kertakaikkisen kimurantti. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, vaikka kuinka haluaisi. Tosin eipä herralla ole tapana aina olla se kaikista haastavin otus ja iän myötä ori onkin huomattavasti rauhoittunut. Tiettyä särmää siitä kuitenkin löytyy, jota ei voi pelkästeen orimaisuuden ja nuoruuden piikkiin laittaa.

    Harjauksen aikana Kimurantti, tutummin Rontti, on hyvä sitoa kiinni, etenkin jos harjausta suunnitellaan toteutettavaksi karsinassa, jossa orilla ei liikkumatilaa liiaksi ole. Ei se pahapäinen ole, mutta saattaa hyvinkin nopeasti tylsistyä ja sen seurauksena käänntyillä nopeastikin, eikä puunaukseen syventynt hoitaja sitä aina kerkeä tajuamaankaan, kunnes varpaat heloittavat kirkaan punaisina ja muistuttavat lettuja.

    Kiinnisidottuna oria on kaikinpuolin helpompi käsitellä, vaikka tylsäähän siinäkin on seisoskella. Kavioiden puhdistaminen on lähes mahdotona, muutamia poikkeuskertoja lukuunottamatta, ellei ori ole narun päässä visusti. Kun ori on lannistettu sitomalla kiinni, niin nostaa se oikein kuuliaisesti ja rauhassa jokaisen kiiltävän kavionsa peräjälkeen ylös ja useimmiten hoitaja saa ne puhdistaakin omaan tahtiinsa.

    Täysin ratsupainotteisesta suvusta tuleva ori on oiva valinta niin koulu- kuin estekentillekin. Tiettyä särmää siitä löytyy tällöinkin, mutta muutoin ori on kuin sulaa vahaa ja tekee kaiken juuri niin kuin ratsastaja selästä tahtoo. Maastoonkin orin kanssa voi huoletta lähteä, sillä varmajalkaisempaa seuraa sinne saa etsiä ja pitkään.

    Koulukiemuroita ori kipittää menemään oikein taidokkaasti ja näyttävästi, peräänannot ja muotoonhakeutumiset ori hoitaa lähes huomaamatta ja maastakäsinkin ratsukon työskentelyä on ilo seurata. Selästä käsinkin menosta voi nauttia, sillä orilla harvemmin iskee päälle vikurointivaihde ja senkin saa kytkettyä pois päältä pienellä raipannapautuksella.

    Esteillä ori puolestaan etenee reippaasti ja varmasti, mutta kuitenkin sen verran rauhassa ja maltillisesti, että kerkee ratsastajan avut huomioimaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Ponnistukset ori osaa ajoittaa lähes poikkeuksetta oikein ja hypyt ovat mukavan pyöreitä. Ilmavaraakin jää useimmiten riittävästi eikä puomit turhia kolise. Jos kavio kuitenkin puomiin kolahtaa syystä tai toisesta, niin muistaa Kimurantti nostaa ensi kerralla jalkojaan hieman enemmän, jos se vain on mahdollista.

    Jälkeläiset

    Kumppanin kriteerit:
    - puhdasrotuinen suomen(pien)hevonen
    - sukua tasan yhden polven verran netissä
    - astuu myös tallin ulkpuolisia tammoja, kyselyt mailitse!
    s. 13.05.2011, sph-t. Hiprakan Kimara (e. Lakean Kaunis Veera)
    s. 02.01.2012, sh-t. Hiprakan Humpuuki (e. Hiprakan Hippiina)
    s. 10.10.2012, sh-t. Arvolaakson Verona (e. Lakean Kaunis Veera)
    s. 11.11.2012, sh-t. Arvolaakson Sinttu (e. Fiktion Sinissa)
    s. 01.04.2013, sh-o. Kimble (e. Haliwood)

    Sukutiedot

    i. Pormestari
    sh, m, 158 cm
    Ch, KTK-III
    ii. Puolimieli
    evm, sh, trn, 160 cm
    iii. Draamadiggari
    evm, sh, rn, 158 cm
    iie. Pinja Peltopyy
    evm, sh, trn, 157 cm
    ie. Tiukuvilma
    evm, sh, m, 155 cm
    iei. Uniikki
    evm, sh, m, 150 cm
    iee. Kirsikkapuu
    evm, sh, rt, 151 cm
    e. Ruuturouva
    sh, rt, 154 cm
    VIR MVA Ch, KTK-III, SLA-II, YLA2, KRL-III
    ei. Vilbertin Ruudukas
    eii. Vilbert
    evm, sh, tprt, 163 cm
    eie. Ruudikas
    evm, sh, rt, 156 cm
    ee. Routainen
    evm, sh, rt, 154 cm
    eei. Rokka
    evm, sh, trt, 160 cm
    eee. Poutainen
    evm, sh, rt, 157 cm

    Kimurantilta löytyy sukua virtuaalimaailmasta tasan yksi polvi, loput ovatkin sitten evm-hevosia. Isän puolelta löytyy taitureita niin kouluun kuin esteillekin, emänpuoli puolestaan on hieman koulupainotteisempaa. Yleisesti ottaen Kimurantin suku on suhteellisen menestynyttä ainakin täällä Suomen kamaralla, mutta ovatpa muutamat yksilöt keränneet menestystä myös ulkomailla.

    Kimurantin isä, Pormestari, on komea mustan karvapeitteen omaava ori, jonka säkä yltää aina 158 cm asti. Pekka Männikäisen kasvatti omaa monipuolisen luonteen, mutta myös taitoa ja tahtoa taistella tiensä läpi harmaan kiven, jos niin tarve vaatii. Toistaiseksi orilla ei ole vielä suuremmin kilpailtu, mutta muutamia taidonnäytteitä on hankittu helppo B -tasoisilta kouluradoilta sekä 90 cm estekentiltä. Rakenteen hienoudesta puolestaan puhuu näyttelyistä saatu irtoSERT sekä luokan kakkospaikka.

    Puolimieli on myöskin Pekka Männikäisen kasvattama suomenhevos-ori, jolta säkäkorkeutta löytyy 160 cm. Komea ja hieman raskaamman puoleinen ori on toiminut lähinnä siitoshevosena, mutta nuoruuden vuosinaan kerkesi se muutamia aluetason koulukilpailuita kiertämään. Suurensuurta menestystä ei kuitenkaan tullut siltä saralta. Rataesteillä orilla meinasi mielenkiinto herpaantua liian usein, eikä sekään ura ottanut tuulta siipiensä alle. Lopulta eräs Pekan tuttu tarjoutui viemään orin maastoestekilpailuihin ja sieltä lävähti kerrasta voitto! Muutamia kertoja Puolimieli kävi tämänkin jälkee maastossa hyppäämässä, mutta lopulta ratsastajan into laantui ja ori jatkoi siitoshevosen uraa. Jälkeläisiä tällä onkin pitkä liuta, eikä jälkeläisten laadussa ole valittamista.

    Draamadiggari oli aikoinaan hyvinkin menestynyt ori, jota muistellaan edelleen lämmöllä. Kiiltäväkarvainen ja oikein hyväkäytöksinen ori menestyi koulu- ja esteradoilla hienosti ja olikin useana vuonna virtuaalisten Suomenhevosten Kuninkaallisissa kärkisijoilla. Taitoa ja kapasiteettia orilta löytyi, mutta pääosin se kilpaili helppo A -tasolla koulussa ja esteillä se puolestaan loikki hienosti ylitse 100 cm radoista. Eikä tässä vielä kaikki, ori haali menestystä myös erinäisissä näyttelyissä ympäri Skandinavian ja olihan se kantakirjattukin ensimmäiselle palkinnolle. Vaikka menestystä tulikin roimasti, ei ori ollut pahemmin julkisessa jalostuskäytössä. Tiettävästi se kuitenkin sai sukuaan jatkamaan 9 tervettä jälkeläistä.

    Pinja Peltopyy oli tummanruunikko tamma, josta ei juurikaan sen enempää tietoa ole. Elämänsä aikana tamma ei kilpakentillä pahemmin pyörinyt, eikä sitä kantakirjattukaan, vaikka kuvien perusteella neitosen rakenne olisi siihen riittänyt. Täysikokoinen suomenhevos-tamma asusteli koko elämänsä kotitilallaan virtuaalisen Pirkanmaan alueella ja vietti leppoistä elämää lasten luottoratsuna. Pinja astutettiin kolme kertaa elämänsä aikana ja varsoikin se kaksi tervettä varsaa, yksi valitettavasti menehtyi tovi varsomisen jälkeen.

    Pormestarin emä, eli Kimurantin isänemä, on Tiukuvilma. Keskikokoinen, 155 cm korkea tamma omaa kauniin, mustan karvapeitteen ja erittäin leppoisan luonteen. Luonteensa puolesta se onkin oiva valinta ratsastuskouluun, jossa se majailee ja on kerännyt suuren joukkion ihailijoita ja hoivaajia. Jo osa-aikaeläkettä viettävä tamma käy toisinaan vielä alkeistunneilla, mutta vaativammat ajat sillä on jo takana. Vilma on kahden varsan emä, Pormestarin sekä sen velipuolen, Vilhon, joka asustelee samaisella ratsastuskoululla Vilman kanssa.

    Uniikki oli lempeääkin lempeämpi ori, joka kilpaili satunnaisesti erään nuoren naisen kanssa esteratsastuksen parissa seuratasolla täällä Pohjolan perukoilla. Kohtalaista menestystä nauttinut komistus omasi säkäkorkeutta 150 cm, mutta tästä huolimatta se loikki vaivatta metrin luokkia ja jopa korkeampiakin esteitä yksittäisinä, ratsastajan kanssa tai ilman. Uniikki omasi myös suhteellisen näyttävän, hieman kevyehkön rakenteen ja hyväksyttiimpä se kantakirjaankin toiselle palkinnolle. Kantakirjauksen ansiosta orista kiinnostuttiin myös jalostuspuolella hieman enemmän ja muutamien astutuskyselyiden johdosta pääsikin se jatkamaan sukuaan kuuden jälkeläisen voimin.

    Kirsikkapuu oli melko pienikokoinen suomenhevos-tamma, joka virallisten tietojen mukaan oli pelkkä rautias, mutta auringonvalossa tamma oli lähes tulkoon kirkkaan punainne, lähes kuin kirsikka konsanaan. Talvisin tammalla oli tapana vaihtaa väriä hieman tummemmaksi ja jälleen kesän tullen vaalentua, melkoinen kameleontti-neiti kyseessä siis. Kirsikaksi kutsuttu tamma syntyi eräälle ravitallille, mutta vieroituksen ollessa ajankohtainen, siirtyi tamma pienelle tallille, jossa siitä koulutettiin perheelle ratsu. Erikoisempia saavutuksia tammalta ei löydy, mutta kaksi jälkeläistä ovat kuitenkin näyttäneet, ettei tamman geenit aivan huonoimmasta päästä olleet.

    Kimurantin emä, rautias suomenhevos-tamma Ruuturouva on Meow'n omistuksessa huimiin saavutuksiin yltänyt tamma, jonka taidoista koulukentillä ei ole jäänyt kenellekään epäselvyyttä. Vaikka Ruuturouva kilpailikin pääpainotteisesti koulun puolella, on sillä liuta sijoituksia myös rataesteiden puolelta. Näyttelyissä tamma keräsi myöskin ihailuja useaan otteeseen ja tästä todisteena onkin VIR MVA Ch -arvonimi sekä kantakirjauksen kolmas palkinto puhuu tamman rakenteen puolesta. Tätä nykyä tamma viettelee leppoisa eläkepäiviään Koston Suomenhevosissa. Hienon uransa lomassa Ruuturouva on kerennyt varsomaan useaan otteeseen ja onkin sillä sukua jatkamassa ainakin kahdeksan jälkeläistä.

    Vilbertin Ruudukas on suurehko, 162 cm korkea komistus, joka on menestynyt todella hienosti kouluratsastuksen piireissä. Vaikkakin ori oli luonteeltaan haastava, sai siitä kokeneemmat ratsastajat paljonkin irti ja oikeanlaisessa käsittelyssä Ruudukas olikin oikein mukavaa katseltavaa. Vaativan tason ratsu omasi taitojensa lisäksi suhteellisen hyvän rakenteen, mutta syystä tai toisesta sitä ei koskaan edes yritetty kantakirjaan, näyttelyissä se menestyi ihan kivasti. Ilkikurisen luonteensa takia oria katsottiin lievästi kieroon jalostusmarkkinoilla eikä sillä olekaan kuin kolme jälkeläistä, joista Ruuturouva on keskimmäinen ja ainoa tamma.

    Vilbert on tummanpunarautias, 163 cm korkea oripoika, josta ei kovin montaa hyvää sanaa ole sen elämän aikana sanottu. Lähes jokainen, joka tämän kanssa on tekemisissä ollut enemmänkin, on todennut, että se on läpeensä paha. Muutaman kerran on ori kotiaankin vaihtanut pahapäisyytensä vuoksi. Helppojen kouluratojen kautta ori on päässyt muutamien ihmisten tietoisuuteen, mutta koska ori on aina ollut kovin säikynoloinen ja levoton, ei suuremmasta ja aktiivisemmasta kilpaurasta edes unelmoitu. Jälkeläisiä orillä kuitenkin on yllättävän paljon, joista muutamat ovat ihan tunnettujakin koulupiireissä, ja taatusti aivan eriluokkaa isänsä kanssa luonteensa puolesta.

    Ruudikas oli oikea lempiheppa usealle lapselle, nuorelle, aikuiselle sekä vanhukselle. Se oli aina hyvällä tuulella ja onnistui tavalla tai toisella piristämään myös sitä hieman allapäin olevaa henkilöä. Rakastettu raudikko kerkesi muutamilla koulukentillä hurmaamaan myös tuomareita taidoillaan, mutta valitettavasti se loukkasi itsensä eräänä päivänä laitumella, jonka seurauksena tamma jouduttiin lopettamaan. Vaikka ikää ei aivan hurjasti ollutkaan kertnyt, saattoi Ruudikas maailmaan viisi tervettä varsaa, jotka vielä tänäkin päivänä porskuttavat tahoillaan eteenpäin.

    Routainen on rautias neitokainen, joka viettelee jo ansaittuja eläkepäiviään rauhallisesti raittiista ulkoilmasta nauttien ja kärpäsiä hätyytellen. 154 cm korkea tamma kilpaili aikanaan jopa vaativissa luokissa aluetasolla, mutta vaikka kuinka koitettiin, ei tamman kapasiteetti riittänyt kovinkaan suuriin saavutuksiin. Tästä huolimatta tammaa on käytetty ahkerasti suomenhevosjalostuksessa sen mahtavan ja tasaisen luonteensa ansiosta.

    Rokka oli komeaakin komeampi, aivan tummanrautias ori, jonka hieno elämä päättyi melko lyhyeen sen jäädessä auton alle pienellä, kesäisellä karkumatkallaan. Ennen tätä valitettavaa onnettomuutta ori kuitenkin kerkesi niittämään menestystä vaativalla tasolla kouluratsastuksen parissa ympäri Suomen ja käytettiinhän sitä paljon jalostuksessakin. Tarkkaa tietoa jälkeläisten määrästä ei ole valitettavasti. Rakenteellisesti tämä 160 cm korkea ori oli oikein nätti ja sopusuhtainen, hieman kevyehkö, mutta kuitenkin kantakirjauksen toisen palkinnon arvoinen.

    Poutainen oli melko tuntematon tamma eläessään, mutta muutamien hyvien astutusten seurauksena on nimi alkanut jäämään ihmisten mieliin jälkeläistensä ansiosta. Kuudesta jälkeläisestä neljä kilpailee parhaillaan menestyen kouluradoilla. Korkeutta Poutaiselta löytyi 157 cm ja väritykseltään se oli täysin perusrautias. Itse Poutaisessa ei ollut juurikaan mitään kovin erikoista, mutta kuitenkin se menestyi kivasti seura- ja aluetasolla niin koulu- kuin esteratsastuksenkin parissa aikanaan.

    Lausunnot

    4-vuotiaiden SV-II 28.05.2011
    rakenne 9, suku 8, käytöskoe 8,8 + 7 ratsastuskoe 8,9 + 10 (56.117%), luonne 11 = 62,7

    Yleislaatuarvostelu elokuussa 2011: (x)
    20 + 21 + 21 + 35 = 97p = YLA3

    Kisakalenteri

    KRJ (49 sijoitusta)

    06.03.2011 Acantha Farm - Va B - 2/100
    01.04.2011 Hiprakka - Va B - 5/40
    05.04.2011 Hiprakka - Va B - 3/40
    18.04.2011 KK Go - Va B - 4/36
    21.04.2011 Shadiya Arabians - Va B - 6/40
    26.04.2011 Hiprakka - Va B - 7/50
    03.05.2011 Fiktio - Va B - 4/50
    03.05.2011 Hiprakka - Va B - 7/100
    30.05.2011 Kotitien KK - Va B - 7/50
    01.06.2011 Kotitien KK - Va B - 3/50
    04.06.2011 Pjortoi - Va B - 3/40
    05.06.2011 Wuorela - Va B - 4/50
    13.09.2011 Koston sh:t - Va B - 5/50
    16.09.2011 Koston sh:t - Va B - 6/50
    16.09.2011 Mörkövaara - Va B - 5/40
    17.09.2011 LAC - Va B - 6/40
    19.09.2011 LAC - Va B - 5/40
    21.09.2011 Koston sh:t - Va B - 4/50
    24.09.2011 Koston sh:t - Va B - 1/50
    25.09.2011 Koston sh:t - Va B - 5/50
    29.09.2011 Koston sh:t - Va B - 3/50
    21.09.2011 Kirmaus - Va B - 1/40
    07.10.2011 Koston suomenhevoset - Va B - 2/50
    12.10.2011 Hiprakka - Va B - 1/60
    16.10.2011 Fiktio - Va B - 1/50
    19.11.2011 Hiprakka - Va B - 6/60
    20.11.2011 Viehättävä - Va B - 5/50
    22.11.2011 Virtuaaliset suomenhevoset - Va B - 1/50
    30.11.2011 Fiktio - Va B - 3/50
    04.12.2011 Fitio - Va B - 1/50
    06.12.2011 Kärmeniemi - Va B - 5/50
    05.02.2012 Rajaton - Va B - 6/60
    07.02.2012 Kissankäpälänkylä - Va B - 4/50
    08.02.2012 Taikakuun Kartano - Va B - 3/60
    09.02.2012 Taikakuun Kartano - Va B- 3/60
    10.02.2012 Taikakuun Kartano - Va B - 4/60
    10.02.2012 Kissankäpälänkylä - Va B - 1/50
    10.02.2012 Moondance - Va B - 7/50
    11.02.2012 Kissankäpälänkylä - Va B - 2/50
    11.02.2012 Escanor - Va B - 6/40
    12.02.2012 Escanor - Va B - 4/40
    12.02.2012 Taikakuun Kartano - Va B - 4/60
    12.02.2012 SLC Ponies - Va B - 1/40
    14.02.2012 SLC Ponies - Va B - 4/40
    15.02.2012 Huvitus - Va B - 2/40
    15.02.2012 Hiprakka - Va B - 5/50
    15.02.2012 Koston suomenhevoset - Va B - 5/100
    19.02.2012 Koston suomenhevoset - Va B - 7/100
    10.02.2012 Scandinavian Warmbloods - Vaativa B - 2/100

    Villit kisat: 74 sijoitusta
    21.03.2011 Sanbrook - Va B - 4/17
    25.03.2011 Hiprakka - Va B - 4/18
    26.03.2011 Hiprakka - Va B - 3/18
    27.03.2011 Hiprakka - Va B - 3/18
    29.03.2011 Cadbowy - He A - 7/97
    03.04.2011 Inverness - Va B - 1/23
    14.04.2011 Dimma - 80-90 cm - 2/30
    15.04.2011 D'Levefre - 90 cm - 4/28
    18.04.2011 Inverness - Va B - 4/45
    22.04.2011 Minion - Va B - 5/40
    06.05.2011 Hiprakka - 90 cm - 3/16
    08.05.2011 Hiprakka - 90 cm - 4/16
    10.05.2011 Hiprakka - 90 cm - 2/16
    02.05.2011 Hengenvaara - 90 cm - 5/78
    03.05.2011 Hengenvaara - 80 cm - 5/58
    05.05.2011 Rajaton - Va B - 4/53
    06.05.2011 Hengenvaara - 90 cm - 7/78
    08.05.2011 Hengenvaara - 90 cm - 7/78
    14.05.2011 Hiprakka - Va B - 3/20
    14.05.2011 Hengenvaara - 90 cm - 7/78
    15.05.2011 Hiprakka - Va B - 2/20
    16.05.2011 Hengenvaara - 80 cm - 3/58
    18.05.2011 Hiprakka - 90 cm - 4/34
    19.05.2011 Hengenvaara - 90 cm - 1/78
    20.05.2011 Hengenvaara - 80 cm - 4/58
    20.05.2011 Hiprakka - 90 cm - 1/34
    21.05.2011 Icon - 80 cm - 4/34
    21.05.2011 Hengenvaara - 90 cm - 3/78
    22.05.2011 Hengenvaara - 90 cm - 5/78
    25.05.2011 Hengenvaara - 80 cm - 2/58
    26.05.2011 KK Moar - Va B - 4/52
    27.05.2011 Hengenvaara - 80 cm - 5/58
    27.05.2011 KK Moar - He A - 6/43
    27.05.2011 KK Moar - He A - 6/43
    28.05.2011 KK Moar - He A - 4/43
    29.05.2011 KK Moar - Va B - 5/52
    29.05.2011 KK Moar - Va B - 6/50
    01.06.2011 KK Moar - 90 cm - 7/73
    02.06.2011 KK Moar - 90 cm - 6/73
    02.06.2011 KK Moar - 90 cm - 4/96
    03.06.2011 KK Moar - 90 cm - 3/73
    07.06.2011 KK Moar - 90 cm - 6/73
    07.06.2011 KK Moar - 90 cm - 4/96
    16.06.2011 KK Moar - 90 cm - 2/73
    28.06.2011 Hiprakka - 100 cm - 2/34
    28.06.2011 Smoothy Shetlands - 80 cm - 4/25
    07.07.2011 Icon - 90 cm - 8/128
    08.07.2011 Icon - 80 cm - 10/117
    09.07.2011 Icon - 90 cm - 2/128
    21.07.2011 Smoothy Shetlands - Va B - 2/33
    01.09.2011 Duren - Va B (1) - 3/84
    01.09.2011 Duren - Va B (2) - 3/84
    02.09.2011 Duren - He A - 1/120
    04.09.2011 Duren - Va B - 3/84
    06.09.2011 Kärmeniemi - Va B - 4/43
    08.09.2011 Kärmeniemi - 90 cm - 4/44
    08.09.2011 Kärmeniemi - Va B - 2/43
    10.09.2011 Satulinna - Va B - 1/10
    10.09.2011 Kärmeniemi - 90 cm - 1/44
    11.09.2011 Satulinna - Va B - 2/10
    11.09.2011 Kärmeniemi - 80 cm - 3/47
    12.09.2011 Kärmeniemi - Va B - 6/43
    13.09.2011 Duren - Va B - 8/84
    13.09.2011 Duren - Va B - 4/84
    14.09.2011 Duren - Va B - 7/84
    16.09.2011 Duren - He A - 11/114
    16.09.2011 Duren - Va B - 2/84
    19.09.2011 Duren - Va B - 4/84
    21.09.2011 Duren - Va B - 2/84
    27.09.2011 Duren - Va B - 2/84
    28.09.2011 Duren - Va B - 9/84
    29.09.2011 Duren - Va B - 9/84
    30.09.2011 Smoothy Shetlands - 90 cm - 3/30
    30.09.2011 Duren - Va B - 8/84

    Sekalaiset

    ERJ: 20 sijoitusta
    22.02.2011 Hiprakka - 90 cm - 1/50
    25.02.2011 Mel Seren - 90 cm - 6/50
    27.03.2011 Jewel Ponies - 70 cm - 3/66
    14.04.2011 Hiprakka - 90 cm - 1/50
    15.04.2011 Hiprakka - 90 cm - 3/50
    16.04.2011 Hiprakka - 90 cm - 7/50
    20.09.2011 Koston suomenhevoset - 90 cm - 4/50
    23.09.2011 Koston suomenhevoset - 90 cm - 2/50
    24.09.2011 Koston suomenhevoset - 90 cm - 2/50
    30.09.2011 ERJ Cup - 90 cm - 7/283
    23.11.2011 Viehättävä - 80 cm - 4/50
    23.11.2011 Marike - 90 cm - 1/39
    25.11.2011 The Last Legends - 90 cm - 7/60
    28.01.2012 Hiprakka - 90 cm - 6/50
    28.01.2012 Ristikko - 90 cm - 2/35
    04.01.2012 Koston suomenhevoset - 90 cm - 1/50
    14.02.2012 SLC Ponies - 90 cm - 1/40
    20.02.2012 VSHK - 90 cm - 1/28
    29.02.2012 Marike - 80 cm - 3/36
    01.03.2012 Marike - 80 cm - 3/37

    VSHK:n alaiset: 23 sijoitusta
    25.02.2011 Hiprakka - 80 cm - 2/23
    28.02.2011 Hiprakka - 80 cm - 2/23
    01.03.2011 Hiprakka - 80 cm - 3/23
    29.05.2011 Kosto - 90 cm - 5/30
    16.06.2011 Kosto - 90 cm - 1/30
    26.06.2011 Breawa - Va B - 1/23
    15.07.2011 Riiviöt - 80 cm - 3/27
    15.07.2011 Mabel 'n the tommyknockers - Va B - 1/10
    18.07.2011 Riiviöt - 80 cm - 3/27
    31.07.2011 Alegre - Va B - 2/25
    04.09.2011 Koston sh:t - 90 cm - 2/40
    11.09.2011 Hirpakka - 90 cm - 1/40
    18.09.2011 Hiprakka - 90 cm - 3/40
    19.09.2011 Hiprakka - 90 cm - 4/40
    21.12.2011 Hiprakka - 80 cm - 5/29
    21.12.2011 Hiprakka - 90 cm - 2/37
    24.12.2011 Hiprakka - 80 cm - 4/29
    26.12.2011 Hiprakka - 80 cm - 5/29
    30.12.2011 Hiprakka - 90 cm - 1/37
    17.02.2012 Hiprakka - 80 cm - 2/39
    17.02.2012 Hiprakka - 90 cm - 1/43
    19.02.2012 Hiprakka - 80 cm - 4/39
    22.04.2012 Kilva JK - 90 cm - 2/11

    MEJ: 3 sijoitusta
    01.04.2011 Wonderland Exmoors - MEJ - 80 cm - 1/32
    18.12.2011 KK Bailador - 90 cm - MEJ - 6/52
    14.02.2012 Kajon hevostila - 90 cm - MEJ - 2/30

    Valmennukset ja päiväkirja

    16.09.2011 - estevalmennus (valmentajana Golffis)

    Odotin sinulta ja Rontilta taas varsin mukavaa valmennusta ja heti veryttelyssä sain jo seurata teidän saumatonta yhteistyötänne. Veryttelyesteillä koin vielä iloisemman yllätyksen: ori hyppää innokkaasti, mutta kuitenkin sinun määrittämällä tahdilla.

    Sait hevosen hyvin kuulolle jo ennen esteitä aivan huomaamattomilla avuilla ja istuntasikin oli erinomainen. Päätin että treenaamme rauhassa lähetymisiä, vaikka niissä ei juurikaan puutteita ole, mutta kertaushan on opintojen äiti joten...

    Tein teille aluksi matalan sarjaesteen, jotta saisin hiukan seurata Rontin askelten lyhentämistä ja pidentämistä Tein teille kepposen, ensimmäinen väli oli mitoitettu normaalisti hevosen kokoon, mutta toinen väli oli huomattavasti pienempi. Ekalla kerralla Rontin kavio hieman kopsahtikin viimeiseen esteeseen, mutta toisella kertaa pysyi laukka hallinnassa ja suoriuduitte varsin hyvin.

    Hyppäsimme sarjaa useampaan kertaan ja aina säätelin hieman ylläriksi esteiden välejä, mutta aina sait oriin pysymään hyvin kuulolla. Tämän jälkeen uskalsin päästääkkin teidät ihan ilman huolta hyppäämään 90cm rataa ja sitä seurasin kovin mielelläni. Tempo pysyi koko ajan hyvänä ja hyppytyyli oli varsin kaunis!

    24.08.2011 - kouluvalmennus (valmentajana Golffis)

    Arvasin jo melkeinpä heti, että on varsin mukava valmennus tulossa, sillä Rontti vaikutti hyvin innokkaalta ja nöyrältä jo heti alkuveryttelyissä.

    Aluksi pistin teidät tekemään pohkeenväistöjä kumpaankiin suuntaan ja voi jestas, että se oli kaunista katsottavaa. Rontilla oli hyvin tasainen tempo ja se astui kunnolla ristiin.

    Laitoin teidät tekemään sitten saman homman ravissa ja siinäkin Rontti todella teki parhaansa. Se säilytti temmon eikä madellut ja astui edelleen nätisti ristiin sotkematta koipiaan.

    Siirtymiset peruutuksesta suoraan laukkaan sujuivat varsin mainiosti enkä löytänyt näistä mitään korjattavaa.

    Koitimme sitten pääty-ympyrällä vastalaukkaa, mutta siinä annoit ilmeisesti jotenkin sekavat avut, sillä ori hämmentyi ja vastalaukan sijasta se tarjosi kiitoravia. Kun annoit jämäkämmät ja selkeämmät avut, niin ori laukkasi hienosti yhden kokonaisen pääty-ympyrän. Tämän jälkeen annoin teidän siirtyä suorittamaan loppuveryttelyä vapaasti.

    Lopetimme hieman lyhyeen koulureenin, koska olen sitä mieltä, että on hyvä lopettaa, kun saadaan kaikki sujumaan. Ja vastalaukkakin löytyi tuon kiito-ravin jälkeen, joten saamme olla varsin iloisia ja suorittihan ori kaikki muut tehtävät enemmän kuin loistavasti!

    19.08.2011, loppukesän huumaa ja kuumaa treeniä

    Kesä alkaa valitettavasti olemaan pikkuhiljaa ohitse ja kelitkin sen mukaan ovat muuttuneet. Ilma ei vieläkään ole mikään mahdottoman viileä, mutta kesän aikana kun kerkesi tottumaan kolmenkympin helteisiin, niin tämä vajaa parikymmentä astetta tuntuu aika kolealta. Tänään kuitenkin heti aamusta jo aurinko pilkisteli puiden lomasta herättäen minut kesken unieni. Mutisten jotain epämääräistä, nousin ylös sängystä ja aloin suunnittelemaan lähes extempore-reissua tallin suuntaan. Aamutoimissa toki vierähtäisi hetki, mutta ei ne hepat tallista sillä välin katoa.

    Muutaman tunnin kuluttua olinkin jo autossa istumassa ja ajelin ajatuksissani kohti Hiprakan tiloja. Ajoin autoni tallin takana sijaitsevalle parkkipaikalle muutaman muun auton seuraksi ja suuntasin tallin puolelle. Ihmettelin hiljaa mielessäni, että on tarhat tyhjänä, miksi ihmeessä, tallissakaan ei ollut kuin muutamia hassuja heppoja. Ennen kuin kuitenkaan kerkesin ketään löytämään tallilta, tajusin, että lähes kaikki hevosethan viettävät vielä viimeisiä hetkiään laitumilla, näin myös Kimurantti, johon ajattelin tänään panostaa oikein urakalla. Ennen kuin lähtisin tarpomaan muutaman kilometrin matkaa läpi metsäpolun ja pellonreunuksien, suuntasin kuitenkin satulahuoneeseen juomaan muutaman kupillisen kahvia ja samalla selailin joitain vanhemman puoleisa alan hevoslehtiä.

    Vaikka aurinko paistoi täydellä teholla tähän aikaan vuodesta, ei ilma ollut mikään hääppöisen lämmin, kyllä ulkona tarkeni toki ilman toppavaatteita, mutta sortsit ja helletopit taisivat olla tältä kesää mennyttä kauraa. Vaivuin muistelemaan mennyttä kesää ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo lähes perillä orilaitumen luona. Vielä pitäisi ori löytää sieltä jostain. Juuri kun kumarruin alittamaan alinta sähköpaimenen lankaa, kuulin iloisia hörähdyksiä metsän siimeksestä, samalla sieltä astelikin esiin Kimurantti kera muutama nmuun oripojan. Orit tulivat suoraan luokseni katsomaan, josko taskuistani löytyisi jotain herkkuja niille. Makupaloja ei valitettavasti ollut, mutta Kimurantti sai päähänsä hieman kuluneen, metsänvihreän riimun, johon napsautin vielä narun jatkeeksi. Suuntasimme pian portista ulos ja tallustelimme rinnatusten kohti tallia. Matkalla kauhistelin hieman orin ulkonäköä, mutapaakkuja oli vähän joka puolella eikä jouhetkaan oikeastaan näyttäneet kovinkaan selviltä, takiaisia unohtamatta.

    Kun vihdoin pääsimme tallille asti, päästin Kimurantin hetkeksi kirmaamaan tarhaan, jossa sillä oli valmiina odottamassa heinää pikkusen. Sillä välin, kun ori rouskutteli heinänsä, kävin minä hakemassa satulahuoneen kaapistani harjapakin ja kiikutin sen tarhan aidan viereen. Ori antoi itsensä uudelleen kiinni ilman vastaväitteitä ja sidoinkin sen löyhästi aitaan kiinni. Orin pällistellessä tallin vähäisiä toimintoja, aloin puunaamaan oria oikein urakalla. Ensiksi kävin koko pojan lävitse kumisualla ja niin saikin mutapaakut kyytiä. Tämän jälkeen päätin häätää pölyt ja hiekat pois napakasti pölyharjalla sukien, jonka jälkeen otin uuden kumisukakäsittelyn, jonka jälkeen vielä kerran harjasin orin perusteellisesti perusharjalla. Kun ori alkoin karvapeitteensä puolesta taas näyttämään normaalilta, hengähdin syvään kuin kerätäkseni voimia jouhien selvittelyyn. Takkuja oli ainakin miljoona ja usko meinasi loppua kesken ainakin toiset miljoona kertaa, mutta lopulta pystyin toteamaan ylpeänä, että jouhetkin olivat auki! Ennen kuin ori niitä kerkeisi uudelleen sotkemaan sen suuremmin, väänsin orin pitkähköön harjaan letin ja sidoin sen napakasti kiinni kumilenkillä. Otsaharja sai roikkua vapaana, kuten myös häntäjouhet, pysyvät kärpäset ehkä hieman loitolla sentään.

    Kun ori oli kunnolla siistitty, talutin sen karsinaan satuloitavaksi. Ori oli ollut laitumella jo monta päivää eikä se ollut joutunut ratsun tehtäviin aikakausiin ja sen huomasi. Kun heitin satulan orin selkään, alkoi aivan tajutonm hyörintä ja pärskähtely. Satulavyötä kiristäessäni tajusin, etten millään ilveellä voisi saada vyötä riittämään orin mahan ympäri, joten kiltisti löysäsin sitä muutamalla reiällä. Hetken ahertamisen jälkeen Kimurantti ei enää pystynyt pidättämään hengitystään kauempaa ja sain vyön kiinni asti, jes! Hikikarpalot valuivat otsaltani, kun nappasin suitset ovenpielestä roikkumasta. Vaikka satuloinnin kanssa oli pienoisia ongelmia, otti ori kuolaimet suuhunsa aivan kiltisti ja sain jopa kaikki soljetkin kerrasta kiinni. Ehkäpä ori tyytyi kohtaloonsa...

    Ori oli varustettu ja itseltänikin löytyi kypärä päästä ja raippa kainalosta, joten uskoin meidän olevan valmiita suuntaamaan kentälle. Talutin orin keskelle kenttää ja suljin portin perästämme. Kiristin vielä satulavyötä muutamalla pykälällä, ennen kuin aloin kapuamaan sen selkään. Selkään pääsin suhteellisen kepeästi, mutta kun selästä käsin piti alkaa satulavyötä kiristämään, koitti nuoriherra pukittaa minua alas! Jummi sentään, tämmöinen pelihän ei vetele minun kanssani, tuumasin hieman näreissäni ja ärähdin pojalle hieman. Vyö oli kunnolla kiinni ja jalustimet jalassa, joten ei muuta kuin suunnaksi kavioura.

    Alkukäyntien aikana huomasin, kuinka täynnä energiaa punarautias ori olikaan, hetkittäin se oli valmiina syöksymään umpimähkään neliin, mutta toistaiseksi kaikki meni hyvin, eikä syöksyjä tullut. Käynnin aikana taivuttelin Kimuranttia suuntaan jos toiseenkin ja tulipa siinä pohkeenväistöjäkin tehtyä muutamia kertoja. Pitkähkön alkuverryttelyn jälkeen kannustin orin raviin ja se nostikin sen kuuliaisesti. Alkuun meno oli hieman railakasta, mutta tasoittui pian pehmeäksi ja liidokkaaksi.

    Ravatessa kieputtelimme ties minkälaista ympyrää ja kiemurauraa ja ori alkoikin asettua kunnolla muotoon. Kun ori oli tarkkaan kuulolla, pyysin sitä nostamaan laukan, jossa jälleen kiemurtelimme. Kun päämme alkoivat menemään aivan pyörälle, hiljensin vauhtiamme aina ravin kautta käyntiin ja annoin Kimurantille pitkät ohjat. Ori venytti kaulaansa oikein pitkälle eteen kävellessään rauhallisesti pitkällä sivulla.

    Muutaman minuutin kävelyn jälkeen kokosin jälleen ohjat käsiini ja kokosin orin. Kiemurtelut olivat tältä erää tehty, mutta piti vielä hieman verestää muistia taivutusten suhteen sekä temmon lisäysten kanssa. Kävelimme ja ravasimme ympäri kenttää hiekan pöllytessä perässämme, välillä pysähdyimme kokonaan ja jopa peruuttelimme muutamia askeleita, toisinaan taas ravista tulikin laukkaa, vaikka tavoittena oli askelen pidentäminen. Kovan harjoittelun tuloksena kuitenkin ori alkoi hallitsemaan hommat ja olin varsin tyytyväinen. Kyllä se vieläkin asiat osasi, kun vain jaksoi keskittyä.

    Loppukäyntien jälkeen kaarsin kentän keskelle ja pomppasin alas selästä. Löysätessäni satulavyötä, huokaisi Kimurantti helpottuneena ja ahmi raitista ilmaa oikein keuhkoihinsa. Raukkaparka oikein esitti, ettei ollut henkeä saanut viimeiseen puoleentoista tuntiin lainkaan. Naureskelin orille mukamas hiljaa mielessäni ja lähdin taluttamaan sitä takaisin tallin suuntaan.

    Satulan alta paljastui hikinen, märkä läntti ja päätikin harjauksen jälkeen hieman viilentää pojan oloa suihkuttelemalla sitä kunnolla pihassa. Onneksi vesiletku on pitkä ja tarhat ovat lähellä, joten pystyin päästämään Kimurantin vapaaksi ja ruikkimaan sitä vedellä, aina kun se havitteli tulevansa lähemmäs minua. Vesileikit ovat kivoja, mutta kello alkoi olemaan jo yllättävän paljon, joten piti tältä erää lopetella. Sammutin veden ja pyysin oria luokseni, joka tuli jo kolmannen kerran kiltisti. Tarjosin sille leivänkannikan samalla kun sujautin narun kiinni sen riimuun.

    Taluttelin oria ilta-auringon laskiessa säteitään selkäpuolellemme kohti laitumia. Matka meni sutjakasti ja pian ori kirmasikin kavereineen kohti metsänreunaa iloisesti hirnahdellen ja pukitellen. Jäin hetkeksi katselemaan menoa laitumen laidalle, kunnes kuulin auton äänen läheiseltä maantieltä. Ilmiselvästi oma autoni, jonka ratissa istui serkkuni. Loikkasin apukuskin paikalle ja aloin vetämään turvavöitä kiinni samalla, kun Jaana käänsi metsänvihreän Volvon nokan kohti kotiani.

    09.07.2011, estevalmennusta ssintin. kanssa

    Rakentaessani esteitä maneesiin, Nenna sai aloittaa verryttelemisen Kimurantin kanssa. Kimurantti näytti kuumuvan pelkästään esteiden näkemisestä, joten Nenna sai tehdä kovasti töitä jo verryttelyssä.

    Kehotin häntä tekemään paljon siirtymisiä ja voltteja, joilla orin saisi hyvin avuille. Laukassa ori ei hetkittäin reagoinut pidätteisiin ollenkaan vaan ryntäili miten sattui maneesissa. Kun ratsukko oli laukannut hetken, pyysin Nennaa laukkamaan voltilla kahden puomin ylitse. Voltit eivät alkuun meinanneet pysyä oikeassa koossa, vaan olivat lähes ympyrän kokoisia. Kun Kimurantti vihdoin rauhottui hieman, tuli volteistakin ihan kelvollisia.

    Estetehtävät aloitimme matalalla neljän esteen jumppasarjalla. Kolme ensimmäistä olivat in and outtina ja viimeiselle oli yksi laukka-askel. Ensimmäisellä yrityksellä innari ylittyi todella hätäisesti ja viimeinen väli jäi todella lyhyeksi. Pyysin Nennaa tulemaan seuraavalla kerralla ravissa sisään. Tämä yritys onnistuikin paremmin. Innari sujui melko sujuvasti ja pystyllekin päästiin lähes normaalimittaisella laukka-askeleella. Seuraavaksi hypättiin toiseen päähän sijoitettua pystyä kahdeksikolla. Kääntyminen ei tuottanut ongelmia orille, vaikka sillä oli vieläkin liikaa vauhtia.

    Lopuksi oli vuorossa pieni rata, johon kuului ympyrällä hypättävä pysty, jumpsarja sekä pysty-okseri -sarja. Ratsukko aloitti radan sujuvasti, mutta sarjalle lähestyminen meni hieman vikaan. Kimurantti lähti rohkeasti ylittämään pystyä, vaikka se olikin todella huonossa ponnistuspaikassa. Sarja selvitettiin räpeltämällä ja Nenna roikkui kyydissä yhden jalustimen varassa. Pyysin häntä ratsastamaan uudestaan sarjalle ja huolehtimaan tällä kertaa kunnon lähestymisestä. Tällä kertaa lähestyminen meni nappiin ja sarja ylittyi helposti.

    Kimurantti oli tehnyt tarpeeksi tällä kertaa, joten ratsukko sai kevennellä vielä eteen alas. Kimurantti on taidokas hevonen, mutta sen kanssa on tehtävä paljon kontrolliharjoituksia.

    10.06.2011, alkukesän turinoita

    Aamulla kävin hoitamassa asioita keskustassa, joten tallille meneminen jäi iltapäivän puolelle. Hieman kauhistelin ilmaa, taivas oli synkkä pitkien helteiden jälkeen ja vesisadettakin oli luvattu, etenkin illaksi. Asioidessani keskustassa selvisin kuivana, mutta tallille päästessäni päättivät pilvet tiputtaa muutaman pisaran niskaani. Sitten se loppui.

    Saavuin tallille kahden pintaan ja Kimurantti olikin tarhailemassa. Kävin oripoikaa moikkaamassa aidalla, mutta taisi sillä olla parempaa tekemistä, kun ei vaivautunut tulemaan, hirnahti vain kauempaa ja jatkoi temmeltämistään. Olkoot sielä sitten vielä hetken, tämänkin ajan voin käyttää jollain muulla tapaa, ehkäpä jopa hyödyllisesti.

    Siirryin tallin puolelle, jossa minua odotti siistitty karsina ja kaurat valmiina ruokakipossa. Hetken pohdittuani seuraavaa siirtoani, päätin puhsitaa pojan harjat ja pakin.

    Pakki oli varustehuoneessa, joten suuntasin kulkuni sinne. Kaappi auki, pakki käteen ja sitten pihalle. Aurinko koitti selättää pilvet, mutta huonolla menestyksellä. Välillä kerkesi muutaman säteen suuntaamaan maahan asti, mutta sitten pilvet jälleen kerkesivät eteen. Vettä ei ainakaan vielä satanut, vaikka tuulen puuskat sitä vähän enteilivätkin.

    Kumosin koko harjapakin sisällön maahan, vesipisteen viereen, ja aloin yksitellen niitä uittamaan vedessä. Kyllä harjat jo perusteellista puhdistusta kaipasivatkin, aivan likaisia ja pölyisiähän ne olivat. Muutaman harjan jätin kuitenkin pesemättä, jotta saan Kimurantin harjattua vielä tämän päivän puolella. Vihdoin sain viimeisenkin, tältä erää pestävistä, harjoista puhtaaksi ja kurkkasin pakin pohjalle. Sieltä löytyi niin hiekkaa kuin heinäkin, muutamaa kauranjyvää unohtamatta. Roskat pois ja vettä perään, huljuttelua ja vedet pois. Tadaa, nyt pakkikin näytti jälleen aivan uudelta!

    Asettelin harjat kuivahtamaan seinän viereen, jottei ne olisi kenenkään tiellä ja lähdin takaisin Kimurantin tarhalle, jossa se oli rauhoittunut ja nyhti ruohoa maasta, minkä kerkesi. Tuulenpuuskan osuessa oriin, otti se muutaman ravi- tai laukka-askeleen, jonka jälkeen taas jatkoi ruohon nyhtämistä.

    Pujahdin tarhan puolelle ja lähdin astelemaan Kimuranttia kohden. Ori huomasi tämän ja jäi tarkkaavaisena katselemaan lähestymistäni välillä vilkuillen ympärilleen kuin pakoreittiä etsien. Juuri kun olin päässyt muutaman metrin päähän, lähes kosketusetäisyydelle, otti se jalat alleen ja loikkasi vähän kauemmaksi. Ja tämä toistui muutamia kertoja. Meinasin jo luovuttaa orin kanssa, mutta sitten se tuli itse luokseni ja töni turvallaan iloisen vinkeästi.

    Kun vihdoin sain narun sujautettua herrani riimuun kiinni, en varmasti siitä irti päästäisi, sen verran oli metsästys voimiani vienyt. Orin kanssa suuntasimme ensimmäiseksi maastoon päin ja nyt se astelikin mitä kilteimmin rinnallani ympärilleen kuikuillen.

    Aika kului ja pieni ori-varsani ei ollutkaan enää niin kovin pieni, vaikka ei mikään jättiläinenkään vielä ollut. Ajatuksiini vaipuneena talsimme rinnatusten maantien reunaa aina kauemmaksi tallista. Välillä Kimurantti nykäisi narusta ja palautti minut jälleen maan pinnalle, joskus se puolestaan kurkotteli tienlaiidalta heinää suuhunsa ja oli jälleen täysin tyytyväinen.

    Jonkin ajan kuluttua taivas synkkeni jälleen ja äskeisestä auringon paisteesta ei ollut enää merkkiäkään. Samassa alkoi vettäkin tulemaan, aluksi vain muutamia pisaroita, mutta hetkessä sitä sitten tulikin ja kunnolla. Yhteistuumin päätimme kääntyä takaisin päin ja hölkkäilimme hyvän matkaa, kunnes oma kuntoni meinasi loppua. Loppujen lopuksi olimme hölkänneet huomaamattamme lähes koko matkan ja muutaman minuutin kävelyn jälkeen edessämme kohosi tuttu talli ja sen muut rakennukset.

    Suuntasimme pikimiten talliin sisälle, jossa törkkäsin Kimurantin ensimmäisenä karsinaansa ja itseltäni kuorin märät päällivaatteet pois. Onneksi olin aikaisemmin ottanut tallille vaihtovaatetta mukaan ja pääsin nyt niistä nauttimaan. Kuivat vaatteet satuani päälle, kipaisin ulkoa hakemaan harjat. Sitten Kimurantin karsinalle ja pesuboksin suuntaan.

    Vedestä tykkäävä ori oli aivan onnessaan, kun aloin sitä kastelemaan vielä lisää, ihan kuin äsköinen vesisade ei olisi sitä tarpeeksi jo tehnyt. Leikkimiseksihän se meni, mutta hällä väliä. Perusteellinen pesu tuli tehtyä samalla ja nyt on orin hyvä aloitella laidunkauttaan muutaman kilometrin päässä, kun karvapeite on putipuhdas.

    Hikiviilalla kuopsuttelin ensiksi suurimmat vedet pois orin karvasta, jonka jälkeen turvauduin kunnollisen kokoiseen pyyhkeeseen. Pyyhekäsittelyn jälkeen Kimurantti oli tavallista pehmeämmän näköinen, kun karvat olivat aivan pörröllään joka suuntaan. Pitkän tovin kuluttua olimme yhtä mieltä siitä, että herra oli tarpeeksi kuiva ja aloinkin sitä sukimaan oikein kunnolla kumisuan kera. Karvaa lähti aivan älyttömästi, jollen paremmin olisi tiennyt, olisin veikannut karvanvaihtoa.

    Puunattu ori hörähti tyytyväisenä, kun laskin sen takaisin karsinaan ja lähdin hakemaan sille sapuskaa. Rehuhuoneessa olikin jo päiväruoat valmiina ja heinät löytyivät aivan vierestä. Näillä eväillä orin päivä jatkuisi vallan mainiosti ja sitä mieltä taisi se olla itsekin. Kauroja kipeatessani ruokakippoon, tuli orille kiire. Heinät menevät jälkiruokana oikein hyvin, mutta tälläkin kertaa kaura vei voiton. Jätin Kimurantin syöpöttelemään rauhassa ja siirryin itse satulahuonen puolelle valmistautumaan taittamaan reilun 5 kilometrin matkaa autollani tuolla järjettömässä sateessa.

    Kävin oven välistä vielä huikkaamassa Kimurantille heipat. Hetken kuluttua istuinkin jo autossani kuskinpaikalla vaatteet likomärkinä, vaikka matkaa tallin ovelta autolleni oli korkeintaan 20 mertiä, aah, ihana vesisade!

    05.05.2011, estevalmennus (valmentajana Jenna)

    Kimurantin kanssa saitte lämmitellä itsenäisesti kentällä sillä välin kun rakentelin parit esteet kaareville urille. Olin ajatellut teidän varallenne hyppäämistä ympyrällä, jolloin johtaminen olisi avain asemassa. Esteiden korkeus ei ollut kuin siinä 60cm paikkeilla, mutta eipä tänään korkeutta oltukkaan hyppäämässä. Muutamia huomautuksia löysästä ohjasta ja etunojoisesta istunnasta jouduin antamaan, mutta muuten alkoi lupaavasti.

    Lämmittelyä varten olin jättänyt yhden esteen matalammaksi ja seuraavaksi saittekin hypätä sitä pariin otteeseen kummastakin suunnasta ihan suoralla uralla kantkaisten kentän. Ori hyppäsi varsin hyvällä tekniikalla eikä ilmavarastakaan ollut puutetta. Hyppyjen jälkeen kutsuin teidät pääty-ympyrälle, jossa avoimelle sivulle jäi lämmittelyssä käytetty este. Kerroin tehtävän idean ja saitte luvan lähteä laukassa esteelle. Ori laukkasi hyvässä rytmissä ja vähän ennen hyppyä muistutin, katseesta ja kevyestä nykäisystä sisäohjasta, jotta tulisitte myötälaukassa alas. Noudatit ohjeita hyvin ja Kimurantti jatkoi uudelle kierrokselle. Saitte hypätä esteen vielä toistamiseen, ennen kuin annoin uuden tehtävän.

    Uudessa tehtävässä hyppäisitte ensin jo tutuksi tulleen esteen ja jatkaisitte siitä keskiympyrän puolelle, jossa toisella sivulla olisi seuraava este. Hypyn jälkeen olisi toiseen päätyyn pääty-ympyrä ja paluu samaa reittiä. Tarkoitushan olisi aina tulla myötälaukassa alas eli johtaminen olisi avain asemassa. Puolikkaan ympyrän välein olisi siis hyppy, josta alastulon jälkeen tulisi jatkaa vastakkaisessa laukassa kuin esteelle tultaessa. Ensimmäiset puolikkaat hyppyineen sujui ihan hyvin, mutta kolmannella esteellä et muistanut siirtää katsetta riittävän kauas tulevaan, joten laukka oli väärä. Korjasit sen kuitenkin hyvin laukanvaihdolla. Uudella yrittämällä homma sujui paljon paremmin. Esteiden korkeutta nostin kolmannelle kierrokselle kymmenellä sentillä. Korotetuilla esteillä sujui hyvin.

    Onnistuneisiin ja tyylikkäisiin hyppyihin oli varsin hyvä lopettaa, joten loppuverrytelyksi rauhallista tasaista kevyttä ravia ja käyntiä pitkin ohjin.

    © Nenna ja taustan © Dinpattern
    Arvolaakso on virtuaalitalli eikä sitä ole olemassa oikeasti!