Valerio v.d. Narcism       YLA3


© aLLi
    VÄINÖ  
  Rotu:   Shetlanninponi   Syntymäaika:   22.4.2006
  Sukupuoli:   ori   Ikä:   15v
  Säkäkorkeus:   94 cm   Väri:   rautias
  Kasvattaja:   Naomi F.   Syntymämaa:   Iso-Britannia
  Omistaja.:   Viona, Susikallio   Hoitaja:   katso täältä!
  Koulutustaso:   KO: heB RE: 50cm   Ratsastettavuus:   vaikea
  Tunti-info:   ei aloittelijoille   kokeneilla ratsastajilla   lajiin kuin lajiin

Saavutukset

Yleislaatuarvostelun tammikuun 2012 tilaisuus:
28 + 25 + 8 + 35 = 96 p., YLA3

Luonne

Väinö on toistaiseksi koulun ainoa poniori, jolta löytyykin kepposia joka lähtöön. Hankala hoitaa ja täysi katastrofi kentällä...

Väinö kutiaa julmetusti vatsansa alta ja pyöriikin usein hoitaessa juuri sen takia. Usein se väistää harjaa, ja kiemurtelee pakoon. Sen hoitaminen onkin melkoisen rasittavaa, sillä otus ei pysy sekuntiakaan aloillaan. Kavioiden puhdistus on useimmiten täysi mahdottomuus - Väinöllä kun on tapana iskeä kavionsa lattiaan. Se on kuitenkin kohtalaisen pieni otus, joten sen jalan saa ylös nostamalla. Ori jäykistää koipensa tuolloin tikkusuoraksi ja potkii vimmatusti. Suitsien laitto on melkoisen vaikeaa, sillä Väinö näykkii ja riuhtoo päätään. Satuloidessa peto väistää, ja pullistaa vyötä kiristettäessä. Loimitettaessa kaveri väistää ja pyörii, tarpeen vaatiessa nousee jopa takajaloilleen. Sillä taitaa olla jotain hampaankolossa loimia vastaan... Väinöllä onkin tallin risoimmat loimet.

Väinöä ei voi jättää hetkeksikään ilman vartiotta, sillä poni on varsinainen kahlekuningas. Se pääsee karkuun niin tarhasta (ryömii aidan ali, avaa portin hampaillaan tai hyppää aidan yli - parhaimmassa tapauksessa kiemurteli lankkuaidan lankkujen välistä...) kuin karsinastaankin (avaamalla lukon hampaillaan). Sen takia Väinön karsinassa onkin tuplalukot. Väinön karsinan eteen ei koskaan kannata jäädä seisoskelemaan, sillä orilla on paha tapa näykkäistä ohikulkijoita ja silittelijöitä. Väinöllä on erikoistaito osata "kuoriutua" riimuista, loimista ja suitsista. Sen lisäksi se osaa avata solmut hampaillaan. Usein olenkuin selkäni käänttettyä saanut huomata, että suitset ovat yhä visusti kiinni tolpassa, mutta poni viilettää jo kaukana... Taluttaessa Väinö nuuhkii ja haistelee kaikkea mahdollista. Se onkin varsin utelias poni; Väinö on kuin pikkuvauva, sillä se laittaa suuhunsa kaiken vastaan tulevan.

Ratsastaessa Väinö tekee kaikkensa saadakseen ratsastajan alas selästään. Se pyörii, pukittelee, riuhtoo päätään ja puree kuolaimeen, viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä keinonaan se heittäytyy maahan piehtaroimaan. Joskus kaveri kulkee aivan moitteettoman nätisti pelottavan kauan. Väinöllä onkin tapana hautoa suunnitelmia likaisessa mielessään, ja aivan yllättäen iskeä kesken rauhallisen käynnin. Tuttujen ratsastajien kanssa (jotka ovat pysyneet pedon selässä ja osoittaneet olevansa vahvempia kuin Väinö) Väinö käyttäytyy suht nätisti... paria ilonpukkia lukuunottamatta ja pään riuhtaisuja. Loppujen lopuksi Väinö on varsin kultainen herrasmies, jolta löytyy sydäntä jokaiselle.

Suku & jälkeläiset

i Edward
shet, mrn 101cm
yleispainotus
ii Casper iii Cashmir
iie Susu
ie Lady iei Bird. v. Coo
iee Ladai
e Dora v.d. Narcism
shet, prn 97cm
yleispainotus
ei Remix v.d. Narcism eii Embrace v.d. Narcism
eie Edwin v. Cah
ee Narcism v.d. Narcism eei Go-Go
eee Coco


Valerio v.d. Narcismin isä, Edward, oli mustanruunikko melko isokokoinen, mutta sirorakenteinen shetlanninponiori. Keppostelevana riiviönä tunnettu Edwin oli todellinen moniponi: se oli koulutettu niin esteille, kouluun kuin valjakkoajoonkin, mutta tiettävästi ori ei koskaan kuitenkaan kilpaillut. Valitettavasti oriin muista mahdollisista jälkeläisistä ei ole jäänyt tietoa - oriin alkuperästä kuitenkin tiedetään sen verran, että se on syntynyt Ruotsissa ja muuttanut sittemin Iso-Britanniaan.

"Väinön" emä, todella kaunispiirteinen punaruunikko shetlanninponitamma, Dora v.d. Narcism, oli koko ikänsä Iso-Britanniassa asunut, kasvanut ja koulutettu tamma. Se oli melko pitkälle koulutettu, sillä se osasi jopa Helppo A-tason kouluratsastusliikkeitä, mikä on shetlanninponilta valtava suoritus. Myös se oli valjakkoajoon koulutettu, ajaessa se olin tunnettu herkkänä ja kuuliaisena ponina kun taas ratsailta käsin hieman ärhäkämpänä tapauksena.

Jälkeläiset

Väinö on tarjolla jalostukseen vain yhteistyötalliemme tammoille. Se astuu vain puhdasrotuisia 1-polvisia shetlanninponitammoja!

shet-t Nephelê v.d. Lýkaina
shet-t Dami Sunrise (om. VT Dami)

Kilpailut


KRJ Kouluratsastus: 12 sij.
6.1.2012 Ballerina, KRJ kouluratsastus heC 2/50
26.1.2012 Fiktio, KRJ kouluratsastus heC 1/50
27.1.2012 Fiktio, KRJ kouluratsastus heC 13/50
28.1.2012 Fiktio, KRJ kouluratsastus heC 34/50
29.1.2012 Fiktio, KRJ kouluratsastus heC 32/50
29.1.2012 Seljasaaren Kartano, KRJ Kouluratsastus heC 7/50
30.1.2012 Fiktio, KRJ kouluratsastus heC 12/50
30.1.2012 Mallaspuro, KRJ Kouluratsastus heC 5/68
31.1.2012 Fiktio, KRJ kouluratsastus heC 29/50
1.2.2012 Escanor Thoroughbreds KRJ kouluratsastus, heC 3/40
2.2.2012 Escanor Thoroughbreds KRJ kouluratsastus, heC 2/40
4.2.2012 Escanor Thoroughbreds KRJ kouluratsastus, heC 39/40
4.2.2012 Huvitus, KRJ Kouluratsastus heC 6/40
5.2.2012 Escanor Thoroughbreds KRJ kouluratsastus, heC 13/40
6.2.2012 Escanor Thoroughbreds KRJ kouluratsastus, heC 18/40
6.2.2012 Susikallio, KRJ kouluratsastus he C 12/50
8.2.2012 Fiktio, KRJ Kouluratsastus heC 3/50
10.2.2012 Fiktio, KRJ Kouluratsastus heC 4/50
3.2.2012 6 sins, KRJ Kouluratsastus he C 9/50
4.2.2012 6 sins, KRJ Kouluratsastus he C 27/50
5.2.2012 6 sins, KRJ Kouluratsastus heC 3/50
6.2.2012 6 sins, KRJ Kouluratsastus he C 50/50
7.2.2012 6 sins, KRJ Kouluratsastus he C 16/50
8.2.2012 6 sins, KRJ Kouluratsastus he C 3/50
14.2.2012 Koston Suomenhevoset, KRJ Kouluratsastus heC 3/100
11.2.2012 Bairdon, KRJ Kouluratsastus heC 18/100
12.2.2012 Bairdon, KRJ Kouluratsastus heC 27/100
13.2.2012 Bairdon, KRJ Kouluratsastus heC 25/100
14.2.2012 Bairdon, KRJ Kouluratsastus heC 59/100
15.2.2012 Bairdon, KRJ Kouluratsastus heC 14/100
16.2.2012 Bairdon, KRJ Kouluratsastus heC 39/100

ERJ Esteratsastus: 7 sij.
20.1.2012 Bairdon, ERJ esteratsastus 50cm 35/40
21.1.2012 Bairdon, ERJ esteratsastus 50cm 29/40
22.1.2012 Bairdon, ERJ esteratsastus 50cm 4/40
23.1.2012 Bairdon, ERJ esteratsastus 50cm 6/40
24.1.2012 Bairdon, ERJ esteratsastus 50cm 8/40
25.1.2012 Bairdon, ERJ esteratsastus 50cm 2/40
27.1.2012 VT Hiprakka, ERJ esteratsastus 50cm 21/50
28.1.2012 VT Hiprakka, ERJ esteratsastus 50cm 12/50
29.1.2012 VT Hiprakka, ERJ esteratsastus 50cm 33/50
30.1.2012 VT Hiprakka, ERJ esteratsastus 50cm 27/50
31.1.2012 VT Hiprakka, ERJ esteratsastus 50cm 36/50
24.1.2012 VT Moondance, ERJ Esteratsastus 50cm 3/40
28.1.2012 Metsälammen Ratsutalli, ERJ Esteratsastus 50cm 13/45
20.2.2012 Immortelle Park, ERJ Esteratsastus 50cm 25/60
3.2.2012 Rhonwen, ERJ Esteratsastus 50cm 19/40
4.2.2012 Rhonwen, ERJ Esteratsastus 50cm 35/40
5.2.2012 Rhonwen, ERJ Esteratsastus 50cm 17/40
6.2.2012 Rhonwen, ERJ Esteratsastus 50cm 15/40
7.2.2012 Rhonwen, ERJ Esteratsastus 50cm 15/40
8.2.2012 Rhonwen, ERJ Esteratsastus 50cm 39/40
13.2.2012 Hiprakan ja Koston Suomenhevosten Ystävänpäivä-viikko, ERJ Esteratsastus 50cm 6/100
14.2.2012 Hiprakan ja Koston Suomenhevosten Ystävänpäivä-viikko, ERJ Esteratsastus 50cm 94/100
15.2.2012 Hiprakan ja Koston Suomenhevosten Ystävänpäivä-viikko, ERJ Esteratsastus 50cm 33/100
16.2.2012 Hiprakan ja Koston Suomenhevosten Ystävänpäivä-viikko, ERJ Esteratsastus 50cm 73/100
17.2.2012 Hiprakan ja Koston Suomenhevosten Ystävänpäivä-viikko, ERJ Esteratsastus 50cm 63/100
18.2.2012 Hiprakan ja Koston Suomenhevosten Ystävänpäivä-viikko, ERJ Esteratsastus 50cm 17/100
14.2.2012 Moondance, ERJ Esteratsastus 50cm 3/50
15.2.2012 Moondance, ERJ Esteratsastus 50cm 41/50
16.2.2012 Moondance, ERJ Esteratsastus 50cm 37/50
17.2.2012 Moondance, ERJ Esteratsastus 50cm 6/50
18.2.2012 Moondance, ERJ Esteratsastus 50cm 14/50

Jaoksettomat kilpailut: 15 sij.
6.8.2011 Stal Lycan, kouluratsastus he C 13/27
23.12.2011 Stall Katina, koulu he C 2/16
10.8.2011 Bravo, koulu he C 3/21
10.8.2011 Bravo, koulu he B 17/30
12.8.2011 Kotitalli Ketunpolku, koulu he B 12/19
29.12.2011 Awel y Môr, koulu heC 7/16
12.8.2011 Kotitalli Ketunpolku, heB 12/19
30.12.2011 Elisan talli, koulu heC 11/13
1.1.2012 Minion, koulu heC 20/27
1.1.2012 Riihelä, koulu heC 14/28
2.1.2012 Riihelä, koulu heC 5/28
3.1.2012 Riihelä, koulu heC 12/28
3.1.2012 Sarasteen ratsastuskoulu, avajaiskisat heC 19/39
8.1.2012 VT Harebell, koulu heC 7/13
7.1.2012 Elm Ponies, koulu heC 5/19
8.1.2012 Elm Ponies, koulu heC 18/34
10.1.2012 Porttikorpi, koulu heC 1/31
26.1.2012 VT Hiprakka, koulu heC 17/22
27.1.2012 VT Hiprakka, koulu heC 8/22
28.1.2012 VT Hiprakka, koulu heC 9/22
29.1.2012 VT Hiprakka, koulu heC 9/22
30.1.2012 VT Hiprakka, koulu heC 5/22
29.1.2012 Adina, kouluratsastus heC 10/20
29.1.2012 Adina, maastoesteratsastus 50cm 4/11
30.1.2012 Pinehill's Cavallos, koulu heC 29/46

18.6.2008 Susikallio, avajaisestekisat 30-40cm 5/7
18.6.2008 Susikallio, avajaisestekisat 40-60cm 1/11
6.8.2010 Susikallio, este puomiluokka 5/10
25.8.2011 KK Life, este 40cm 5/13
25.8.2011 KK Life, este 50cm 5/14
1.9.2011 VT Teräshelmi, este 40cm 12/26
29.12.2011 Awel y Môr, este 50cm 9/11
2.1.2012 Emerald Isle, este 35-45cm 1/4
8.8.2011 VT Bravo, este 40cm 6/23
7.1.2012 VT Bounce, este 20-40cm 3/14
15.1.2012 Kisahebot, este puomi-ja ristikkoluokka 7/10
15.1.2012 Kisahebot, este 40cm 1/13: 500v€
19.1.2012 VT Harebell, este ristikkoluokka 4/13
19.1.2012 VT Harebell, este 50cm 1/12
21.1.2012 Hiprakka, este 50cm 3/18
22.1.2012 Hiprakka, este 50cm 14/18
23.1.2012 Hiprakka, este 50cm 13/18
24.1.2012 Hiprakka, este 50cm 2/18
25.1.2012 Hiprakka, este 50cm 8/18
1.2.2012 Tuiskulan Ponitalli, este 40cm 2/3
10.2.2012 Elm Ponies, este 50cm 1/17
22.2.2012 Sointu, este 20-40cm 6/26
12.2.2012 Susikallio, este 40-50cm 1/10
12.2.2012 Susikallio, este 40-50cm 5/10
15.2.2012 Team Riekkujat, este 50cm 11/16
12.2.2012 Ratsastuskoulu Apollo, este 50-60cm 10/22

10.2.2010 Susikallio, peltolaukat, ratsastajana Titta, 1. sija!
15.1.2012 KK Bailador, MEJ-cup 30-40cm 9/15
9.2.2012 Micram, MSY Match Show rakennekuvattomat SIN, tuomari: Frida

Päiväkirja & valmennukset



Estevalmennus, 50cm: Viona & Väinö, VT Harebell
Heti ensimmäisellä silmäyksellä huomasin, että Väinö osasi jekutella. Ratsastaja kuitenkin piti orin kuulolla, ettei se päässyt pelleilemään. Valmennus alkoi puomeilla ja kavaleteilla, joilla Väinö oli erittäin hyvä. Muutama sivulle valuminen, mutta ei muuta. Sitten suhteutettua linjaa neljällä laukalla. Väli oli hyvä Väinölle ja se pomppasi hienosti esteiden yli! Sitten päästiinkin jo radan pätkiin, joilla harjoiteltiin uusinnan tiukkoja käännöksiä. Väinö sai hetkeksi ohjat omiin käsiinsä ja järjesti pienen rodeon, mutta Viona sai ponin hyvin hallintaan ja sai sen suorittamaan tehtävät. Viimeisenä rataa, jolla ei ollut mitään ongelmia :) Tsemppiä teillekin, Väinö on selkästi vauhdikas poni!

Kouluvalmennus, helppo C: Titta & Väinö, 24.1.2012, valmentajana Anni Haapala
Väinö vaikutti aika innokkaalta saapuessaan maneesille - Titalla oli kädet täynnä työtä koettaessaan saada vikuroivan orin hallintaansa. Myös minulla oli tekemistä yrittäessäni ojentaa vallan tomeraa pikkutyttöä ja tämän sitäkin tomerampaa pikkuponia :) Selkään kuitenkin päästiin turvallisesti, ja päätin yhteisen hyvän ja turvallisuuden vuoksi (vaikkei vastuullisuus ihan mun ominta alaani olekaan...) ottaa ponin liinaukseen. Tunnilla keskityttiin lähinnä istunnan hiontaan ja etenkin apujen pehmeyteen ja huomaamattomuuteen. Ei sillä, kyllä Titalla olikin jo ihan kivasti perusjutut hallinnassa, ja jopa ihan uutena juttuna tullut asetus onnistui tosi kivasti! Juuri muuta tunnilla ei sitten tehtykään - istunnassa riittii totisesti koko tunniksi. Kantapäät meinasivat koko ajan valahtaa alas ja ryhti painua kasaan. Lopputunnista tyttönen kuitenkin ratsasti ponilla tomerasti selkä suorana ja ryhti hyvänä, kuitenkin muistaen opetukseni rentoudesta. Tästä se ura lähtee! :)

27.1.2012, Titta
Me lähettiin äitin kanssa tänään jo tositosi aikasin tallille. Paljon aikaisemmin ku yleensä. Se johtu siitä, ku mun ei tarvinu tänään mennä päiväkotiin! Eikä äitikään menny töihin. Sen takia me ei kumpikaan menty niihin paikkoihin, ku mä en oikein nukkunu hyvin yöllä. Näin kauheeta painajaista, jossa ilkeä kummitus yritti varastaa simpukan, jonka isi toi mulle joskus tuliaisiksi kun se kävi ulkomailla. Heräsin ja aloin itkemään sillä mua pelotti. Juoksin nopeasti äitin huoneeseen ja herätin sen, että yhdessä voitais käydä katsomassa, että onhan mun rakas simpukka tallella. Äitin kanssa käsi kädessä kävellessä pimeä asunto ei ollut enää läheskään niin pelottava kun yksin. Simpukka oli tallella ja varmuuden vuoksi otin sen loppuyöksi viereeni, pitihän mun varmistaa ettei se kummitus käy hakemassa sitä. Simpukan kanssa jäätiinkin loppuyöksi äidin viereen nukkumaan, ja koska aamulla olin niin väsynyt niin äiti päätti, että me pidettäis nyt vapaapäivä.

Tallille me mentiin siis jo joskus kahdentoista aikaan päivällä, minkä ansiosta siellä oli melko hiljaista. Oli hassua kun olin tottunut, että tallilla käy melkoinen kuhina. Leikinkin pääni sisällä tallin olevan mun oma yksityistalli, ja oltiin tultu äitin kanssa hoitamaan mun hevosia. Kuvittelin kuinka isona mulla olis just samanlainen talli, paljon hevosia, kissoja ja ehkä koira. Tallin sisällä me vietiin reput äidin kanssa hoitajienhuoneeseen. Laskin vihreän Hipsu-reppuni sohvalle ja silitin vielä nopeasti Hipsun pään muotoista reppuani. Siis sen teletappi-Hipsun.

Sen jälkeen äiti sanoi, että koska hevoset on ulkona, niin me voitais puhdistaa karsinat. Innostuin ajatuksesta niin paljon, että lähdin kirmaamaan pois huoneesta, hakemaan talikkoa ja kottikärryjä. Perään äiti vielä huusi ettei tallissa saanut juosta. Se oli kyllä vahinko se juokseminen. Innostuin vaan niin paljon siitä tiedosta, että saisin putsata Väinön karsinan. Toivottavasti Viona antaa mulle anteeksi.

Väinö oli ollut oikea possu, sillä kakkaa tuntui olevan joka puolelta. Aina kun olin sanonut äidille karsinan olevan puhdas niin tuo löysi uusia kakkakikkareita purujen joukosta. Poni oli varmasti aivan tahallaan sotkenut kakkansa ympäri karsinaa, että olisi mahdollisimman suuri työ putsata sen huone. Tai siis karsina, hupsis. Siinä karsinan putsauksen aikana tuli aivan hirveän kuuma, mulla oli hiuksetkin ihan hiessä, joten oli aika pitää pikkuinen tauko. Mentiin takaisin hoitajien huoneeseen ja mun riemukseni äiti otti repustaan esille Jaffa-pullon. Jee, se on mun lempparilimukkaa. Menin äitin luokse ja annoin sille valtavan halin, sekä pusun tietenkin. Sanoin sille, että se on maailman paras äiti, sillä se on. Ja se on mun äiti. Ja kaiken lisäksi sillä oli vielä mukanaan sydän-suklaata. Voitteko kuvitella?
Äiti sanoi, että me tarvittais energiaa, ja koska oli perjantai, sain luvan syödä kaksi suklaapalaa. Namskis.

Olisin halunnut jo lisää tekemistä, mutta koska äiti oli syventynyt näpyttelemään kännykkäänsä niin katselin ympärilleni huoneessa. Huomasin seinällä joitain julisteita joten menin katsomaan niitä lähempää. Toisessa julisteissa oli monta eri hevosen päätä ja niissä oli erilaisia valkoisia kuvioita.
”äiti, mikä tämä on?”, kysyin ja osoitin kuvaa, jossa hevosen päässä oli leveä valkoinen kuvio melkein koko pituudelta. Se näytti hassulta.
”hmm, katsotaanpa. Sen merkin nimi on laukki”, äiti lausahti pienesti hymyillen ja pisti vihdoinkin kännykän pois.
”hei, sehän on vähän niinku laukka”, innostuin hihkaisemaan ja hihitin pienesti hihkaisuni jälkeen. Tunsin itseni tosi viisaaksi kun tajusin sen asian.

Seuraavaksi oli kuulemma vuorossa hevosten sisälle hakeminen. Ainakin äidin mukaan. Arvasin sen tarkoittavan sitä, että pääsisin myös ratsastamaan, joten tartuin äitiä kädestä kiinni ja lähdin johdattamaan tuota määrätietoisesti ulos tallista. Me käytiin hakemassa Väinö ja Toppe sisälle, eikä Väinö olisi millään suostunut olemaan kunnolla. Taluttaessa se pelleili ja mulla meinasi jopa irrota ote riimusta. Siinä meinasi tulla jo itku kun väsytti vielä vähän ja sitten poni ei voinut olla kunnolla. Saatiin kuitenkin hepat turvallisesti sisälle ja pistettiin ne käytävälle kiinni. Äiti kävi hakemassa molempien harjapakit ja sillä aikaa minä pysyin heppojen luona, kertoen niille mun painajaisesta. Nekin vaikutti ihan järkyttyneiltä, että se kummitus vei mun rakkaan simpukan. Se oli niidenkin mielestä kamala uni!

Kun äiti oli tuonut harjapakit niin aloin penkomaan Väinön pakkia löytääkseni ensin sellaisen ison harjan. Huomasin kuitenkin pakissa jotain kummallista. Joku oli käärinyt sinne kaulaliinansa. Oho. ”äiti, joku on jättäny kaulaliinansa tänne”, lausahdin kulmiani kurtiastaen ja nostin sen kauniisti käärityn valkoisen huivin näytille. Äiti näytti huvittuneelta, kait sitäkin nyt vähän huvitti, että joku oli tuolla tavalla kaulaliinansa käärinyt. En minä ainakaan ikinä käärinyt kaulaliinojani tuollaiseksi säilytyksen ajaksi.
”Ei se ole kaulaliina, se on pinteli. Vähän sama asia kuin suoja, eli se pistetään hevosen jalkaan”, äiti totesi ja käänsin katseeni hölmistyneenä sen pötkylän suuntaan. Pinteli, hassu sana. Mutta olin kyllä varmasti kuullut sen joskus. Pinteli.

Sen jälkeen aloitin harjaamisen ihan normaalisti, pyöritellen sitä hassua sanaa mielessäni. Harjaamisen jälkeen olikin varusteiden laiton vuoro, ja varustin Väinön taas ihan itse. Paitsi äitin piti vähän korjailla satulan paikkaa. Muuten meni kuulemma hyvin.
Tällä kertaa äiti jäi katsomaan hevosten perään, ja minä kävin vuorostani kipaisemassa meidän kypärät ja ratsastushanskat. Yritin tunkea kypärää päähäni, mutta koska se ei mahtunut niin jäin hetkeksi miettimään, mitä voisin tehdä. Pengoin reppuani ja löysin musta-pinkki-pilkullisen ohuen pipon repustani. Haa, tämä oli selvästi ratsastusta varten. Vedin pipon siis päähäni, ja pistin kypärän jo päähän kun kävelin äidin luokse ojentaen tuolle tavarat, jotka mun sille oli pitänyt tuoda. Pistin vielä hanskat käteeni ennen kuin irrotin Väinön ja lähdin taluttamaan sitä äidin ja Topen perässä maneesille.

Maneesissa noustiin hevosten selkään ja lähdettiin kiertämään uraa käynnissä. Annoin Väinön tallustella ihan omaan tahtiinsa, pitäen sen kuitenkin kokoajan liikkeessä. Poni vain olisi halunnut kokoajan pysähdellä, joten jossain vaiheessa mun oli pakko alkaa pyytämään siltä nopeampaa kävelyä, kun äitikin huomautti jo asiasta. Ja vielä pelotteli kuinka poni alkaisi kohta piehtaroimaan. Se saikin mut tomerasti antamaan pohkeita ja poni virkoni huomattavasti.

Alkukäyntien jälkeen alettiin ratsastella kunnolla, ja minä ratsastin äidin ohjeiden mukaan. Väinö oli tosi laiskalla tuulella ja mua alkoi ärsyttää se siinä vaiheessa, kun se ei vaan lähtenyt laukkaamaan. Siispä äidin piti hakea mulle raippa, ja se löysikin sopivan maneesin reunalta. Annoin Väinölle pyllylle kunnolla raippaa ja tuo veti sellaiset pukit ettei ikinä ennen. Tottakai minä aloin kiljua aivan hirveästi ja siinä ilmalennon aikana aloin jo itkemään. Lensin pyllylleni maahan ja se itku vaan yltyi, samalla kun Väinö lähti pukitellen kiertämään maneesia. Idiootti poni. Vihasin sitä just sillon. Kuinka se saattoi tiputtaa mut selästään? Äiti laskeutui alas Toppen selästä ja tuli nopeasti mun luokseni. Äiti nosti mut syliinsä ja halasi lujaa. Halasin äitiä takaisin ja valitin pyllyn olevan kipeä. Se oli ollut kunnon ilmalento, ja alastulo suoraa pyllylleen sattui oikeasti. Siinä kuitenkin sain itkun loppumaan kun äiti sanoi, että ratsastettaisiin enää loppukäynnit ja sitten lähdettäisiin käymään vaikka mäkkärissä syömässä. Huomasinkin vatsani kurisevan oikein kovalla äänellä, se oli hyvä ja maistuva idea. Ensin piti kuitenkin pyydystää Väinö kiinni.

Loppukäynnit sujuivat taas ihan ongelmitta, ja Väinö oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tai tarkemmin ajateltuna se oli kyllä kiltimpi kuin kertaakaan tänään. Ehkä se oli pahoillaan? No häätyi ollakin, sillä se oli tehnyt ilkeän tempun, ja olin sille vihainen.
Viimeistään kuitenkin siinä vaiheessa kun oltiin riisuttu hepoilta varusteet ja harjattu ne, olin antanut hoitsulleni kuitenkin anteeksi. Oli se kuitenkin loppujenlopuksi ihana poni.

Kun me oltiin viety hevoset takaisin tarhoihin me käytiin vielä hoitajien huoneessa. Pistettiin kamat kasaan ja vedin Hipsu-repun selkääni. Sen jälkeen lähdettiin käsi kädessä kävelemään autolle, mun unelmoidessa jo siitä ihanasta hampurilaisesta, jonka äiti mulle mäkkäristä ostais. Sitä enemmän mua kuitenkin kiinnosti, että mikä lelu tällä kertaa aterian mukana tulisi.


1.2.2012, Titta
Mentiin taas tänään äitin kanssa tarhapäivän jälkeen suoraan tallille. Äiti oli ottanut mulle mukaan väärät ratsastushousut, mä halusin ne vaalenapunaset enkä punaset, jotka äiti toi. Sen takia mä mökötinki äitille koko automatkan, jotta se tajuais tehneensä väärin. Mä kuitenkin päätin lopettaa mököttämisen tallin pihassa, kun tajusin ettei se enää kannata. Olihan äiti luvannut, että mä saisin ehkä hypätä Väinöllä esteitä, jos olisin kiltisti.

Käveltiin äitin kanssa talliin ja menin katsomaan jo sisälle tuotua Väinöä, kun äiti jäi juttelemaan jotain tylsiä juttuja Vionan kanssa. Huoh, hirveät lörpöttelijät. Nyt oltiin tallilla, eikä missään kuulumisien vaihdossa. Mä ainaki tulin tallille hoitamaan Väinöä, enkä löpisemään turhuuksia. Annoin Väinölle salaa mun äitin huomaamatta varastamani porkkanan palasen, ja tuo rouskutti sitä tyytyväisenä.
”Äitiii, tuu jo”, Huusin kiukutellen ja äiti sihahti minua olemaan hiljaa. Tiesin ettei tallissa saa huutaa, mutta kun mua ärsytti tosi paljon, kun äiti ei voinut tulla katsomaan, ja en saanut ilman valvontaa hoitaa Väinöä.

Onneksi joku tallitytöistä tuli paikalle ja lupautui katsomaan kun ottaisin Väinön käytävälle. Väinöllä oli jo päitset päässä, joten otin tuota vain niistä kiinni, ja pistin sitten sen avuliaan tytön kanssa Väinön kiinni. Mustaki tulis samanlainen isona. Kaunis ja ystävällinen. Sitten kaikki tykkäis musta, mulla ois yli sata kaveria ja monta hevosta tietenki. Sitte me aina ratsastettais kavereitten kanssa ja pidettäis laukkakisoja.

Hain Väinön harjat siihen ponin karsinan eteen ja aloin sitten harjailla höpsöliiniä. Se seisoi yllättävän rauhallisena paikallaan, mutta kun äiti toi Toppen siihen näkyville, alkoi poni vikuroida ja mua kiukutti se, että sen piti kiukutella. Yritinkin komentaa ponia, ja äiti nauroi mulle, mikä ei ollut hauskaa. Olisi itse yrittänyt pitää Toppen kurissa, se tässä enemmän kiukutteli, kun seilasi käytävällä puolelta toiselle. No, onneksi Väinö oli suhteellisen kiltisti koko harjauksen ajan, se tarkoitti ehkä sitä, että tuo olisi kunnolla myös satuloinnissa.

Kun olin harjannut ponin, vein harjat pois, ja toin satulan ja suitset tilalle. Pistin satulan ponin selkään ja huomasin kuinka tuo pullisteli aivan älyttömästi. Mua rupes naurattamaan, Väinö näytti ihan yli-isolta heppailmapallolta. Kikattelin itsekseni ja pyysin äidinkin katsomaan. Selvästi se oli äitistäkin hauskaa kun tuo hymyili. Äiti auttoi mua löytämään satulalle oikean kohdan, ja pistämään satulavyön kiinni, enhän minä sille ilmapallolle olisi vyötä saanut edes ensimmäiseen reikään. Kun otin päitsiä Väinön kaulalle, tuo peruutti yrittäen päästä karkuun. Sain onneksi ponin etuharjasta kiinni, joten tuo ei pitkälle pötkinyt karkureissullaan. Pistin päitset sen kaulalle ja höpötin tuolle kokoajan kuiskaillen kaikkea, esimerkiksi hauskasta tarhapäivästä. Me oltiin tehty ystävänpäiväkortteja, ja olin tehnyt Väinölle oman kortin. Mua edelleen meinasi naurattaa se, kun tarhatäti kysyi multa, että oliko Väinö mun ystäväpoika. Ponihan se on, hölmö tarhantäti kun tuollaisia tyhmiä kyseli. Kikatus karkasikin taas mun huuliltani, ja nostin lapasen verhoaman käteni suuni eteen hetkeksi, ettei äiti huomaisi kuinka mua nauratti vieläkin.

Äiti kuitenkin taisi huomata kun kysyi, mille nauroin. En kuitenkaan ehtinyt vastata kun äiti muistutti samalla, kuinka mulla ei ollut vielä ratsastuskamppeita. Pistinkin Väinön karsinaan hetkeksi ja lähdin muovipussin, jossa oli ne väärän väriset ratsastushousut, kanssa hoitajienhuoneeseen. Siellä mä vaihdoin päälleni ne ratsastushousut, sekä vaihdoin takin ja lapaset ratsastuspusakkaan ja –hanskoihin. Pistin vielä kypärän päähän ja nappasin raipan käteeni, ja lähdin uudestaan Väinön luokse.

Äiti oli näköjään saanut jo Toppen valmiiksi, ja lähdettiin heppojen kanssa maneesille. Siellä putsattiin vielä hevosten kaviot ennen kuin äitin mulle avuksi pyydetty tallityttö auttoi mut selkään ja laski valmiina olevia esteitä mulle ja Väinölle sopiviksi. Lähettiin äitin kanssa kiertämään kenttää ja ärsytti taas vaihteeksi se kun äiti ja Toppe ohitti meidät. Ei toisia saanut ohitella. Muistutinkin äitiä, ja tämä sanoi, että ratsastuksessa oli hitusen eri säännöt, varsinkin kun Toppe oli niin paljon nopeampi kuin Väinö. Äiti vielä kuitenkin muistutti, että oikeasti ei saisi ohittaa vaan pitäisi tehdä voltti tai mennä kentän läpi. Niinpä päätin ohittaa äidin ja menin hihitellen Väinön kanssa kentän läpi toiselle puolelle, suoraa äidin ja Topen eteen. Sitä sai mitä tilasi, itse oli ilman lupaa ohittanut meidät. Äiti vaihtoi kentän toiselle puolelle, ja tällä kertaa olin tyytyväinen, pitihän äidinkin noudattaa sääntöjä.

Ensimmäinen puoli tuntia meni hyvin, sillä äiti sanoi aina mitä seuraavaksi tehtäisiin. Me ravailtiin, käveltiin, tehtiin voltteja ja ympyröitä. Sitten seuraava puolituntinen hypättiin. Tai no Toppe oikeastaan ei kovin edes hypännyt niillä esteillä, olihan ne sen verran matalalla. No, tällä kertaa ei kuulemma ollut tarkoitus ottaa kovin vakavasti. Ratsastus ei sujunut hyvin, sillä Väinö ei olisi millään halunnut hypätä. Mä tietenki syytin niitä ratsastushousuja, olihan ne väärän väriset. Sanoinkin ääneen äitille tästä, ja tämä sanoi muistavansa seuraavalla kerralla vaaleanpunaiset. Mutta entä jos seuraavalla kerralla punaiset olisivatkin oikeat? No, pitäisi muistaa sanoa äitille asiasta erikseen.

Me lähdettiin vielä ottamaan loppukäynnit maastoon. Mua nauratti kun jouduin katselemaan vaan Toppen pyllyä, ja meinasinkin tippua satulasta, kun kikattelin niin paljon, enkä malttanut keskittyä Väinöön, jolloin se päätti kävellä pari askelta sivulle, jos vaikka pääsisikin painolastista eroon. Onneksi en tippunut, sillä äiti olisi varmaan suuttunut.

Tallissa me riisuttiin hepoilta varusteet ja harjattiin ne vielä kertaalleen läpi. Sen jälkeen annoin Väinölle vielä toisen palan porkkanaa, salaa tietenkin. Äiti kuitenkin taisi tietää, sillä käski viedä kolmannen palan Toppelle, ja totta kai tuonkin piti saada palanen, joten tottelin äidin käskyä. Karsinat oli jo siivottu, joten me alettiin tehdä lähtöä kotiin. Vielä ennen kotiinlähtöä kuiskutin Väinölle lisää kaikkia salaisuuksia, kunnes äiti patisti mut mukaansa.


23.11.2011, Titta
Mulla oli tylsää. Äiti makoili vain sohvalla ja luki jotain tylsää muotilehteä. Se ei joutanut edes leikkimään, eikä pelaamaan muistipeliä. Siksi mä päätin, että nyt oli aika lähteä tallille. Menin ihan itse pakkaamaan tallikamat, pakkasin jopa äitinkin tallivaatteet reppuun. Sujautin reppuun vielä kaapista löytyneet kaksi myslipatukkaa, jotta voitaisiin herkutella. Sen jälkeen menin äitin luokse ja ilmoitin enkelimäisesti hymyillen, että nyt mentäisiin tallille.

Ensin äiti ei edes vaivautunut vilkaisemaan mun suuntaan, se sanoi vain, että ei mentäisi. Mä aloin mököttämään ja kävin repimässä sen lehden äidin kädestä. ”Me mennään nyt tallille ja sillä sipuli. Sä olet ihme laiskimus ja mulla on tylsää”, ilmoitin topakasti ja katsoin äitiäni tiukasti silmiin. Äiti myöntyi katseeni alla ja huokaisten nousi ylös. ”no kait se sitten täytyy, vaikka ei ollenkaan jaksaisi. Kestää hetki kun pakkaan tavarat”, tuo mumisi saaden mun huulille voitonriemuisen hymyn. ”Eikä tarvi, eikä kestä”, hihkaisin ja nostin pullottavan repun selkäni takaa äidin näkyville. ”mä pakkasin jo.”

Ajettiin autolla tallille ja lähdin sitten heti juoksemaan talliin sisälle nähdäkseni, oliko Väinö sisällä. Ei ollut, eikä ollut toppekaan. Ohjasinkin heti äitini tarhoille ja siellä sitten otettiin hevoset kiinni. Äiti sanoi, että voisin nyt harjata Väinön, ja lähdinkin hakemaan ponin harjoja kun olin ponin ensin kiinnittänyt siihen käytävälle. Toin samalla äitille Toppen harjat, jotta tuon ei tarvisi itse hakea. Äiti ehdotti, että mentäisiin molemmat tänään ilman satulaa, ja mä innostuin. Vähän kivaa. En ollutkaan pitkään aikaan ratsastanut ilman satulaa, hihii. Harjasin Väinön nopeasti, mutta jalkojen puhdistuksessa menikin vähän kauemmin, kun poni ei olisi millään suostunut jalkoja nostamaan. Kokeilin maanittelua, tiukkaa käskemistä, lepertelyä ja kovaa kuria, mutta poni ei totellut. Mielessä käväisi kuinka minäkin olin varmaan joskus yhtä raivostuttava, mutta mua vain huvitti asia. Ei äitinkään elämää nyt liian helpoksi saisi tehdä, eihän?

Kun viimein sain ponin nostamaan jalkansa huomasin, ettei tuolla sitten ollut melkein ollenkaan likaiset kaviot. No, tulipa taisteltua. Hain Väinön suitset ja tuo vastavuoroisesti otti kuolaimet helposti, oli tainnut itsekin vähän väsyä siinä kavioiden puhdistus –taistossa. Lähdin taluttamaan Väinöä maneesille äitin ja Toppen perässä ja mietin kuinka kiva tunti tästä tulisikaan, huisia mennä ilman satulaa. Pääsin tuolilta Väinön selkään ja lähdin kävelemään uraa ympäri ponin kanssa, kun äiti vielä taiteili itseään venkoilevan Toppen selkään. Mua nauratti älyttömästi, mutta se nauru katkse, kun Väinö lähti yhtäkkiä ravaamaan. Se nauru muuttui kiljahdukseksi ja tartuin ponin harjaan kiinni kuin hirveässä hädässä. Jälkeenpäin juttu nauratti, mutta siinä hetkessä olin hyvin vihainen Väinölle, poni kun ei ollut varoittanut aikeestaan sitten yhtään.

Sillä tunnilla tipuin kerran. Väinö ei halunnut nostaa laukkaa ja minä halusin. Yritin vaikka kuinka saada tuota laukalle, mutta kun poni ei totellut, niin päätin kokeilla raipan kanssa. Silloin Väinö pukitti ja minä lensin nenä edellä maahan. Siitähän Väinö innostui ja lähti laukkaamaan kenttää ympäri kuin hullu. Katselin menoa huulet mutrulla ja vilkaisin mahani suuntaan, olinko lihonut kun tuo ei jaksanut minun kanssa laukata. Kysyin asiasta äitiltäkin, ja tämä vain nauroi, etten ollut yhtään lihonut, ja Väinö ei vain viitsinyt laukata. Sillä oli kuulemma känkkäränkkä tänään.

Väinön kiinni saaminen oli oikea operaatio. Yritin juosta ponin perässä, mutta olen niin pieni, että enhän minä pääse lujaa. Sitä paitsi Väinöllä on neljää jalkaa, joten se oli aivan epäreilua. Äiti kuitenkin auttoi Toppen kanssa ja Väinö joutui alistumaan. Annoin ponille pienen luunapin otsalle, tuo oli ollut tuhma poni kun kiukutteli. Lopputunti sujui hyvin ja lähdimme sitten takaisin talliin. Oli tullut jo tosi pimeää ja mua vähänä pelotti. Entä jos metsästä tulisi vaikka karhu ja söisi meidät kaikki? Äiti onneksi tiesi sanoa, että karhut nukkuivat talviunta. Joten ei tarvinut pelätä karhuja.

Tallissa harjasimme nopeasti hepat vielä, ja jätimme nuo karsinaan oleilemaan, ja odottamaan iltaruokaa. Minun mahanikin murisi siihen malliin, että tuntui kuin siellä olisi ollut nälkäinen susilauma. Mutta enhän ollut syönyt susia, joten se ei ollut mahdollista. Samassa muistin ne myslipatukat, ja lähdin kipittämään hoitajienhuoneeseen, josta hain repun, ja otin sieltä sitten autolle kävellessämme kaksi myslipatukkaa. ”otin meille evästä”, ilmoitin ja autoon istuttuamme lähdimme ajamaan kotiin. Olin iloinen, olinhan päässyt taas tallille, ja sain syödä myslipatukkaa. Nam, se oli kyllä hyvää.

Liikutuskalenteri

Maanantai: vapaapäivä
Tiistai: esteitä
Keskiviikko: kevyt koulu/juoksutus
Torstai: vapaa valinta
Perjantai: esteitä
Lauantai: koulua
Sunnuntai:maastoon
Huomioithan, että poni osallistuu myös tunneille!

Hoitajalle

- Sido Väinö aina tiukalle!
- Älä koskaan jätä kavioita puhdistamatta!
- Pyydä aina tarvittaessa apua!
- Tarhaan sateella, kurakelillä, tai yli -5° pakkasella loimi sään mukaan. Talliloimi aina talvisin ratsastuksen jälkeen.
- Tarhataan yksin.

Ratsastajalle

- Mikäli Väinö pukittelee, älä kilju, vaan pitele tiukasti kiinni. Jos poni vikuroi muuten, kevyt näpäytys raipalla ojentaa sen hetkeksi. Orin heittäytyessä piehtaroimaan, tai jos se vaikuttaa siltä, tiputtaudu äkkiä satulasta!
- Ole Väinön kanssa aina, tilanteesta riippumatta varma ja peloton!

Copyright: Susikallio 2008-2012, kopiointi kielletty!
sivusto toimii parhaiten mozilla firefoxilla
kyseessä on virtuaalitalli / virtuaalihevonen