Seljasaaren Henriina

Virallinen nimi Seljasaaren Henriina Kutsumanimi Henkka
Syntymäaika 21.04.2015 (11v) Rotu & sukupuoli suomenhevonen, tamma
Säkäkorkeus 157cm Väri rautias
Kasvattaja Seljasaari Omistaja Uppe VRL-11253
Koulutustasot KO heA RE 100cm VH-numero
Menestys ei vielä menestystä




Henriina muutti meille samaan aikaan Seljasaaren Velmun kanssa. Luonteeltaan tämä kaunis tamma on aina sitkeästi ja tosissaan yrittävä, mikä koituu usein negatiiviseksikin piirteeksi. Se pahoittaa mielensä, mikäli ei ymmärrä mitä ratsastaja pyytää. Siitä syntyy välillä hyvinkin sekava soppa. Mutta sievä ja herttainen Henriina, tai tallin kesken Henkka, on ja reipas aktiivinen ratsu.

Lasten tai kokemattomien hevoseksi Henriinasta ei oikeastaan ole. Tallissa sitä voi huoletta käsitellä kuka vain, se nyt on meidän hevosten keskuudessa ihan yleiseksi muodostunut normi. Sen sijaan selkään en kyllä päästäisi ketään, jolla ei ole varmuutta ja taitoa takataskussa. Henriina on hyvin reipas liikkeiltään ja välillä taitavampaakin hirvittää selässä. Henkka ei niinkään ole jyräävä höyryveturi, vaan ainoastaan herkkä ja eteenpäinpyrkivä luonnostaan.

Toinen syy siihen miksi tämä hevonen on vain osaavalle, on se, että Henkka on miellyttävä niin kauan, kun sille annetaan hyvin määrätietoisia ja selkeitä apuja. Mitään kikkasteluja ja extrakokeiluja ei tämän kanssa voi yrittää, sillä Henriina sekoaa joutuessaan arvuuttelemaan mitä siellä selässä nyt oikein yritetään sanoa. Kiivastuessaan lentää perä ja etuset, pakitellaan ja kiemurrellaan. Henriina on myös ärsyttävän pitkävihainen, joten tilanteen nollaus ei aina tuota tulosta. Välillä on vain parasta lopettaa treeni ja pyytää hevoselta vaikkapa kivaa muotoa käyntiympyrällä. Onnistumiseen kannattaa lopettaa ja toivoa, että huomenna menee vähän paremmin.

Sukutaulu ja jälkeläiset

I   Harmori
KRJ-I

II   Pilmori III   Sutonen
IIE   Hellen Taimi
IE   Airan Hallanlei IEI   Risti-Kurko
IEE   Airan Sadehelmi

E   Hiluvinna

EI   Hilperi EII   Pieksu-Pyy
EIE   Hennikki
EE   Armanna EEI   Aimo-Arvokas
EEE   Lumimarja

"Ei ole oma kauas puusta pudonnut", totesi hevosharrastaja suomenhevosnäyttelyissä johon sekä Pilmori että Harmori olivat osallistuneena. Henriinan isä Harmori oli vasta pari vuotias ja isänsä paikanpäällä vain yleisöä kiihkottamassa, mutta kommentti oli osuva. Henriinan isänisä Pilmori periyttää vahvasti rakennettaan ja väritystään, puhumattakaan luonteesta. Kylmänviileä rautias ei menetä hermojaan edes pitkän päivän päätteeksi kun ohjelmassa on ollut käytännössä vain ihmisten lääppimisenä olemista. Nykyään Pilmori on jo eläkeläinen, mutta aikanaan II palkinnolle kantakirjattu. Ori on kouluratsastuksen lisäksi toiminut useissa tapahtumissa muunmuassa kärry- ja näytöshevosena. Se menestyi kouluratsastuksessa kansallisella tasolla, mutta oli myös aktiivinen perhehevonen. Kilpailu sai jäädä lyhyen voittoputken jälkeen ja Pilmori siirtyi täyspäiväisesti siitos- ja näytösoriksi. Jos sitä uraksi voi kutsua, Pilmori ansaitsi paikkansa suomenhevoskasvattajien ja -harrastajien sydämessä.

Upea punainen karvoitus ja suhteellisen pieni koko antavat jo esimakua siitä, millainen Henriinan isänemä Airan Hallanlei on. Pieni ja pippurinen jo lähes kliseeksi kulunut ilmaisu, mutta kuvastaa silti Hallanleitä erinomaisesti. Hallanlei on oikein mukava hevonen, mutta kun sillä on mielipide, niin sillä todellakin on. Tammamaiset hännänhuiskutukset ja luimimiset ovat arkipäivää, joihin täytyy asennoitua. Hallanlei aistii pelon kilometrin päähän ja sitten se vasta niskanpäälle tuleekin. Nuoruusvuotensa Hallanlei oli yksityishevosena ratsastuskoululla myös tuntilaisten käytössä. Tamma varmasti opetti selässäkävijöilleen paljon - Hallanlei ei kuitenkaan ollut ihanteellisimmasta päästä tuntihevoseksi, mutta sille tarjoutui koti kisaamisesta kiinnostuneelle perheelle. Hallanlein sipsakkaan luonteeseen kuuluu ehdottomasti myös kilpailuhenkisyys joka siivitti Hallanlein useisiin arvokisavoittoihin helpoissa luokissa. Tamma kantakirjattiin myöhemmällä iällä III palkinnolle ja se sai Harmorin lisäksi kaksi tammavarsaa.

Henriinan isänisnisä Sutonen jatkaa isälinjassa, jossa kylmänviileä luonne on lähes tavaramerkki. Ehkä ilmaus on hieman väärä, kyllä Sutonenkin sydämiä sulatti. Osittain juuri siksi, että ori vaikutti vaikeasti tavoiteltavalta yhden ihmisen hevoselta. Sutonen tuli kuitenkin toimeen kaikkien kanssa ja oli myös aloittelijoiden suosikkirapsuteltava rauhallisuutensa ansiosta. Sutonen kilpaili vaativalla tasolla kouluratsastuksessa ja osallistui joihinkin arvokilpailuihin sijoittuen hyvin. Orilla oli kaikki valmiudet menestyväksi siitosoriksi ja I kantakirjapalkinnon myötä, se vakiinnutti paikkansa yhtenä suosituimpana.

Henriinan isänemä Hellen Taimi tunnettiin monipuolisena hevosena joka kilpaili sekä kouluratsastuksessa, että valjakkoajossa. Taimi siivitti myös muutaman aloittelevan esteratsastajan uraa seurakilpailuissa. Mistä kaikki monipuolisuus sitten kumpuaa? Taimin suku on varsin värikäs eikä linjautunut erityisesti yhteen lajiin. Isän suvusta löytyy este- ja kenttäratsuja, emälinja on kovaa tulosta tehnyt koulusuku. Taimi myös syntyi hevosperheeseen, jossa jokainen jäsen oli orientoitunut eri lajeihin. Tamman elämä oli pitkälti perhehevosen arkea joitakin kisakausia lukuunottamatta. Pilmori jäi Taimin ainoaksi varsaksi, sillä tamma menehtyi joitakin vuosia varsomisen jälkeen. Taimi olisi luultavasti ollut erinomainen siitostamma perimänsä ansiosta.

Risti-Kurko, Henriinan isänemänisä, edustaa suomenhevosen luonnetta erinomaisesti. Se oli rehellinen, ahkera ja kiltteyden perikuva. Orimaisen kuvan toi sen ulkonäkö; upea musta runko oli sopusuhtainen ja erityisen jykevä. Selkään kiivetessä olisi tuskin tarvinnut edes satulaa - leveä selkeä ja tasaiset askeleet pitivät huolen siitä, että kuka tahansa pysyi selässä. Risti-Kurko olikin menestynyt kouluhevonen, joka kilpaili kansallisella tasolla aina arvokilpailuissa asti. Suomenhevospiireissä arvostettu ori oli myös erityisen suosittu jalostusori, koska se periytti etenkin orivarsoilleen upeaa rakennetta ja mustaa väriä.

Henriinan isänemänemä Airan Sadehelmi on yhtä säväyttävä kuin tammavarsansa Taimi. Kouluhevosena uraa tehnyt Sadehelmi oli upea näky sirosta rakenteestaan huolimatta. Sirous toi sen liikkeisiin keveyttä ja elastisuutta, mistä tamma saikin usein kiitosta tuomareilta. Tamma kantakirjattiin II palkinnolle ja jatkoi koulukilpailuissa vielä muutaman kauden. Omistaja panosti myös valjakkoajon perusteisiin mikä toi Sadehelmen luonteenpiirteitä hyvin esiin - se oli nöyrä ja nopea oppimaan. Aivan kuten sen varsat ovat olleet. Isän puolen sukuselvitys © isän omistaja.

Emänisä Hilperi ihastutti ja vihastutti luonteellaan. Se osasi olla oikein kultainen hevonen, mutta tutumpien ihmisten seurassa se saattoi olla harvinaisen ärsyttävä, ja se aiheutti varsinkin omistajalleen paljon harmaita hiuksia. Se tiesi, milloin se voi olla ärsyttävä, ja milloin oli parasta olla ihan hiljaa tyytyväisenä. Makkaratehtaalle se meinasi joutua useaan otteeseen, sillä karkailu oli hirveän kivaa sen mielestä, samoin loimien repiminen pois päältä. No, joka tapauksessa ori menestyi hyvin kilparadoilla, ja omistaja olikin todella tyytyväinen sen suorituksiin. Kisapaikoilla se oli kuin enkeli, ja usein ruusukkeen kera palattiin kotiin. Myös tammanomistajien keskuudessa ori oli tunnettu, ja se periyttikin hienoja liikkeitään jälkeläisilleen, sekä yhteistyökykyään. Jälkeläisiä kerkesi kuitenkin syntyä vain viisi, ennen kuin ori menehtyi yllättäen ähkyn seurauksena vain 17-vuotiaana, parhaassa kisaiässä.

Emänisänisä Pieksu-Pyy oli oman aikansa loisteliaimpia kouluratsuja. Sen kanssa oli aina ilo työskennellä, ja se oli varsin helppo, isoliikkeinen ja näyttävä hevonen, joka ei jäänyt keneltäkään kisapaikoilla huomaamatta. Se oli usein ensimmäisillä sijoilla, ja kunniakierroksilla sen bravuuri oli esittää sen vahvuutta, laukkaa, oikein kunnolla. Se oli kyllä oikea ruusukehai, ja omistajalle jäi orin kuoltua varsin kiitettävä kasa ruusukkeita, pokaaleja sun muita härpäkkeitä. Kuollessaan ori oli vasta parikymppinen, mutta rikki mennyt selkä rupesi reistailemaan, ja parempi vaihtoehto oli lopetus. Jälkeläisiä orille kertyi peräti kymmenen kappaletta, joka oli ihan kiitettävästi.

Henriinan emänisänemä Hennikki oli sellainen hevonen, joka jäi mieleen, jos siihen vain pääsi tutustumaan. Omalle perheelleen se oli täydellinen; se oli kärsivällinen, ystävällinen ja muutenkin varsin positiivinen hevonen, mutta kisoissa siitä löytyi yllättävää tulisuutta ja temperamenttia. Tämä tamma kilpaili omistajineen niin koulussa kuin esteillä menestyen kuitenkin paremmin ensimmäiseksi mainitussa. Sen omistaja ei kuitenkaan ollut niin kunnianhimoinen, että olisi isommille radoille yritetty, joten seura- ja aluekisat olivat tämän ratsukon paikka. Jälkeläisiä tälle ihanalle symppistammalle ehti syntyä vain kolme, sillä tamma jouduttiin lopettamaan viimeisessä synnytyksessä aiheutuneiden komplikaatioiden vuoksi.

Emänemä Armanna on persoonallinen pikkutamma, joka edelleen 23-vuotiaana porskuttaa menemään. Armanna on kaikkien suosikki kotitallillaan, sillä sen sydän on puhdasta kultaa. Armannan kanssa voi puuhastella mitä tahansa maasta- tai selästä käsin. Armanna ei pelännyt juuri mitään, ja se toimi satunnaisesti myös "tuntikäytössä" omistajan ystävien lapsilla tai taitavilla junnuilla. Sen kanssa omistaja myös kilpaili menestyksekkäästi seura- ja aluetasollla voittaen ja sijoittuen. Armannan kanssa starttailtiin paljon helppoja luokkia, mutta saatiinpa sillä myös yksi sijoitus Vaativa B-luokasta. Jälkeläisiä tammalla on teetetty vain kolme, ja ne saavat omistajan mukaan riittää. Armanna viettää tällä hetkellä eläkepäiviä.

Henriinan emänemänisä Aimo-Arvokas oli ehkä enemmän pelkkä siitos- kuin kisahevonen. Sillä oli hieman mitäänsanomattomat liikkeet, mutta eteenpäinpyrkimystä senkin edestä. Se ei juurikaan menestynyt vaativalla tasolla kouluratsastuksessa, mutta helpoista luokista tuli muutama sijoitus ja pari voittoakin. Orin kilpailu-ura oli lyhyt, sillä sen jalat alkoivat oireilemaan jo 15-vuotiaana, jolloin se siirtyi kokonaan siitosorin virkaan. Se ehti astua kymmenisen tammaa, ennen kuin se saateltiin taivaslaitumille.

Emänemänemä Lumimarjasta ei ole juuri ollenkaan tietoa, sillä se asusteli koko ikänsä yksityisellä tallilla pienen perheen seurahevosena. Kaksi jälkeläistä tammalla kuitenkin on, ja muutamia startteja seuratasolla, josta on tullut ihan kiitettävästi menestystä muutaman ruusukkeen verran. Kilpailupaikoilla tamma oli esiintynyt rauhallisena, varmana hevosena, ainakin ihmiset ovat kertoneet. Emän puolen sukuselvitys © annika n.



Jälkeläiset

s. 16.05.2015 o. Villahaan Svengi (i. Villahaan Samuli)
s. 16.09.2016 t. Villahaan Helmikkä (i. Kanervarannan Jaame)



Kilpailumenestys

40 KRJ-sijoitusta

30.11.2015KRJ-Cuphelppo A21/326
22.11.2015KRJhelppo A3/50
19.11.2015KRJhelppo A2/50
19.11.2015KRJhelppo C2/40
15.11.2015KRJhelppo B2/40
12.10.2015KRJhelppo A3/60
09.10.2015KRJhelppo A3/60
08.10.2015KRJhelppo A7/60
06.10.2015KRJhelppo A4/60
27.09.2015KRJhelppo A3/60
26.09.2015KRJhelppo A7/60
09.07.2015KRJhelppo A2/30
03.07.2015KRJhelppo A5/30
30.05.2015KRJhelppo A2/50
29.05.2015KRJhelppo A2/50
28.05.2015KRJhelppo A5/50
03.06.2015KRJhelppo C6/50
01.06.2015KRJhelppo C4/50
12.05.2015KRJhelppo A3/39
10.05.2015KRJhelppo A2/40
10.09.2016KRJhelppo A3/40
09.09.2016KRJhelppo A1/40
08.09.2016KRJhelppo A5/40
17.02.2016KRJvaativa B1/40
10.02.2016KRJvaativa B1/40
22.02.2016KRJhelppo B4/60
19.02.2016KRJhelppo B3/60
16.02.2016KRJhelppo B2/60
18.05.2015KRJhelppo A5/40
07.05.2015KRJhelppo A3/30
06.05.2015KRJhelppo A2/30
30.04.2015KRJhelppo A3/100
29.04.2015KRJhelppo A8/100
12.05.2015KRJhelppo A3/39
10.05.2015KRJhelppo A2/40
18.05.2015KRJhelppo A5/40
07.05.2015KRJhelppo A3/30
06.05.2015KRJhelppo A2/30
30.04.2015KRJhelppo A3/100
29.04.2015KRJhelppo A8/100



























Päiväkirja

09.05.2015 Valmennus: Anna & Henriina pellolla

Henkkaa oli tarkoitus helliä tänään pellolla ratsastettavalla koulutreenillä, jonka ajattelin tuovan vähän piristystä tamman lauantaipäivään. Selkään kipusi minun lisäkseni tallimme heppoja valokuvaamaan tullut ystäväni Anna, joka tekee paluuta ratsastajaksi pitkän sairasloman jälkeen. Kävin ensin läpi kaikki askellajit ja varmistin hevosen olevan kuulolla kaikinpuolin. Sitten uskalsin antaa tamman Annalle, joka aloitti tottuneesti koulutuuppauksen vaikka olikin ollut pitkään poissa selästä. Kaikki meni mitä mainioimmin siihen asti, kunnes Anna yritti nostaa laukkaa aavistuksen eri tyylillä kuin miten itse olen tamman kanssa toiminut. Tästäpä riemu repesi ja Henkka aloitti jurnuttamisen. Ensin se vastusteli eteenpäin ohjaavia apuja ja sitten vastapainoksi heittikin vähän lisää vauhtia matkaan. Kun laukka nousi, tamma kyllä hetken aikaa käyttäytyi. Sitten tuli taas jokin mukamas epäselvä apu ratsastajan suunnalta ja perä lensi. Anna pysyi selässä, mutta aika nopeasti päätimme yhdessä tuumin, että käyn vielä itse selässä ja sitten lopetamme. Sovimme Annan kanssa, että hän tulee jo ensi viikolla uudestaan käymään, mutta ratsuksi pistetään silloin ehkäpä Suppu ja ratsastus hoidetaan ihan siellä kentän huomassa.



VILLAHAKA ON VIRTUAALITALLI. BANNERIN KUVA © AK (VAPAASTI KOPIOITAVAA).
TÄMÄ HEVONEN ON VIRTUAALIHEVONEN. HEVOSEN KUVAT © KASVATTAJA