RUNON PILMANTERI

KRJ-I Jälkeläisluokka C

Virallinen nimi Runon Pilmanteri Kutsumanimi Riku
Syntymäaika 07.06.2008 (19v) Rotu suomenhevonen
Sukupuoli ori Säkäkorkeus 156cm
Kasvattaja Melina (VRL-11408), Runoratsut Omistaja Uppe VRL-11253
Koulutustasot KO heA RE 80cm VH-numero VH15-018-0322

SAAVUTUKSET

15.10.2015 palkittu Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkinnolla KRJ-I
21.12.2015 myönnetty VSR:n Jalostusarvostelussa palkinto Jälkeläisluokka C





Rikun suvussa vaikuttaa uudet lyhyet linjat. Persoonia suvusta löytyy jos jonkinmoista, suomenhevoselle tyypillisen juroja varsinkin. Rikukin on yleisesti ottaen varsin junttura tapaus, mutta kyllä tälläkin herralla on se pehmoisempi puoli, jota vilautellaan harvoille ja valituille, orin kanssa samalle aaltopituudelle pääseville ratsastajille. "Tehäänkö me nyt duunia vai ei?!" voisi Riku udella ratsastajalta silloin, kun sitä ensin vaatii ja jääkin sitten vain matkustelemaan. Riku ei anna mitään ilmaiseksi, koska mitäpä sitä nyt turhaan rehkimään jos ei ole pakko. Sitkeänä orina se kuitenkin vie aina kaiken loppuun asti ja kun puhtia löytyy esimerkiksi laukkatyöskentelyyn, haluaisi hevonen mielellään nelistää seuraavat puoli tuntia yhtä kyytiä. Tämän orin kanssa on siis kaksi vallan mutkikasta asiaa ratkottavana. Ensin se on saatava liikkumaan ja sitten pysähtymään.

Riku on ollut koko meillä asumisen ajan todella nopea oppimaan, niin hyvässä kuin huonossakin. Se ei anna anteeksi virheitä esimerkiksi tallissa, vaan jos kerran saa irvistellä hampaat vilkkuen, tekee se sitä jatkossakin takuuvarmasti. Toisaalta Riku on kehittynyt todella nopeasti puskapollesta ihan kivaksi kouluratsuksi, joten on lähinnä käsittelijästä kiinni onko tämän kanssa mukavaa vaiko eikö.

Ratsastaessa Riku on siis vaativa, mutta onneksi avuille oikein herkkä ja liikkeiltään miellyttävä istua. Sen kanssa jaksaa kyllä harjoitella päivästä toiseen, vaikka suohon mennäänkin usein ja nenä edellä. Palkitsevampaa hevosta saa kyllä etsiä, sen verran paljon Riku antaa jos siltä oikein pyytää. Muiden hevosten keskuudessa Riku on aavistuksen riidanhakuinen, etenkin siellä oripoikien temmellyskehässä. Ruunien kanssa Riku on oikein ystävällinen ja Riku tarhataankin ruunan kanssa. Kesälaitumilla Rikulta lähtee usein lapasesta rettelöinti. Kisapaikoilla ja muualla tuntemattomien hevosten keskuudessa Riku onneksi tietää miten kuuluu käyttäytyä eikä hypi silmille.


     

SUKUTAULU

I   Pismanteri

II   Parmanteri III   Patriarkka
IIE   Lekkari
IE   Sikurilla IEI   Rilluttelija
IEE   Skarpalo

E   Valssin-Tahti

EI   Valssaaja EII   Kolmitahti (ent. Johtotahti)
EIE   Tanssaaja
EE   Ilta-Tähti EEI   Humu
EEE   Kulta-Tähti

Runon Pilmanterin isä Pismanteri syntyi helmikuisena aamuna Marja Laaksosen omalle pienelle hevostilalle, josta ponnisti 90- ja 00-lukujen vaihteessa muutamia hyvinkin menestyneitä ratsuhevosia. Sen emä Sikurilla toimi vuosikaudet Marjan omana kouluhevosena, jonka hän itse koulutti ja jonka kanssa hän niitti menestystä kouluratsastuksessa. Sikurilla oli aurinkoinen ja eloisa suomenhevonen, jonka kanssa harvoin tarvi mistään neuvotella. Marja kasvatti Sikurillasta kaksi varsaa Pismanterin lisäksi. Tamma koki valitettavan kohtalon: Sikurilla menehtyi neljännen suunnitellun varsan synnytyksessä, jossa myös itse varsa menehtyi.

Sikurilla syntyi aikoinaan Jyväskylässä Tuomo Rannan omistamalla ratsastuskoulumaisella ratsutilalla yhdistelmästä Skarpalo x Rilluttelija. Skarpalo oli tallin opetushevosia, jolla kilpailtiin sekä tuntilaisten että opettajien toimesta kouluratsastuksessa. Muuten niin valoisan ja kiltin Skarpalon alkaessa ajan myötä hieman tuohtua opetushevosen hommiin, siirrettiin tamma siitoskäyttöön. Sikurilla oli Skarpalon ensimmäinen ja samalla viimeinen jälkeläinen. Skarpalo muutti siitostammavuotensa jälkeen yksityiseen harrastekäyttöön, jossa se eli terveenä pitkän elämän. Skarpalon viimeisen omistajan kertoman mukaan tamma oli rentounut huomattavasti maastopainotteisessa kodissa, jossa sen ympärillä ei ollut kiirettä ja hulinaa.

Tuomo Ranta valitsi Skarpalon varsan isäksi orin nimeltä Rilluttelija. Tarina kertoo, että Tuomo oli bongannut orin koulukilpailuissa ja takertunut nimeen niin, että oli päättänyt jo aikakausia sitten ennen Skarpalon astuttamista, että tästä orista hän haluaisi ehdottomasti kasvatin. Rilluttelija oli aikamoinen vintiö, jota ei toisinaan tuntunut koskevan mitkään lait tai säännöt. Kokeneen, sopivan käsittelijän kanssa Rilluttelija oli kookas ja komea ilmestys. Siinä missä Skarpalon perusluonne, ainakin ennen opetusratsun töihin kyllästymistään, oli oikeinkin lupsakka, toi Rilluttelija särmää yhdistelmään: Sikurillasta kehkeytyi onneksi varsin kiltti, vaikkakin reipas. Rilluttelija eli orina koko elämän ajan Jyväskylässä kasvattajansa Susanna Kekäläisen hevoslaumassa ja menehtyi vanhuuden tuomaan kunnon nopeaan heikentymiseen.

Parmanteri, Pismanterin isä, syntyi ja asui Marja Laaksosen naapurissa pienellä ravitallilla, joten pienen kylän piireissä ja harrastustoiminnalla aloittanut Laaksonen valitsi luonnollisesti lähitallin orivalikoimasta hevoselleen orin. Parmanteri oli ravisukuinen, tuittupäinen ja tulinen ori, jota vain sen omistaja Sulo Mäkinen tuntui osaavan käsitellä niin, ettei kenenkään tarvinut arvuutella kuka johtaa ja ketä. Parmanteri, jonka juoksijaura päättyi ihan mielekkäissä tuloksissa, ruunattiin muutama vuosi astutuksen jälkeen ja se ratsukoulutettiin harrastehevoseksi Sulo Mäkisen luottotallitytön toimesta. Parmanteri toimikin tytön ylläpitohevosena viimeiset 5 elinvuottansa, jonka aikana se kuulemma oppi oikeinkin hyväksi ratsuksi, joka tosin vaati ruunanakin tarkat raamit ja topakan ratsastajan.

Parmanterin isä ja emä ovat kumpikin Sulo Mäkisen hevosia nekin ja ravasivat kumpikin mukavasti radoilla. Parmanteri peri juurikin isältään Patriarkalta kovapäisen ja impulsiivisen luonteensa, josta tokikin oli Patriarkan tapauksessa hyötyäkin: ori juoksi lujaa ja sillä oli hyvin suorituskeskeinen luonne. Parmanterin lisäksi Patriarkka periytti piirteitään kaikille viidelle muulle jälkeläiselleen, jotka kaikki työskentelivät ravureina. Patriarkka menehtyi sydänkohtaukseen.

Parmanteri sai alkunsa, kun Sulo Mäkinen halusi teettää tärkeästä ravitammastaan Lekkarista vielä yhden jälkeläisen. Lekkari ei ollut kovinkaan vauhdikas kotioloissa ja hoitaessa se useimmiten torkkui Sulon hellässä harjauksessa, mutta radalla Lekkari loisti nuorempana. Myöhemmin vanhuuden merkkejä jo osoittaneesta Lekkarista haluttiin neljäs jälkeläinen, joka Parmanteri siis lopulta oli. Lekkaria koulutettiin ratsuksi myöhemmällä iällä, mutta kovin aktiivisesti sillä ei tallityttöjen toimesta ratsasteltu. Luonne tammalla kyllä oli aina kohdallaan: se miellytti mielellään ihmisiä ja tuli toimeen kaikkien kanssa. Lekkarin kuolema oli aikoinaan Sulolle iso paikka, mutta nyt Sulo seuraa sivusta rakkaimman tammansa jälkeläisten ja jälkeläisten jälkeläisten kehitystä ja yrittää kovasti arvostaa myös ratsujalostukseen päätyneitä jälkeläisiä.

Pilmanterin emänemä Valssaaja teki epäonnisen raviuran ja siirtyi 7-vuotiaana Jorma Koskisen tallista 16-vuotiaan tytön omistukseen. Valssaaja osoittautui kuitenkin hankalaksi koulutettavaksi ja jäi toimittamaan pihakoristeen virkaa. Tytön äiti kyllästyi kuitenkin pian hevosen seisottamiseen, ja antoi sen ystävälleen ylläpitoon. Uudessa ylläpitokodissa Valssaaja koulutettiin vähin erin ratsuksi, vaikkei siitä enää reipasta puskamopoa kummempaa taituria tullutkaan. Valssaaja eli pitkän elämän, mutta jätti jälkeensä vain yhden jälkeläisen, Valssin-Tahdin.

Kolmitahti, syntymänimeltään Johtotahti, nimettiin uudelleen sen epäonnisen raviuran jälkeen. Kolmitahti tuli tunnetuksi laukalle rikkomisesta, mutta jäi hyvänä jalostusorina viettämään eläkepäiviä kasvattajansa Jorma Koskisen tallille. Punarautias ori periytti useita hienoja raviradoillakin menestyneitä jälkeläisiä ja kuoli 22-vuotiaana vanhuuden vaivoihin. Tanssaaja oli lauhkea, ratsastuskouluhevosen virkaa toimittava tamma. Rauhallinen Tanssaaja oli tallityttöjen ehdoton suosikki, ja tamman kanssa taitettiinkin lähimaastoissa useita satoja kilometrejä. Hyväluonteinen tamma jätti jälkeensä kolme jälkeläistä, joista kaikista tuli oreja. Tanssaaja oli erinomainen emä varsoilleen, mutta kuoli synnyttäessään viimeistä varsaansa, Pronssaajaa.

Ilta-Tähti oli nimensä mukaan emänsä viimeinen varsa. Ratsusuvusta tulleelta tammalta löytyi rutkasti potentiaalia, ja sillä kisattiinkin menestyksekkäästi useissa koulukisoissa. Ruusukkeita kahminut Ilta-Tähti muutti 16-vuotiaana eläkepäivilleen Kotimäen ratsastuskoululle Minna Aittohaaran omistukseen, jossa se pääsi pyöräyttämään itsekin oman iltatähtensä: Valssin-Tahdin. Ilta-Tähdellä ei ole muita jälkeläisiä.

Humu oli jykevä, rautias ori jolla kisattiin seurakisoissa menestyksekkäästi niin esteitä kuin koulua. Suurikokoiselle, läsipäiselle herasilmälle riitti Suomenhevoskasvattajien keskuudessa kysyntää, ja Humu jättikin jälkeensä kymmeniä hienoja jälkeläisiä. Humu oli vanhoille päivilleen asti kuitenkin erityisen orimainen, ja vaati varman ja voimakkaan käsittelijän pysyäkseen aisoissa. Kulta-Tähti oli kaunis, liinakko tamma, joka oli koko ikänsä lähinnä jalostuskäytössä. Tamma periytti jälkeläisilleen lempeää luonnettaan ja lennokkaita liikkeitään ja kaikkiaan se saikin peräti 10 varsaa, joista viimeinen oli Ilta-Tähti. Kulta-Tähti nukkui rauhallisesti pois kunnioitettavassa 25-vuoden iässä.

Isän suvun selvitys © Uppe, emän suvun selvitys © Melina


JÄLKELÄISET

s. 18.03.2015 o. Villahaan Pilmori e. Villahaan Limelli KTK-II SV-II
s. 29.03.2015 t. Villahaan Limona e. Villahaan Limelli SV-III
s. 08.10.2015 t. Villahaan Surutuulia e. Rajattoman Suvetar
s. 20.10.2015 t. Runon Lomaheila e. Runon Lyriikka SV-III KV-II

KILPAILUMENESTYS

42 KRJ-sijoitusta

14.05.2015KRJhelppo A6/39
13.05.2015KRJhelppo A2/39
11.05.2015KRJhelppo A2/40
11.05.2015KRJhelppo A1/39
08.05.2015KRJhelppo A3/40
07.05.2015KRJhelppo A2/39
24.05.2015KRJhelppo A5/40
21.05.2015KRJhelppo A1/40
20.05.2015KRJhelppo A6/40
27.04.2015 KRJhelppo A3/30
26.04.2015 KRJhelppo A4/30
02.05.2015KRJhelppo A1/100
29.04.2015KRJhelppo A9/100
29.04.2015KRJhelppo A9/100
24.04.2015 KRJhelppo A 2/40
12.04.2015 KRJhelppo A 5/40
16.03.2015KRJhelppo B1/40
27.02.2015 KRJ helppo A2/40
25.02.2015 KRJ helppo A3/40
20.02.2015 KRJ helppo A5/40
19.02.2015 KRJ helppo A1/40
11.10.2015KRJhelppo A3/60
11.10.2015KRJhelppo A2/60
10.10.2015KRJhelppo A5/60
09.10.2015KRJhelppo A7/60
06.10.2015KRJhelppo A6/60
01.10.2015KRJhelppo A1/60
28.09.2015KRJhelppo A6/60
23.09.2015KRJhelppo A5/60
23.06.2015KRJhelppo A2/40
22.06.2015KRJhelppo A6/40
08.07.2015KRJhelppo A2/30
03.07.2015KRJhelppo A1/50
18.06.2015KRJhelppo A4/35
17.06.2015KRJhelppo A1/35
02.06.2015KRJhelppo A4/50
29.05.2015KRJhelppo A3/50
15.06.2015KRJhelppo A3/30
26.06.2015KRJhelppo B1/40
19.06.2015KRJhelppo B5/40
18.06.2015KRJhelppo B5/40
16.05.2015KRJhelppo A4/40




PÄIVÄKIRJA

18.09.2015 Päiväkirjamerkintä: Puheita ja tositoimia

Yksi Rikun päiväkirjan vanhemmista merkinnöistä sivusi laatuarvosteluja ja periaatetta siitä, ettei Pilmanteria erityisen tavoitteelliseen toimintaan ole tarkoitettu. Asioilla on kuitenkin tapana liukua optimiin suuntaan ja tällä kertaa meidän retki vei sellaiselle näköalapaikalle, että ymmärsimme katsoa kokonaisuutta hieman laajempana. Pilmanterin kanssa on nyt kilpailtu sen verran mukavalla menestyksellä, että oli aika tehdä päätös kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun osallistumisesta. Kun kisamenestyksen tuomaan pistetilin avaukseen lisätään vielä jälkeläisten omat kisamenestykset, on Pilmanterilla varsin mukavat pojot takataskussa. Ylpeänä muuten kasvattajana katselen sivusta Pilmanterin jälkeläisten Pilmorin ja Limonan menestystä. Edelleen olen vailla omia pikku-Pilmantereita, joiden kanssa minulla on jo nyt varsin optimistiset suunnitelmat. Lokakuun 15. päivä meidät voi siis bongata KRJ-laatiksesta jännittyneinä mutta varmasti hyvin ylpeinä Pilmanterin kanssa.

18.03.2015 Päiväkirjamerkintä: Ensimmäinen jälkeläinen ja tarhakaverin etsintää

Riku ei ole vielä menestynyt kummoisesti kisataipaleella, mutta päätimme käyttää sitä kuitenkin jo ennakkoon jalostuksessa mukana. Emäksi valikoitui Villahaan Limelli ja yhdistelmästä saatiinkin kivan "fressi" tapaus ainaisten Murskavoitto- ja Neron Nuotti -linjaisten kasvattiemme kylkeen. Tänään syntyikin Limellin ja Rikun orivarsa Villahaan Pilmori, joka on myyty jo ennakkoon Miljalle Fiktioon. Tästä olemme kyllä enemmän kuin ylpeitä, Fiktio on kun suuri ihailumme kohde. Nyt keskitytään taas kisatreeneihin ja kun Riku aikanaan taas otetaan mukaan kasvatustoimintaan, tahdon siitä ainakin yhden tamma- ja orijälkeläisen itselleni kasvamaan tulevaisuuden menestyjiksi. Laatuarvosteluihin asti Pilmoria ei välttämättä viedä, mutta kuten jo olen aiemmin maininnut, on Rikun uusilinjainen suku kyllä kiva uusi lisäys tulevien hevostemme sukuihin. Jälkeläisuutisten lisäksi meillä on nyt Rikun kanssa pienoisia tarhausongelmia, kun sen luottoruunakaveri Ruuti-Poika siirtyi toisaalle loppukevääksi. Oria kun Rikun kaveriksi on turha edes haaveilla, jääräpäinen riitapukariluonne kun ei anna tilaa kahdelle matcholle samaan aitaukseen. Rauhoittava ruunakaveri on tämän hevosen kohdalla ehdoton, sillä itsekseen (saatika orien kanssa) se alkaa käydä ylikierroksilla. Pihatossa asumisen aikanahan se tuli jo selväksi, ettei Rikusta ole pihatossa elämään muiden poikien kanssa: aina oli Rikulla itsellään tai muilla oreilla taisteluarpia yhteenottojen seurauksena. Olemme yrittäneet kahmia meille asumaan tuttavien harrasteruunia, mutta ainakaan vielä emme ole hieman syrjäisen sijainnin vuoksi saaneet ketään innostumaan. Ehkä kohta on aika tutustua markkinoiden ruunavalikoimaan ja hankkia vaikka pieni shetlanninponiruuna Rikun kaveriksi, ettei ihan yksin tarvitse orin ulkoilla.

12.02.2015 Kouluvalmennuksessa

Riku traileriin ja nokka kohti Saarnimäen Ekin kouluvalmennusta! Olin ilmoittanut meidät mukaan, sillä Eki on aina ollut yksi ihailemistani kouluratsastajista. Hevoset verryteltiin oikein pitkäveteisesti ja ratsastajien istunnat katsottiin läpi millintarkasti. Tästä oli hyvä jatkaa laukkatyöskentelyyn, mikä pisti aluksi Rikun pasmat sekaisin. Että nytkö jo laukkaa kun ei olla tehty niitä ainaisen tylsiä raviväistöjä ja -ympyröitäkään vielä. Pienen kohmeen jälkeen löytyi Rikusta kaasu, jarru, kääntyvä ratti ja kivasti rullaava laukka. En vielä Rikua aivan niin hyvin tunne, että olisin tänään välttynyt siltä ainaiselta sudenkuopalta: kun kerran annoin periksi ja päästin paletin leviämään kootusta laukasta johokin kiitolaukan ja pukkien iloiseen sekamelskaan siinä tietyssä pisteessä, toistui tämä seuraavillakin kierroksilla. Eki ihmetteli, että miten minä nyt tällä tavalla, taitava ratsastaja. Turha oli siinä yrittää sopertaa jotakin hevosen vaativuudesta, kun syvällä piikkipuskassa oltiin jo. Loppua kohden sain taas otteen hevoseen ja etenkin raviväistöjä näytimme valmentajalle mielellämme: silloin löytyi taas se kuuluisa yhteinen sävel.

19.01.2015 Päiväkirjamerkinttä: Uusi Runolainen saapui Villahakaan

Kävimme tässä taannoin hakemassa meille uuden Runohepan Melinan tallilta. Pilmanteri on yksipolvinen, "tuntemattomalla" suvulla varustettu kiva koulupainotteinen hevonen. Sen suvussa ei ole mitään erityistä osaamista, mutta suuret saappaat "Rikulla" on silti täytettävänään ainakin jalostuksen osalta, sillä on aina mukavaa saada kasvatustoimintaan mukaan uusia tuulia. Riku on vielä nuori, holtiton ja suuripiirteinen kaveri, jota aletaan nyt työstää pikkuhiljaa. Se on saanut ratsukoulutuksen ja on kaikinpuolin kehityskelpoinen vaativuudestaan huolimatta. Riku ei ole mikään helpoin yhteistyökumppani, vaan vaatii aina aikamoista panostusta niin hevoselta itseltään kuin käsitteijältä, että paketti kysyy kasassa niin maasta käsin arjen tilanteissa kuin ratsailtakin. Kuun loppuun Riku asuu pihatossa orien kanssa ja siirtyy tallin puolelle kun totisemmat treenit aloitetaan.



VIRTUAALIHEVONEN / KUVAT © RANSU.KUVAT.FI & EERO PERTTUNEN / SUOMEN HIPPOS