|
Päiväkirjamerkintöjä Hiisun ollessa yksityiskäytössä ja asuessaan Katriinan tallilla:
21.04.2015 Yhteinen matka hetkeksi pysähdyksiin
Tänä keväänä, viimeisen kuukauden aikana etenkin, on suhdanteet muuttuneen niin, etten enää pysty jatkamaan hevosenomistajana ja tallityöntekijänä Katriinan tallilla. Työt, opinnot ja perhe vievät muualle ja aika on kortilla.
Siksi tein päätöksen, että annan Hiisun ylläpitoon suomenhevosia kasvattavalle Villahaan tallille ja palaan itse puikkoihin sitten, kun tilantte taas tästä tasaantuu. Hiisulla alkaa kilpailla nyt siis Villahaan toimesta
ratsastaja ja kesällä tamma siirtyy siitostammaksi. Haikealta ja vaikealtahan tämä tuntuu, mutta Hiisu saa todella osaavaa hoitoa ja treeniä uudesa kodissaan. Ylläpitosuhde on toistaiseksi voimassa oleva ja jatkuu niin pitkään kun molemmat osapuolet siitä yhteisymmärryksessä sopivat. En osaa sanoa ajankohtaa, jolloin Hiisulle olisi taas aikaa, mutta voin rauhallisin mielin odottaa jälleennäkemistämme. Ja mikäänhän ei estä minua käymästä katsomassa tai ratsastamassa tammalla välillä. Aion myös tiedustella välillä missä päin Hiisun ratsastaja on kilpailemassa ja mennä kannustamaan reipasta ratsukkoa.
29.03.2015 Varsahaaveita
Kyllä vaan tämä Katriinan suomenhevosten kasvatushypetys on minuunkin tarttunut: olen meinaan viettänyt hävettävän monta tuntia tabletin ääressä selaten siitosoreja.
Kilpaileminen on ollut nyt hieman taka-alalla, sillä omat työkiireet ovat verottaneet hevosharrastusesta paljon aikaa. Hiisukka on siis ollut todella vähällä käytöllä siihen nähden mitä sen kanssa olen joskus treenaillut.
Mutta eipä tamma ole ollut pahoillaan lomapäivistä, päin vastoin: parin kevyen päivän jälkeen Hiisu on jopa vähän herkkä ja reipaskin, vähän jopa liiankin. Ei kyllä tee mieli valittaa niinä päivinä laisinkaan, niin hyvä tyttö on silloin ratsastettavuudeltaan. Katriinan kanssa olen moneen otteeseen keskustellut varsomisesta ja sopivan orin valitsemisesta. Pikkuisen haluttaisi astuttaa Hiisu vielä tämän vuoden syksyksi, mutta katsotaan nyt.
Voin jo mielessäni nähdä kuinka hyvä emä Hiisu olisikaan. Kyllä minulle yksi sellainen Junnu-Hiisu kelpaisi, jota sitten vähän kouluttelisin ja paijaisin. Huomaatte varmasti tämän naiivin ja yltiöoptimistisen
tyylini tänään? Kyllä, hattarapilvissä eletään tämän asian kanssa ja siellä ajelehditaan niin kauan kun nämä varsapuheet pysyvät vain ajatusten tasolla.
08.01.2015 Vuoden ensimmäinen kisaputki takana
Aloitimme Hiisun kanssa tämän vuoden viiden päivän kisaputkella. Mörkövaaran talli sijaitsee tässä suht lähellä, joten koin ongelmattomaksi matkata sinne 1.-5. päivinä tässä kuussa.
Hiisu olikin ihan mielissään päästessään hommiin ja ensimmäisenä kisapäivänä olikin hyvässä vedossa. Lajina oli siis esteet ja luokat 90cm joka päivä. Teimme kisojen aikana
muutamia tosi hyviä ratoja, mutta aika oli liian hidas yltääksemme sijoituksiin asti. Jäimme joka päivä sinne suurin piirtein tulosten puoliin väliin, mikä tietenkin harmitti hieman.
Hevonen oli viimeisissä kisoissa jo aika turtunut koko hommaan, sen väsymyksen aisti kyllä selvästi. Viimeisenä päivänä olimmekin sitten toiseksi viimeisiä emmekä suotta. Rima alitettiin niin
hevosen kuin ratsastajankin puolesta. Jatkossa jätämme monen päivän kisaputket sporttisemmille kollegoillemme ja keskitymme korkeintaan kahtena peräkkäisinä päivinä järjestettäviin kisoihin.
14.12.2014 Hiisu tuntihevosena
Hyvän ystäväni 7-vuotias tytär Lilja tuli tänään äitinsä ja 2-vuotiaan pikkuveljensä Nooan kanssa käymään tallilla kanssani. Mukaan pääsi pitkästä aikaa myös meidän Nana-koira, joka nautti suuresti päästessään riehumaan Katriinan koirien kanssa. Katriina oli otettu kun sai talliseuraksi yhden jos toisenkin heppatytön. Harmi ettei Kaivannon perheen tytöt olleet tänään tallilla, Lilja olisi varmasti heidänkin kanssa nopeasti ystävystynyt.
Joka tapauksessa annoin tänään Liljalle luvan hoitaa ja ratsastaa Hiisun kevyesti. Laitettiin tamma yhdessä pesarissa kuntoon ja mentiin yhdessä heppastelemaan kentälle.
Lilja ei ole hirveästi ratsastanut, mutta uskalsin päästää hänet ilman talutusta uralle. Hiisu, tuo viisikesäinen tammahevonen, käyttäytyi leppoisasti ja käveli todella rauhakseen. Raviin sitä piti vähän hoputella ja juosta vieressä,
kun ei Liljan lyhyet jalat oikein yltäneet pohjeavuille saakka. Hiisu hidasti heti kun pyydettiin ja kääntyi hienosti Liljan antamisen ohjasapujen mukaan.
Kun olimme lopettelemassa ratsastusta, juoksi Nana iloisesti haukkuen kentälle perässään Katriinan pikkukoirat. Olimme juuri kääntymässä kaartoon kun Nana juoksi Hiisun jalkoihin
hurjaa kyytiä ja sai Hiisun väistämään ihmeissään. Väistö oli sen verran laaja, että Lilja horjahti kaulalle hieman pelästyen. Onneksi ei sattunut hurjemmin ja Liljalle jäi lopuksi hyvä maku suuhun ratsastustunnista.
Perhanan Nana kun ei omista vielä tallikäytöstapoja. Katriinan koirat sentään jäivät kentän reunalle vartomaan, he kun tiesivät selkeästi ettei kentälle saa tulla.
07.12.2014 Tavoitteita talveen ja kevääseen
Minulle hevosharrastuksessa on kaikilla saroilla tärkeää tavoitteiden tekeminen ja niiden saavuttaminen. Pienet välitavoitteet ovat ehdoton apuväline, kun halutaan saavuttaa jotakin suurempaa.
Olen pohtinut tässä ensimmäisillä viikoilla paljon meidän tulevan talven ja kevään suunnitelmia, joten kannattanee ne myös kirjallisesti ilmaista.
Hiisu on potentiaalinen esteratsu, jolla onnistuu varmasti kilpaileminenkin. Estejaoksenalaiset kilpailut houkuttavat, mutta luulenpa, että ensin on pienempien kisojen vuoro.
Jaoksenalaisista saadaan sitten toivon mukaan sellaista kilpailunäyttöä, jolla on jalostuksellisesti enemmän painoarvoa. Kaukaisena haaveena on teettää Hiisusta omakasvattamia estepainotteisia suomenhevosia.
Tällähetkellä 5-vee Hiisulla ei takuulla ole tietoakaan niistä kaikista upeista jutuista, joita sillä on vielä edessään. Juurihan se on vasta oppinut kaikki arkiaskareet.
Tietenkin tässä itsekin keskittyy nyt tähän hetkeen, arki-iltojen este- ja koulutreeneihin, mutta voin jo hyvillä mielin kuvitella äidillisen Hiisun kaitsemassa omia varsojaan vuodesta toiseen.
Varmaa tässä on se, että tämä on elämäni hevosen viimeinen koti.
01.12.2014 Muutto Katriinan tallille
Kyllä oli talliväen ilmeet näkemisen arvoisia, kun meitä ajoi kolme trailerikompanjaa peräkanaa Katriinan tallin pihaan.
Minun ja Hiisun lisäkseni talliin oli ilmeisemmin värvätty myös kaksi muuta uutta asukasta omistajineen ja minulle tämä selvisi juurikin vasta siinä Kapikkalan maaseudulla possujunassa ajellessamme.
Yritin sosialisoida uusien tallituttavieni kanssa samalla kun siirtelin hevosta kuljetuskärrystä pihaan. Hiisu käyttäytyi moitteettomasti, vaikka olikin lyhyen ajan sisällä joutunut siedättymään jo kahteen muuttoon.
Toiset vuokralaiset olivat aivan tyttösiä vielä ja tunsin itseni tädiksi. Hiisu oli uusista asukkaista isoin ja juntein, tietenkin. Kimon ponitamman ja säpäkän poniorin rinnalla tunsin omistavani
automaattisen tuntihevosen. Mutta kyllä sai olla mamma kuitenkin ylpeä löydöstään, niin hienosti Hiisu käyttäytyi ja jäi mielissään tarhaan tutustumaan aidan toisella puolella tuhisevaan nuoreen Hilppa-tammaan.
Neidit olivatkin samanikäisiä ja näyttivät tulevan heti toimeen keskenään. Hiisu vain sattui vaikuttamaan enemmänkin eläkeläiseltä kuin tuoreelta kisahepalta.
-Niin tämänkö kanssa sinä esteilet? Katriina, vanha tuttuni, kysyi kun seurasimme tamman verkkaista eloa tarhan vieressä. -Yritätkö sanoa ettei se vaikuta energiseltä? naurahdin ja kerroin kuinka siitä löytyy hyvinkin herkästi oma
rullaava moottorinsa. Hiisu jäi nauttimaan iltapäiväheiniä tarhaan ja me ihmiset siirryimme tallitupaan tutustumaan ja kuuntelemaan vähän tallin käytänteistä. Kaikki vaikutti tosi hyvältä. Täällä olisi meidän hyvä olla.
24.11.2014 Koeratsastus tyytyväisissä tunnelmissa
Koeratsastin Vehiisin tänään kotitallillaan Moondancen siittolassa. Tammaa ennen olin ratsastanut jo niin monta hevosta tämän kuun aikana, ettei sormet riitä. Vehiisi onneksi osui ja upposi heti ja tämän päivän koeratsastaminen jäi viimeiseksi vähään aikaan. Vehiisin kanssa tuumailtiin kaikki hoitojutut läpi ja ratsastettiin alkupuolisko sileällä ja lopuksi vähän hypättiin. Nuori tamma omaa hyvän hypyn ja on luonteeltaan
todella tyyni. Tälläistä tammaa on ilo lähteä työstämään eteenpäin. Yllättävää oli etenkin se, että vaikka Vehiisi oli äärimmäisen tasainen ja varma, se imi kuitenkin todella hyvin esteille ja
hyppäsi kevyesti. Miten voikaan yhdestä ja samasta hevosesta löytyä sekä lauhkea lammasmoodi että pinkeät jouset joilla hypätä äärimmäisen ilmavasti ja sulavasti esteiden yli.
Moondancen siittolasta olen kuullut vain hyvää ja kuulemat kyllä osoittautuivat täysin todeksi. Hyvän peruskoulutuksen ja lähtökohdat tämäkin tamma on saanut.
Kuten jo varmasti kävi selväksi, lähtee tamma minun treeniin joulukuun alussa. Tallipaikkakin löytyi puolivahingossa vanhan tuttavan uutukaiselta tallilta. Hyvä niin.
Kaikki merkinnät © Uppe
|
