R.I.P. 20.07.2012 Aino palkittiin kolmannella palkinnolla esteratsujen laatuarvostelussa, ERL III - palkittu 67,67 %
Kelmin Aino&Reino "Aino" VH06-029-7283
25.08.2009 ikä YIL (4v - 13.03.2010)
tamma, 140cm, prt
ratsuponi 59.375%
estepainotus 130cm
kasvattanu Kelmin Ponitalli
omistaa turjake VRL-07415

rp-t. Kelmin Wanda i. Kelmin Köpi
rp-t. Kelmin Ariel i. Shreed Lion
rp-o. Madcon Limekill i. Shreed Lion
rp-t. Roman&Tica

Aino syntyi vähän niin kuin vahinkovarsana. Tietenkin olin ajatellut joskus teettää Ainon vanhemmista varsan, mutta en laisinkaan tähän ajankohtaan. Mutta niin siinä sitten kävi, eräänä harmaana päivänä nimen kanssa oli karsinassa pieni lyhytjalkainen ruunikko tammavarsa. Alkuun ajattelin myyväni pienokaisen tämän kasvettua hieman, mutta niin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Olihan Aino hetken aikaa "myytävänä" lapun alla, mutta kaikki ostajaehdokkaat kaikkosivat jostain kumman syystä nähtyään tamman... Ehkä Ainon tulisuus, epäluuloisuus ja neitimäisyys pistettynä tukevahkon hieman epäsuhtaan varteen ei näin lama-aikana houkuttele ostajia, varsinkaan poniäitejä tai isiä.

Nyt Aino on kyllä ehdoton osa Kelmiä, talli tuntuisi varmaan hyvin tyhjältä ilman tammaa. Ja kuulostaisi tyhjältä.. Aino on ehdottomasti kovaäänisempi kuin useimmat orit, heti jos ohi kulkee vieraampi poni tai viereiseen karsinaan siirretään lannanluonnin ajaksi uusi vieruskaveri niin Aino on ilmoittamassa mieltään kimeällä äänellään, tai seiniä potkimalla. Ihmisille Aino on kyllä erittäin kiltti tapaus, vaikkakin uusia tapauksia pitää tietenkin varoa ensialkuun neidin mielestä. Sitomisesta Aino enemminkin suuttuu kuin kilttiytyy, joten parasta on vain antaa tamman olla vapaana karsinassa, ellei sitten käytävälle mene harjaamaan. Kavionsa Aino antaa, vaikka saattaakin takasiaan nostella korkeuksiin. Satuloidessa luimii ja puree kaltereita, mutta kunhan ei nyt päiväkausiksi jää satulavyötä kiristelemään niin säästyy itse näykkäisyiltä.

Selkään noustessa täytyy olla erityisen varovainen ettei tökkäise Ainoa kylkeen, sillä silloin tamma ei päästä selkään sen tunnin aikana vapaaehtoisesti enää. Myös turha vitkuttelu hermostuttaa tammaa, jolloin selkäännousukin vaikeutuu huomattavasti. Kun selkään sitten pääsee, alkaa ratsastus. Aino on hyvin epäilevä tamma, joka ei jää katselemaan pelottavia asioita vaan ottaa pitkät jalkansa alleen nähtyään pelottavan asian. Säikkymisen lisäksi Ainosta löytyy se tulinen puoli, joka nostaa päätään kun aletaan puhua kaapin paikasta. Aino kuumuu hyvin nopeasti jos saa epäselviä tai turhan kovia apuja, jonka jälkeen keulimiset ja pukit ovat arkipäivää. Oikein ratsastettuna Aino kulkee kuitenkin paljon tasaisemmin, ilman purkauksia.

Esteillä Aino on hieman kinkkinen tapaus. Toki hyppytyyli on vanhemmilta peritty, eli upea ja hyvällä tekniikallakin tamma hyppää, mutta muuten Aino ei ehkä ole aivan helpoin esteponi. Yhtään kun esteeseen laitetaan jotain ylimääräistä, kuten vettä, kasveja tai muuria niin Aino on kymmenen metriä ennen estettä jarruttelemassa. Jo erilaiset puomit saavat Ainon loikkaamaan kahden metrin loikkia yli, jos tamma siis esteelle suostuu edes tulemaan. Kuitenkin jos ratsukon välillä vallitsee luottamus, voi Ainokin uskaltautua ratsastajan rohkaisemana jopa hyppäämään erikoisesteet, minkä jälkeen ollaankin jo yleensä palkintopalleilla.

Ensimmäiset kisamatkat olivat jotain aivan kauheaa Ainon kanssa. Tamma hirnui jokaiselle uudelle ponille ja vanhoillekin tutuille, ja trailerissa luulimme että tamma vähintään katkaisee koipensa potkimisellaan. Radalla pääsimme hyppäämään yhden esteen, jonka jälkeen tuli hylkäys kielloista. Emme kuitenkaan luovuttaneet, ja nykyään Aino on hyvin rauhallinen kisapaikoilla, luonteeseensa katsottuna. Radalla kaikki riippuu ratsastajan ja Ainon välisestä suhteesta, uuden ratsastajan kun laittaisi niin tapahtuisi sama kuin ensimmäisissä kilpailuissa.
© Vipeltäjää

i. Vevey Random
ratsuponi 50%, trn, 146cm
ii. Chaplin
sbs, 167cm, rt
iii. Lorenzo
iie. Sidabro
ie. Curious
nf, km, 144cm
iei. Step Up
iee. Pretty Pocahontas
e. Stock&Holm
ratsuponi 68,75%, rt, 143cm
ei. Van Helsing
rp 37,5%, prt, 141cm
eii. Gowi-nee-bu
rp 25% (rp 50% (ox x nf) x trak)
eie. Barnawartha
rp 50% (xx x conn)
ee. Tiuhti&Viuhti
conn, rnvkk, 145cm, KRJ-III
eei. Tammison Burazaza
eee. Viljonkka

i. Vevey Random on erittäin hyväluonteinen ratsuponiori, poniveriprosentilaan 50%. Vinskiksi kutsuttu on asunut koko elämänsä Kelmissä, ensihetkiään Haavelaaksossa lukuunottamatta. Vinski on väriltään tummanruunikko, ja säkäkorkeudeltaan 146cm. Vinski on kilpaillut huikeat 45 sijoitusta estekilpailuissa, aina 130cm tasolle saakka. Jälkeläisiä Ainon aikaan on ollut vasta 3, mutta lisää on tulossa. ii. Chaplin on yksi ensimmäisiä este-koulupuoliverisiäni, ja ensimmäinen belgianpuoliveriseni. Karriksi kutsuttu ori on 167cm korkea ja väriltään rautias, valkoisilla sekakarvoilla. Ulkonäköä ei orilta puutu, upeiden merkkiensä takia oria ei helposti unohdeta. Myöskin luonne on täysin kymppi, ja onneksemme Vinski on isältään luonteen perinyt. Vinskin lisäksi Karrilla on vain kaksi jälkeläistä, molemmat puoliverisiä. iii. Lorentzo on Belgiassa asuva Belgian puoliverinen, väriltään maksanrautias. Korkeudeltaan ori on 173cm, mutta hyvin solakkarakenteinen. Lorentzolla kilpaillaan koulua Belgian maajoukkueessa, sekä esteitä Belgian sisäisissä kilpailuissa. Ori on maassaan todella arvostettu siitoshevonen, mutta Chaplin on ainoa varsa kyseisestä orista skandinaviassa. iie. Sidabro on belgianpuoliveristamma, korkeudeltaan 170cm. Väriltään tamma on rautias, mutta valkoisia sekakarvoja löytyy. Sidabro on kantakirjattu ykköspalkinnolla Belgiassa, ja tamma sai todella korkeat pisteet hyppytyylistä sekä askellajeista. Sidabrolla on kisattu varsojen välillä aluetasolla, sillä oikeata ratsastajaa ei ole vielä kansallisiin löytynyt. Pääsääntöisesti tamma on kuitenkin siitoskäytössä.

ie. Curious on Haavelaaksolainen hieno new forest tamma, väriltään kauniin harmaankimo. Kurreksi kutsutun tamman kasvattaja on suomalainen Heli Pakka, Joutsasta. Nykyisellä omistajallaan vaapulla tamma on kiertänyt hyvin menestyen esteratoja, aina metri kahdenkympinkin luokissa. Jälkeläisiä tammalla on jo yhdeksän, Vinski sisäänlukien. iei. Step Up on upea ja komea new forest ori, säkäkorkeudeltaan kuitenkin vain 139cm. Kuitenkin ori on kilpaillut menestyksekkäästi estekilpailuja myös metri kahdenkympin ratoja. Ori on palkittu II palkinnolla, ja ori on periyttänyt vahvasti ketteryyttään ja hyvää liikettä. iee. Pretty Pocahontas on rodultaan myöskin new forest poni. Tällä rautiaalla tammalla oli erittäin hyvä hyppytekniikka, ja lyhyellä kisaurallaan tamma voitti ja sijoittui loistavasti. Luonteeltaan Pretty oli hieman hankala varsinkin käsitellessä, mutta ratsastaessa täysi kymppi. Tamma kuitenkin menehtyi nuorena trailerionnettomuudessa.

e. Stock&Holm on syntymä-äreä ratsuponitammani, 50% poniprosenteiltaan. Tämä rautias Sotkaksi kutsuttu tamma on ratsastaessa kovasuinen, haastava ja säikky, mutta hyppykykyä tammalta löytyy. Sotka on asunut koko elämänsä Kelmissä, ja saanut nyt viisi jälkeläistä, joista neljä on tammaa. Sotka on kilpaillut hienosti estekilpailuissa, sijoittuen 37 kertaa, viisi jopa 130cm luokassa. ei. Van Helsing on komeaakin komeampi rautias ratsuponiori, poniprosentiltaan 37.5%. ämän orin on kasvattanut Senz Glodert, Tanskasta. Hevillä lahjakasta oria ei oltaisi Decnelle haluttu myydä, mutta kasvattajan huonon vuoden takia Heka sitten lopulta parin muun omistajan kierrettyään päätyi Jasmine Laneen. Heka on säkäkorkeudeltaan 141cm, ja kisaa jopa 130cm tasoisilla radoilla. Sotka on herran ensimmäinen varsa, muttei varmaan viimeinen. eii. Gowi-nee-bu on ensinnäkin erittäin hienoniminen ratsuponiori, ponivereltään 25%. Ori on 142cm korkea ja poikansa tapaan rautias. Neebulla kisattiin alkuvuosina koulua ja esteitä, jonka jälkeen siirryttiin kuitenkin kenttäradoille, mistä ori on kerännyt sijoituksia mukavasti. eie. Barnawartha jatkaa isän puoleisen suvun hienonimisyyttä, ja rotua. Tämä neiti on siis rodultaan ratsuponi, 50% ponivereltään. Banni on säkäkorkeudeltaan 144cm, mikä oli helpotus tamman kasvateille. Banni nimittäin näytti kasvavan erittäin nopeasti nuorena, ja ponirajan pelättiin ylittyvän. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikkakin rakenteeltaan Banni on varsin raskas.

ee. Tiuhti&Viuhti on ensimmäinen connemaratammani, joka asuu tällä hetkellä Moulinissa. Tiuhti on väriltään ruunivoikko, ja säkäkorkeudeltaan 145cm. Tiuhti on kilpaillut koulussa 42 sijoitusta, ja tamma onkin palkittu KRJ III palkinnolla. Estepuolellakin Tiuhti on kerännyt sijoituksia, 15 kappaletta. Luonteeltaan tämä neiti on erittäin ponimainen. Jälkeläisiä Tiuhti on tähän mennessä jättänyt 4, joista kaikki muut paitsi Sotka ovat connemaroja. eei. Tammiston Burazaza on Tammiston hieno connemaraori, väriltään ruunivoikonkimo. Burazazalla kilpailtiin alkuelämässä näyttelyiden lisäksi koulukentillä, mutta aika nopeasti ori jäi pelkäksi siitosoriksi saatuaan kantakirjauksessa I palkinnon. Luonteeltaan Burazaza on rauhallinen, jopa hieman laiska. Askeleet ovat kuiten liitävät ja hyvällä mekaniikalla toimivat, kunhan ne saa vain esiin. eee. Viljonkka on itseasiassa tuntiponi, joka nuoruudessaan eksyi viereisellä tallilla asuvan Burazazan tarhaan. Viljonkka on hyvin hyvin tempperamenttinen tamma, mutta myös hyvin kiltti pienille lapsille. Neiti nauttii varsinkin estetunneilla, jolloin Viljonkka päästä menemään. Rodultaan tamma on connemara, väriltään ruunivoikko ja säältään 140cm. © Vipeltäjä

Esteratsastus:
08.09.2009 Shreed, 100cm 6/40
04.10.2009 Daftomor, 100cm 5/30
05.10.2009 Daftomor, 100cm 1/30
08.10.2009 Reeyah Ponies, 110cm 4/50
09.10.2009 Reeyah Ponies, 110cm 7/50
10.10.2009 Kisakutsu, 90cm7/50
25.10.2009 Kisakutsu, 100cm 3/30
21.10.2009 Reeyah Ponies, 110cm5/50
25.10.2009 Reeyah Ponies, 110cm 3/50
18.10.2009 Dainty, 100cm 5/50
18.10.2009 Dainty, 110cm 2/50
19.10.2009 Dainty, 110cm 5/50
30.10.2009 Reeyah Ponies, 100cm 4/50
01.11.2009 Reeyah Ponies, 110cm 4/50
04.11.2009 Reeyah Ponies, 110cm 3/50
03.11.2009 Jewel Ponies, 60cm 6/100
05.11.2009 Jewel Ponies, 60cm10/100
06.11.2009 Jewel Ponies, 50cm 4/100
08.11.2009 Jewel Ponies, 50cm10/100
09.10.2009 Kõrge Hobused, 120cm 4/50

Yhteensä 34 ERJ-sijoitusta, 1 MEJ sijoitus.

06.10.2009 Yaven, 120cm 7/50
18.10.2009 Bairdon, 120cm 3/40
09.11.2010 Biscuit Ponies, 120cm 10/100
23.11.2010 Bairdon, 130cm 4/60
19.11.2010 Bairdon, 130cm 5/50
27.11.2010 Windsor Stallions, 130cm 5/40
11.11.2009 Elegancia, 60cm 5/50
20.10.2009 Retroradio, 90cm 2/100
22.10.2009Retroradio, 80cm 5/100
03.11.2009 Headway, 80cm 4/40
13.11.2009 Hafrena, 60cm 3/60
12.09.2010 Fiktio, 100cm 5/60
15.09.2010 Bailador, 130cm 5/100
21.09.2010 Painswick Ponies, 120cm 4/60
16.05.2011 Kiejo, 90-100cm 2/30
20.07.2011 ERJ kutsu 130cm - 4/30
02.08.2011 kutsu 120cm - 1/30

Näyttely tulokset:
21.05.2011 NJ Tronheim Fjords Ratsuponitammat - Kuma (Alina J.)

estevalmennus, valmentaja Laura m.
Kävelit maneesissa säpsyn tamman kanssa kun saavuin paikalle. Kehotin alkaa verryttelemään tammaa omaa tahtia kun itse kasailin kentälle esteitä kahdelle ympyrälle sillä olin suunnitellut hieman ympyrällä hyppäämistä tälle päivälle. Esteet oli ensiksi noi 80 senttisiä mutta nostaisin niitä myöhemmin kunnes ne olisivat tavoite korkeudessa. Verryttely sai Ainon hieman rentoutumaan ja unohtamaan kaiken säpsymisen. Olin kuullut tamman hieman pelkäävän kaikkea erikoista esteillä joten esteet joita kentälle kasasin oli hyvin normaaleita yksivärisiä oksereita ja pystyjä sillä tarkoituksena oli hyppiä eikä siedättää Ainoa kaikkeen uuteen ja pelottavaan. Verryttelyksi hyppäsitte muutamaa pystyä jonka jälkeen aloitettiin varsinainen harjoitus. Ensiksi käskin etsiä napakan laukan keskiympyrällä olevien esteiden sisäpuolella ja kun kelpuutin laukan saitte alkaa tulemaan esteitä. Aino hyppäsi oikein näppärällä tyylillä ja se ei edes kyttäillyt esteitä. Muutaman keskiympyrän jälkeen muutin tehtävää hieman että hypyt tulisi kahdeksikolla. Muutamien onnistuneiden kertojen jälkeen aikakin alkoi olemaan lopussa joten annoin luvan loppuverryttelyihin.

estevalmennus, valmentaja Laura m.
Saavuimme maneesille samoihin aikoihin joten ohjeistin sinut verryttelemään Ainoa kun itse aloin kasaamaan kentälle jumppasarjoja. Molemmille pitkille sivuille rakensin viiden esteen jumppasarjat joiden korkeudet oli noin 50 senttimetriä. Lävistäjälle rakensin kahden esteen sarjan joka oli noin metrin korkuinen ja koostui ristikosta sekä vesimatto okserista. Käskin antaa Ainon haistella vesimattoa rauhassa ennen hyppäämistä ettei sitten tarvitsisi alkaa tammaa totuttamaan. Kun olit saanut Ainon verryteltyä kaikissa askellajeissa käskin hypätä muutaman kerran lävistäjällä olevaa sarjaestettä joka oli vielä noin 50 senttinen. Aino hyppäsi näppärästi eikä vesimattokaan tuottanut ongelmia, hieman tamma sitä arkaili mutta otti kuitenkin kunnon loikan yli. Seuraavaksi siirryimme R pitkän sivun jumppasarjalle, sitä oli tarkoitus lähestyä ravissa ja jumpan jälkeen pitäisi olla laukka päällä kun viimeiseltä esteeltä laskeudutte. Lähditte tehtävälle oikein napakassa ravissa mutta yhtäkkinen ääni maneesin ulkopuolella vei Ainon huomion ja tamman ravin tahti muuttui huonommaksi. Ponillasi ei riittänyt vauhti hypätä kaikkia esteitä vaan keskellä sarjaa se siirtyi käyntiin ja koitti kävellä loppujen yli. Käskin tulla heti uudestaan ja paljon napakammin. Toisella kerralla homma alkoi sujua jo joten annoin tehtävän; R pitkällä sivulla oleva jumppasarja josta laskeudutaan laukassa kaarto lävistäjällä olevalle sarjalle jonka jälkeen siirtyminen raviin ja toisen pitkän sivun lävistäjä. Ensimmäisellä kierroksella et saanut Ainoa tarpeeksi aikaisin sarjan jälkeen raville joten toinen jumppasarja meni hieman kehnommin. Käskin olla napakampi ja tulla uudesti. Toinen kerta onnistui hyvin joten päätimme valmennuksen hyvään suoritukseen.

estevalmennus, valmentaja Rebecca
Aino ja turjake kävelivät kentällä kun saavuin paikalle, ja aloitimme verryttelemisen ravipuomeilla. Toisen pitkän sivun keskellä oli muutama puomi, jotka tultiin kevyessä ravissa, ja toisell pitkällä sivulla tehtiin ympyrä, jonka aikana ravattiin kolmen puomin yli. Aino oli hieman epäileväinen räikyvän punaisille puomeille, mutta ravasi niiden yli häntä hieman vispaten. Molempiin suuntiin ratsastettuaan ratsukko alkoi jo näyttää vetrymisen merkkejä, ja aloitimme laukka-harjoittelun. Aluksi annoin ratsukon vain laukata uraa pitkin, ja ottaa pääty-ympyrät aina kun siltä tuntui. Aino hieman kiihdytteli pitkillä sivuilla, jolloin se kaatui kulmista läpi. Puolipidätteet ja eteenratsastus, toistelin turjakkeelle, joka alkoi ratsastaa, eikä antanut tamman enää kaatua kulmien läpi. Välillä laukkaympyröillä nähtiin jonkinlaisia pukkeja, mutta tamma ei näyttänyt pahasti myrtyneellekkään, eli saattoivat ihan aiheutua innokkuudesta. Verryttelyhyppynä tulimme pitkän sivun keskellä olevaa ristikkoa, joka oli muutaman metrin irti seinästä. Aino höristi korviaan, ja hyppäsi todella hyvällä tekniikalla pienen ristikon, jonka jälkeen turjake sai sen taas hyvin kontrolliin. Hymähdin itsekseni kun lisäsin esteen alle siistin kukkaruukun. turjake toi Ainon tutkimaan estettä, jonka jälkeen tultiin uudelleen. Aino näytti hyvin järkyttyneeltä, mutta turjake ratsasti tammaa päättäväisesti eteen, ja he hyppäsivät sen kaksi kertaa puhtaasti. Vaihdettuamme suuntaa nostin esteen pystyksi ja asetin sen alle vesimaton, jota tulisimme lopputunnin. Aino ei kuitenkaan tästä perustanut, vaan laukatessaan esteen ohitse se pukitti jo valmiiksi korkealle ilmaan. Estettä lähestyessään se kiemurteli minkä kerkesi, mutta turjakkeen nopean ratsastamisen ansiosta ratsukko suoritti esteen puhtaasti. Vesimattoa hypättiin koko lopputunti, ja huomasin Ainon inhon vähenevän sitä kohtaan loppua kohden. Este nostettiin parhaimmillaan 120cm korkeuteen, ja sen jälkeen alkoivat loppuverryttelyt.

estevalmennus, valmentaja Rebecca
Alkuverryttelyksi ratsukolle olin kehittänyt kavaletti sarjan, jota he pääsisivät tulemaan pitkällä sivulla. Toisella pitkällä sivulla tehtäisiin temponlisäys, ja toiseen päähän pääty-ympyrä. Aino oli virkeä alusta asti, mutta mietti muutaman kerran, pitäisikö kavaletit oikeasti tulla? Se hetken mietti ennen kavaletteja, mutta ravasi ne lopulta nätisti nostelleen jalkojaan korkealle. Temponlisäyksessä tamma melkein rikkoi raville, mutta turjake sai sen pidetty ravissa. Ympyrällä Aino alkoi vertymään kyljistään, ja kulki peräänannossakin osan aikaa. Toistettuamme harjoitusta molempiin suuntiin ja todettuamme tamman olevan vertynyt, siirryimme laukkaan. Laukassa turjake tuli laukkapuomit toisella pitkällä sivulla, ja teki ympyröitä silloin kun vauhtia alkoi kertyä liikaa. Laukkapuomit sujuivat hienosti, mutta niiden jälkeen vauhtia tuntui välillä kertyvän liikaa, ja muistutin ettei turjake lopettaisi ratsastamista puomien jälkeen vaan pitäisi saman laukan tahdin. Laukkapuomeillakin Aino nosteli jalkojaan hieman ylireagoidusti, ja kerran astui tahattomasti puomin päälle. Tamma kompastui, mutta jatkoimme harjoitusta kun totesin ettei jalassa ollut mitään vikaa. Verryttelyhyppyinä otimme ensiksi pienen ristikon, jolle oli hieman kaareva lähestyminen. Aino punki hieman turjakkeen ulkoapuja vastaan, mutta raipan näpäytys sai Ainon hyppäämään esteen moitteetta. Pari kertaa esteen tultuamme vaihdoimme suuntaa, ja aloimme hypätä innaria. Aluksi vain kaksi ristikkoa oli pystyssä, ja Aino hyppäsi ensimmäisen esteen hieman liian korkealta, jolloin toinen este tuli liian lähelle. Seuraavalla kerralla turjake otti puolipidätteitä, joilla sai tamman tulemaan innarin hyvin. Vähän ajan päästä nostin muutkin esteet, jonka jälkeen oli pystyssä neljä 60cm korkuista ristikkoa. Lopulta esteet nousivat korkeimmillaan 90cm korkeuteen (60cm, 70cm, 80cm, 90cm) ja muuttuivat pystyiksi. Aino tuntui olevan hyvin kuulolla koko valmennuksen ajan, ja lopputunnista turha energiakin oli kulutettu pois.



Ulkoasu © Poppins, kuvat © Andrea Schaffer - virtuaalihevonen