JANNEN NETTIPÄIVÄKIRJA
 


LA 3.3.

Pitkästä aikaa on semmoinen kunnon talvi. Kuten lapsuudessani. Nyt on talvi, jolloin Sibeliuksen yksinlaulu Demanten på marssnön kuvastaa maaliskuun suomalaista luontoa.

Muistan joskus lapseni löytäneeni jostain vintiltä lapun, jonka isä oli saanut sotasairaalaan lotilta. Siinä luki jotain tämmöistä:

- Näinä kirkkaina ja aurinkoisina kevättalven päiviinä....

Kovin monet talvet ovat olleet pimeitä. Mutta tänä talvena aurinko on hellinnyt valollaan.


SU 4.3.

Onko tämä suomalaisten oma "ongelma" vaiko ihmiskunnan yhteinen "ongelma"? Miksi me emme voi hyväksyä faktoja? Miksi totuutta on vaikea kohdata?

Ihmettelen todella, kun kuuntelin radio YLE 1:n saamaa ohjelmapalautetta. Vieläkin ihmiset laittavat palautetta mm. Yleisradioon siitä mitä nimeä vuoden 1918 sodasta tulisi käyttää. Ei vieläkään yksimielisyyttä edes sodan nimestä. Minulle tuo nimiasia ei ole ollut koskaan ongelma. Olen aina puhunut ja opettanut vuoden 1918 sodasta. En käytä edes termiä sisällissota, koska liiittyyhän sotaan jossain määrin myös saksalaiset ja venäläiset.

Tänään olen kuunnellut ohjelmia, jotka liittyvät 30 vuoden takaiseen, jolloin vihittiin ensimmäiset naispapit Suomessa. Mutta jotenkin käsittämätöntä, että kun meillä on yhdenvertaisuus ja tasa-arvo työelämässä, niin vieläkin on seurakuntia, joissa työvuorot järjestetään niin, että nainen ei pääse tekemään työtään samaan aikaan naispappeutta vastustavan miehen kanssa. Käsittämätöntä. Eikö tähän voi jo lainsäätäjä puuttua. On maallikkonaisia, jotka kelpaavat saarnaamaan herätysliikkeiden tilaisuuksiin, mutta samat tahot eivät ota saarnaamaan koulutettua naisteologia, koska hänen "syntinsä" on se, että hällä pappisvihkimys. Noh - puhupas tästä aiheesta sitten ortodoksien tai roomalaiskatolisten kanssa. Olen törmännyt jopa Suomessa naisortodoksien suusta tulleeseeen lauseeseen:

- Naisen paikka ei ole alttarilla. Ja piste.

Minun mielestäni naiselle ei paljoa parempaa paikkaa köydykään kuin alttari.

Tuntuu käsittämättömältä että tässä rakkaassa Suomessani on edelleen miehiä, jotka eivät suostu edes kättelemään naista, koska hän on naispappi.

Eikö tosiaan lainsäätäjä voi ryhdistäytyä ja pistää työelämän pelisääntöjä kuriin myös seurakunnissa? Turha verhoutua uskonnollisten vakaumuksien taakse asiassa, joka on ihmisoikeuskysymys. Nainen pystyy olemaan niin pilottina kuin pappina - ja mies pystyy olemaan niin lastentarhanopettajana kuin kätilönäkin.

Tuossa juuri kuunteliin, kun Pirkko Lehtiö - maamme ensimmäisiä naispappeja ja johtavia aikansa teologeja - sanoi, että sai ohjeeksi ensimmäiseen saarnaansa, että jos ilmapiiri alkaa kiristyä ja jotain alkaa tapahtua, niin sitten kyykkyyn ja piiloon sinne saarnastuolin pohjalle.

Eikö ole uskomatonta! Oikeusvaltiossa näin ahdasmielistä ajattelua 30 vuotta sitten. Lehtiö sai tappouhkauksiakin. Ja samaan aikaan paheksumme ja tuomitsemme muiden kulttuurien ja uskontojen ahdasmielisyyttä. Samaan aikaan olemme valmiit itse kivittämään lähimmäisiämme vain siksi, että omasta mielestä ammatinharjoittelijalla on väärä sukupuoli. Kuten Hilkka Olkinuora tässä taannoin sanoi, niin eikö kirkon tulisi olla kiinnostuneempi esim. armosta ja anteeksiannosta kuin siitä, mitä löytyy papin alushousuista.


TO 15.3.

Mikä ihana valo jälleen! Muutaman tuhnuisen ja harmaan päivän jälkeen ilahduin, kun tuli taas kirkas pakkaskeli ja aurinko antoi energiaa.

Ja vielä palkkapäivä.

Mutta ei siinä kaikki - palkkapäiviä tulee ja menee.

Tänään vaan niin erityinen päivä.

Arkisto >>

| Etusivu | Janne - kuka? | Janne - miksi? | Valokuvia | Blogi | Faktat | Tukilista | Palaute |