Muoti ja kauneusihanteet



Ranska oli 1700-luvulla muodin keskus, ja sen näyttämää tyylisuuntaa seurattiinkin kaikkialla Euroopassa. Kuninkaalliset ovat aina olleet kuuluisia suunnannäyttäjiä, ja varsinkin Marie-Antoinette oli omana aikanaan suuri tyyli-ikoni. Ranska olikin ensimmäinen maa, johon alkoi syntyä 1700-luvulla pieniä vaate-, peruukki- ja kosmetiikkapuoteja.
Aikakauden taidesuunnan rokokoon mukaisesti alettiin kauneusihanteena vaalia hoikkia naisia barokin pulleuden ihannoimisen sijaan. Vyötärön tuli olla kapea, yläosan pieni, sekä alaosan suuri ja hieman pyöreä, mikä näkyi selvästi ajan naisten pukeutumisessa. Myös korostava meikki, ja suuret ja näyttävät kampaukset kuuluivat 1700-luvun uudenlaiseen tyyliin.

Huomaathan että roolipelissämme voit käyttää pukeutumisen suhteen mielikuvitustasi. Jokaista pukeutumissäädöstä ei tarvitse noudattaa pilkun tarkasti; kaikkien miesten ei tarvitse käyttää valkoista peruukkia tai maalata poskeensa kauneuspilkkua. Oman hahmosi pukeutuminen saa olla siis hieman vapaampaa, alla olevat pukeutumisohjeet ovat vain osviittaa antavia. Sääntönä on ainoastaan se, ettei hahmon pukeutumistyyli saisi poiketa liian paljon 1700-luvun muodista, eli pukeutumistyyli pitäisi olla edelleen tunnistettavissa aikakaudelle tyypilliseksi: naiset eivät saaneet käyttää housuja, eikä miehillä suvaittu julkista näyttäytymistä pelkässä aluspaidassa.




Meikki


Kasvojen piirteitä ehostettiin meikeillä varsinkin Ranskassa. Suosittua oli hempeä, karkkimainen meikki, joka toi esiin halutut piirteet ja peitti alleen sen mitä ei haluttu näyttää. Suurin osa ylimystönaisista ehosti itseään jollain tavalla; poskissa käytettiin usein hailakkaa rosan väristä punaa, huulet maalattiin pieniksi sekä vaaleilla että tummilla punaisilla väreillä (tai jätettiin kokonaan maalaamatta). Väri poskiin saatettiin luoda myös vain nipistämällä poskia niiden luonnollisen sävyn esille tuomiseksi ja huulet saatettiin harjata kevyeksi aikaansaaden näin halutun terveen punan. Vallalla olevan muodin mukaisesti kulmat nypittiin ohuiksi ja usein myös maalattiin hennosti. Toisinaan ne saatettiin myös peittää puuterilla tai nyppiä kokonaan pois, jolloin tilalle voitiin piirtää halutun muotoiset kulmat. Tavoitteena oli luonnollinen ja kaunis meikki.

Myös osa muotitietoista, varakkaista miehistä ehosti itseään kosmetiikalla melko samaan tapaan kuin naisetkin.

Kauneuspilkkuja pidettiin vaihtelevasti. Ne maalattiin usein pieniksi pisteiksi, mutta ne saattoivat esiintyä myös tähden, puolikuun, sydämen tai jopa linnun muotoisina. Kauneuspilkkujen paikoilla oli merkityksensä; silmäkulmassa se merkitsi intohimoa, ylähuulessa tai sen päällä se merkitsi suudelmia, otsassa se oli majesteettinen ja hymykuopassa leikkimielinen.




Hiukset


1700-luvun Ranskan hoviin kuuluivat näyttävät kampaukset, jotka korkeudeltaan ja taidokkuudeltaan hipoivat huippua. Korkeus saatiin aikaiseksi toppauksella, joka saatettiin valmistaa esimerkiksi hevosen jouhista. Näyttävät kampaukset koristeltiin sulilla, hiuskoristeilla, helmillä, kankailla, nauhoilla, ruseteilla, kuivakukkasilla, hiuslisäkkeillä, täytetyillä linnuilla, pienoismalleilla... Kaikella mitä kuvitella saattaa. Usein kampaus myös puuteroitiin, ja sen lisäksi naisilla saatettiin puuteroida myös olkapäät sekä povi - kaikki mitä hame ei peittänyt. Näyttävien korkeiden ja topattujen kampausten lisäki naiset laittoivat hiuksiaan myös monin muun tavoin, vallitsevasta trendistä, omasta tyylistä ja iästä riippuen, kuten tavallisia, koristeltuja nutturoita, erilaisia kihara- ja korkkiruuvikampauksia, palmikoita jne. Yleisesti ottaen naisilla oli pitkät hiukset ja kampaukset olivat hyvin yksityiskohtaisia ja taidokkaita. Hyvin yksinkertaisia kampauksia (kuten tavallista tiukkaa nutturaa tai pitkiä suoria hiuksia auki) käytti vain kolmas sääty. Työläisnaiset yleensä sitoivat tukkansa kiinni, jotta se ei olisi haitannut työntekoa.

Miehillä yleinen hiustyyli olivat puolipitkät hiukset, usein hieman lainehtivat ja sidottuna nauhalla siististi taakse. Peruukkeja käyttivät sekä miehet että naiset. Varsinkin korkeampiarvoiset miehet käyttivät usein joko valkoista tai tummaa peruukkia, naiset taas käyttivät peruukkeja näyttävien kampausten luomiseksi.
(Korkea kampaus) (Kihara kampaus) (Korkea kampaus 2) (Miesten peruukki) (Yksinkertainen kampaus) (Naisten peruukkeja)

 photo 4_zps39a259a2.jpg




Naisten pukeutuminen


(Huomaathan että tässä kuvataan yleisesti erityisesti varakkaimpien vaatetusta. Kolmannen säädyn työläisten pukeutumista kuvataan enemmän sivun lopussa ja verrataan alla kuvattuun tyyliin.) aiset käyttivät ainoastaan kokomekkoja, jotka olivat hyvin koristeellisia ja yksityiskohtaisia, ja joiden helmat olivat leveitä (helman leveys vaihteli eri vuosikymmenten trendien mukaan, samoin kuin koristeellisuuskin). Mekkojen malli oli ylhäältä tiukka ja kartiomainen, alaosa oli yleensä leveä ja näyttävä. Vyötärön kapeus saatiin aikaiseksi tiukalla korsetilla. Koristeellisuus saatiin aikaiseksi kirjailuin, rypytyksin, röyhelöin, pitsein, laskoksin ja rusetein. Värit olivat usein hempeitä, ja mekkoja voikin kuvailla kunnon "kermakakuiksi".


Puvuissa oli yleensä matala kaula-aukko. Kaula-aukon saumat koristeltiin pitsillä ja rypytyksillä, toisinaan jos kaula-aukko oli oikein syvä, saatettiin varsinkin päivämekoissa käyttää myös ohutta huivia (fichu) peittämään paljasta pintaa”ja suojelemaan ihoa auringolta. (Katso kuva)


Hihat ylsivät yleensä hieman yli kyynärpään ja olivat hihansuusta leveitä ja hyvin koristeellisia. Myös eräänlaisia (usein pitsisiä) alushihoja käytettiin kiinnitettyinä aluspaidan hihoihin, näkyen hieman puvun hihojen alta. Nämä "valehihat" olivat usein mekon hihoja koristeellisempia. Jos mekon yläosa oli edestä avonainen (robe à la francaise), se täytettiin koristellulla kolmion mallisella jäykällä kankaanpalalla, stomacherilla, jonka tarkoituksena oli luoda illuusio kapeasta vyötäröstä. Robe a la francaise -mekkoon kuului myös laskos ja näyttävä alushame, joka näkyi stomacherin tapaan mekon avonaisen etumuksen alta, sekä leveät, kyynärpäähän yltävät hihat. Mekon alaosa oli leveä, mikä saatiin aikaiseksi eri mallisilla vannehameilla (pannier). Robe à la francaise oli yksi tyypillisimmistä 1800-luvun mekkotyyleistä, mutta sen epäkäytännöllisyyden takia myös muita mekkotyyppejä käytettiin paljon. (Robe a la francaise) (Robe à la francaise - laskos)


Robe à l'anglaise -mekon yläosa oli yhtenäinen robe à la francaisen avonaisen miehustan sijaan ja takaosan laskos on kiinnitetty vasta hameen alaosaan, ei selkään. Hihat sen sijaan olivat samanlaiset, ne ylsivät kyynärpäähän ja niissä käytettiin koristeellisia valehihoja. Robe à l'anglaise oli mukavampi ja käytännöllisempi, koska sen alla ei käytetty vannehametta. Samantyylinen mekko oli Polonaise, jota käytettiin vapaa-ajan vietossa. Sen helma oli "kerätty" ylös, jolloin mekosta tuli lyhyempi, paljastaen koristeellisen alushameen ja sukat sekä kengät. Myös eräänlaisia musliinista tai muusta kevyestä kankaasta tehtyjä mekkoja saatettiin pukea aamu- ja päiväkäyttöön (esim. Gaulle -mekko). (Robe à langlaise) (Polonaise) (Gaulle)


Suosittu matkaillessa käytetty mekkopuku oli Brunswick, joka koostui takista ja siihen liitetystä hupusta sekä takkiin sopivasta alushameesta. (Brunswick)
Caraco oli takintapainen yläosa, jota käytettiin Brunswickin tavoin myös alushameen kanssa. Se oli edestä joko yhtenäinen tai avonainen, ja hihat olivat 2/3 -pituiset tai täysmittaiset. (Takki edestä)


Hameiden leveys saatiin aikaiseksi panniereillä eli pönkkähameilla. Ne olivat eräänlaisia vannehameita, joita käytettiin pukujen alla korostamaan lantiota ja tuomaan pukuun oikeanlaisen muodon. Panniereiden lisäksi mekkoa tukivat myös muut vannehameet kuten "false rumps" ja "pocket hoops" (suomenkielisiä nimiä kaivataan! :D). Hameen alla käytettiin aina paitamaista alusmekkoa eli chemiseä, jonka päälle nyöritettiin jäykkä korsetti. Yleensä alusmekkojen päälle puettiin kahdenlaiset alushameet; toinen oli hame, joka oli alusvaate, toinen, joka tuli tämän päälle, näkyi yleensä vaatetuksessa, joten se oli usein koristeltu ja sopivat päälimekon väritykseen ja kuviointiin. (Vannehame ja korsetti)


Kengissä oli korkeat, kaartuvat korot, ja ne oli yleensä valmistettu joko nahasta tai jäykästä kankaasta.


Kuten kampauksetkin, hatut olivat hyvin koristeellisia ja näyttäviä, kooltaan joko hyvin suuria tai melko pieniä. Ne saatettiin koristella esimerkiksi nauhoin, sulin, kuivatuin kasvein tai turkein.


Suosittuja asusteita olivat viuhkat, päivänvarjot, kävelykepit (niin miehillä kuin naisilla) sekä korut (tyypillisimpiä koruja olivat näyttävät jalokivet ja valkeat helminauhat). (Kaulakoru)




Galleria


Marie-Antoinette; juhlapuku - Mekko vyöllä
Mekko edestä - Vyö
Kukkamekko - Päivällismekko
Rusettimekko - Yksityiskohtainen mekko
Englantilaistyyppinen Robe à'langlaise
Hovinaisten mekot
Hovipuku 1 - Hovipuku 2

Video (ylhäisö)naisen asun pukemisesta


Vanhemman naisen puku, huomaa hilkka!
>> Puku ja hilkka


Huomaa, että osissa kuvien mekoista voi olla paljonkin eroavaisuuksia, esimerkiksi hihojen pituudessa ja väreissä. Vaikka Ranska oli muodin suunnannäyttäjä, tyylisuunnat kuitenkin vaihtelivat maittain. Nimenomaan Ranskan hovi käytti vaatteissaan eniten iloisempia värejä, koristeellisia yksityiskohtia sekä leveitä helmoja. Muista kuitenkin, että roolipelissämme voit olla vaatetuksen suhteen luova; hahmosi voi pukeutua sekä ranskalais- että englantilaistyylisesti, kumpi sitten sopiikaan paremmin hahmosi persoonalle.


 photo 7_zps20998414.jpg



Miesten pukeutuminen


Miesten puvut olivat myös melko koristeellisia, mutta niissä käytettiin usein tummempia sävyjä kuin naisten puvuissa. Asukokonaisuuteen kuuluivat lähes aina pitkähihainen paita, liivi ja sisällä käytettävä takki sekä polvihousut. Aluspaita oli yleensä valkoinen ja siinä oli koristeellinen kaulus sekä leveät ja koristeelliset hihat, jotka näkyivät liivin ja takin alta. Liivi ylsi joko lantioon tai puoleenreiteen asti. Liivien napitukset olivat useimmiten yksirivisiä ja kankaat taitavasti kirjailtuja. Liivin päällä pidettävä takki ylsi polvitaipeeseen asti. Hihat olivat leveät ja takeissa oli liivien tavoin yksirivinen napitus, mutta takkeja pidettiin harvoin kiinni, koska koristeellisen liivin haluttiin näkyvän sen alta.
Polvihousut olivat väriltään usein asukokonaisuudessa käytettävän takin tai liivin kanssa saman värisiä. Polvihousujen kanssa pidettiin aina pitkiä sukkia, useimmiten nilkkakenkien kanssa valkoisia ja saappaiden kanssa vaaleanharmaita sukkia.


Kengät oli tehty miehillä usein nahasta, mutta ”hienostomiehet” saattoivat käyttää myös kangaskenkiä. Värit olivat usein mustan, ruskean tai harmaan eri sävyjä, kangaskengissä värit voisivat toistaa myös pukukokonaisuuden sävyä, ja niitä saatettiin koristella esim. kirjailuin ja rusetein. Nilkkakengissä oli matala, leveä korko sekä solki. Saappaitakin käytettiin, varsinkin ulkona.


Miesten aluvaatteisiin kuului löysä aluspaita, joka ylsi polviin asti. Aluspaidan päälle puettiin polvihousut ja paidan kaulukseen sidottiin koristeellinen kangas/"kravatti". Näiden päälle tulivat siis päällystakki ja liivi, joita ilman ei ollut suvaittua näyttäytyä.


Hattuja käytettiin ulkona, sisällä ne kuului ottaa pois niin kuin nykyäänkin. Hattuina käytettiin joko kolmi- tai kaksikolkkahattuja, useimmiten väriltään mustia tai harmaita. (Kuva)


Galleria


Tummansininen asu - Metsästyspuku
Asu vuodelta 1785 - Paronin asu
Useita asukokonaisuuksia





>> Vähitellen valistuksen ottaessa jalansijaa ja rokokoon alkaessa väistyä uusien tyylisuuntien tieltä, myös asut muuttuivat yksinkertaisimmiksi ja vähemmän mahtailevammiksi. Naisten vaatetuksessa leveät hameet eivät enää olleet samalla tavalla muodissa, ja musliinista tehdyt mekot aiemmin mainituilla fichuilla tulivat tilalle. Myös mekkotyyli gaulle syntyi. Kauniit ja koristeelliset hatut korvasivat mahtailevat kampaukset. Koristeelliset, kirjaillut silkki- ja samettiasut miehillä korvaantuivat vähitellen villasta tehdyillä, räätälöidyillä ja yksilöllisillä vaatteilla. Liivit lyhenivät ja takeista tuli tyköönistuvampia.Naisen asu



Todella kattava ja mielenkiintoinen videoluento 1700-luvun muodista



Kolmannen säädyn pukeutuminen


Kolmas sääty (poislukien varakas väestö) pukeutui yksinkertaisempiin, käytännöllisempiin ja värittömämpiin, tummempiin vaatteisiin. Heidän vaatekankaansa olivat usein halvempia, mutta jäykempiä, kuten puuvillaa tai pellavaa. Pukeutuminen oli laatueroista huolimatta kuitenkin melko samanlaista ylimystöön verrattuna; miehet käyttivät polvihousuja, liivejä ja pitkiä takkeja, naiset mekkoja ja korsetteja, sekä alushameita. (Kuva)
Pukeutumisesta löytyi pieniä eroavaisuuksia käytännöllisyyden takia. Esimerkiksi naisten hameet saattoivat yltää ammatista riippuen vain polven alapuolelle, mutta suurin osa palkollisista käytti kokopitkiä mekkoja (kuten palvelijat). Jos ammatti niin vaati, miehet käyttivät usein saappaita. (Kuva)



Palvelijoiden pukeutuminen


Versailles'n palatsin palvelijat pukeutuvat jokainen koruttomasti mutta siististi. Palvelijan tullessa töihin hän saa työnantajaltaan pari pukua pidettäväksi työajallaan. Palvelijoiden on itse huolehdittava asustaan - töissä ei suvaita likaista tai ryppyistä pukua. Naiset pitivät aina hiuksiaan kiinni ja yleensä piilossa myssyn alla. Miesten hiukset olivat joko leikattu siististi lyhyiksi tai ponihännällä takana.

Sisäkköjen asu oli tumma/musta mekko essulla (esimerkkikuva 1, Esimerkki 2 edestä, Esimerkki 2 takaa)

Erityisesti hovissa esillä olevat miespalvelijat saattoivat pukeutua varsin näyttävästikin, tosin kuitenkin asemalleen uskollisina. Heidän vaatetuksensa riippui isäntäväen varallisuudesta, eli he eivät pukeutuneet aina samanlaiseen uniformuun kuin esimerkiksi sisäköt ja muut tavalliset Versailles'n palatsin palvelijat. Joskus saatettiin jopa käydä jonkinlaista "kilpavarustelua" sillä, kenen palvelijat olivat parhaimmin puettuja. Käytännössä kuitenkin palvelijoiden vaatteet olivat yksinkertaisempia malleiltaan ja leikkauksiltaan sekä hillitympiä värimaailmaltaan kuin aatelisten vaatteet.

Joissain hovin ammateissa ei puolestaan pidetä ollenkaan palvelijan asua. Esimerkiksi haukankasvattaja pukeutuu normaalin työläisen vaatteisiin, kun taas neuvonantajia tai kotiopettajia ei voida pitää palvelijoina, joten he pukeutuvat tavallisten aatelisten tavoin.


Tästä galleriasta löydät paljon esimerkkejä niin palvelijoiden kun työläistenkin asuista.



Lasten pukeutuminen


Lapset puettiin usein aikuisten tavoin, mutta yksinkertaisempiin ja vähemmän koristeellisempiin asuihin.
(Kuva)




Galleria




Takaisin