Käytöstavat


Ylimöstön piireissa käytöstavat olivat tärkeitä, ja jotta henkilö vaikuttaisi sivistyneeltä, niitä tuli noudattaa mahdollisimman tarkasti. Erilaisia käytössääntöjä oli kutenkin sen verran, että niiden pilkuntarkka noudattaminen ei varmasti keneltäkään onnistunut täydellisesti. Kuitenkin varsin selvää on se, että mitä hienommin henkilö käyttäytyi, sen enemmän häntä arvostettiin sekä pidettiin fiksuna, oppineena ja muita kunnioittavana ihmisenä. Liioittelu ja liian hienosteleva käytös ei kuitenkaan sekään ollut tavoiteltavaa.

Varsinkin hovissa hyvä käytös oli pakollista ja siitä poikkeavia katsottiin pahalla. Huono käytös oli rahvaanomaista, ja sitä pyritään välttämään. Ylimystön ja kolmannen säädyn erottokin suurimmaksi osin käytöstavat, jotka olivat (tai ainakin piti olla) jokaisella aatelisella hallussaan. Jokainen aatelinen aloitti käytöstapojen opettelun jo varhain, niin että myöhemmällä iällä kohteliaat tavat tulivat luonnostaan. Turhan hienoista käytöstavoista kuitenkin poikettiin yleensä kuitenkin ainakin tuttavien kesken.

Vielä mainittakoon, että vaikka hovin palveluskunta kuuluukin kolmanteen säätyyn, heitä edellytettiin silti noudattamaan hyvin tarkkoja etikettisääntöjä. Useimmiten palatsissa työskentelevä rahvas käyttäytyi myös toisiaan kohtaan varsin kohteliaasti ja kunnioittavasti, aivan kuten aatelistenkin piireissä.


 photo 5_zpsc93c7365.jpg




Tervehtiminen

Tavatessaan miehet kumartavat ja naiset niiaavat myös kumartaen hieman päätään. Mitä syvempi kumarrus, sen suurempi arvostuksen osoitus se on kumarrettavaa kohtaan. Liioitella ei kuitenkaan täydy. Nainen voi myös ojentaa kätensä "suudeltavaksi", jonka kämmenselkää miehet hipaisevat huulillaan. Tuttavien kesken nyökkäys riittää ja naisystävät antavat usein toisilleen tavatessaan myös tuttavallisen poskisuudelman. Jos tuttavan näkee kauempana (kuten kadun toisella puolella) miehillä riittää hatunnosto ja naisilla hymy sekä kohtelias nyökkäys.




Puhuttelu ja keskustelu


Keskustelun aloittaessa ylempiarvoisen täytyy puhutella alempiarvoista ennen kuin tämä saa luvan puhua. Kuten asemaltaan, iältään (mitä vanhempi) ja sukupuoleltaan (mies puhuttelee samanarvoista naista ensin) ylempiarvoisempi henkilö.

Kuninkaallisia tulee puhutella kunnioittavasti, esimerkiksi seuraavia arvonimiä käyttäen: Teidän majesteettiinne, Teidän korkeutenne, Teidän armonne, Madame (kuningatarta puhuteltaessa).

Yleisesti ottaen ketään ei kuulu puhutella etunimellä, vaan muodossa Herra/Rouva/Neiti + sukunimi. (Tai vaihtoehtoisesti Monsieur, Madame tai Mademoiselle.) Tietenkin läheisten kesken voidaan puhutella sekä etunimillä että lempinimillä.

Vieraita kuuluu teititellä, ja on kohteliasta puhua hillitysti ja sivistyneesti. Vain ylempiarvoinen voi antaa luvan sinutteluun. Keskustelussa kovin voimakkaita tunteita ei ole syytä näyttää ja on oltava hienovarainen sekä sanomisissaan että eleissään. Mitään kovin arkaluontoista asiaa ei ole syytä ottaa puheeksi, tai jos ottaa, on sivistynyttä sanoa asiansa hieman kierrellen kuin suoraan töksäyttäen. Jotkin puheenaiheet ovat myös säädyttömiä vieraiden kesken juteltavaksi, aivan kuten nykyäänkin, ja niitä aiheita on syytä välttää.




Hovietiketti


Versailles'ssa oli tunnetusti hyvin tiukka ja pikkutarkka hovietiketti. Esimerkiksi kuningattaren sai pukea aamulla vain kaikkein korkea-arvoisin nainen talossa. CDV:ssä hovietiketti ei tule peleissä yhtä vahvasti esille, sillä sen omaksuminen olisi pelaajille raskasta ja pelien kannalta epäkäytännöllista. Näin ollen pelissämme hovissa vallinneita käytöstapoja voisi kuvailla samanlaiseksi kuin tavallisen aatelisen kartanon käytöstapoja




Viestintä viuhkan avulla


Monet naiset käyttävät viuhkojaan viestittämään tunteitaan, joita ei ollut soveliasta sanoa ääneen muiden seurassa. Kuten:


Kun nainen pitää aukinaista viuhkaa sydämensä päällä, hän haluaa sanoa ’Minä rakastan sinua’.
Kun avointa viuhkaa viedään huulille, viestitetään sillä ’Tahdon suudella sinua’.
Kun avointa viuhkaa pyöräytetään vasemmassa kädessä, halutaan sanoa ’Meitä tarkkaillaan’.
Kun nainen sipaisee sormillaan avoimen viuhkan kärkeä, hän haluaa sanoa ’Haluan keskustella kanssasi’.
Kun viuhkaa avattaessa luodaan merkittävä katse kohdehenkilölle, halutaan sanoa ’Kyllä’.
Avoimen viuhkan sulkeutuessa ja merkittävän katseen luotaessa viestin vastaanottajaan, tarkoitetaan ’Ei’.
Kun suljetusta viuhkasta otetaan kiinni keskeltä ja osoitetaan sillä toista henkilöä, viesti tälle on ’Varo sanojasi/tekojasi’.
Kun suljettu viuhka vedetään käden läpi, sillä tarkoitetaan ’Vihaan sinua’.


 photo 16_zps9357f7d4.jpg




Kaksintaistelu


Kaksintaistelu on miehille suunnattu tapa puolustaa omaa tai läheisensä kunniaa kasvotusten. Kaksintaisteluun haastaessa on siis loukattu jonkun kunniaa, jota halutaan puolustaa. Sitä käydään perinteisesti ampuma-asein, (mutta myös vanhanaikaisesti miekoinkin) ja kaksintaistelua käydään toisen kuolemaan asti (tietenkin poikkeuksia löytyy). Usein sääntö on ollut, että ensimmäinen vertavuotava osapuoli on häviäjä, mutta tietenkään pikkuhaavereita ei laskettu mukaan.

Haasteen ”tiskiinlyövä” saa myöntyä haastetun tapaan selvittää välit. Eli haastettu saa valita miten he välinsä tulevat selvittämään. Kaksintaistelusta kieltäytyminen saisi miehen huonoon valoon, ja siitä ei usein kieltäydytäkään. Kieltäytyminen tarkoittaisi suurta häpeää ja loukatun häpäisemistä vielä enemmän. Haastaja saa valita ajan ja kaksintaistelupaikan.

Yleensä kaksintaistelu pistetään käytäntöön ensimmäisen viikon aikana haasteen annosta. Kaksintaistelu tapahtumassa molemmilla osapuolilla on omat todistajansa mukanaan, jotka hoitavat kaksintaistelijoiden aseet ja ruumiin, jos kuolo ”isännän” korjaa. He myös tarkkailevat, ettei taistelutilanteessa tapahdu vilppiä puolin eikä toisin.




Yleisimpiä käytöstapoja


Nämä käytöstavat ovat kaikkien säätyjen ja yhteiskuntaluokkien tiedossa:


• Kun kuninkaallinen kävelee ohi, palvelijat sekä kaikki alempiarvoisemmat kumartavat syvään toinen jalka edempänä kuin toinen.
• Intohimoisia tunteita ei saisi näyttää julkisesti (kuten esim. suutelu).
• Vieraiden seurassa ja muutenkin julkisilla paikoilla ylimääräinen toisten koskettelu koetaan liian tuttavalliseksi, joten tätä tulisi välttää.
• Hillitty käytös seurapiireissä ja vieraiden kesken on yksi perussäännöistä, jota jokaisen sivistyneen kansalaisen pitäisi noudattaa.
• Palvelijoita kuuluu ylimystön puhutella kohteliaasti.
• Mies nousee seisomaan, kun nainen poistuu pöydästä/tulee huoneeseen ja auttaa tämän toisinaan myös istumaan pöydän ääreen, ellei palvelija tee tätä hänen puolestaan.
• Mies auttaa naisen kohteliaasti alas kärryistä.
• Mies tarjoaa paikkansa naiselle, jos muita paikkoja ei ole, ja auttaa naisen istumaan.
• Mies ottaa hatun pois sisällä.
• Hyvät pöytätavat (ei röyhimistä, ruoka suussa puhumista), hillitty käytös ruokaillessakin on valttia.
• Tanssiminen; miesten kuuluu tanssittaa useita naisia (ikään tai asemaan katsomatta), jolloin hakiessaan mies ojentaa kätensä. Tanssin aikana mies ja nainen eivät saa olla liian lähekkäin, varsinkin jos kyse on toisilleen vieraista tai naimattomista henkilöistä. Tanssin loputtua mies saattaa naisen istumaan ja tietenkin molemmat osapuolet kiittävät tanssista. Nainen ei saa hakea miestä tanssimaan, joten tämä velvollisuus kuuluu miehille.
• Kävelyllä ollessaan mies tarjoaa kätensä naiselle.
• Mies ei saa kävelyllä kävellä naisen edellä, vaan vierellä tai hieman taaempana.


Tässä oli esitelty vain murto-osa kaikista etikettisäännöistä, joten peleissä on hyvä myös itse miettiä, miten 1700-luvun herrasmies tai sivistynyt nainen käyttäytyisi.



Palvelijoiden käytöstavat


Huomaa, että hovin palvelijat käyttäytyivät lähes yhtä kohteliaasti ja sivistyneesti työssään kuin aatelisetkin. Heidän kuului olla huomaamattomia, mutta omatoimisia ja ahkeria. Heidän piti osoittaa suurta kunnioitusta isäntiään ja emäntiään kohtaan, mutta toisaalta aatelinenkaan ei koskaan saanut pakottaa palvelijaansa mihinkään epämiellyttävään tai vaaralliseen tekoon. Kohtelias käyttäytyminen aateliselta niin muita arvoisiaan kuin myös alempiasrvoisiaan kohtaan oli sivistynyttä käytöstä.

Muistathan, etteivät kaikki palatsissa työskentelevät ihmiset ole rahvasta tai kuulu palveluskuntaan. Esimerkiksi haukankasvattaja saattaa olla asemaltaan hyvinkin korkealla ja olla läheinen tuttu kuningasperheen kanssa. Silti hänenkin täytyy kohdella ylempiarvoisiaan kunnioittavasti, mutta tuttavallisempi käyttäytyminen heitä kohtaan on hänen tapauksessaan sallittu.




Takaisin