Isä Primitief on Belgiassa paljon vaikuttanut 159 cm korkea ori. Se hyväksyttiin jo nuorella iällä kantakirjaan erinomaisen potentiaalinsa perusteella, eivätkä valitsijat joutuneet katumaan päätöstään myöhemmin. Lähes kymmenvuotisen kilpailu-uransa aikana Primitief keräsi lukuisia sijoituksia ja voittoja kouluratsastuksessa. Siirryttyään täysipäiväisesti siitokseen 15-vuoden iässä sille tarjottiin vuosittain enemmän tammoja kuin omistaja halusi vastaanottaa. Luonteeltaan selväpäinen ja helposti käsiteltävä ori sopi hyvin niin kilpa- kuin harrastehevostakin haluavalle. Tämän kapasiteetikkaan oriin jälkeläiset ovat ympäri maailmaa erittäin himottuja suoritushevosia.
Isänisä Rijkelijk oli pienestä koostaan (152 cm) huolimatta suoritushevosena omaa luokkaansa. Se kilpaili kouluratsastuksessa voitokkaasti samoissa luokissa suurten puoliveristen kanssa. Koska oria pidettiin ensisijaisesti kilpahevosena, ei se juurikaan astunut tammoja kilpailu-uransa aikana. Omistajat ovat katuneet päätöstään syvästi, sillä Rijkelijk loukkaantui onnettomuudessa vakavasti ja jouduttiin lopettamaan. Siitä jäi vain kahdeksan varsaa, joista oreina isänsä sukulinjaa jatkaa vain kaksi.
Isänisänisä Amusant (157 cm) kilpaili satunnaisesti nuoren omistajansa kanssa. Sen varsinaista potentiaalia ei ikinä hyödynnetty, sillä ratsastaja keskittyi helppohin luokkiin. Amusant oli isäoriina kuitenkin varsin suosittu johtuen sen helposta luonteesta. Ori sopi useimmille tammoille, ja sen jälkeläiset ovat myös olleet luonteeltaan tasaisia ja varmoja suoritushevosia. Amusant oli koko ikänsä samalla omistajalla eikä sairastanut elinikänään. 32 vuotias ori nukkui uuden vuoden aattona pois.
Isänisänemä Vreemde eli koko elämänsä ajan samassa tallissa missä se jätti viisi jälkeläistä, kolme tammaa ja kaksi oria. Toinen oreista kuitenkin ruunattiin kahden vuoden iässä sen vaikean luonteen vuoksi. Vreemde toimi pääasiassa nuorten lasten ratsuna kotona ja kilpailukentillä. Se sijoittui helposti kauniin ja tyylikkään ulkomuotonsa avustuksella, mutta ei ollut kuitenkaan potentiaalinen kilpailuhevonen vaativimpiin luokkiin. Vreemde lopetettiin 18-vuoden ikäisenä sen loukattua jalkansa.
Isänemä Gescheiden tulee hienosta suvusta. Kaunis ja suurikokoinen tamma (164 cm) ostettiin suoraa emän alta siitostammaksi, joten se ei kilpaillut koskaan. Ensimmäinen varsa syntyi tamman ollessa 5-vuotias, jonka jälkeen se varsoi suht'tasaisesti. Luonteeltaan tamma oli diivamainen ja erittäin oman arvonsa tunteva leidi, joka ei sadesäällä juuri ulkona viihtynyt. Myöhemmin tamma on palkittu jälkeläisten perusteella monissa eri tapahtumissa.
Isänemänisä Eigenaar oli 161 senttinen, rungoltaan erittäin massiivinen ori. Sillä kilpailtiin pääasiassa valjakkoajossa erinomaisella menestyksellä. Omistaja harrasti Eigenaarin kanssa myös helppoja koululuokkia lähinnä omaksi ilokseen. Oriilla oli erittäin liitävät ja elastiset askellajit, joten sillä ratsastaminen tuntui nojatuolissa matkustamiselta. Ori vaikutti nuoruusvuosinaan Saksassa, josta se liisattiin kilpailuvuosiensa jälkeen Yhdysvaltoihin. 20-vuotiaana ori palasi Saksaan eläkepäivikseen, joita se ehti valitettavasti nähdä vain jonkin aikaa ennen vakavaa ähkyä, joka vei hienon oriin.
Isänemänemä Woestijn kilpaili muutaman vuoden ennen siirtymistään siitokseen. 159 senttinen tamma edusti aivan erilaista sukulinjaa, joten bongattuaan sen kilpailuista kiinnostui eräs tunnettu Belgialainen friisiläiskasvattaja tammasta suuresti. Kauppasummaa ei koskaan julkistettu, mutta sen huhuttiin olevan ainakin kuusi numeroinen. Woestijn jätti jälkeensä upeita jalostusoreja, joskaan sen jälkeläiset eivät olleet luonteeltaan pikkulasten hevosia. Herkät ja tuliset hevoset menestyivät oikeissa käsissä, mutta kokemattomien kanssa jälki oli rumaa. Tästä syystä tamma jakaa mielipiteitä yhä tänäkin päivänä erittäin vahvasti.

Tamman emä Ree oli miellyttävä 156 cm korkea tamma. Kauneudesta ja rakenteen virheettömyydestä kertoo se, että tamma on kantakirjattu toistaiseksi korkeimmilla pisteillä friisiläistammoista. Tammalla kilpailtiin kouluratsastuksessa vaativissa luokissa, eikä sitä koskaan aiottu varsinaisesti siitostammaksi. Valitettava loukkaantuminen 12-vuoden iässä johti tamman myymiseen, ja ostajana oli jalostuksesta kiinnostunut henkilö, joka samana vuonna tarjosi tamman kantakirjaan. Loppu on historiaa. Vaikka tamma olikin ensivarsojaksi iäkäs, onnistui tiineys hyvin ja vuotta myöhemmin syntyi terve varsa. Näitä varsoja tamma ehti jättää kaiken kaikkiaan kuusi, jonka jälkeen se tyytyi nuorempiensa komentamiseen. Emänsä tavoin tamman jälkeläiset ovat olleet herkkiä ja kuuliaisia, hyvin miellytämisenhaluisia hevosia.
Emänisä Wijs oli tuliluontoinen ori. 153 senttiä korkea ratsu oli useimmille liian korkea, sillä alas tultiin rytinällä. Etenkään naisten kanssa ori ei tullut toimeen lainkaan. Se olisi ruunattu, ellei pelastajaksi olisi ilmaantunut kouluratsastaja, joka etsi uutta potentiaalista ratsua alleen. Yhteistyö Wijsin kanssa alkoi tuottaa hedelmää neljäntenä vuonna, ja pian ratsukko oli lähes voittamattoman maineessa kilpailuareenoilla. Upeat ja lennokkaat liikkeet saivat tammanomistajat himoitsemaan oria omille tammoilleen. Orijälkeläisiä jäi vähän, sillä usealle perityi isänsä kovapäinen luonne, jonka seurauksena ne ruunattiin hyvin nuorella iällä.
Emänisänisä Helder ei juuri kilpailuissa säväyttänyt, ja sen sijoitukset voidaan laskea kahden käden sormilla. Oriin kanssa kokeiltiin vähän kaikkea, esteitä, koulua, valjakkoa... Mikään ei tuntunut istuvan, tosin syynä lienee se, ettei mihinkään kunnolla panostettu. Oriin harvat jälkeläiset syntyivät omistajan omista tammoista, eivätkä ne juuri Wijsiä lukuunottamatta säväyttäneet.
Emänisänemä Delicatesse perityy suvusta, joka oli muotia Ranskassa muutaman vuoden ajan. Virran mentyä ohitse sukulinjaa alettiin syrjiä sen runsauden vuoksi, joten Delicatesse myytiin harrastelijakäyttöön. Sillä kilpaili omistajan nuori tytär, jolle Delicatesse toimi erinomaisena opettajana tasaisen, lähes laiskan luonteensa ansiosta. Tamma varsoi vain kahdesti; Molemmilla kerroilla omistajan omasta oriista Helder.
Emänemä Lekkerbek oli valjakkoajossa kova nimi kilpailuvuosinaan. Sen ajettavuus ja liikkeet olivat täysin eri tasolla kilpailijoiden kanssa, jonka ansiosta tamma menestyi upeasti. 164 senttinen tamma kirjattiin ensimmäisellä palkinnolla, mutta kilpailu-uransa vuoksi se ei jättänyt useita jälkeläisiä. Lekkerbek ei antanut mitään ilmaiseksi, mutta kun yhteistyö alkoi sujua, oli se pitelemätön. Tamman jälkeläisistä on maksettu suuria summia, ja etenkin siitokseen ne ovat erittäin himottuja.
Emänemänisä Misdadiger oli 155 senttinen ori, joka sai astutusluvan 3-vuotiaana. Kantakirjaan tarjoamisvaiheessa sitä ei kuitenkaan koettu riittäväksi, joten ori ruunattiin. Siihen mennessä se oli ehtinyt jättää 8 jälkeläistä. Myöhemmin Misdadigerin ruunaus on koettu suureksi virheeksi, sillä sen jälkeläiset ovat kaikki osoittautuneet mitä erinomaisimmiksi kilpahevosiksi. Sen ainoat kaksi orina pidettyä jälkeläistä eivät kuitenkaan ole onnistuneet yhtä vahvasti periyttämään kilpailukapasiteettia jälkeläisiinsä. Misdadigerilla kilpailtiin vuosia kouluratsastuksessa erittäin menestyksekkäästi, ja ruunana se sai viettää leppoisia päiviä tammojen kanssa.
Emänemänemä Bloeiend periytyy upeasta tammalinjasta. 161 senttinen kaunottaren sukutaulussa on enemmän upeita hevosia kuin uskaltaa edes unelmoida. Tamma on todellisen jalotuksen helmi! Tästä syystä se onkin viettänyt elämänsä varsojen kanssa kilpailu-urasta poiketen. Emätammana Bloeiend loisti esimerkillisenä ja huolehtivana äitinä jokaiselle varsalleen. Kahtena vuonna se kasvatti oman varsansa lisäksi vierasta varsaa näiden emien menehtyessä synnytyksessä. Bloeiend oli omistajaperheessään erittäin rakastettu ja erityisasemassa, eikä sitä myyty edes miljoonan dollarin tarjouksesta huolimatta.
sukuselvitys © Destry

JÄLKELÄISET