Dur Dorsen

Dur Dorsen VH04-040-1652     friisiläinen, ori     s. 13.10.2007, 3-vuotias 13.11.2007     161cm, musta     KO VA A, RE 80cm, koulupainotteinen     maahantuoja: yersinio     omistaja, kotitalli: yersinio, Friisiläissiittola Duren

KILPAILUKALENTERI    PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET

Kantakirjattu hevosorien kantakirjaan III-palkinnolle, 61p.
1x MVA SERT, 1x BIS1

         

Katsaus historiaan ja kummallisiin tapoihin

    Dorsen on suhteellisen mukava oriksi. Oripoika on hyvin lempeä ja mutta ei aina välttämättä niin yhteistyöhaluinen. Hoidettaessa Dorre yleensä steppailee eikä millään meinaa pysyä aloillaan, joten se kannattaa aina sitoa kiinni karsinaan tai käytävälle. Ori nauttii saamastaan huomiosta täysin siemauksin, eikä laita vastaan vaikka hoitaja kiillottaisi sen karvaa päivästä toiseen useaan otteeseen. Poika on kuitenkin hyvin altis kutisemaan, varsinkin mahan alta. Sieltä harjatessa Dorre alkaa steppaamaan paikoillaan ja saattaa koittaa pikkuisen näykätäkkin, mutta vain harjaa. Hoitajan kannattaa kumminkin olla varuillaan, vahinkoja sattuu kenelle tahansa, myös tälle pojalle. Se saattaa tarkoituksetta puraista hoitajaa kädestä, tai astua tämän varpaiden päälle. Hölmistyneenä poika katsoo kiukusta pihisevää hoitajaansa, eihän se voi ymmärtää mitä väärää on tullut tehtyä. Mahan alunen on Dorsenille siis hyvin herkkä paikka jonka vuoksi kannattaa moneen kertaa miettiä miten pojan pitää tämän operaation ajan aloillaan. Helpoimmalla pääsee kun sitoo orin tarpeeksi lyhyellä narulla tai molemmilta puolilta kiinni. Sään kohdalta rapsuttelusta Dorsen nauttii sitäkin enemmän. Orin voi huomata lerputtavan kaulaansa ja ummistavan silmänsä hoitajan rapsutellessa oria sään kohdalta. Kun taas pään harjaamisesta ei tämä poika sitten niinkään pidä. Korvien takaa Dorre on todella herkkä, eikä siedä ollenkaan sieltä harjaamista saatika sitten rapsuttelua. Tarvitaan todella paljon malttia, jotta Dorrenin pään saa puhtaaksi pölystä ja kurasta. Orilla kun on tapana ruveta irvistelemään ja huitomaan päätään minne sattuu. Kavioiden puhdistaminen on suhteellisen helppoa. Vaikka ori ei aina nostakaan kaviota heti ensimmäisestä käskystä, ei se myöskään jää venkoamaan pitkäksi aikaa. Toisinaan ori tykkää nojata puhdistajaansa, joka ei tietenkään tunnu järin mukavalta. Muita "pahoja tapoja" reippaalla pojalla ei hoitamisen suhteen sitten olekaan, paitsi tietysti huonoina päivinä jolloin mikään ei onnistu niinkuin pitäisi ja oripoika on tavallistakin innokkaammin repimässä hoitajan hermoja riekaleiksi. Satulan laittaminen ei yleensä tuota Dorsenin kanssa suurempaa ongelmaa. Poika jaksaa seistä kiltisti paikallaan satulan laiton ajan. Suitsiminen onkin sitten eri juttu. Johtuen tämäkin orin pään "herkkyydestä". Ohjat saa kaulalle muitta mutkitta, mutta kun pitäisi niskaremmi viedä korvien ylitse paikoilleen, alkaa venkoaminen hyvin nopeasti. Taas ollaan siinä pisteessä että ori heittelee päätään ylös, hoitajan ulottumattomiin. Tässä tilanteessa ei auta herkut eikä kovakätisyys. Rauhallisella toiminnalla rauhoittuu myös tämä ori ja suitsiminen luonnistuu helpoiten. Kuolaimet Dorsen ottaa suhteellisen helposti, mutta toisinaan tämäkin saattaa tuottaa ongelmia. Suojien laittaminen onkin sitten jonkin verran haasteellismpaa. Dorsenilla on paha tapa tepastella paikoillaan hoitajan yrittäessä laittaa suojia jalkoihin. Toisinaan nousee jalka ylös, aivan kuin se tarjoaisi kaviotaan puhdistettavaksi. Tosinaan taas se ei rauhoitu millään. Paikoillaan seisominen tuottaa Dorrelle vähän liiankin suurta ongelmaa. Tämän kaiken Dorren tekeekin silkasta piruilun hauskuudesta. Orin voi jopa aistia nauttivan hoitajansa nöyryyttämisestä. Vaikka ensin voisikin kuvitella orin olevan oikea riiviö, huomaa nopeasti että tämänkin ulkokuoren alla sykkii kultainen sydän.

    Dorsen vaatii ratsastettaessa selkäänsä osaavan ja kokeneen ratsastajan, muuten ratsukon yhteistyöstä ei tule löytymään päätä eikä häntää. Tämä oripoika on osaavainen, mutta heittäytyy aina välillä mahdottomaksi riiviöksi eikä mikään oppi tunnu menevän perille. Silloin koko touhu saattaa mennä pelkäksi kentällä sekoiluksi, ihmeelliseksi kylkimöngerrykseksi ja esteiden kohdalla tyylikkäiksi kieltäytymisiksi, väistöiksi ja pudotuksiksi. Siispä Dorsenille pitää heti näyttää kuka määrää, jolloin yhteityökin alkaa sujua muitta mutkitta. Yleensä tähän ei paljoakaan vaadita; Dorsen on suhteellisen yhteistyönhaluinen ori ratsastaessa. Jos ori saa itse vallan, on kaaos valmis. Dorsen tekee ratsastajalle varsin selväksi kenen ehdoilla mennään, eikä sama ratsastaja hevillä selkään uudestaan nouse. Dorre omaa esteet yleisesti ottaen mainiosti, mutta kuten yllä mainittiin, oripoika osaa heittäytyä myös hankalaksi. Esteillä Dorsenin kanssa eivät ihan aloittelijat pärjää. Poika tykkää hurjastella kentällä pää viidentenä jalkana; toisinaan saattaa tuntua että jarrua ei löydy ollenkaan. Ja lisää ongelmia tulee, kun kauhusta jäykkänä istuva ratsastaja yrittää ohjista kiskomalla saada oria haltuunsa, hidastamaan. Dorsen on kuitenkin sen verran herkkä että liiallinen ohjissa "roikkuminen" saa sen tosiaan kuumenemaan entistä enemmän. Ja kun oripoika oikein kunnolla kuumenee se jää hyvin helposti paikoilleen "hyppimään". Muutama pukki ja pari äkkinäistä käännöstä eri suuntiin; siinä mellakassa ei taitavakaan ratsastaja hevillä selässä pysy. Dorrella tulee siis ratsastaa hyvin hellällä tuntumalla. Koulukiemurat ovatkin sitten enemmän Dorsenin alaa, mutta oripojan hermot eivät yleensä kauan pysy viileinä, jonka seurauksena tietenkin on pelkkää sähläilyä ja sähellystä. Dorsen ei millään viitsisi tappaa aikaa pohkeenväistöjen, ympyröiden tai muiden vastaavien kiemuroiden parissa. Hommasta ori yrittää livistää keinolla millä hyvänsä. Vieraiden ihmisten käsissä nämä menevät helposti lävitse, mutta tuttuja ihmisiä Dorre ei niin vain huijaakkaan. Dorsen on hyvin rohkea nuori mies, eikä se tee poikkeusta edes ulkona maastolenkeillä. Sielläkin korvat pystyssä ravailevaan, ympäristöön tiukasti tarkkailevaan oriin voi luottaa kuin ikiaikaiseen kallioon. Oltiin sitten liikkeellä kesällä tai talvella, harvempi ihminen on koskaan törmännyt sellaiseen tilanteeseen, jossa Dorsenin rohkeus olisi pettänyt. Ori tykkää spurttailla niityillä, silloin on vauhtikin mitä hurjin; muutama ilopukki ja riehakas laukkapätkä. Mikään ei ole sen mukavempaa tästä oriista. Vettä Dorsen suorastaan rakastaa. Kuumina kesäpäivinä mikään ei voita pientä retkeä rannalle. Selästäkäsin Dorrea voi rauhallisin mielin uittaa, orilla ei ole tapana riehaantua vedessä niin suuresti kuin maastoillessa yleensä, vaikka se vettä rakastaakin.

    Dorsen pärjää suhtkoht hyvin useimpien laumakavereidensa kanssa, ja useimmiten sen löytääkin riehumasti nuorimpien tovereidensa kera. Se pursuaa intoa ja kuluttaa sitä mielellään härnäämällä muita. Varsinaisia kinoja ei synny, koska Dorsen viisaana poikana ymmärtää lopettaa, jos kaverit eivät ole sillä tuulella. Riimun päässä utelias friisiläinen onkin joskus hiukan vaikeampikin tapaus ja varsinkin sisältä tullessa se saattaa mielellään raikkaan ilman haistaessaan hiukan ravailla innostuksesta. Sama pätee tietysti myös illalla tallille päin suunnatessa, varsinkin jos ruoka on jo jaossa. Toisinaan Dorsen poimii matkalta pientä evästä, joskus orin kivenkova tahto saa taluttajankin kumoon. Vesilammikoihin ei ori kavionpäätäkään suostu kastamaan. Kummallista sinänsä, vettähän tämä poika suorastaan rakastaa. Suuriin järviin poika suorastaan syöksyy, mutta pieni vesilammikko täytyy kiertää, ja kaukaa.

    Dorsenin lastaaminen on suhteellisen helppoa. Ori ei venkuroi vaan menee kiltisti kuljetusvaunuun ihmisen kannoilla. Pitkillä matkoilla lyhyt pinnainen Dorsen vaatii useaan kertaan pientä kävelytys lenkkiä, muuten kallis traikku taikka rekka on entinen rekka kun oripoika pistää siellä ranttaliksi. Lyhyet matkat se seisoo kiltisti aloillaan kuljetusvaunussa. Kuljetusvaunusta pois tuleminen onkin sitten aika sählinkiä. Rohkea ja utelias ori suorastaan ryntää pois vaunusta tutkimaan uutta ympäristöä. Uusiin paikkoihin Dorsen sopeutuu nopeasti. Niin kisapaikoilla kuin muissakin uusissa maisemissa Dorsen on oma veikeä itsensä. Se ei turhia arkaile tai jännitä vaan ottaa uudet haasteet innolla vastaan.

Jaar   friisiläinen, musta	Ascapist friisiläinen, musta	Woedend friisiläinen, musta
		Bloei friisiläinen, musta
	Middagdutje friisiläinen, musta	Lekken friisiläinen, musta
		Geschil friisiläinen, musta
Jaarboek   friisiläinen, musta	Essentie friisiläinen, musta	Gescheiden friisiläinen, musta
		Wijding friisiläinen, musta
	Vreedsaam friisiläinen, musta	Essence friisiläinen, musta
		Afwasbak friisiläinen, musta

Sukujuuret

    Dorsenin isä Jaar on pienikokoinen friisiläisori ja edustaa rotuaan eduksi elegantilla ja voimakkaalla luonteellaan. Jaar on viettänyt elämänsä pääasiassa showhevosena kiertäen erilaisissa esityksissä. Ori taitaa erilaisia temppuja kuten takajaloilleen nousut, istumiset, makuulle menot ja on ollut yhteistyöhaluinen kumppani esiintymistoveeilleen. Parhaat puolensa esityksissä ori on tuonut esille esiintyessään yksin, ilman muita hevosia. Jaar viettää nykyään eläkepäiviä esiintymisestä ja sillä on Dorsenin lisäksi kaksi muuta varsaa Hollannissa.
    Isän isä Ascapist on upea ja henkeäsalpaavan näyttävä hevonen ja kilpaillut menestyksekkäästi kouluradoilla. Ennen kilpailu-uraansa orilla kerkesi olla monen monta omistajaa joista jokainen halusi hevoseltaan eri asioita. Ennen uraansa Ascapist kerkesi siis toimia harrasteratsuna, silausajojen vaunuhevosena, jonkin verran myös kilpailuissa valjakkoajossa ja lopulta sitä kautta siitä tuli sitten kouluratsu. Ori oli vahinkovarsa joka myytiin jo nuorena ensimäisestä kodistaan rahanpuutteen vuoksi. Kilpailu-uransa myötä ori on toiminut myös paljon siitoshevosena ja tällä hetkellä sillä on kymmenkunta jälkeläistä.
    Isänisänisä Woedend asuu nykyään Saksassa kuuluisalla ratsastuskoululla toimien pääasiassa sen maskottina. Hevosella on vain yksi jälkeläinen Ascapist joka syntyi vahingossa huolimattomuuksien vuoksi. Tämän jälkeen ori ruunattiinkin piakkoin ja se muutti Hollannista Saksaan.
    Isänisänemä Bloei on nykyään jo edesmennyt 162cm korkea ja täysin sysimusta tamma. Bloei asui Hollannissa tallilla jossa kasvatettiin pääasiassa poneja. Tamma oli upea ilmestys, mutta todella kiukkuinen luonteeltaan. Se ei sietänyt vieraita ihmisiä ja otti kaikki vastaan luimistellen ja murjottaen. Tamma lopetettiin kun sen tarhakaveri potkaisi sitä jalkaan ja jalka murtui.
    Isän emä Middagdutje on 169cm korkea tamma joka on asunut koko elämänsä rikkaan perheen vaunuhevosena Hollannissa. Se on lempeä ja rauhallinen luonteeltaan ja huolehtii kartanon lapsista yhtä huolella kuin omistakin jälkeläisistään. Pääasiassa tamman elämä onkin ollut laiduntamista ja silloin tällöin ulkoilua omistajien toimesta. Varsoja Middagdutje on saanut nelisen kappaletta ja Jaar on niistä viimeisin.
    Isänemänisä Lekken on syntynyt Hollannissa suuressa siittolassa mikä kasvattaa friisiläishevosia. Suuresta varsamäärästä Lekkenin nykyinen omistaja valitsi orin itselleen ja kouli orista menestyksekkään kouluratsun. Koulutus ei ollutkaan orin kanssa mikään helpoin tehtävä, sillä se omaa tempperamenttisen ja jääräpäisen luonteen. Orilla on tällä hetkellä yli 100 jälkeläistä ympäri maapalloa ja se on periyttänyt jälkeläisilleen upeat kouluratsun ominaisuudet.
    Isänemänemä Geschil asui nuoruusvuosina rikkaassa perheessä missä se sai ainoan jälkeläisensä Middagdutjen. Myöhemmin se myytiin nuorelle tytölle ensimäiseksi kilpailuratsuksi ja kilpaili helppoja luokkia ensin tytön kanssa ja myöhemmin siirtyen aina perheen nuorimmaiselle lapselle ratsuksi. Nykyään Geschil viettää eläkepäiviään samaisessa perheessä.

    Emä Jaarboek on toiminut koko elämänsä siitostammana ja se on jättänyt monia upeita ja kilpailukykyisiä jälkeläisiä. Tamman kanssa kokeiltiin aikoinaan kilpailu-uraa, mutta se hermostui ja stressasi niin paljon kuljetuksia ja kisareissuja joten sen kanssa tultiin siihen tulokseen, että ne saavat jäädä. Jaarboek on saanut tähän mennessä neljä jälkeläistä joista jokainen on menestynyt hienosti koulukentillä joten hermoheikosta luonteestaan huolimatta se periyttää hyviä kouluhevosen ominaisuuksia.
    Emänisä Essentie on Hollannissa erittäin suosittu siitosori. Se kilpaili kouluratsastuksessa vaativia luokkia ja siirtyi menestyksensä vuoksi lopulta siitoshevoseksi. Ori periyttää jälkeläisilleen loistavat rotuominaisuudet ja hyvät kouluhevosen ominaisuudet. Luonteeltaan ori on omanarvonsa tunteva ja hieman hankala käsitellä. Myöskin näitä piirteitä näkyy erittäin vahvasti jälkeläisissä. Essentien elämä ei alkanut mutkattomasti. Sen emä kuoli synnytykseen ja tämän jälkeen varsalle oli todella vaikeaa löytää kasvattiäitiä. Ori eli ihmisten ruokkimana ja sai lopulta sijaisäidin kotitallinsa vanhasta tammasta.
    Emänisänisä Gescheiden oli luonteeltaan erittäin hankala käsitellä ja ori raahasi ihmisiä mielensä mukaan. Orin häijy luonne pelotti useimpia ja syytä olikin. Loppujen lopuksi oria käsittelivät ainoastaan sen omistaja ja hoitaja. Alunperin orista oli tarkoitus tulla kilpahevonen, olihan se näyttävä ja kyvykäs hevonen, mutta kilpailumatkoista ei tullut juuri mitään ja tarvittiin aina monta ihmistä avuksi, että poika pysyi käsissä. Gescheiden sai lopulta 3 jälkeläistä ja sen jälkeen se ruunattiin kymmenen vuoden iässä. Ruunaus ei kuitenkaan tuonut helpotusta hevosen käsittelyyn ja se lopetettiin kahdentoista vuoden ikäisenä.
    Emänisänemä Wijding sai hyvin nuorella iällä ensimäiset varsansa ja se tosiaan synnytti ensimäisellä kerralla kaksi varsaa kerrallaan. Toinen varsoista kuitenkin menehtyi muutaman tunnin kuluttua synnytyksestä. Synnytys oli myös tammalle rankka kokemus ja se ei suotunut imettämään henkiinjäänyttä varsaansa. Varsa onnistuttiin siirtämään toiselle tammalle kasvatettavaksi. Tämän jälkeen Wijdingiä ei astutettu miltein kymmeneen vuoteen. Tänä aikana se vaihtoi omistajaa kolmesti ja toimi pääasiassa harrasteratsuna. Tamma päätettiin astuttaa vielä kerran jolloin se synnytti Essentien ja menehtyi itse synnytykseen.
    Emänemä Vreedsaam on kuuluisasta ja hyvin menestyneestä koulusuvusta. Tammalle itselleen eivät kilpailuhevosen ominaisuudet periytyneet, mutta se on silti ollut hieno siitostamma jonka jälkeläiset ovat olleet kaikki tammoja. Vreedsam asui ensimäiset elinvuotensa Hollannissa, mutta muutti sieltä omistajansa mukana Saksaan ja siellä se sitten vaihtoi omistajaa useampaan kertaan.
    Emänemänisä Essence on ollut Hollannissa menestynyt kouluhevonen. Se sijoittui elämänsä aikana melkein jokaisissa kisoissa mihin se osallistui ja oli kolmen parhaan joukossa yli puolissa sijoituksissa. Siirryttyään siitoshevoseksi ori oli aluksi todella suosittu, mutta se ei periyttänyt jälkeläisilleen menestystään ja lopulta orin suosio hiipui. Se kuitenkin kerkesi jättää miltein sata jälkeläistä ympäri eurooppaa.
    Emänemänemä Afwasbak oli myöskin erittäin menestyvä kouluhevonen, tosin kotoisin Saksasta. Tammalla oli kunniakierroksilla aina revitellä niin hurjasti, että ratsastajalla oli täysi työ pysyä kyydissä ja monet kerrat tamma saikin kilpakumppaninsa maankamaralle. Jokatapauksessa kouluradalla tamma oli rauhallinen kuin viilipytty. Se toimi kuin ajatus ja esiintyi aina edukseen lennokkailla askelillaan.

Jälkeläiset

tamma	Duren Anektode	YLA 2, FLA 2	emä: Dur Aanmanen
tamma	Duren Amandel	KTK III	emä: Dur Afweer
tamma	Duren Dulden	16 KRJ sij.	emä: Dur Dubbel
tamma	Duren Weide	ei meriittejä	emä: Dur Durven
tamma	Duren Oliën	44 KRJ sij.	emä: Dur Geschal
tamma	Duren Caissière	21 KRJ sij.	emä: Dur Jagen
tamma	Duren Cactus	ei meriittejä	emä: Dur Spuwen
tamma	Duren Cynisme	20 KRJ sij.	emä: Dur Ver
tamma	Duren Cipier	23 KRJ sij.	emä: Dur Veroek
tamma	Duren Cultus	KTK II, KRJ 1, FLA 2	emä: Yersinio' s Igora

Päiväkirja

16-14-15-16 = 61p. KTK-III
- hyvin kevyt (vaikuttaa nuorelta)
- kaula ja pää eva
- runko saisi olla syvempi
- pitkät etusääret
- lihasköyhä kokonaisuus