Virallinen nimi: De Die Dai
Lempinimi: Dai, Diedai, Diekku, Daikku, ja muita väännöksiä
Nimen suomennos: Kuole Dai

Sukupuoli: Ori
Rotu: Trakehner
Väri: Musta
Säkäkorkeus: 170cm
Syntynyt: 06.09.2007
Ikääntyy: 1st d = 4v, siitä eteenpäin 4kk = 1v

Kasvattaja: Eleftheria, Devoto
Omistaja: Wannabe
Rekisterinumero: VH-00000

Koulutustaso: ko: Grand Prix, re: 130cm, koulupainotus
Arvonimet: -
Statistiikka: Yht: 0: 0-0-0, KRJ: 0: 0-0-0, muut: 0: 0-0-0
Tavoitteet: KRJ:n laatuarvostelu, VIR MVA ja Ch arvonimet jos mahdollista

Luonne
"That stallion is so fucking crazy!!". Kyllä, sitä kuulee erittäin paljon tämän orin kanssa.
Dai on... Piru. Jokaisessa tallissahan täytyy olla jonkinlaista säpinää, meillä sen tuovat Spiritsm MHW ja De Die Dai. Mustasta kaksikosta ei ole johtajaa löytynyt, mutta isompi Spiritism ei pienempää Daita kuitenkaan kiusaa - johtuisikohan siitä että Dai antaa köniin kenelle vai? Monet tallilla kävijät ihailevat silkinmustaa oria tarhassa, mutta jos he yrittävätkin koskea tulee joku lyömään sormille ja kysymään onkohan herralla/rouvalla masennus kun hän näyttää yrittävän itsemurhaa. Pirullinen Dai, act!onin suosikki ja lempilapsi. Dai tuntuu käyttäytyvän naisille paremmin kuin miehille, kukaan ei ole vielä saanut päätettyä onko se herrasmies vai perverssi.

Hoitaminen on niin maan vaikeaa Dain kanssa. Naiset välttyvät pahemmilta potkuilta ja puraisuilta, mutta miehet saavat tuta niitä olan takaa. Ja Daihan mieltää act!onin ehdottoman miespuoliseksi henkilöksi, eli turpaan tulee tukka tuulessa. Harjaamisen ori hyväksyy vielä lähes keneltä vain, kunhan sitä ei laiteta kiinni. Pyörimätilaa täytyy olla, ja sitähän Dai käyttää. Kavioiden putsaus on niin peevelin hankalaa, Dai yrittää potkia ja purra minkä ehtii - se ei lainkaan pidä ajatuksesta että joku kaivelee sen varpaanvälejä.
Satulointi on yksi horna, ja Dai täytyykin laittaa ketjuilla ristikiinnitykseen tallikäytävälle sen ajaksi. Muuten on hengenlähtö lähellä. Ori potkii, puree, yrittää nousta pystyyn, jopa istuu välillä ettei saisi satulaa selkäänsä. Mutta kun se on selässä, vyön kiristys on jo helpompaa - Dai ei ehdi piruilemiseltaan pullistella. Suitsittaminen menee jotenkin, kunhan katsoo ettei käsi joudu Dain hampaiden väliin. Sitä nimittäin sattuu usein.

Ratsastus... No, jos Daita on hoitanut, voi päätellä millainen se on ratsastaja selässä. Se ei vain voi käsittää miksi tuollainen kaksijalkainen hyypiö istuu sen selässä epämukavan satulan päällä, se haluaa heti eroon siitä. Kunhan Daille saa näytettyä että homma on ihan ok, selästä ei lennetä pukittelemisella ja pystyyn hyppimisellä, helpommalla pääsee kun tottelee niin se muuttuu kokonaan ja näyttää miksi ei joutunut teurastamolle jo koulutuksen aikana.
Kouluratsastuksessa Dai pärjää. Yönväristä oria on upea katsella sen kuunnellessa tarkkaavaisena ratsastajan apuja ja vastatessa niihin heti ja täydellisesti. Dain liikkeet ovat pehmeät, sulavat, näyttävät. Se on uskomaton, ja tietää sen. On mahtavaa tuntea että äsken vielä hulluna pukitellut ori kulkee nyt kauniisti kuolaimella ja vastaa apuihin eikä vain yritä päästä eroon ratsastajastaan. Dai on kympin kouluratsu.
Estehevoseksi Dailla on kyllä ponnua ja kapasiteettia, mutta järkeä ei. Äly, älä jätä! on normaali kommentti tuskaisilta ratsastajilta kun koulukentällä niin upea ori muljauttelee silmänvalkuaisiaan, painaa kädelle minkä voi ja kaahottaa tuhatta ja sataa ympäri kenttää. Ei Dai silti unohda ratsastajaa selässään, ehei - se vastaa kaikkiin apuihin täydellisesti. Siis kaikkiin paitsi pidätteisiin. Jos Dain haluaa kääntää ympäri heti esteen jälkeen, sehän kääntyy vaikka korvillaan eikä jää ihmettelemään että mites nyt tällaisesta vauhdista muka pystyy kääntymään.
Maastossa... no, Dai saa vähän lisää energiaa. Kun pitäisi kävellä, se ravaa. Ravatessa laukkaa. Laukatessa yrittää ryöstää. Jos pitäisi pysähtyä, sehän steppailee paikallaan minkä kavioista ehtii. Kuitenkin, kun ohjasotteen pitää vähän löysemmällä, poju rauhoittuu eikä enää ole niin menossa. Ja vaikka oliskin, ohjista ei saa jäädä kiinni, koska siitä Daikku vasta suuttuukin. Ja jos se suuttuu, niin leikkimistä ei ole ja pakeneminen on paras mahdollinen vaihtoehto.

Kisoissa Dai on upea. Se ei harkitsekaan ihan piruilemisen takia piruilemista, vaan esittää vain ja ainoastaan tammoille ja toisille oreille. Dai saattaa kesken kaiken ponnahtaa takasilleen ja hirnua, ihan vain koska haluaa näyttää että on paras. Ja sehän on. Paras, upein ja kaunein, rohkein ja paholaismaisin. Kun radalle päästään, Dai ei enää edes mieti voisiko jollekulle esittää. Se keskittyy rataan, itseensä ja ratsastajaansa. Se muistaa ohjelmat tai radat ulkoa. Täydellinen kilparatsu antaa yleisölle kuvattavaa palkintojenjaossa pukittelemalla ja juoksemalla täyttä kiitoa.

Koulutus
Dai oli oikea pahalainen, jopa vaikeampi kuin Spiritism. Näyttää mustien hevosten kanssa tulevan ongelmia. Harjauksen Dai vielä hyväksyy kunhan saa olla vapaana, mutta silloinkin on puru- ja potkuvaara. Riimua ori ei olisi millään pitänyt, talutuksessa jyrää ja pomppii pystyyn minkä ehtii. Satulointi on yhtä helvettiä, suitsitus sujuu jo paremmin - tietysti siinä tapauksessa ettei päästä kättään Dain suuhun. Ratsastaessa Dai pomppii ja piruilee minkä ehtii, tämän orin kanssa tulee vakavia ongelmia ellei se rauhoitu.

Isä Arándano
Ii Noir Rêve Ie Zarzamora

Emä De Ants In My Pants
Ei Boykottieren M Ee Palmén KRJ-III

Kisakalenteri
Pvm // Paikka (kutsu) // Jaos / luokka // Tulos
00.00.0000 // - (-) // - / - // -

Jälkeläiset
Pvm // Isä // skp. nimi // omistaja
00.00.0000 // - // -.- // -

Tekstit © act!on
Kuvat © HP

Kuvagalleria