Hoitaessa, SR Padam eli tutummin Mara on kiltti, mutta hiukan tohelo. Tamma antaa kaikkensa, että sitä harjattaisiin ja katsoo aina karsinastaan autuaasti jokaista ihmistä joka ohi kävelee. Kun Mara viimein talutetaan karsinasta käytävälle, tamma parka on niin innoissaan, että alkaa sählätä tanssahtelemalla ja viuhtomalla päätään ja jalkojaan. Joskus Mara kaataa jopa harjakorin, jos se sattuu olemaan lähimaillakaan. Onneksi tamma rauhoittuu, kun se kiinnitetään käytävälle ketjuihin ja sitä aletaan harjaamaan. Erityisesti Mara pitää, kun sitä harjataan kumisualla harjantyvestä. Tällöin tamma venyttää kaulaansa ja nostaa ylähuulensa rullalle - niin paljon se pitää harjauksesta. Jos Mara jätetään hetkeksikään yksin käytävälle, jos esimerkiksi lähtee hakemaan satulaa ja suitsia, se alkaa kuopimaan kärsimättömästi. Siksipä kannattaakin hakea varusteet valmiiksi karsinan luokse. Mara - antaa putsata kaviot kiltisti. Pelkkä käsky ["Nosta"] tai pieni läppäisy lavalle ja jalka on ylhäällä. Takajalkoihin ei tietenkään päde sama, silloin pitää vain nostattaa jalka normaalisti liu'uttamalla kättä jalkaa pitkin. Tamma on myös helppo satuloida; se ei pullistele ja seisoo paikoillaan, ilman että talloo varpaita ja alkaa säheltämään. Se ei nimittäin aina ole kovin iloinen ratsastusretkistä. Kuolaimetkin ottaa ihan nätisti, mutta mitäpä sitä ilmaitteeksi. Sitä saa kutitella suusta, ennen kuin se avaa turpansa.
Mara rakastaa pesua. Mutta mikään ei siis tietenkään voita kaulasta rapsuttelua, mutta kyllä se kädenlämpöinen vesi tuntuu niin mukavalta. Päätä tamma ei annakaan pestä helpolla - se nostaa päänsä mahdollisen ylös, luimii ja välillä jopa yrittää näykkäistä, jos vettä yritetään suihkuttaa sen päähän. Oivoi, mite ihanalta tuntuukaan, kun lämpöisellä vedellä suihkutetaan selkään ja josta se valuu kyliä pitkin. Mara osaa olla pesulla myös petollinen. Heti kun se on irroitettu seinästä ja sitä lähdetään taluttamaan kohti karsinaa, se pysähtyy ja ravistelee. Siinä ovat kaikki sitten märkiä. Mutta huumorintajuinen hevonen tarvitsee huumorintajuisen omistajan. ;>
Ratsastaessa, Mara on unelmaratsu. Se on herkkä pohkeelle, välillä tuntuu kuin se kulkisi vain ajatuksen voimalla. Koska tamma on myös herkkä suustaan, ei sitä sovi repiä - siksi tamma sopiikin periaatteessa vain pehmeä kätisille ratsastajille. Mara on yleensä halukas liikkumaan ja tottelemaan parhaansa mukaan ratsastajaansa. Välillä tammaa kyllästyttää pelkkä käynti, jolloin se osoittaa mieltään lähtemällä yksinkertaisesti raviin. Silloin pitää vain pidättää ja komentaa hiukan, ja tamma on taas kuin pienenpieni enkeli. Lisäksi Maralla on aivan ihanat askeleet. Sillä on keinuva laukka, eikä ravikaan pompota juuri yhtään. Tamma on myös oiva ratsu hiukan vähemmän ratsastaneille, sillä se kuuntelee ratsastajaa eikä tee omiaan.
ESTEILLÄ Mara on omiaan. Se hyppää esteet kuin esteet, oli ne sitten kukallisia, herkullisen näköisiä pensasesteitä tai monta kymmentäsenttiä yli metrin muureja. Kunhan vain saa olla ratsastajalleen mieliksi. Välillä tamma on tosin niin innoissaan, että onnistuu kaatamaan pienimmätkin esteet - mutta onneksi näitä päiviä on harvoin. Mutta vaikka -Mara - tuntuukin niin unelmalliselta ajatustenlukija -ratsulta, se ei anna mitään ilmaiseksi. Sitä saa ohjailla, kannustaa eteenpäin tai pidättää melkein jatkuvasti, ettei se poikkea reitiltä. Ja jos ratsastaja on tarpeeksi pätevä ohjailemaan ratsuaan, se tottelee muittamutkitta. Lisäksi tammalla on loistava hyppytyyli. Se valitsee hyppykohdan tarkasti, pongahtaa ilmaan - mikä kyllä saattaa tuntua hiukan takapuolessa - ja liiteleeyli kuin lintu.
KOULUSSA Mara on myös aika hyvä. Vaikka tamma ei pidäkään tästä lajista yhtä paljon kuin hyppäämisestä, sujuu kouluratsastuskin melko hyvin. Jos tamma tietää, että kyse on nyt syvällisestä harjoittelusta kouluratsastuksessa, se kulkee usein kuolaimella, eikä tavalliseen tapaansa järsi kuolaimiaan koko ajan. Joskus se jopa nostelee jalkojaan tavallisemman korkealle, varsinkin, jos yleisöä on. Tamma taitaa niin laukanvaihdot askeleella tai ilmassa, kuin pohkeenväistöt ja temponlisäykset. Mutta jos Mara on huonolla päällä, se tuskin liikuttaa häntäänsäkään.
MAASTOSSA Mara on rauhallinen, sillä onhan se maastovarma. Se ei vähästä säikähdä, mutta välillä - ihan vain jonkun kiusaksi- se saattaa säikähtää rasahdusta ja alkaa sähläämään. Tämä neiti rakastaa rauhallista kävelyä maastossa aamuaringossa. Silloin se saattaa rentoutua oikein kunnolla ja huokaista rauhallisesti. Tavallisesti tamma ei innostu muiden ratsukkojen mukaan kiitolaukkaan pelloilla. Se tuhahtelee ja polkee jaloillaan maata, mutta vaikka sitä kunnolla, ihan miten tahansa kannustaisi eteenpäin, se vain ravailee muiden perässä. Mutta maastopoluilla Mara kyllä suostuu laukkaamaan. Tällöin sitä on hiukan vaikea pidättääkään, mutta viemään se ei lähde. Tamma on erittäin mukava ratsastaa. Taluttaessa, neiti on rauhallinen ja halukas seuraamaan. Jos sattuu unohtamaan vaikkapa riimunnarun, pelkkä käsi kaulallakin riittää saada Mara seuraamaan. Vain orien ollessa lähellä se saattaa alkaa lusmuilemaan ja tanssahtelemaan sekä keimailemaan oreille, mutta ei se luota lähde, ei missään nimessä.
Yleisesti, Mara on kiltti ja ystävällinen tamma. Se rakastaa seuraa, rapsutuksia ja ottaa vastaan myös pienet kehut ja taputukset. Tämä neiti on kaikkien kaveri.
|
|
