Palkittu lokakuun 2007 suomenhevosten laatuarvostelussa SLA-II palkinnolla
Palkittu huhtikuun 2009 yleislaatuarvostelussa YLA1, AP2 palkinnoilla /
jaetut tilaisuuden parhaat sukupisteet
Palkittu kesäkuun 2009 esteratsastus laatuarvostelussa ERJ II palkinnolla
Palkittu elokuun 2009 kouluratsastus laatuarvostelussa KRJ IV palkinnolla
Joosua on hyvinkin leppoisa hoidettava. Oikeastaan ainut haittapuoli sen kanssa työskenteltssä on, että välillä meinaisi tarvita talkoovoimia pojan tarhasta kiinni saamiseksi. Varsinkin alkupäivinä kesälaitumelle päästyään, kiinni saamiseksi on hyvä ottaa kauraämpäri mukaan. Kiinni saatuaan ori tuntuisi välillä naurahtelevan, että jouduitpas sinäkin liikumaa. Käyttäytyy siis oikein mallikelpoisesti sen jälkeen. Maastakäsin harjoittelua on työskennelty runsaasi, joten taluttaminen on mielekästä molemminpuolisesti. Harjattaessa ei ole ongelmia. Jose seisoo kiltisti paikoilaan alahuuli väpättäen, silmät puoli ummessa. On huvittavaa nähdä, kun Jose on oikein rentoutunut ja taustalta kuuluu jokin kovempi ääni, se saa suorastaan orin pomppaamaan kattoon. Ori joka ei muuten pelkää yhtikäs mitään, vaikka linnan muurit kaatuisivat niskaan. Säikähdettyään, rauhoiittuu nopeasti ja on kovin hölmistyneen ja nolon näköinen. Kavioiden hoidossa ei ole myöskään ongelmia tuottanut. Satulaa laittaeassa ori pullistelee. Mutta onkin parempi, että satulan kiristää kunnolla vasta ennen selkään nousua. Ei missään nimessä tallissa. Satulan laitosta ei saa syntyä inhottavaa tilannetta, joten pyritään tekemään se mahdollisimman pehmeästi. On kaameaa nähdä ratsastuskoulujen hevosia, joille isketään satula selkään ja vedetään satulavöitä kireämmälle, kuin viimeistä päivää. Ja tottakai se tuntuu hevosesta ikävältä, joten yleensä siitä vain seuraa turhia potkuja ja puremisia. Suitsia laittaessa ori avaa itse suunsa, joten oiva hevonen aloittelijankin harjoitella suitsien pukemista. Jose on siinä mielessä oikea unelmahevonen, että sen voi tarhata lähes kenen ruunan tai orin kanssa tahansa. Ori on neutraali muiden hevosten seurassa. Ei niin hae huomiota, mutta päästää muut hevoset lähelleen. Onhan Jose perjantain lapsi; aulis ja hellä, hyvä ystävä.
Suomenhevosta haukutaan juntiksi. No juu, onhan tuo Joosuakin varsin juntti oppimaan uusia asioita. Mutta kun se kerran oppii jonkin aisan, se myös hallitsee sen unissaankin. Koulutus on edennyt asteittain yski asia kerralaan. Kun asia opittiin, olivat seuraavat rasastuskerrat rennosti maastoilua ja sitten taas jatkettiin opiskelua. Koulutus oli haastavaa ja tarvittiin siinä ammattilaisen apuakin, mutta tulos on ollut erittäin posetiivinen. Mikään esteratsu ori ei nuoruudessa ollut. Esteet hypättiin runsaalla ilmavaralla ja tahti oli löydettävä ennen, kuin yhtään isompia esteitä uskalsi edes hypätä. Kun tahti ja maltti löytyvät pystyi radoistakin suoriutua puhaasti ja siististi. Vauhdin ei saanut antaa kasvaa, koska ratsastaja siinä sai vain kärsiä, kuin hypyt lähtivät vähän mistä sattuu ja pomput olivat oikein mahtipomppuja. Hieman kasvettuaan alkoi palapelin palat loksahtaa paikoilleen. Joosua kekkasi esteratsastuksen salat ja muuttui yllättävän mukavaksi estekumppaniksi. Kärry-inhoa ei ole saatu poistettua. Ne tuntuvat iljettäviltä, eikä suoraan kulkeminen meinaa onnistua. Suorastaan rasitttava ajettava. Kouluratsastuksessa ori on taipuisa, kantaa itsensä ja liikkeissä on lennokkuutta. Ori näyttää taitojansa mielellään ja suorastaan tuntuu ja näyttää aina vain paremmalta mitä enemmän on yleisöä. Välillä on masentavaa, kun kilpailujen edeltävänä päivänä harjoittelee yksin maneesissa tai kentällä, tuntuu ettei mikään onnistu. Ori meinaa viedä yöunet ja saa ratsastajan vatsan möyrimään. Mutta sitten itse kilpailuissa, tuntuu kaikki luistavan täydellisesti. Ennen estekilpailujakin edeltävä hyppytunti on varmana pudotuksia ja kompurointia täynnä. Maastossa ratsastaessa ori on varma niin päästään, kuin jaloistaankin. Jose rakastaa ihan umpimetsissä ja pieneillä poluilla samoilua. Synkemmissä metsissä on vain välillä ratsastajan laitettava silmät kiinni ja painutua kaulaan kiinni ja luotettava poikaan, ni se saa pidettyä Josen innon elossa. Maastoesteiden ylittäminen on mielekästä puuhaa. Loikat tosin ovat kovin väljiiä, mutta ei varmana kieltäydy.
Kilpailupaikoilla ei ole minkään näköisiä ongelmia. Poika vaan osaa hurmata komeudellaan ja hurmaavalla värillään kaikki heppatytöt ja pojat ja kerää ympärilleen ihailijoita ja rapsuttelijoita. Kilpapaikkojen karsinat tuntuvat orista, kuin oman kodin karsinalta. Se mutustelee rahassa ruokaansa tai seurailee kiinnostuneena mitä ympärillään tapahtuu. tammoja pitää aina hiukan tervehtiä hörähtelemällä lempeästi. Lastaus ja kuljetus tuotti varsana ongelmia, mutta harjoittelulla ei enään. Pikkupoikana se pelkäsi traileria. Pistimme kopin traktorin perään ja annoimme sen olla tarhassa luukku auki. Välillä käytiin herkkupalojen kanssa kopissa pyörähtelemässä ja pikkuhiljaa koppi muuttuikin ihan mukavaksi paikaksi, kun siellä on aina heinäpussikin odottamassa.
* Ensimmäisen kuukauden aikana ikääntyi neljä vuotiaaksi, siitä eteenpäin VARL-ikääntyminen
Yksi virtuaalinen vuosi on IRL ajassa 48 päivää.
Haavelaakson Hurmos on edesmennyt punarautias ori, joka menehtyi elokuussa 2007. "Hörhh! Olen pesunkestävä oripoika, suloinen kuin mikä, mutta kyllä minulta sitä sisukkuuttakin löytyy." Haavelaakson kasvattama ja Muistojäljen omistava koulupainotteinen suomenhevosori. Ori taitoi niin esteitten ylitykset, kuin vaikeamman luokan koulukiemuratkin. Hurmoksen painotuslajina oli kouluratsastus. Omistajansa kanssa kerkesivät kerätä huikeasti saavutuksia ja kokemuksia useista KRJ alaisista kouluratsastuskilpailuista. Tavoitteena oli KRJ:n laatuarvostelu, joka harmittavasti jäi kokematta. Jälkeläisiä Joosuan lisäksi yksi kappale.
Keskiviikon Kajahdus on myös kilpakenttiä tallannut niin este-, kuin kouluratsastuskilpailuissa. Hän oli rautias 147cm suomenpienhevonen. Orin on kasvattanut Sugarjii ja omisti Sylvester. "Vikooniksi" kutsutun orin kanssa on myös kokeiltu länneratsastusta ja ketun metsästystä.
Kuutamokeikka TK oli punarautias 155cm Taikakuun Kartanon kasvatti, joka elämänsä vietti harrastehevosena.
Tamman omisti vaapu ja kotitallina toimi Haavelaakso. Tamma sai lempinimekseen Keijo, koska ratsastaessa oli hyvin orimainen tapaus. Hoitaessa ja käsiteltäessä kuitenkin mukava luonteinen. Koulutuastasoltaan ylti kouluratsastuksessa Helppo A:han ja esteratsastuksessa hyppäsi metrin ratoja. Osallistui kahdeksaan kenttäratsastusjaoksen alaiseen kilpailuihin, joissa paras tulos oli neljäs sija. Jälkeläisiä vain yksi. "Keijon" isä Unelmien Aivan Kuutamolla oli meidän oma orimme. Hyvin mukava luonteinen hevonen, jonka kanssa kerittiin näyttelyistä kerämään tittelit Ch arvonimen verran. Arvonimi jäi kuitenkin anomatta, näyttelyiden kermaa sivuston oltua tauolla. Orin kanssa kilpailtiin sekä koulu-, että esteratsastuksessa. Jälkeläisiä jätti maailmaan yhteensä kaksitoista kappaletta.
Raadelman Aura oli Raadelman tilan kasvatti ja Muistojäljen Kartanon omistama suomenpienhevostamma. Painotuksena tammalla on kouluratsastus, jossa hallitsee Helppo A:n liikkeet. Tamman kanssa on kierretty runsaasi kilpailuja ja jälkeläisiä Joosuan lisäksi on teeteety viisikappaletta. Luonteeltaan Aura on seikkaperäinen ja vaatimaton, joissain tapauksissa myös hieman surumielinen.
Keskiviikon Roope oli kyvykäs ratsu ja näyttelyhevonen. Ori on palkittu VIR MVA Ch arvonimellä ja kantakirjattu KTK-II palkinnolla. Roope on pientyypin edustaja ja säkäkorkeudeltaan 146cm. Väritykseltään harvinaisempi voikko. Orin on kasvattanut Sugar J. ja omisti ja asusti Crystalin talli Vaapukassa. Löysin hieman tietoa Roopen vanhemmista; Saagan Valveuni oli rautias piensuokki ja asusti Humussa. Valveuni oli menestynyt näyttelyissä, keräten kasaan erilaisia arvonimiä. Se oli myöskin kisannut esteitä ja koulua sijoittuen, ja pari valjakkoluokkaakin oli takana. Saagan Romanssi asusti Raadelmaan tilalla siitostammana. Harrastuskäytössä kilpaili myös jonkin verran niin KRJ:n kuin ERJ:n alaisissa kilpailuissa.
Viljamäen Hiili oli pieni "syvällinen" suomenpienhevostamma, joka hurmasi kaikki kertaheitolla. Hiilellä oli myös erittäin mukava suku, eikä tamma kisoissakaa mikään ihan pohjamutiainen ollut. Hiili ehti jättää jälkeensä kolme upeaa jälkeläistä.
Muistojäljen Joosua on tarjolla jalostukseen. Tammojen on edustettava samaa rotua orin kanssa ja aktiivisesti mukana virtuaalimaailmassa. Jälkeläisiä Joosuasta on myös mahdollisuus saada tallimme omista tammoista. Astutusmaksu on 200v€ ja varsamaksu 350v€. Emme peri maksua kuolleesta varsasta. Maksut peritään syntymän jälkeen sähköpostin välityksellä. Asiasta kiinnostuneena yhteyttä voi ottaa sähköpostitse: talli.lakea@gmail.com
Liikutus + tarhaus
» Yksi vapaapäivä viikossa
» Monipuolista ja vaihtelevaa liikuntaa, ottaen huomioon mahd. tulevat kilpailut
» Pyrittävä kokopäivätarhaukseen
» Huonolla säällä lyhyempi tarhaus aika
» Loimitus: -5 = tuulta- ja kosteutta pitävä markiisiloimi,
-10 = markiisiloimi + villaloimi tai toppaloimi, -15 = toppaloimi
» Sateella tai tuulisella säällä markiisiloimi + kaulakappale
» Ei makupaloja
Kengitys + madotus + rokotukset + raspaus
» Kengitys: n. kuuden viikon välein. Talvella tilsakumit ja hokit.
» Madotus: neljä kertaa vuodessa.
» Rokotukset: Tetanus kahden vuoden välein.
Rokotukset hevosinfluenssaa ja herpesvirusta vastaan touko- ja marraskuussa.
» Raspaus: vähintään kahdesti vuodessa. Ei suukiilalla, vaan riimun mallisella suunavaajalla.
Tuttavien kesken » "Joosua, Jose"