Olin alunperin päättänyt lähteä pelkälle shelttilinjalle, enkä koskaan suunnitellut ottavani keskikokoista koiraa pienempää nelijalkaa holhottavakseni. Perhoskoira ei koskaan ole ollut koirarotu minun makuuni, mutta tavaton halu saada söpö ysiryhmän seurakoira ajoi pitävät päätökseni ojasta allikkoon ja niin otin yhteyttä Chipan omistajaan, Kituun.
Jo tutustuessani Bellaan sain sen luonteesta muutaman seikan selville - ensinnäkin tuo pieni karvainen riiviö oli ihan mahdottoman vilkas. Voisin vaikka vannoa, että sen häntä heilutti sitä itseään kuin että se olisi heiluttanut häntäänsä. Huomionkipeä, yltiösosiaalinen ja ennenkaikkea ystävällinen pieni veijari. Näillä sanoilla Bellaa ensimmäisenä kuvailisin, jos sen luonteesta jotain kysyttäisiin.
Masiivinen narttu joka saisi omata paremman skpleiman. Hyvin sijoittuneet korvat. Kalloa vaikea arvostella, lyhyt ja hieman massiivinen kuono. Pieni pää runkoon verrattuna. Lyhyt kaula ja liian voimakas eturinta. Hyvin sijoittuneet lavat. Eturaajat vaikuttavat lyhyilta ja heikoilta. Rungon mittasuhteet ok, alalinja on liian matalalla. Erinomaisesti kulmautunut takaosa, hyvät tassut. Hyvin kiertynyt häntä. Turkin väritys hyvä mutta turkki on liian pitkää.
