09.05.2008 Anja jätti Ventoksen väen ja siirtyi vihreämmille niityille. Käydessäni vielä tarkistamassa illalla tallissa olevan kaikki hyvin, löysin tallin kultaisimman tamman makaavan hievahtamattakaan. Asento oli kuitenkin tavanomainen, joten tammasta saattoi huomata sen lähteneen pois nukkuessaan. Anja kuoli vanhuuteen ja oli ikäänsä nähden hyvin terve lukuunottamatta nivelten kankeutta ja selän sekä jalkojen arkuutta.

Koko Ventoksen väki tulee kaipaamaan Anjaa ikuisesti, tätä satujen ratsua.

Hyvästi, pienoinen <3

 

Anja on niitä hevosia, joiden tarina on kerrottava siitä lähtien, mitä vain tietää. Astutaan siispä sisälle tamman historiaan. Anja oli jo minun omistukseeni tullessa melko iäkäs tamma ja hetken jo mietityttikin omistajanvaihdospapereita kirjoittaessa, onko tässä kaikessa mitään järkeä. Anjan tulevaisuus ei kuitenkaan vaikuttanut kovinkaan valoisalta, sillä tamma oli tullut liian vanhaksi omistajansa vaatimuksille, eikä myynnissä olevaa vanhaa tammaa kovinkaan moni ollut kiinnostunut ostamaan. Missä tämä kaikki tapahtuikaan, kiinnostaa teitä kaikkia varmasti todella paljon. Olin "hevosen etsintä"-matkalla Englannissa, Chesterfieldissä, kun matkan varrelle sattui eräs maassa hyvin tunnettu suursiittola Stable Blizzard. Olin kuullut kyseisestä paikasta jonkin verran, mutta alkuperäinen tarkoitukseni ei ollut käydä kyseisessä kartanossa. Majataloni kuitenkin sijoittui lähelle paikkaa ja yöpyessäni majatalossa minulle kerrottiin, että siittolassa oli myynnissä monta arabialaista täysiveristä. Silloinen innostuksenihan kohdistui arabeihin, joten heti seuraavana aamuna päätin käydä vilkaisemassa hevosia. Kurvatessani vuokra-autolla siittolan pihaan, katseeni kiinnittyi heti ensimmäisenä hyvin hoidettuun pihaan ja silminkantamattomiin yltyviin laitumiin ja nummiin. Parkkeerattuani auton syrjempään, tallista saapui minua vastaan varsin mukavan olionen mies, joka sittemmin osottautui siittolan omistajaksi. Ralph, joksi hän itsensä esitti, puhui hyvin paljon murretta, joten minulla oli hieman vaikeuksia pysyä välillä kärryillä hänen puheissaan. Loppujen lopuksi olimme käyneet läpi monta upeasukuista arabin alkua ja olin monista hyvin vakuuttunut. Ralph mainitsi ohimennen myynnissä olevan Anestanin ja sanoin haluavani nähdä kyseisen tamman. Mies johdatti minut ulos ja vihelsi pitkään ja korkeasti. Hetkeen en nähnyt mitään liikettä laitumella, mutta noin puolen minuutin päästä nyppylän takaa laukkasi häntä kaarella kimo pikkutamma. Sydämeni suli rakkaudesta ja olin aivan myyty. Eihän tamma toki hakemaani ollut, mutta jotenkin tamma osasi vain sulattaa sydämeni oikealla tavalla. Sanoin Ralphille, että tamman nimi kuulosti hyvin paljon suomalaismaiselta ja yllätyksekseni hän vastasikin sen olevan kotimaastani peräisin. Anjan syntyessä siittolalla oli kuulemma ollut eräs suomalainen tyttö kesän ajan töissä ja hän oli saanut keksiä Anjalle nimen. Sitten heräsikin kysymys, miksi mies oli myymässä tammaa pois. Ralph kertoi Anestanin olevan hänen vanhemman tyttärensä Madelyn vanha kisaponi, mutta tytön kasvettua ponista ulos ja Anjan vanhettua poni ei enää soveltunut kisaponiksi. Ralph sanoi, että pitäisi muuten Anjan siitostammanaan siittolassaan, mutta tamman suku oli hyvin tuntematon hänen mittapuuhunsa. Niinpä kirjoitin jo heti samana päivänä paperit vanhasta rouvasta ja sinne jäivät ne kaikki tulavaisuuden lupaukset, kun minä körryyttelin kohti koti-Suomea poni mukanaani.

Anja on yksi hellyyttävimmistä hevosistani ja kaikista vanhin ja viisain. Anjuskainen omaa aivan mahtavan luonteen ja tarkoitan sitä todella. Anja rakastaa pikkulapsia, eikä pahastu ollenkaan, vaikka sen ympärillä pyörisi kymmenittäin tenavia, kuten yleensä tapahtumien aikaan on. Ruoka-aikanakaan tämä rouva ei osoita minkäänlaisia ärsyytymisen elkeitä, päinvastoin pikkutamma lopettaa usein syömisen ja tulee korvat hörössä tutkimaan karsinaan tullutta henkilöä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Anjaa saisi jatkuvasti käydä paijailemassa, sillä kyllähän jokainen hevonen omaakin rauhaa haluaa. Anja on hyvin terhakka ikäisekseen ja usein pää pilkistääkin karsinan kaltereiden välistä ja kuuluu kimakka, tammamainen hirnahdus. Ensimmäiseksi hoitohevoseksi Anja on oiva valinta, rouva kun ei tee pahaa kärpäsellekkään. Tämä tamma on hyvin hellyydenkipeä, mikä onkin helppo huomata, kun tamma alkaa innokkaasti hieroa päätään hoitajansa selkään ja hamuaa pikkutyttöjen hiuksia lempeästi. Anjalle on milloin kukakin kertonut ilonsa ja surunsa ja tamman älykkäistä silmistä voi nähdä, kuinka se selvästikkin koittaa ymmärtää kaksijalkaisen puhetta. Voin kai todeta tähän, että Anja omistaa tämän tallin suurimman sydämen. Vaikka vanha rouva onkin vielä varsin terhakassa kunnossa, tamma ei enää pysty kantamaan minkäänlaista taakkaa selässään, koska iän myötä Anjan selkää on alkanut vaivaamaan vanhuudentuskat ja vaivat. Myöskään jalat eivät ole enää priimakunnossa, mutta astutuskäytössä tamma pystyy silti olemaan. Tarkoituksena onkin teetättää tällä upealla tammalla vielä yksi varsa maailmalle ja sitten tamma saa viettää täysin vapaita päiviä ilman minkäänlaista huolen häivää.

Harjatessasi Anjaa sinulta lähtee viimeistään viimeisimmät epäilyn rippeet tammaa kohtaan. Voit katsoa tammaa tyytyväisenä hymyssäsuin, sillä hevonen ei tee elettäkään luimiakseen tai näyttääkseen hampaitaan, saatika potkiakseen tai purrakseen. Kun harjaat tamman silkkisenpehmeää karvaa ja teet tämän rauhallisesti turhia mekkaloimatta, voit huomata Anjan lepuuttavan autuaalisena silmiään ja leputtavan jokaista jalkaansa vuoronperään. Aina välillä Anja säpsähtää hereille ja katselee unisen näköisenä, mutta samalla kiitollisena harjaajaansa. Anja nauttii kaikesta tästä täysin siemauksin ja ei varmastikaan voisi toivoa parempia eläkepäiviä. Kavioiden puhdistus sujuu täysin moitteettomasti, Anjuskainen nostaa nimittäin sirot pikku koipeliininsa aina valmiiksi, kun olet siirtymässä aina seuraavaa kaviota hoitamaan. Joskus kuitenkin käy niin, että tamma saattaa hiukan horjahtaa tasapainon pettäessä, jolloin jalka ottaa automaattisesti tukea maasta. Tällöin saattaa käydä pienen pieni vahinko, että hoitajan pienoiset varpaat jäävät hevosen kavion alle. Jos näin sattuu käymään, Anja nostaa heti jalkansa pois huomatessaan virheen tapahtuneen. Tämän jälkeen voit huomata tamman suuren anteeksi annon ja entistäkin suuremman varovaisuuden. Kuten jo aiemminkin tulin maininneeksi, Anjan selkä ja jalat ovat alkaneet sen verran vaivata, että ratsastajaa tamma ei voi selkäänsä enää ottaa. Sen sijaan aina tammalle voi toki suitset laittaa päähän tai laittaa päitsiin ihan vain riimunnarun ja lähteä käpöttelemään.

Anja on aina rakastanut metsässä liikkumista ja tamma näyttää tuntevansa olon siellä varsin kotoisaksi. Kun Anjalla pystyi vielä ratsastamaan, tamman kanssa tuli useimmiten juuri vain lähdettyä metsälenkeille ja edettyä rauhallisesti lintujen livertelyä kuunnellen. Nykyisin saman asian pystyy tekemään taluttaen ja Anja tuntuukin nauttivan metsässä liikkumisesta entistä enemmän, kun selässä ei ole kannettavaa taakkaa rasittamassa. Ja hyvin tunnollisena tammana Anja koki, että sen pitää olla kovin tarkka siitä, ettei ratsastaja vain vahingossakaan pääse tipahtamaan selästä alas. Palaten taluttaen etenemiseen, Anjaa on varsin mukavaa seurata sivusilmällä, kun tamma kuuntelee kaikkia luonnon ääniä koko ajan korvat hörössä ja kirkkaat silmät maisemaa hahmottaessa. Jos eteen sattuu pari pientä puunrunkoa, Anja on aivan säpinöissään. Se rakastaa niiden yli hyppäämistä, sillä nuoruuden muistot esteratsuna palaavat tamman mieleen palavasti. Innostuksen tiimellyksessä tammalta meinaa jo unohtua se, että riimunnarun toisessa päässä roikkuu ihminen. Kun tämä pälkähtää yht'äkkiä tamman päähän, Anja hiljentää nolona ja katsoo taluttajaansa anteeksiantavasti. Vielä kertaakaan tälle rouvalle ei yksinkertaisesti ole pystynyt olemaan vihainen ja tuskin sellaista kertaa eteen enää tuleekaan. Paluumatkalla Anja lyhentää hieman askeliaan ja muutenkin koko tamman olemuksesta huomaa, kuinka se haluaisi vielä jäädä metsään ilakoimaan. Kun talli sitten lopulta alkaa pilkistämään puiden takaa, Anja katsoo viimeisen kerran anovasti taluttajaansa ja näyttää sanovan: "Eikö edes pientä hetkeä vielä?"

Anja tulee juttuun kaikkien kanssa, kirjaimellisesti. Tamma hoitaa äidillisesti kaikkia varsoja laitumella, olipa varsan emä tästä iloinen tai ei. Anjuskaisen äidillisyydessä ei tietenkään ole mitään suurta vikaa, mutta hoitovietti saattaa vain äityä joskus liiankin voimakkaaksi. Tämä saattaa koitua kohtalokkaaksi, sillä emät puolustavat varsojaan yleensä hyvinkin agressiivisesti. Anja ei oikein ymmärrä, mitä on tehnyt väärin, mutta myöntyy kuitenkin vastentahtoisesti jättämään keskenkasvuiset hevoset emiensä huomaan. Muuten yleisesti kaikki tallin tammat tuntuvat tulevan vanhan rouvan kanssa juttuun, eikä suurempia kahinoita synny. Tarhassa voi huomata, kuinka monet paljon nuoremmat tammat kunnioittavat Anjan elämänkokemusta ja antavatkin Anjan melko pitkälti valita parhaat laidunpaikat. Enemmän Anjan ikäluokkaa olevat tammat ovat hieman närkästyneitä Anjan johtajan asemasta, mutta eivät kuitenkaan tohdi haastaa riitaa johtajatamman paikasta. Orit eivät ole Anjan mielestä mitenkään kauhean kiinnostavia, mutta kyllä Anja varmasti vastakaikua orhipojille antaa, jos ne osoittavat kiinnostusta tätä kohtaan. Anja kuitenkin tietää olevansa jo niin iäkäs, ettei enää tule paljoa orien kanssa tekemisissä olemaan. Hurri on kuitenkin yksi omistamistani oreista, joista Anja on totisesti kiinnostunut. Arabiori tuntuu vievän kokonaan Anjan jalat alta ja välillä arabien silmäily on varsin hupaisaa katsottavaa. Jos Anjalle ei tule ulkopuolista oria löytymään viimeistä varsaa varten, tamma todennäköisesti tullaan astuttamaan juuri Hurrilla.

 

i. Asterre Mainty ox, kimo, 140cm evm †	ii. Asterryte ox, punaruunikko, 142cm evm †
	ie. Maindytar ox, kimo, 138cm evm †
e. Nesita ox, tummanpunaruunikko, 139cm evm †	ei. Eskerty ox, musta, 144cm evm †
	ee. Neera Zeta ox, punaruunikko, 140cm evm †

 

Sukuselvittelyä
Anjan isä Asterre Mainty, jo edesmennyt oriherra, oli eläessään kuulemani mukaan erittäin mukavaluonteinen ja samanlainen kuin mitä Anjakin on. Ulkonäöllisesti ori ei kuitenkaan pärjännyt missään näyttelyissä, vaan niitti enemmän mainetta ja kunnia esteradoilla. Ori oli väriltänsä myös kimo ja säkää löytyi reilu 140cm. Asterre Maintyn huono menestyminen ulkonäöllisesti on suuri osasyy siihen, miksi Anja ei soveltunut kasvattajansa vaatimuksiin. Kauemmaksi sukuun mentäessä voidaan todeta, että Anjan isä ei ole perinyt luonnettaan ainakaan isältään Asterryteltä. Kuumahko ori pärjäsi taasen ulkonäöllisesti, mutta luonteeltaan ori oli hyvin vihamielinen ja kiukkuinen. Punaruunikon värin omaava Asterryte niitti näyttelyissä varsin mukavasti sijoituksia, mutta ori menehtyi ratsastusonnettomuudessa ennen kuin sitä ennätettiin kantakirjata tms. Asterre Mainty oli Asterrytelle ainut jälkeläinen, mutta orin menestys kuihtui kuin savuna ilmaan jälkeläisensä huonon menestyksen seuraamuksena. Maindytar oli varsin sievä ja herkkä tamma, jolla ei kuitenkaan juurikaan kisattu. Luonteeltaan Maindytar oli hyvin Anjan tapainen, mutta kuitenkin osaisi olla myös varsin tempperamenttinen. Maindytarta käytettiin enimmäkseen laukkakäytössä.

Anjan emänpuoleinen suku on myös hyvin mielenkiintoinen. Tamman emä Nesita oli tummanpunaruunikko tamma ja hurmasi monet ihmiset ulkonäöllään. Luonteeltaan kyseinen tamma oli hyvin ilkikurinen, mutta samalla myös hyvin ystävällinen. Anja muistuttaa todella paljon emäänsä käytökseltään ja on muutenkin tullut emäänsä. Nesitan isä Eskerty oli hyvä esteratsu, jolta ei innostusta puuttunut. Tietojeni mukaan ori ei kuitenkaan juurikaan kisannut, eikä sitä liiemmin nähty näyttelykehissäkään. Eskerty omisti kuitenkin silkkisen pehmeän mustan karvan ja tähtipään. Ori oli kuitenkin paljon siitoskäytössä ja saikin liki parikymmentä jälkeläistä maailmalle. Neera Zeta, Anjan emänemä on melkein pimennossa tietojensa osalta, eikä siitä ole tietooni kovinkaan paljon tullut. Tietojeni mukaan tämä punaruunikko tamma myytiin heti Nesitan syntymän jälkeen jonnekkin Pohjois-Amerikkaan.

 

Anja ei ole enää tarjolla jalostukseen, mutta yksi tamman jälkeläisistä on varattavissa. Jos varsa kiinnostaa, ota yhteyttä sähköpostitse ventoksen@POISTAhoitmail.com

 

 

Anjalla ei enää kisata, vaan tamma viettää ansaitsemaansa eläkettään!

 

21.01.2008, Elyse (elyZol)
Anestan on todella kaunis ja kiltti vanha tamma. Se omaa hienon luonteen, jonka toivoisi lähes jokaiselle hevoselle. Jo tamman ilmeestä näkee, kuinka ihmisystävällinen se on. Nuorempana tamma on pärjänny hyvin kilppailuissakin ja on saanut aikaan myös jälkeläisen. Hyvin monikäyttöinen ja hieno tamma kaikinpuolin. Kyllä minullekkin kelpaisi.

 

PVM, valmentaja
valmennuskommentti

 

 

Ulkoasun  Ram.    -    tekstit, pikkugrafiikka yms. yaren. 

Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse

 

   C. Sanna P.