Fin*Vipmill´s
Norwegian forestcats
Norjalaiset metsäkissat
Kuulumisia
Juoksua ja myyränmetsästystä...
Posted by vipmills
at 12:30 PM on December 09, 2008
|
comments (0)
|
...ja kas kummaa - ihan samoihin aikoihin kuin vuosi sitten alkoi näkyä itsenäisyyspäivän aikoihin Fionalla juoksunpoikasta. Lauantaina oli pientä kurnutusta, mutta vielä siinä vaiheessa Rikulla ei ollut asiaa lähikontaktiin. Sunnuntai tuntui menevän samoissa merkeissä.
Rikuakin tuntui kiinnostavan jyrsijät ja niiden pompottaminen enemmän kuin Fionan touhut...
Oltiin maalla ja kun sitten eilen illalla palattiin kaupunkiin, muuttui ääni Fippulan kellossa. Yöllä, juuri hetki jälkeen nukahdukseni heräsin ääneen joka oli poikkeava. Ja niinpäs siinä sitten kävi, että Riku oli saanut otteen Fionan niskavilloista. Pikkueukosta näkyi hiukan sinistä nenänpäätä, kun Riku peitteli sitä alleen ja sitä rataa...
Fiona ei tuntunut olevan asiasta enää kovinkaan pahoillaan.
Ilonpitoa jatkettiin sitten aamutunneille ja tänään vielä illan suussa asia kiinnosti, mutta nyt pariskunta makailee täysin voipuneena, kumpikin tahoillaan. Luultavasti jatkavat vielä, kun tuosta heräävät, mutta luulen homman menneen siinä määrin tavanomaiseksi, että kiinnostus asiaan on hiipumaan päin.
Katsotaan nyt - huomenissa erotan parin, jos eivät itse ymmärrä puuhasteluaan lopettaa.
Eli summam summarum - jälleen kerran helmikuun puolessa välissä pitäisi sitten olla jälkikasvun maailmassa, jos kaikki menee hyvin ja homma hoituu normaalisti.
Rikuakin tuntui kiinnostavan jyrsijät ja niiden pompottaminen enemmän kuin Fionan touhut...
Oltiin maalla ja kun sitten eilen illalla palattiin kaupunkiin, muuttui ääni Fippulan kellossa. Yöllä, juuri hetki jälkeen nukahdukseni heräsin ääneen joka oli poikkeava. Ja niinpäs siinä sitten kävi, että Riku oli saanut otteen Fionan niskavilloista. Pikkueukosta näkyi hiukan sinistä nenänpäätä, kun Riku peitteli sitä alleen ja sitä rataa...
Fiona ei tuntunut olevan asiasta enää kovinkaan pahoillaan.
Ilonpitoa jatkettiin sitten aamutunneille ja tänään vielä illan suussa asia kiinnosti, mutta nyt pariskunta makailee täysin voipuneena, kumpikin tahoillaan. Luultavasti jatkavat vielä, kun tuosta heräävät, mutta luulen homman menneen siinä määrin tavanomaiseksi, että kiinnostus asiaan on hiipumaan päin.
Katsotaan nyt - huomenissa erotan parin, jos eivät itse ymmärrä puuhasteluaan lopettaa.
Eli summam summarum - jälleen kerran helmikuun puolessa välissä pitäisi sitten olla jälkikasvun maailmassa, jos kaikki menee hyvin ja homma hoituu normaalisti.
Dino ja Merri ovat tänään
|
Posted by vipmills
at 02:09 PM on November 27, 2008
|
comments (0)
|
siirtyneet myyrästämään helpommille myyrämaille. Molempien kunto heikkeni pitkin syksyä ja erilaisten vaivojen kirjo lisääntyi siinä määrin, että katsoin ajan tulleen.
Pojat nukutettiin yhdessä tänään aamulla kotona. Halusin, että niitä ei enää riepoteta ja stressata boxeilla ja kuljetuksilla ja siksi tilasin eläinlääkärin kotiin.
Molempien poistuminen oli kivutonta ja arvokasta ja itselleni jäi hyvä mieli siitä, että ymmärsin olla pitkittämättä niiden vaivoja yhtään pidempään.
Taloon jäi sekä fyysinen, että henkinen tyhjiö - isohko reikä jonka täyttämiseen menee varmasti pitkä aika.
Nyt vanhin tämän hetken joukkueestamme on Jasmir, joka on runsaat 13 vuotta, mutta suhteellisen korkeasta iästään huolimatta voi melko hyvin. Sen nykyisestä kunnosta voisi päätellä, että se on seuranamme vielä useita vuosia. Toivottavasti näin todella on - luopuminen on aina vaikeaa - sain sen tuntea tänään poikkeuksellisen voimakkaasti.
Fionan ja Rikun suhteet eivät ole edelleenkään hyvät. Merrin poistuminen saattaa muuttaa tilannetta, mutta mihin suuntaan - se jää nähtäväksi. Odotan Fionan juoksua kuin kuuta nousemaan, mutta toistaiseksi siitä ei ole ollut merkkiäkään. Saattaa toki myös olla, että vaikka se lopulta nyt ryhtyisikin juoksemaan, astutus ei välttämättä onnistu. Sitä ei kuitenkaan voi ennakkoon päätellä, joten on vain kärsivällisesti odotettava, kunnes tilanne on päällä ja odotukset vihdoin realisoituvat.
Molemmat nuoriso-osastolaiset lepäilevät tässä vieressäni nyt näennäisesti sulassa sovussa. Kun tulee nukkumaanmenon aika, alkaa takaa-ajot ja muut rymistykset ja niitä jatkuu pari maukasta tuntia.
Saatte arvata, että aamulla olen silmät ristissä kuunneltuani öistä koheltamista. Se kuluu kuitenkin mielestäni asiaan ja se on vain kestettävä, kun on leikkiin ryhtynyt.
Nyt tarvittaisiin vain lisää pikkutassuja rymistelemään...
Pojat nukutettiin yhdessä tänään aamulla kotona. Halusin, että niitä ei enää riepoteta ja stressata boxeilla ja kuljetuksilla ja siksi tilasin eläinlääkärin kotiin.
Molempien poistuminen oli kivutonta ja arvokasta ja itselleni jäi hyvä mieli siitä, että ymmärsin olla pitkittämättä niiden vaivoja yhtään pidempään.
Taloon jäi sekä fyysinen, että henkinen tyhjiö - isohko reikä jonka täyttämiseen menee varmasti pitkä aika.
Nyt vanhin tämän hetken joukkueestamme on Jasmir, joka on runsaat 13 vuotta, mutta suhteellisen korkeasta iästään huolimatta voi melko hyvin. Sen nykyisestä kunnosta voisi päätellä, että se on seuranamme vielä useita vuosia. Toivottavasti näin todella on - luopuminen on aina vaikeaa - sain sen tuntea tänään poikkeuksellisen voimakkaasti.
Fionan ja Rikun suhteet eivät ole edelleenkään hyvät. Merrin poistuminen saattaa muuttaa tilannetta, mutta mihin suuntaan - se jää nähtäväksi. Odotan Fionan juoksua kuin kuuta nousemaan, mutta toistaiseksi siitä ei ole ollut merkkiäkään. Saattaa toki myös olla, että vaikka se lopulta nyt ryhtyisikin juoksemaan, astutus ei välttämättä onnistu. Sitä ei kuitenkaan voi ennakkoon päätellä, joten on vain kärsivällisesti odotettava, kunnes tilanne on päällä ja odotukset vihdoin realisoituvat.
Molemmat nuoriso-osastolaiset lepäilevät tässä vieressäni nyt näennäisesti sulassa sovussa. Kun tulee nukkumaanmenon aika, alkaa takaa-ajot ja muut rymistykset ja niitä jatkuu pari maukasta tuntia.
Saatte arvata, että aamulla olen silmät ristissä kuunneltuani öistä koheltamista. Se kuluu kuitenkin mielestäni asiaan ja se on vain kestettävä, kun on leikkiin ryhtynyt.
Nyt tarvittaisiin vain lisää pikkutassuja rymistelemään...
Kuvatöitä ja muuta roinaa..
|
Posted by vipmills
at 09:51 AM on November 09, 2008
|
comments (0)
|
Fiona ei siis juokse. Se on varmaan päättänyt, että ei aiokaan tehdä asian eteen mitään.
Riku on entisensä, paitsi isompi ja painavampi. Kuusi kiloa on mennyt rikki eikä siltä osin näytä mitään hiipumista ainakaan vielä tapahtuvan.
Ensi tiistaina Riku käykin sitten Felv ja Fiv testeissä. Samalla määritetään veriryhmä, vaikka se onkin varsin varmasti A. Sen jälkeen poika on valmis tyttöturnajaisiin.
Ilmoitin Rikun ja FormatCeen näyttelyyn Lahteen. Rikun molemmille päiville avoimeen ja Castron (Vipmill´s FormatCee = Castro) lauantaille hakemaan ekaa serttiään kastraattina.
Eilen otin Rikusta ja Fionasta molemmista joulukuvia. Tällä kertaa se oli helpompaa kuin aiemmin ja tuloskin oli kohtalainen. Osa töistä on galleriassani.
Värkkäsin kuvia siis yömyöhälle. Samalla innostuin tekemään omia kehyksiä kuville ja vaikka en niitä juuri koskaan käytä missään, en voinut vastustaa kiusausta värkätä erilaisia, toinen toistaan tyhmempiä juttuja. Kehysvalikoimani on melkeinpä valtava. Siellä on sekä imuroitua, että omaa tuotantoa goottiframeista - nallekehyksiin ja kaikkea siltä väliltä. Ei niitä käyttää voi kuin ihan joitain jossain, mutta niiden kanssa on kiva tunata. Tänään ajattelin vielä valmistella soikeita. Lataan jossakin vaiheessa etusivulle jonkun kuvan jossa on ihka omatekemäni kehys....
Yritin kalibroida tulostinta myös näytön kanssa samaan iskuun, mutta ei siitä mitään tullut. En jaksanut loppuun asti kun tuntui, että mikään säädöistäni ei tuottanut tulosta. Tyhmää puuhaa ja Rikun osallistuminen hommaan ei alkuunkaan auttanut sitä...
Tulostelin sitten tänään myyntiin muutamia JouluRikuja. Kortteina ajattelin myydä heidät, jos jollekulle kelpaa.
Ensi vuoden (2009) Ajaston kissakalenterissa on pari ottamaani valokuvaa. Maaliskuun kuvana on ämpäristä vettä litkivä Merrimme eli Polarheim´s Bravo ja kesäkuulla kimalaista killittelee lähituntumassa pentuFiona.
Välimäen Katrilla on uudet sivut: http://www.dosisbirma.com, kivat, siniset sivut.
Riku on entisensä, paitsi isompi ja painavampi. Kuusi kiloa on mennyt rikki eikä siltä osin näytä mitään hiipumista ainakaan vielä tapahtuvan.
Ensi tiistaina Riku käykin sitten Felv ja Fiv testeissä. Samalla määritetään veriryhmä, vaikka se onkin varsin varmasti A. Sen jälkeen poika on valmis tyttöturnajaisiin.
Ilmoitin Rikun ja FormatCeen näyttelyyn Lahteen. Rikun molemmille päiville avoimeen ja Castron (Vipmill´s FormatCee = Castro) lauantaille hakemaan ekaa serttiään kastraattina.
Eilen otin Rikusta ja Fionasta molemmista joulukuvia. Tällä kertaa se oli helpompaa kuin aiemmin ja tuloskin oli kohtalainen. Osa töistä on galleriassani.
Värkkäsin kuvia siis yömyöhälle. Samalla innostuin tekemään omia kehyksiä kuville ja vaikka en niitä juuri koskaan käytä missään, en voinut vastustaa kiusausta värkätä erilaisia, toinen toistaan tyhmempiä juttuja. Kehysvalikoimani on melkeinpä valtava. Siellä on sekä imuroitua, että omaa tuotantoa goottiframeista - nallekehyksiin ja kaikkea siltä väliltä. Ei niitä käyttää voi kuin ihan joitain jossain, mutta niiden kanssa on kiva tunata. Tänään ajattelin vielä valmistella soikeita. Lataan jossakin vaiheessa etusivulle jonkun kuvan jossa on ihka omatekemäni kehys....
Yritin kalibroida tulostinta myös näytön kanssa samaan iskuun, mutta ei siitä mitään tullut. En jaksanut loppuun asti kun tuntui, että mikään säädöistäni ei tuottanut tulosta. Tyhmää puuhaa ja Rikun osallistuminen hommaan ei alkuunkaan auttanut sitä...
Tulostelin sitten tänään myyntiin muutamia JouluRikuja. Kortteina ajattelin myydä heidät, jos jollekulle kelpaa.
Ensi vuoden (2009) Ajaston kissakalenterissa on pari ottamaani valokuvaa. Maaliskuun kuvana on ämpäristä vettä litkivä Merrimme eli Polarheim´s Bravo ja kesäkuulla kimalaista killittelee lähituntumassa pentuFiona.
Välimäen Katrilla on uudet sivut: http://www.dosisbirma.com, kivat, siniset sivut.
Ei juoksunhiiskaustakaan...
|
Posted by vipmills
at 11:33 AM on November 03, 2008
|
comments (0)
|
Toistaiseksi Fiona on pysynyt hiljaisena. Harmi sinänsä, koska nyt saisi kyllä pikkuhiljaa harjoitukset jo alkaa. Odottelin juoksua tälle viikolle, mutta liekö toiveajattelua. Kovin on tyttö hiljaisen ja rauhallisen oloinen, paitsi tietty silloin, kun Riku on soittelutuulella.
Riku harjoitteli viikonloppuna myyräpallottelua ja näytteet toiminnasta on nähtävänä puteli-galleriassa. Myyrä tai oikeammin myyrät pääsivät ennen varsinaista pallottelua hengestään (Ilpo joutuu aina tekemään likaiset työt, kun minusta ei siihen ole), mutta Rikua ei elottomuus juurikaan tuntunut haittaavan. Se jaksoi kanniskella ja viskoa molempia parin kymmenen minuutin ajan, kunnes sitten lopulta kyllästyi ja jätti leikin sikseen. Myyrät haudattiin vähemmän juhlallisin menoin kompostiin. Muutoin viikonloppu oli melko rauhallinen.
Riku harjoitteli viikonloppuna myyräpallottelua ja näytteet toiminnasta on nähtävänä puteli-galleriassa. Myyrä tai oikeammin myyrät pääsivät ennen varsinaista pallottelua hengestään (Ilpo joutuu aina tekemään likaiset työt, kun minusta ei siihen ole), mutta Rikua ei elottomuus juurikaan tuntunut haittaavan. Se jaksoi kanniskella ja viskoa molempia parin kymmenen minuutin ajan, kunnes sitten lopulta kyllästyi ja jätti leikin sikseen. Myyrät haudattiin vähemmän juhlallisin menoin kompostiin. Muutoin viikonloppu oli melko rauhallinen.
Taas tässä odottelen...
|
Posted by vipmills
at 12:09 PM on October 28, 2008
|
comments (0)
|
tällä kertaa Fionan juoksua. Minusta...huom..siis minusta sen pitäisi kaiken järjen ja laskennallisestikin pukata päälle näinä päivinä.
Sulhasen (Riku) ja tämän morsmaikun välit eivät ole tosin kaikkein lämpimimmät ja saattaa olla, että saa tulla juoksu poikineen ennen kuin astuminen tapahtuu, mutta elän toiveissa.
Keväänkorvalla pitäisi olla jokunen pieni pallero tässä pyörimässä jaloissa, mutta nähtäväksi jää missä vaiheessa.
Periaatteessa Fiona juoksee melko tiuhaan ja viimeisestä on nyt aikaa kulunut vajaat kaksi viikkoa, joten voisin kuvitella seuraavan tulevan viimeistään ensi viikon aikana, ellei jo aiemmin.
Riku vaikuttaa vielä varsin vauvalta, vaikka toisaalta käy jo karjahtelemassa tarhassa leijonan tavoin. Ruiskutuksia ei ole vielä tapahtunut ja toivon, ettei niitä ihan ensihätään tulisikaan. Tietenkin tyttöjen kanssa pelehtiminen muuttaa hormoonitasapainoa, mutta uskon silti, että mitään WPK:n paloruiskua pojasta ei kehkeenny....juu juu...voi olla toiveajattelua, mutta uskonpahan kuitenkin.
Riku on kaikkineen äärimmäisen kiltti ja mukava nuori mies. Parempi tosin ollakin...nyt runsaan 8 kuukauden iässä lähestytään 6:den kilon rajapyykkiä. Iso ja paha ei sovi kissoilla ollenkaan yhteen.
Rikun suurin pahe ja sen omasta mielestä ehdoton ilon aihe on "Fionan soittaminen". Fippula ei kaikin ajoin voi ollenkaan sietää tämän pojan leikkejä ja leikkisyyttä ja ärmöttää sille oikein huolella. No se, jos mikä saa Rikun innostumaan entisestään ja siinäpä sitä sitten on synnytetty "oravanpyörä" ihan uusilla eväillä.
Toisaalta Fiona käy myös toisinaan tarkistamassa, että missä se sälli nyt oikein on, kun ei mitään kuulu ja näy ja pitäis päästä hiukan "huitomaan ja huutamaan". Luuhii siinä Rikun lähimaastossa muina narttuina ja odottaa, että se hiffaa...
Tottamooses se hiffaa ja hei, taas me lennetään. Ensin toinen edellä ja sitten toisin päin paluumatkalle.
Mutta nyt ei muuta kuin peukkuja pystyyn, että kaikki onnistuu odotusten mukaisesti. Fionan tiineysvalmennus madotuksineen ja ravintomuutoksineen on käynnissä, joten minä olisin kyllä valmis.
Asian edistymistä voitte seurata täältä. Yritän kirjoitella heti kun jotakin alkaa tapahtua.
Sulhasen (Riku) ja tämän morsmaikun välit eivät ole tosin kaikkein lämpimimmät ja saattaa olla, että saa tulla juoksu poikineen ennen kuin astuminen tapahtuu, mutta elän toiveissa.
Keväänkorvalla pitäisi olla jokunen pieni pallero tässä pyörimässä jaloissa, mutta nähtäväksi jää missä vaiheessa.
Periaatteessa Fiona juoksee melko tiuhaan ja viimeisestä on nyt aikaa kulunut vajaat kaksi viikkoa, joten voisin kuvitella seuraavan tulevan viimeistään ensi viikon aikana, ellei jo aiemmin.
Riku vaikuttaa vielä varsin vauvalta, vaikka toisaalta käy jo karjahtelemassa tarhassa leijonan tavoin. Ruiskutuksia ei ole vielä tapahtunut ja toivon, ettei niitä ihan ensihätään tulisikaan. Tietenkin tyttöjen kanssa pelehtiminen muuttaa hormoonitasapainoa, mutta uskon silti, että mitään WPK:n paloruiskua pojasta ei kehkeenny....juu juu...voi olla toiveajattelua, mutta uskonpahan kuitenkin.
Riku on kaikkineen äärimmäisen kiltti ja mukava nuori mies. Parempi tosin ollakin...nyt runsaan 8 kuukauden iässä lähestytään 6:den kilon rajapyykkiä. Iso ja paha ei sovi kissoilla ollenkaan yhteen.
Rikun suurin pahe ja sen omasta mielestä ehdoton ilon aihe on "Fionan soittaminen". Fippula ei kaikin ajoin voi ollenkaan sietää tämän pojan leikkejä ja leikkisyyttä ja ärmöttää sille oikein huolella. No se, jos mikä saa Rikun innostumaan entisestään ja siinäpä sitä sitten on synnytetty "oravanpyörä" ihan uusilla eväillä.
Toisaalta Fiona käy myös toisinaan tarkistamassa, että missä se sälli nyt oikein on, kun ei mitään kuulu ja näy ja pitäis päästä hiukan "huitomaan ja huutamaan". Luuhii siinä Rikun lähimaastossa muina narttuina ja odottaa, että se hiffaa...
Tottamooses se hiffaa ja hei, taas me lennetään. Ensin toinen edellä ja sitten toisin päin paluumatkalle.
Mutta nyt ei muuta kuin peukkuja pystyyn, että kaikki onnistuu odotusten mukaisesti. Fionan tiineysvalmennus madotuksineen ja ravintomuutoksineen on käynnissä, joten minä olisin kyllä valmis.
Asian edistymistä voitte seurata täältä. Yritän kirjoitella heti kun jotakin alkaa tapahtua.
Get a Free Website at Webs.com!
