TP Vilunkipeli, tutummille vain Vilu, on tallin ainoa ori, ja sen kyllä huomaa. Herra on usein hieman rauhaton, mutta rauhoittuessaan oikein mukava ja kiltti. Persoona Vilulta kyllä löytyy, se on varsin riehakas ja raisu kaveri, mutta saattaa silloin täll?in uppoutua ajatuksiinsa täydellisesti, jolloin se lähinnä vain seisoo. Jotkut ovatkin huolestuneet nähdessään Vilun ensimmäistä kertaa "ajattelemassa" ja luullet sen olevan sairas, vaikkei näin tietenkään ole. Talliin tulijoita Vilu tervehtii iloisesti hirnahtaen, herran lempihirnumiskaveri on eläinlääkäri, jota se tervehtii niin että koko talli ja sen ympäristö raikaa.
Hoidettaessa Vilu ei ikinä potki, pure tai mitään vastaavaa, mutta joskus sen ajatukset harhailevat pois esim. harjaajasta, jolloin se saattaa vahingossa astua varpaille tms. Siksi Vilun luona tulisi huomio kiinnittää aina itseensä, vaikka vain puhumalla ja muistuttamalla välillä, että olet paikalla.
Vilu ei kutia mistään, mutta jalkojaan se suojelee, eikä anna aina kovin mielellään koskea niihin. Se saattaa luimistella hetken, mutta ei lopulta tee mitään, ja jalatkin tulee hoidettua. Kavioissa on luonnollisesti sama juttu, mutta rauhoittavan puheen ja kiireettömyyden ansiosta Vilu yleensä nostaa kaviot, mutta ei anna pitää niitä liian kauan ylhäällä.
Vettä Vilu ei pelkää, mutta eipä suuremmin rakastakaan. Se antaa pestä itsensä (vaikkakin hieman tepastellen) ja viilentää jalat. Mutta jos päähän tulee yksikin vesipisara, Vilu kavahtaa saman tien kauemmaksi eikä anna jatkaa pesua heti.
Eläinlääkäri on Vilun kaveri. Se tervehtii tätä komeasti hirnahtaen ja kyhnyttää päätään sen kylkeen. Herra antaa lääkärin tutkia itsensä, mutta piikkien tullessa näkyviin se katsoo eläinlääkäriä kuin sanoakseen "meidänhän piti olla kavereita". Pienen vastustelun ja pään pyörittelyn jälkeen Vilu antaa piikittää itseään, usein se ei edes huomaa, milloin piikitys on ohi.
Kengittäjällä on melkein sama vastaanotto, sille Vilu nostaa kavionsa ilmaan mitään ongelmia ja pitää niitä ylhäällä niin kauan kuin on tarvis.
Traileriin Vilu menee erittäin näyttävästi, varsinkin jos joku on katsomassa. Se on ensin vastustelevinaan kovinkin pieneen, ahtaaseen koppiin menoa, mutta pienten suostuttelujen jälkeen lähestulkoon ryntää sinne. Se odottaa kärryjen sisässä suosionosoituksia, ja jos niitä ei kuulu, se potkaisee kerran trailerin seinää. Kun se kuulee taputukset ja hurraahuudot, hirnahtaa se kerran kuuluvasti ja laskee päänsä alas, kuin kumartaakseen. Ulostulo sujuu lähes samalla tavalla, mutta nyt Vilu tulee ulos ilman alkuvänkäämistä.
Ajaessa Vilu näyttää oikeat kyntensä. Se innostuu jo nähdessään kärryt, hörisee kuuluvasti ja alkaa tepastella. Se kuitenkin seisoo paikoillaan hievahtamatta valjastuksen ajan, mutta heti kun päästään matkaan, on se menossa heti täydellä vauhdilla. Alkulämmityksessä sitä saa pyytää hidastamaan koko ajan, ja kun päästään vauhtiin, lähtee herra semmoista kyytiä ettei monikaan uskoisi. Hiittiradalla Vilu erityisesti viihtyy, se ravaa juuri sitä vauhtia kuin pitääkin. Loppuspurteissa Vilu on haka, se kiihdyttää vauhtia tasaisen tappavasti ja ohittaa (tai ainakin yrittää) kaikki matkan varrella.
Metsässä ravailun parissa Vilu viihtyy myös, silloin se rentoutuu enemmän, vaikkakin menee pyydettäessä todella reippaasti. Maisemia ei useinkaan ehdi juuri katsella.
Tarhassa Vilu on aina yksin, sehän on ori. Siellä se ei riehu ja meuhkaa niin paljon kuin esimerkiksi lastattaessa, mutta jos joku tulee tallille, täytyy häntä tietenkin tervehtiä. Vilu on aina innoissaan tarhaan menosta, se yrittää kiihdyttää vauhtia. Tarhassa se kuitenkin keskittyy vakavampaan puoleensa, nimittäin ajatteluun. Siellä se usein seisookin vain paikoillaan tai makaa lämpiminä kesäpäivinä varjoisan puun alla nauttimassa lämmöstä.
Astutukset ja jälkeläiset :
27.03.2005 o. Metsäpuron Vilunväre, e. Kuuprinsessa
01.05.2005 t. MRA Vilutar, e. T.P Tikku-Nekku
14.10.2005 o. AN Valonarka, e. T.P Tikku-Nekku
