Matkalla USAssa! Uusimmat päivitykset sivun alaosassa! Muista kuitata vieraskirjamme!!

5.11 2004 lisätty 16 kuvaa. Valokuvia tuli otettua reissulla 1129, joista paskoja ei ollut kuin 20-25 kipaletta. Lisätyt kuvat sisältävät kuvaselitykset. Kuvat sijaitsevat sivun alaosassa! Rock!!.

26.10 2004. Retki on nyt sitten ohi..... 1669 mailia vedeltiin pitkin Californiaa, eli 2685 kilometriä. Siihen mahtui lukematon määrä erilaisia kokemuksia, paikkoja ja erilaisia ihmisiä. Rankka reissu, mutta päivääkään ei antaisi pois. Californiassa ihmiset ovat ystävällisiä, ilmasto miellyttävä ja todella paljon näkemistä. Toivottavasti ei ollut viimeinen kerta, kun siellä voi vierailla!! Lukekaa ajatuksen kanssa tuota tarinaa, se on aika "kiireinen", kuvastaen tiukkaa marssiaikataulua. Kiitokset kaikille mielenkiinnosta!

 

 

Matkapäiväkirja edistyy, ja nyt kaikki saavat lukea mitä todella tapahtui......
Uusimmat päivitykset ovat sivun alhaalla!!!
 

13.9 2004

Tätä reissua on suunniteltu ja odotettu pitkään. Ja nyt on vielä 4 viikkoa, ennenkuin se edes alkaa......!! Viime hetkeen meni, ennenkuin kaikki oli OK. Keskiviikkona 8.9 tuli varattua liput, ja perjantaina 10.9 lunastettua eli viimeisenä mahdollisena päivänä. Vielä on selviteltävää, että kaikki tulee huomioitua, vaikka ei tässä kuuhun olla menossa. Passianomus tuli tehtyä tänään, ja lupasivat postittaa sen. Kuljetukset Helsinkiin, ja sieltä takaisin hoideltava... Tuntuu että asioita on aika paljon. No, amerikkalaisille jaeltavia "käyntikortteja" on saatu aikaiseksi, ja Karille ja Jarmolle nettisivuja suunnitellaan. Karille tuli avattua esimerkinomaisesti pieni kuvagalleriasivusto, mutta pitäisi se päivittää vielä hänen haluamaansa muotoon. TseiTsei lupasi toimittaa materiaalia myös, niin saadaan pyörät ym. nettiin myös. Laittelen linkkejä muidenkin sivuille, niin pääsette katselemaan tekin! Nyt on aika painua pehkuihin, ja jatkaa tarinaa, kun aihetta tulee lisää.

---

19.9 2004

Karin ja Jarmon nettisivut ovat olleet auki nyt muutaman päivän. Klikkaa linkkiä alla, ja pääset katselemaan sivuja;
Karin sivut ja Jarmon sivut
Tänään on tasan kolme viikkoa lähtöön. Ei taideta oikein tarkkaan tietää, mitä tuleman pitää.... Se kai matkailussa parasta onkin; uudet paikat ja paikalliset alkuasukkaat. No, näkkyypähän......

---

29.9 2004

Kahdeksan päivää lähtöön.... Työkaverit ovat aivan kypsiä, kuulemma nauttivat kahden viikon hiljaisuudesta, kun kukaan ei mainitse sanaa California. Aikovat nauttia siitä ajasta, minkä olemme poissa työmaalta. "Reissun jälkeen tulee kuva päivässä, ja selitys mitä juuri silloin teimme Californiassa...." No, tänään tuli maili autovoucherista, jonka Jarmo käy lunastamassa viimeistään 5.päivä lokakuuta 2004. N. 120 euroa per lärvi, ja tila-ajokatos (FoMoCo) on käytössä tasan kaksi viikkoa ilman mailirajoituksia....Kenkää autolle, kun bensa siellä ei maksa juuri mitään!! Ja turha sitä on sammuttaa, koska se bensa on halpaa.... N. 45 senttiä litra! Laitan seuraavaan sessioon alustavan kartan tuosta "rengasmatkasta"....

---

Juu, nyt on tiistai, 5.10 ja lähtö on 10.10 klo 8.00 kohti San Franciscoa...
Päätarkoitus retkellä on Jalosen ja Hätösen sivuvaunucrossi ajot Maderassa
16-17/10. Ja ollaan turisteja, 2-3 päivää Friscossa tutustuen alkuasukkaiden kulttuuriin
ja paikallisiin nähtävyyksiin, joita tuolla kaupungilla tuntuu olevan tarjolla.
Minä ajattelin osallistua King Cityssa vanimiitinkiin. Luvassa lämmintä ilmaa,
vaneja sekä vuoriston yli ajelua päästäkseni itse paikalle. Ja Madera/King City viikonlopun jälkeen
suunnataan Los Angelesiin, Tijuanaan Mexicoon jne. Takaisin Friscoon ajellaan legendaarista
Highway Onea pitkin meren rantaa. 

Ohessa on reittisuunnitelma kuvana.... Pieni punainen täplä osoittaa suunnilleen King Cityn, missä on eVANt! Maderasta reitti kulkee vuorten yli. Mahtaa olla maisemat! Huomatkaa myös, mitä maksaa autoilu Californiassa. Saa meinaan loppuun asti ihmetellä bensan hintaa! Ostin Route 66 karttasoftan, niin saa GPS:n pelittään myös Uudessa Maailmassa. Ja tietääpähän missä on....

 

Lentokoneessahan saadaan istua niin että riittää, mutta ystävämme Kävelevä Jouni
varmaankin auttaa viihtymään. Ja mitä ikinä sitä keksiikään ajankuluksi, jää nähtäväksi...

Tuliskoos lauantaina 9.10 lähtöä edeltävät tunnelmat kirjattua, vai sunnuntaina Lontoossa, jos siellä langaton verkko pelaa.... Stay tuned!  

---

 No niin, nyt ollaan lentokentällä, ja verkko toimii!!!! Kaikki on buenos, kohta hypätään koneeseen kohti Lontoota!!

Jatketaan sieltä, kuvien kera!!!!

---

Ja  niin myö poijjaat päästiin koneeseen kohti Lontoota. Kiitokset AP, matkasta lentoasemalle. Oivallisesti Chevy meitä kuljetti. Helsingissä sain langattoman verkon toimiin, kuten edellisestä päivityksestä huomasitte. Tätä kirjoittaessa istutaan koneessa, 11 kilometrin korkeudessa matkalla kohti Lontoota. Aamupalana on nyt alla ”pinaattimunatimbaali”, ettäs tiedätte. Edelleen ihmetyttää, kuinka kaikki saadaan pakattua niin pieneen, mutta homma toimii. Ja nyt tuolta näyttää sisäkkö keikuttelevan tarjoilukärryjen kanssa, eli siirrytään nauttimaan parit huurteiset. Ja kohtahan laskeudutaan Lontooseen, ja ollaan siellä ”pallo hukassa!

 

Ja paskat, aikaa jäi yllin kyllin siirtyillä San Franciscon koneeseen. Turvatarkastuksessa huomasivat mr. Hätösellä olevan kynsisakset kassissa. No roskiin meni. Heathrow on aika iso kenttä ja paljon porukkaa. Widdumaisen pitkä lento, mitä ei helpottanut vasemmalla puolella  istunut germaani, ja oikealla istunut itämainen nainen. Molemmat oli töykeitä mammoja. Pientä torkuntaa ja alettiin oleen lopulta perillä….

 

Kun päästiin maahantulotarkastuksesta, naamaan löi lämmin ilma!! 24 astetta ja aurinko paistoi. Al Wenzelin pick-upin lavalle matkalaukut, ja noutamaan ”omaa” autoa. Aikamme ajeltua shuttlelle, löysimme Herzin vuokraamaaon. Mamma koetti kovasti myydä meille vielä isomman auton, mutta ”tyydyimme” Mercuryyn, mikä oli jo Suomessa varattu ja maksettu. Ja sitten harhailtiin pitkään etsimässä auto jumalattoman isoissa halleissa. Auto löytyi ja Kari puikkoihin! Hector-poika ensin kyseli portilla ajokorttia näytille, ja sitten menoksi. Etsimme Alin, ja sitten sai Mercury kenkää! Tie San Ramoniin oli huonossa kunnossa, mutta siitä huolimatta vauhtia pidettiin 100-120 kilsaa tunnissa. 45 minuutin päästä olimme Radisson-hotellin pihassa. Laukut huoneeseen, minä hyppäsin Alin autoon muiden seuratessa perässä. Kävimme heti juomatukussa ostamassa Miller Genuine Draftia, $8.99 mäyräkoira. Californiassa ei saa juoda julkisesti, ja Al vähän luimisteli kun vedimme parkkipaikalla matkan pölyt kurkusta. Ja autossa ei saa myöskään olla avonaista pulloa. Kaksinaamainen maa….. Takaisin hotellille ja syömään. Annokset oli niin jumalattomat, että ei ihme että nää ihmiset on lihavia! Grillikylkeä oli 40:n sentin pätkä ja alkusalaattia niin että hevonen olis sillä myös pärjännyt. Naamaan vaan, olipa kupu täynnä! Tupakit haettiin bensa-asemalta, ja oli aika siirtyä nukkumaan. Kello oli paikallista aikaa 21.00, eli Suomessa 7.00 aamulla. Hyvin tuli uni… Tästä taas jatketaan!

 

Maanantaina oltiin ajelulla. Ohessa kuvia!!

 

Kari ja Jarmo dyykkaamassa. Roskalava on IN. Puskureissa pari monttua=ROSKIIN!!!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Arlen Ness rakentelee rikkaille mopoja. Ja autoliikkeessäkin oli vähän tarjontaa!! Ja "bodyshop" joka oli kadun varressa; pappa ite oli jatkanut pikkarin hyttiä,
 ja muutenkin oli pikkari kohdallaan. Tästä on hyvä jatkaa....... Terveisiä kotiin eli kaikille!!

Hassu tapaus; ihmeteltiin metroasemalla poliisien toimia. Joku tilanne näytti olevan päällä. Joku oli jättänyt ”epäilyttävän” näköisen laukun lähistölle ja sitä siinä tutkivat. Musta poliisi tuli keräileen poliisin nauhoja paikan ympäriltä, katseli meitä ja sanoi: "mitä kuuluu, terve, paskapää!"

Sattuu olemaan suomalaisen kanssa naimisissa, ja kuuli kun me ihmeteltiin mihin mennään seuraavaksi. Maailma on pieni…

Jarmo ja Kari rysän edessä, mistä ostimme liput Alcatrazin retkeä varten.

Ja legendaarinen silta. Itse nähtävä ja koettava. Laiha webmaster kuvassa.

 

Saaressa on joku vankila? Huomenna siitä kuvia lisää...

 

Ollaan liikuttu Friscon keskustaan BART-junalla. Hotellilta päästään asemalle komeasti Chevrolet vanilla. Hienoo kytiä, kasipulttinen jytää ja kulkee. Keskiviikkona käymme Alcatrazin saarella kokeilemassa, miten onnistumme pakenemaan sieltä. Ja illalla on BBQ-pippalot Brad Lakeyn kotona. 500 kuutioisten soolo motocrossin mualimanmestari kutsui meidät juhliin.... Katellaan mitä tuleman pitää!!!

---

Keskiviikkona 13.10

Alcatraz on hallussa. Tämä viikko on täällä ollut lämpimin koko vuonna, joten hiki lensi talsiessamme pitkin "Kiveä". On vangeilla ollut pienet sellit.... 3 kaveria olivat kaivaneet lusikalla ilmanvaihtoaukkoa suuremmaksi, löivät punkkaan irtopään hämyksi, ja katosivat.... Metallin kortilla kannattaa brassailla, japanialaiset turistit olivat ainakin ihmeissään....

 

Ja vankilan pihalla oli Letukka, mitä lie kuskailleet siellä kun ei oikein tiet ollut kunnossa.

 

Kari ja Jarmo "virallisena"...

 

Selliosasto nimeltään "Broadway".

 

Ja tästä oli karattu. Laihoja poikia, webmaster juuttuisi kiinni....

 

Näyttää aika jyhkeältä!!

 

Kari noudattaa Californian lakia; pullo ei saa näkyä!

 

Brad Lackeyn BBQ-ehtoo. Kuvassa Bradin mestaruuspyörä.

 

Vesijetistäkin oli tehty motskari!

 

Jarmo ja Jari Bradin pyörän vierellä.

 

2000 vuonna tehty replika CZ 360 Twin Pipe

 

 

Monkkari, V2!!!

 

---

Torstai 14.10

Tänään oli odotettu treenipäivä. Ensin haahuiltiin ostamassa kolme digikameraa lisää. Kaupan päälle piti saada muistikortit, mutta niitä ei ollut varastossa. Selvittelimme asian perin pohjin, ja kahteen kameraan tuli kortit kuten kuului. Yhdestä 128 megan kortista joutui sitten pulittamaan 23 taalaa. Se oli isompi kuin luvattu kortti, mutta ei ollut hinnankiroissa. Sitten kohti Alin työpaikkaa; Kari kepitti auton freewaylle, ja muutaman mutkan jälkeen löysimme perille. Sitten alkoi kestää; käkimme paikalla piiiiiitkäääään! Täällä on kaikki suurta; odotusajatkin! Toinen pyörä Alin pikkarin lavalle ja traileri koukkuun kiinni ja menoksi. Radalle päästyämme selvisi, että "isolla" puolella ei voinut ajaa kunnossapidon takia. Jarmo ja Jari ajoivat "pikkuradalla" ja pöly oli mahtava! Radan pinta oli kuulemma liukas. Toisella pyörällä ei voinutkaan ajaa, kun poliisi teki sille rektaalitutkimuksen rautalangalla. Pakoputkessa pitäisi olla kipinäsuoja, notta ei syty metsäpalo. No joo.... Al oli kiukkuinen ratapoliiseille, taisi pojalla lipsahtaa oikein f-kirjaimella alkava sanakin, ei kuitenkaan Ford.... Takaisin työpaikalle, pyörien huuhtelu ja pakkaaminen trailerille. Kolme sivaria kärryssä, aika hyvin! Sitten pikku purilaiselle ja hotellille. Kamoja kantoon ja sivut päivitykseen. Huomenna perjantaina ajellaankin sitten Maderaan Alin vanhempien Hankin ja Janetin ajaessa edellä. Toivottavasti Maderan hotellissa on nettiyhteys niin saadaan tietoa tännekin!!

 

 

Jari säätöhommissa "varikolla"

 

 

Uudet kamat niskaan ja menoksi!

 

 

W.A.S.P saa kyytiä Suomen pojilta!

 

Huomatkaa kisamiesten tarra sivarissa.

 

Sivareiden pakkaus, pimeyden laskeuduttua.

 

Torstaina 14.10 kaikki kamat saatiin trailerille.
Perjantaina Alin isä Hank tuli vaimonsa Janetin kanssa
Alin työpaikalle. Hankilla oli todella suuri Dodge pick-up,
joten suuri traileri rupesi liikkumaan vaivatta kohti Maderaa.
Ajelimme Hankin perässä pitkin Hwy ysiysiä.
Poikkesime matkalla Harley kauppaa ihmettelemässä.
Omistajan kuultua olevamme Suomesta, oli tilanne päällä.
Digikuvia piti ottaa, ja mailata kauppaan. Laittavat
kuulemma kaikkien ulkomaalaisten kuvat seinälle.
Mukaan saimme Harley-paidan per lärvi. Kiva oli
poiketa, olivat todella tohkeissaan.

 

Kisapaikalle pääsimme n. klo 14.00. Olimme joutuneet
kokemaan "käkintää" eli odottelua, mutta nyt alkoi tapahtua.
Hank ja Janet olivat melkein jaloissa, kun sivarit tulivat
alas trailerilta ja teltat alkoivat kohota. Kaikki oli valmista
alta aikayksikön, joten pääsimme tutustumaan ympäristöön.
Kisa oli siirretty  Maderaan Hollisterista, joten paikka
ei kuulemma ollut niin messevä kuin Hollister. Rataa kunnostettiin
parhaillaan, joten katselimme hetken aluetta.

 

Alin saavuttua, kävimme
hotellilla vaihtamassa kuteet ja menimme syömään koko sivariporukan
kanssa. Ruuan jälkeen huoneessa yllätti nukkumatti. Aikaero
pistää ukon kyllä kuriin, koska klo 22.00 mennessä
on enemmän kuin sippi. Ja aikataulu tällä "lomalla" on kireä!

 

Lauantaiaamu oli kolea, mutta ei se mitn, radalle vaan.
Jarin ja Jarmon ekat treenit meni ok. Sitten valmistautumista
ekaan lähtöön. Startti meni oikein hyvin, meitin poijjaat
kanttasivat ekaan kurviin kakkosena. Radan loppupäässä
oli valinnanvaraa reitissä, Jari teki oikean ratkaisun, ja
johtopaikka oli taattu ohituksella!! So far, so good! 5 kierrosta
oli koko vedon mitta, ja matkaa maaliin jäljellä. 2004 USAn mestareilla
kävi paskempi tuuri, ja ajo jäi kesken. Yksi tiimi veti katon kautta
ympäri, mutta ei mitään vakavaa. Viimeinen kierros menossa,
ja Jari ja Jarmo olivat ylivoimaisessa johdossa.
SouthWestin mestareiden, vm. 2005,
Al ja Bryan Wenzelin täytyi antautua, ja tyytyä toiseen sijaan.

Alin mielestä "siinä oli tyyliä miten WASPia ajetaan" Kuitenkin
hieman oli ilmassa pettymystä, kun eivät voittaneetkaan suomalaisia.

Ennen toista lähtöä kisojen kuuluttaja tuli tekemään live-haastattelun
langattoman mikrofoninsa kanssa. Webmaster joutui vetäiseen Viialan
amerikanenglantia koko yleisölle. No tuli uhottua normaaliin tyylin
miten suomalaiset tulevat toisessakin lähdössä pesemään Amerikan mestarit
mennen tullen. Iso maa, pitää myös olla isot puheet.....

 

Toinen veto oli myös meitin poikien juhlaa. Jari pääsi kiskaisemaan
taas samassa paikassa ohi, ja noin 70 metrin kaula oli toiseksi tulleisiin.
Todella hienoa! Jari ja Jarmo ajoivat vanhalla WASpilla sellaisia
pyöriä vastaan, joilla voisi vaikka ajaa MM-sarjaa.Jarmon sanojen
mukaan muilla pyörillä olisi kisan aikana voinut pyöriä ympyrää
WASPin ympärillä. Mutta taitolaji, pitää osata ajaa...

Al Wenzeliä omien sanojensa mukaan hävetti hävitä omiensa edessä, mutta minkä
sille voi jos kohtaa voittajansa.

 

Palkintojen jaossa pojat siis veivät sivareiden molemmat palkinnot kotiin. Aplodit
olivat suuret koska olimme kaukaisia vieraita. Illalla jörjestettiin
BBQ-pippalot ja taas oli lihaa kilotolkulla tarjolla. Täytyy syödä hyvin että jaksaa...
Välillä Kari hitsasi kaasulla yhden soolopyörän rungon, että Jari pääsisi
myös sellaista kokeilemaan. Jim Pomeroy hommasi pyörän ja kaasupullot, joten
homma edistyi! Meillähän on Metallin kortit ja lupa hitsata.... Pyörä oli siis
kunnossa, ja vuokra oli t-paita ja tarra....
Kolmen lihakilon jälkeen painuimme hotelliin ja taju oli pois. Baari meni kiinni 22.30,
joten sänky kutsui.

 

Sunnuntaina Jari lähti Alin mukaan heti aamusta kisapaikalle hoitamaan ilmoittaumiset
ja muut seremoniat. Me loput tulimme sopivasti ennen kisaa. Jari sai hyvän lähdön, mutta
Uuden-Seelannin hurjapäille ei voinut mitään. KiWi-miehet ajavat hullun lailla!
Sateen liukastama rata oli todella vaikea ajaa,
ja pienen radalla makaamisen jälkeen Jari pääsi jatkamaan matkaa. Palkintosija
meni liukastelun takia, eli ekan erän sijoitus oli viides! Not too bad...

Toinen erä olikin jo parempikuntoisella radalla. Jari sai taas unelmastartin, ja ykkösenä
kurviin! Mutta vastusta oli todella paljon! Hyvän ajon päätteeksi Jari oli neljäs.
Sarja missä Jari ajoi, kuulemma oli kovin. Kokonaispisteissä Jari sijoittui neljänneksi.
Mahtavaa! Lainatakseni Janetin sanoja, maustettuna "peukalot ylhäällä" efektillä;
GREAT!!!!!!!

 

Tätä tekstiä kirjoitetaan freewaylla matkalla Los Angelesiin. Jarmo rakastaa ajaa
automaattiavaihteista Mercurya, joten matka taittuu mukavasti. Aurinko paistaa
ja ulkona on 73 astetta Fahrenheitia. Tarkoitus olisi stopata johonkin motelliin
ja siirtää tarinat ja kuvat nettiin.

 

Motelli missä yövyttiin oli tyyliä "Norman Bates". Intialaisia omistajia ihmetytti
suuresti viisi muukalaista Suomesta. Joka tapauksessa, uni tuli nopeasti, kuten
joka ilta. Reissaaminen käy työstä. Aamulla Mercury käyntiin ja nokka kohti
Apple Valleyta. Siellä vedimme kunnon aamupalan pannukakkujen kera. Soitto
Bob Neilsonille, joka lupasi tulla noukkimaan meidät mukaansa. Bob ajoi vanilla
pihaan ja lähdimme hänen peräänsä. Bobilla on hieno talo aivan vuorten juurella.
Sitten kohti tallia. Jarmolla oli joulu toisena päivänä peräkkäin; tallissa
oli Suzuki RH/TM 250, joita on jäljellä enää kymmenkunta jäljellä maailmassa.
Suzuki oli kuin karamelli! Bobilla ja Jarmolla riitti juttua, me muut ihmettelimme
mitä lie ukon koira syönyt, kun paskakin oli vihreetä. On näillä täällä kaikkee....
Kun oli aikamme ihmetelty pyöriä, oli aika siirtyä purkaamolle. Bob opasti meidät
perille asti. Paikka oli kuitenkin pettymys, vanhoja autoja ei ollut ollenkaan.
Siirryimme Route 66-museoon, missä olikin sälää ja roipetta Amerikan malliin.
Sitten kävimme syömässä, ja matka kohti etelää alkoi taas.

 

Interstate 215 vei meitä kohti Chula Vistaa. Ajoimme välillä pilvien keskellä,
ollessamme vuoristossa. Outo tunne, kun normaalisti meikäläiset näkee pilviä
taivaalla. Maisemat olivat komeita, ei käy kieltäminen! Ohitimme San Diegon,
ja yllätys yllätys, suomalainen säätyyppi eli sade puhkesi.No, olihan siitä
jo yli 180 päivää, kun täällä oli satanut viimeksi. Chula Vistassa oltiin
aika myöhään ehtoolla. Motelli 6 iski kiinni, mutta eipä ollut sielläkään
kaapelia, että olisi päästy jakamaaan matkakertomusta nettiin. Paikalliset
eivät oikein osanneet auttaa, niin paras oli käydä iltapalalla, juoda pari olutta
ja painua sänkyyn.

 

Illalla varasimme kiertoajelun Tijuanaan, Meksikoon. Aamulla bussi tuli pihaan, ja
ukot kyytiin. Bussikuski pelotteli amerikkalaisia Meksikon vaaroista, mutta
jää suli webmasterinne kysyttyä oliko kukaan käynyt Venäjällä.
Ja että retki Meksikoon on kuin päivä puistossa. Perillä meillä olisi kaksi tuntia aikaa.
Bussi pysähtyi päättärille, ja tottakai aamupalalle Tijuanan Mäkkäriin!
Sitten käveltiin kurkkimaan mitä Joseilla olisi myytävänä. Aivan kuin olisi
ollut Mustamäen torilla Tallinnassa. Paskaista ympäristöä ja romua ja roipetta.
Hard Rock Cafe Tijuana avasi ovensa, ja pääsimme vähän puhtaampaan ympäristöön.
Parit oluet napaan, pakolliset t-paitaostokset ja se parituntinen oli siinä.
Jari ja Pekka ottivat minitatuoinnit myös matkamuistoksi. Pikahakkaus, kun aika
oli kortilla. Ei sinne olisi voinut jäädä, karmee paikka.

Kari ja Pekka tinkivät vielä hatuista, kun bussikuski hätyytteli autoon.
Rajalla kaikki toimi nopeasti, kun olimme järjestetyllä retkellä. Siinä sitä
oltaisiin kuulemma jalkamiehinä saatu parikin tuntia jonottaa tullissa.
Tullimies päästi meidät ripeästi USAan takaisin. Bussi körötteli takaisin
hotellin pihaan, ja lähdimme etsimään pizzapaikkaa. Alkaa purilaiset ja muut
tyypilliset snack-palat tursuta jo korvista... Jätkä paistoi mehevät pizzat,
ja tsetti oli niin muhkee että äly meni ämpäriin.

 

20.10 aamulla lähdimme posottelemaan kohti Losia. Hylkäsimme rantatien,
koska myrsky heitteli puolikkaita palmuja pitkin poikin konetietä ja ilmatilaa.
Näillä täysin paskoilla teillä mitä täällä on, pitää olla varovainen varsinkin
vesisateen yllättäessä. Ei nämä täällä Californiassa ole veteen tottuneita!
Pitkin pientareita oli autoja, välillä tarvittiin ambulanssiakin. Hinausautoja
ajoi pientareelle valmiiksi odottelemaan, kun paikalliset pöhvelit ei ymmärrä sateessa
ajamisen vaaroja.

 

Me siis laskettelimme pitkän kaavan mukaan sisämaahan,
ja sieltä kaartelimme Los Angeles-nimiseen kylään. On muuten iso kylä....
Trippimittari rykäisi kierroksen ympäri, joten 1000 mailia täyttyi.
Pyöräytimme auton ympäri Universal studioiden pihassa, ja katselimme kahvilaa.
No, kuten täällä on tapana, kuppilassa voileipä ja kahvi on täysi ateria.
Isot viipaleet leipää, välissä kaikkea mahdollista rehua, kunnon kanan
rintaleike grillattuna ja tottakai ranskalaiset siinä sivussa.
Esson baarissa saisi vain Reissumiehen ja pohjaanpalaneen kahvin.
Kahvi on mainiota, sitä voi juoda aamulla kolme isoa kippoa.
Ovenkahvat, vessanpytyt ja tiet ovat sitten asia erikseen....
Ruisleipää ja kahvia kun täällä ei ole tarjolla. Kumma kun näinkin lyhyessä
ajassa alkaa kaipaamaan koti-Suomessa olevia jokapäiväisiä asioita.
 
Tietokone haeskeli lähimmän Motel Kutosen, ja sehän oli sopivasti Hollywood
Boulewardin vieressä. Auto alakertaan parkkiin, laukut huoneisiin ja
tutkimaan Walk of Famea. Webmasterin suosikkitähtikin löytyi, ohessa kauppa
jossa myytiin "alkuperäisiä" valokuvia Jimi Hendrixistä. Joo-o, varmaan
aivan oikeita! Ja kuten kunnon turistit ikään, kävimme ihmettelemässä
Mann's Chinese Theaterin pihassa kuuluisuuksien käsien ja jalkojen
jälkiä sementtiin valettuina. On muuten Mel Gibsonilla pienempi käsi
kuin suomalaisella lekarilla. Ei olisi siitä miehestä meidän hommiin,
se on varma! Kello alkaa olla 10 pm paikallista aikaa, joten on aika
vetäistä kone kiinni, ja painua pehkuihin. Aamulla rykäistään Mercuryn nokka
kohti purkaamoa Venturassa, joten tästä jatketaan!

 

Purkaamot on myllätty, ja genuiinin-nahkainen Mercuryn jakkara on
sulanut kaikkien hanuriin. Juuri nyt "laskeuduttiin" Hollisteriin,
vietettyämme autossa liki koko päivän. Aamulla lähtö Hollywoodista
oli helppoa kuin hengittäminen, kiitos GPS-tsydeemin. Paha kolari
oli tapahtunut freeway 101:llä, onneksi emme olleet osallisena.
Losissa pari ämmää ajeli miten sattui, "läheltä piti", mutta
pääsivät karkuun. Väsymys valtaa alaa, intialaisen hotellivirkailijan
kysyessä jonkun järjestön jäsenyyttä, tyly vastaus takasin oli;
"Me olemme Suomen Metalliliiton jäseniä" Jatketaan paikallista
aikaa perjantai aamuna!!

 

Meinasi olla ruuhkaa tänne meitin kotisivulle.
Visa vinkui, ja saatiin lisää kävijöitä mahtumaan.
Tämä voi olla viimeinen päivitys Amerikan mantereelta, mutta
maanantaina 25.10 koti-Suomesta tulee infopaketti vielä!!

 

WASPin katsastus kisapaikalla

 

 

 

Huomatkaa ero USAn mestareihin!

 

Jari ehti katsella taakseen!

 

USAn sivuvaunumestarit Al Wenzel ja Bryan Wenzel

 

Tyylinäyte!

 

Sivariporukka Suomen lipun ympärillä

 

Palkintojen jaon suoritti Jim Pomeroy

 

Webmaster kertoi pojalle Joulupukista, niin poika osti lahjaksi amerikkalaisen vastineen!

 

Jarin lähtö kisaan.

 

Soolopyörätiimi.

 

Matkalla Losiin.

 

Huikeita maisemiakin koettiin.

 

Bob Neilson ja Jarmo Apple Valleyssa

 

Jarmo ja Suzuki

 

Aamupalapaikka lienee tämä.

 

Rauta ei valita......

 

Kari taivaassa. Näitä olisi saanut melkein ilman viedä kotiin!

 

Hollywoodissa Hämähäkkimiehetkin kulkee pareittain.

 

Tyyni valtameri....

 

 

 

Lauantaina luovutamme auton, ja katsomme mailimäärän mitä tuli ajeltua.

Bensaa ei ole palanut paljoakaan, se maksaa täällä noin 2,35 taalaa gallona.

Tästä jatkuu loppukommentit Suomesta käsin.

 

Tässäpä Jarin ja Jarmon voitonmerkki. Ei ole kenelläkään muulla suomalaisella, koska ukot olivat ensimmäisiä sivuvaunulla Amerikassa kilpaa ajaneita ikinä. Historiaa....

 

"Retkue" Hollisterissa, kapakan edustalla missä on Marlon Brandon elokuva "?" kuvattu.

 

 

Herra B. hymyilee, vaikka on matkalla taustalla näkyvään Alcatrazin vankilaan.

 

"Gary" historiallisen Route 66 varrella. Kaupunki on Victorville.

 

 

 

Samaisessa kaupungissa oli myös Route 66 museo. JJ ostoksilla.

 

 

Trukillakin saa päästää konetiellä 70 mailia tunnissa. Nätti ajella, kun on aluvanteetkin.

 

 

Karmann Ghia verstas. Näytti olevan kysyntää noille. Tontti oli täynnä noita.

 

 

Suomessa noillakin "romuilla" olisi ottajansa.....

 

 

Pitäisi tupakoida auton ulkopuolella, säästyisi edes auto tulipalolta.

 

Melkein suoralla tiellä oli auto menettänyt kuljettajan hallinnan. Joku oli kuollut, paikalle oli ilmestynyt jo kukkia ja kynttilöitä. Jotain piruparkaa nostettiin ambulanssiin, kun olimme kohdalla.

 

Oliskohan perheen kakkosauto??

 

Taitaa olla isäntä kohta menossa paikalliseen Siwaan pikkarillaan.

 

 

Jarin iltapala. "Sandwich" Amerikan malliin. Voi Kiesus niitä annoksia!!

 

Rekkarina oli Hollywoodin kaverilla "Lo Lyfe". Mukava se olis tollakin ajella....

 

Hankilla oli kunnon pick-up. Ei hyytynyt, vaikka tuli isokin mäki! Kisoihin lähdössä.

 

 

Harrikkaputiikki Los Banoksessa. Olivat otettuja kun oli Roku MC:n jäsen mukana.

Saatiin täältä komeet t-paidat ja ihmettelyitä kuinka kaukaa oltiinkaan tultu. 

 

Jos tämä saitti ei mene tukkoon, kuvia voidaan vielä lisätä. Tilaa olisi laittaa puolet kuvista,

ja ehkä lyhyt videopätkäkin voisi ilmaantua. Palataan, ja muistakaa kuitata tuo vieraskirja!