Molli poistui keskuudestamme 3.6.2006 kahdeksalta illalla. Se oli jo huimat 23 vuotta vanha, mutta silti edelleen elinvoimainen ja vilkas poni. Se nukkui rauhassa pois karsinassaan, johon se oli laitettu hiukan aikaisemmin kylmän ilman takia. Sillä nimittäin oli pieniä jalkarasituksia, jotka pahenivat kylmällä säällä. Jään kaipaamaan ruunan päivittäisiä tervehdyksiä ja niitä kaikkia aikoja, kun sitä piti metsästää ties mistä pusikosta sen lähtiessä käpälämäkeen taluttaessani sitä joko sisälle tai ulos. Mollia jää muun yt Valantinin väen lisäksi kaipaamaan sen kasvattajatkin. Muistoa kunnioittaen, Tuire N. RR Molekyle  'Molli' syntyi 26.2.'05, kuoli 3.6.'06 shetlanninponiruuna, 92 cm rautias, ei merkkejä helppo C, 40 cm, 40 cm omistaja yt Valantin (Tuire N.) kasvattanut Riimulan Ratsutalli, Suomi i. Viimeinen Lohikäärme   ii. Viimeinen Omena   EVM   ie. Limppu   EVM e. Mystica   ei. Taco   EVM   ee. Mystique   EVM jälkeläiset: Mollilla ei ollut jälkeläisiä. ikääntyminen: 26.3.'06 Molli täytti 22 v. ja siirtyi eläkkeelle. Siitä lähtien se täytti vuosia joka kuukauden 26. päivä. Molli kuoli 25 v. ikäisenä 3.6.'06.

Hoidettaessa Molli oli ruunauksen ansiosta rauhoittunut todella paljon oripäiviin verrattuna. Silloin se nimittäin oli aina valmis nappaamaan kiinni kaikkeen mihin se ylettyi, mutta sen tapahtuman jälkeen se näykki hyvin harvoin ja silloinkin vain sellaisia, joista se ei oikein pitänyt. Harjauksen ajan Mollin saattoi pitää irti, mutta varsinkin satuloitaessa se kannatti sitoa molemmin puolin kiinni. Sillä oli nimittäin paha tapa väistää pois satulan alta. Suitset sille oli helppo laittaa, jos ei ottanut huomioon ponin mataluutta. Tarhassa Molli pomottii mielellään muita, mutta useimmiten muut eivät olleet siitä moksiskaan, joten ruuna ymmärsi sen niin, että ne luovuttivat ja jätti sen puuhat siihen.

Taluttaessa Mollia ei kannattanut antaa mennä kauhean löysällä narulla, vaikka se olikin kiltimmin kuinennen ruunausta. Se nimittäin siltikin aina silloin tällöin saattoi yrittää karata, joten sitä piti vahtia tarkasti talutuksen ajan. Jos se alkoi kiskomaan talutusnarua, piti sitä torua heti ja kunnolla, että se olisi ymmärtänyt sen olevan väärin. Epäonnistunut karkaus pisti aina Mollin teutaroimaan, jolloin se yritti nousta pystyy ja/tai pukittelemaan.

Ratsastettaessa Molli oli useammin enkeli kuin piru. Onneksi näin, koska ilkeällä tuulella ollessaan se vain pukitteli ja teki lähestulkoon kaikkensa saadakseen ratsastajan selästään. Näitä päiviä sillä kuitenkin oli suunnilleen kerran kuukaudessa, joten useimmiten Molli oli siis hyvin miellyttävä ratsu. Se nimittäin teki kiltisti mitä pyydettiin ja se liikkuu hyvin mukavasti. Ponilla olikin harvinaisen pehmeä ravi, mutta käynti sillä olikin sitten aika töksähtelevä, ainakin aluksi. Maastossa Molli oli pomminvarma, mutta yksin ollessaan aika tahmea. Jos mukana oli muita, saivat he kyllä huomata mihin ruuna pystyi.

Ajettaessa Molli oli hyvin innokas ja sen ajaja huomasikin heti alkuun. Se nimittäin halusi mennä koko ajan vain lujempaa ja lujempaa, mutta onneksi se oli käsittänyt aika hyvin kuka oli pomo. Se ei kuitenkaan aina ollut täysin selvillä sillä, koska joskus sille saattoi ihan yht'äkkiä pälkähtää päähän lähteä viemään ja silloin kuskia todellakin viedtiin! Jos Mollin kanssa harjoitteli ravikisoihin, sai huomata että se laukkasi hyvin harvoin. Sen ansiosta sillä olisi voinut olla hyvät mahdollisuudet siinä lajissa.