i. Hopeapuron Leikkimielinen	ii. GWN Kadotettu	iii. Tyyn Hoipertelija
		iie. Hepokullan Pohjantähti
	ie. VM Potkua Elämään	iei. Ryysrannan Aivan Ihana
		iee. VM Päivänsäde
e. Silmukan Roosa	ei. Taikakuun Soturikuningas	eii. Palkkasoturi TK
		eie. Oonan Taikakatse
	ee. Melankolia	eei. Maahinen
		eee. Anuhili

Kokeneemmalle hevosihmiselle Väinö on oiva kaveri. Se ei ole erityisen villi, joten asiansa osaava ratsastaja pärjää sen kanssa vallan mainiosti ja pääsee sen kanssa upeisiin suorituksiin. Täytyy muistaa kuitenkin, että Väinö on ori, ja sillä on myös orimaisia piirteitä joiden vuoksi se ei ole aloittelijoiden ratsu tai hoidettava. Väinö on hieman säikky, tai siis se tekee itsestään säikyn. Hyvänä päivänä se on rohkea kuin leijona, eikä sitä hätkäytä mikään. Mutta auta armias kun se päättää, että tänäänpä olenkin hieman säikympää poikaa.. Silloin se saattaa pelätä roskapönttöjä tai traileria, jotka eivät sille normaalisti merkkaa mitään…

Hoitaessa Väinö on hieman äkäinen, pojalla on energiaa jota se ei halua kuluttaa käytävällä lääpittävänä olemiseen. Harjatessa Väinö askeltaa hieman edestakaisin ja hoitaja saakin varoa varpaitaan. Väinö ei ole ilkeä, se ei vain malta seisoa paikallaan. Kavionsa se nostaa yllättävän helposti, lieneekö syy siinä, että se saa vihdoin tehdä jotain muuta pelkän seisomisen sijaan? Tiedä häntä. Päänharjaus on ainoa asia jota Väinö sietää edes jotenkuten. Silloin se rauhoittuu hetkeksi aloilleen, mutta sitäkään iloa ei kauaa kestä.. Satuloidessa Väinö vallan innostuu. Se tietää, että lääppiminen on pian loppu ja se pääsee töihin, suitsiminen menee siinä samassa innostuksen huumassa. Loimitus tuottaa joskus päänvaivaa. Väinö pelkää tallissa hulmuavia kankaita ihan oikeasti ja ei ymmärrä miksi jokin rätti pitäisi heivauttaa sen selkään. Suihkutus on Väinön mielestä varsin jännää ja se yrittää hamuta huulillaan vesisuihkua ja yllättyy ihan joka kerta ihan yhtä paljon siitä kuinka märkää letkusta suihkuava aine onkaan. Kengitys on toisinaan yhtä tuskaa, riippuen hieman Väinön mielialasta. Hyvällä tuulella ollessaan kengitys onnistuu, juuri ja juuri. Se vain tahtoo olla sen verran levoton, että se saa kengityksen kestämään tuplasti pidempään. Pahalla tuulella ollessaan kengitys on miltein mahdotonta. Onpa sitä joskus siirrettykkin seuraavalle päivälle. Herra ei vaan halua eikä jaksa seistä paikallaan kun sen kavioita naputellaan vasaralla. Ei, siihen se ei halua aina suostua. Eläinlääkärin toimenpiteet sen sijaan sujuvat paremmin. Eläinlääkäriä vastaan Väinöllä ei itse asiassa ole yhtään mitään, kunhan hänenkään tutkimukset eivät liian kauaa kestä. Taluttaessa Väinö käyttäytyy oivallisesti, sillä ei ole pienintäkään aietta karata tai jyrätä eteenpäin kuin veturi. Tarhassakin Väinö pysyy hyvin, se pysyy jopa yhden sähkölangan takana.

Ratsastaessa Väinö on hieman kuumahko, mutta pysyy kyllä hienosti käsissä jos ratsastaja pitää pään kylmänä ja ohjasotteet vakaina. Väinö kokeilee jokaisen uuden ratsastajan perin pohjin ja antaa itsestään kovasuisen vaikutelman. Kuitenkin kun se saa ratsastajan testattua ja toteaa tämän olevan kelpo ohjastaja se alkaa käyttäytyä kunnolla ja paljastaa kuinka herkkäsuinen se on ja kuinka pieniä apuja se todellisuudessa tarvitsee. Kun Väinön kanssa pääsee samalla aaltopituudelle riemulla ei ole rajaa. Väinö antaa kaikkensa sopivalle ratsastajalle ja se jos mikä on hieno tunne. Esteistä Väinö pitää kovasti. Hieman liiankin kovasti. Se yrittää rynnätä toisinaan esteille ihan holtittomasti ja siksi se ei esteratsuksi olekaan paras mahdollinen. Se pudottaa puomeja liian innostuksensa takia. Se vika voi korjaantua hyvinkin ahkeralla treenaamisella ja iän tuoman ”rauhoittumisen” myötä. Sen sijaan Väinö on loistava kouluratsu. Se kantaa itsensä kauniisti ja ylpeänä, se on oikea esiintyjä luonne. Poika on lisäksi hyvin ketterä ja nopea joka on tietenkin vain hyväksi. Kerran kisoissa kuulinkin vanhemman herran kuittaavan Väinön poistuttua radalta, että tuo hevonen se kääntyy vaikka pennin päällä. Ei ehkä ihan, mutta se kyllä kykenee uskomattoman tiukkoihin käännöksiin. Maastossa Väinö ei ole juuri kummempi kuin kentällä. Toki se on vielä hieman innokkaampi, niin kuin kaikki muutkin tuntemani hevoset. Maastossakin pojan kanssa pärjää siis hyvin, eikä tarvitse pelätä, että löytää itsensä kuralammikosta ja hevonen laukkaa naapurin kaurapellossa.. Kisapaikalla Väinö on todella itsevarma, mutta ei villi. Se esiintyy suurelle ihmisjoukolle ja tietysti tammoille niin kovasti, että saattaa jopa unohtaa kuinka paljon se inhoaa harjaamista. Radalla se kuitenkin keskittyy täydellisesti suoritukseen.

© Suvi H.


 

Syntymäpvm.	Isä	Varsa	Omistaja
00.00.0000	varsan isä	varsa	omistaja
00.00.0000	varsan isä	varsa	omistaja
00.00.0000	varsan isä	varsa	omistaja
00.00.0000	varsan isä	varsa	omistaja

Pvm.	Järjestäjä / kutsu	Laji, luokka	Tulos
25.08.2005	Liward's Sporthorse	Esteratsastus, 80 - 90 cm	- / -
04.09.2005	KK Sipi	Esteratsastus, 80 - 90 cm	- / -
04.09.2005	KK Sipi	Esteratsastus, 90 - 100 cm	- / -
30.08.2005	Tuuliharja	Esteratsastus, 50 - 70 cm	- / -
30.08.2005	Tuuliharja	Esteratsastus, 80 - 100 cm	- / -
00.00.0000	osoite	laji, luokka	sijoitus

Ulkoasun © nabila
Kuvien © Anna
Tekstien © Pilkku.