©

Vieraskirja
Viteksen kotitalli
Muistolle musiikkia täältä!

Urneberga Vitess, maailman ihanin Shetlanninponi, jonka olen koskaan tavannut. Tämä pieni karvapallo saapui maailmaan 15.5.1974. Elämää tuli koettua ja näettyä pitkään. Vitsku oli tallinsa oma pieni maskotti ja monevat kävivät sitä rapsuttelemassa turvallisin mielin. Oman kokemukseni mukaan, Vitess rakasti huomiota ja ihmisiä. Nuorempana se oli oikea pikku hulivili, mutta iän kartoittaessa mammasta tuli rauhallinen, luotettava ja tunnollinen. Ruuasta Vitess on aina pitänyt. Herkkupalasen nähdessään, nousivat korvat pystyyn ja kuului hirnahdus jos toinenkin. "Elämää, ei sen enempää, on kaikki tää." Rouva sai paljon ystäviä taipaleensa aikana, laidasta laitaan. Hevosista kärpäsiin, vanhuksista vauvoihin. Se ehti opettaa satoja, jollei tuhansia ihmisiä. Ensimmäisenä Mannaa, viimeisenä Millaa. Tämä poni vei osan meidän jokaisen sydämmestämme. Hellät silmät ja lempeä luonne, ihmekkös sillä kavereita saikin. Joka päivä se sai puhdasta vettä ja ruokaa. Joka päivä sillä oli pehmeä purupeti allaan. Tärkeintä, joka päivä se sai rakkautta. Siitä Vitess on meille kiitollinen ikuisesti, jälleen tapaamiseen saakka. "Sinä olet se ainut, jota olen oikeasti rakastanut."



Tulemme aina muistamaan Viteksen. Emme voisi ikinä unohtaa sitä. Se antoi meille niin paljon, ja me olemme siitä kiitollisia. Vitess nukkui pois hiljaa, luonnollisesti, vain väsymyksen uuvuttamana. "Hyvästellessäni yöntunteina, rukoilin Bingoa ja muita matkakaveriksi, tiesin että uni vie mennessään, hyvä näin." Urneberga Vitess, nukkui pois luotamme 26.7.2010. Viteksen muistolle, ikuisesti.

Kuvat © Manna. Kopiointi ehdottomasti kielletty! Kuvia ei ole lupa käyttää virtuaalitalleilla. Tekstit © Emma Tuomela. Muistolle musiikkia täältä!