Imppaaja on nimi, jolla tätä lahopäistä olentoa kutsutaan. Syntymänimi on Inevat, mutta sitä ei ole oikeastaan käytetty Imppaajan lapsuuden jälkeen ja useimmiten edes Imppaaja itse ei muista syntymänimeään. Imppaaja ei koskaan ajattele toisia ihmisiä heidän omilla nimillään, eikä siksi edes muista yleensä kanssa olijoidensa nimiä, vaikka olisi tuntenut ne koko ikänsä. Siksi hän ei koskaan puhuttele ketään nimeltä. Kun hän kokee tarvetta herättää jonkun huomio, hän yleensä hihkaisee jotain sinnepäin kuin: ”Hei tyyppi!” Hän ei yksinkertaisesti muista melkein yhtään mitään. Välillä hän pysähtyy miettimään kuka on ja minne matkalla ja miksi hän juttelee toiselle ja mistä hän edes puhuu toiselle.
Hän ei koskaan ihmettele toisten omituista käytöstä, olipa se sitten miten outoa hyvänsä. Itse hän saattaa alkaa jammailemaan jonkin päässään soivan rytmin, tai vaikkapa lintujen laulun tahtiin. Jos joku sanoo silloin hänelle jotain, hän ei luultavasti huomaa mitään. Jos joku onnistuu keskeyttämään hänen jammailunsa ja saamaan häneltä vastauksen, mitä hän tekee, se vastaus on jotain tämän tyylistä: ”Etkö kuule maailman rytmiä?” Muutenkin Imppaajan jutut kuulostavat monesti vähintään himmeiltä tai filosofisilta, riippuen miten asiaa ajattelee.
Imppaajalla on välillä hyvinkin selkeitä hetkiä ja hän saattaa jopa muistaa oman syntymänimensä ja kenties jopa ystäviensä nimet. Hän saa välillä hulluja ajatuksia ja tekee kaikkea tyhmää vain tietääkseen miltä jokin tuntuu. Imppaaja ei kanna oikein minkäänlaista vastuuta itsestään ja syö vähän mitä ja milloin sattuu ja nukkuu myös ihan kuinka sattuu.
Hänen kanssaan on mahdollista saada aikaan todella syvällisiä keskusteluja maailman perimmäisestä olemuksesta tai perhosen olemassa olon tarkoituksesta.
Tappelemaan hän ei ala. Siitä ei ole mitään tietoa, miten hän fyysisesti mahdollisesti pärjäisi. Imppaaja ei vain yksinkertaisesti riitele. Jos hän sattuu ärsyttämään jotakuta, niin se saattaa olla huonompi juttu hänelle. Tosin jokin hölmön tuuri yleensä pelastaa hänet. Jos joku lyö, hän ei lyö takaisin. Se on hänestä täysin turhaa, kuten myös kaikki uhoaminen ja leveily.
Täydenkuun aikana Imppaaja muuttuu vaaleaturkkiseksi sudeksi. Hän on muutoin vaalean harmaa, mutta lyhytturkkiset osat (kuono, naama, tassut jne.) ovat valkoisia. Vatsapuolen karvakin on melkein valkoista. Hänessä on susimuodossa se aika erikoista, että hänen muuttuessaan siivet tulevat ensin esiin täysin hallitsemattomasti ja kutistuvat sitten siten, että suden selkään jää turkin sekaan valkeita sulkia. Silmät muuttuvat muutoin tavallisiksi suden silmiksi, mutta harmaiksi.
Inevetilla ei ole vakituista asuntoa, mikä on oikeastaan ihan hyvä, sillä hän unohtaisi kuitenkin avaimensa ja osoitteensa. Hän nukkuu milloin missäkin, välillä katolla tai jonkin talon ullakolla, hylätyssä varastossa tai jopa roskiksessa.
Imppaaja syntyi liimatehtaan nurkissa kaksoisveljensä kanssa. Heidän äitinsä oli paennut sinne syystä, jota hän ei ollut koskaan lapsilleen kertonut. Jatkuva altistuminen liimahuuruille teki Imppaajasta pysyvästi kahelin, jollaisena hänet nykyään tunnetaan. Hänen äitinsä risti hänet Inevatiksi, mutta koska hän viihtyi liimoja haistellen, hänen veljensä alkoi nimittää häntä Imppaajaksi leikillään. Se ei häirinnyt Imppaajaa mitenkään ja haukkumanimestä muotoutui hänen nimensä, jota hänen äitinsäkin alkoi huomaamattaan käyttää.
Pureman hän sai imppaillessaan 21-vuotiaana katolla täysikuuta katsellen. Katolle hän oli kiivennyt, koska oli halunnut olla yksin kuullessaan kaksoisveljensä katoamisesta. Murheissaan ja liimahuuruissaan hän ei tietenkään huomannut ihmissutta ennen kuin sai pureman. Hölmön tuurilla hän pääsi pakoon putoamalla kattoikkunasta sisään.
Ihmissudeksi muuttumisensa jälkeen hän katkaisi jo ennestään väljän suhteensa äitiinsä.