RIP Parkenaia Nartasja (s. 10.01.2009 - k. 28.02.2011)

Jillian's Ozzie on 149 cm korkea komistus, joka on kantakirjattu Sveitsissä toiselle palkinnolle. Tämä upea runkoinen ori on kouluratsastuksen saralla menestynyt loistavasti ja onkin ahminut maineikkaista kisoista hienoja sijoija muutamaan kertaan.Myöskin näyttelyiden puolella menestystä on sadellut herralle. Laatuoriista on jälkeläisiä teetetty 15 kappaletta, joista jokainen on kilpaillut jonkin verrn kouluratsastuksen puolella, osa menestynyt paremmin, osa taas ei niinkään hyvin.

Onxy Anova on vaalean liinakko, 146 cm korkea komistus, joka puolestaan loikki esteiden ylitse hurjalla vauhdilla. Korkeatkaan esteet eivät sitä pelottanut, vaan rohkeasti se yritti yli päästä korkeistakin esteistä, usein siinä onnistuen. Koulukuviot orilta ei niinkään sujuneet, vauhti ja vaaralliset tilanteet ovat tämän herran tuotemerkki. Jälkeläisiä rämäpää jätti jälkeensä 9 kappaletta.

Amazing Oscar oli oikea herrasmies, komea ja luonteensakin puolesta oikea aare. Estekentillä ori kiisi esteistä ylitse hienosti ja varmasti, vaikka radan korkeus olikin 120 cm ja herran säkäkorkeus ylitti juuri ja juuri 141 cm. Oscar olikin siis estekenttien kunkku niin kauan kuin niitä kiersi. Suhteellisen nuorena se kuitenkin vetäytyi kilpailuista ja vietteli lepposia "eläkepäiviään" varhain astuen tammoja, joita riittikin aivan jonoksi asti. Ori on kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle.

Millie of Sunlight puolestaan oli suhteellisen tuntematon neitokainen, jolta kuitenkin ulkonäköä ja -muotoa löytyi ja pääsikin se astutettavaksi sen vuoksi Oscarilla. Ilman kilpailukokemusta se oli työn takana, mutta Millien päättäväinen omistaja ei noin vain luovuttanutkaan ja pian Milien todetiinkin olevan tiineenä. Ilouutisten saattelemana Millietä hoivattiin entistä enemmän ja sai se oikein ykkösluokan hoitoa pienessä maalaistallissa. Varsan lopulta synnyttyä pääsi Millie oikeaan elementtiinsä, hoivaamaan omaa pienokaista, josta se kasvattikin oikean hurmurin. Ylpeä äiti menehtyi kuitenkin muutama vuosi varsomisen jälkeen hevosinfluenssatartuntaan. Onyx Anova jäi lempeän kaunokaisen ainoaksi varsaksi.

Sugar Starlight on nimensä veroinen, makea tamma. Loistava rakenteinen, yleispainotteinen tamma on kaikin puolin täydellinen. Se taitaa lajin kuin lajin, ulkoisesti ja sisäisesti se on mitä mainioin. Kisauran ollessa vielä vaiheessa, on sillä kuitenkin jo 4 jälkeläistä.

The Dude II oli varsin ylväs ja temperamenttinen ori, joka kiersi jonknin verran kouluradoilla Saksassa. Suuremmasta menestyksestä ori ei kuitenkaan ikinä päässyt nauttimaan, vaikka potenttiaalia löytyikin, sillä 6-vuotiaana se teloi jalkansa melko pahasti liukkaassa tarhassa. Kilpaura päättyi siihen, ennen kuin kerkesi kunnolla edes alkaakaan. Tästä huolimatta ensimmäiselle palkinnolle kantakirjattu ori oli tavoiteltua kamaa jalostuksessa ja ottikin se lukemattomia laatu-tammoja vastaan. Ori eleli leppoista siitosorin elämää suurehkolla tilalla Itä-Saksassa koko elämänsä kunnes menehtyi ähkyyn 18-vuotiaana. Varsoilleen ori periytti korrektia rakennetta sekä potenttiaalia taipua vaativiinkin luokkiin koulukentillä.

Secret Senna oli myöskin koulupainotteinen haflinger-tamma, joka omasi hienon tummanrautiaan karvapeitten sekä aivan valkoiset jouhet. Hieman erikoisemman värityksen ansioista tamma kiinnitti useiden huomion ja saikin ihailuja ympäri maailman. Kantakirjattu tamma toimikin pitkän aikaa jalostuksessa ja varsoikin peräti 8 kertaa. Viimeisimmän varsansa tamma pyöräytti ollessaan 17-vuotias. Kansallisella tasolla kilpaillut neitokainen on jäänyt monien mieleen ja sen kuollessa muisteltiin tammaa jopa Saksan uutisten voimalla.

Cowgirl on keskikokoinen, liinakko tammuska, joka on itse rauhallisuus. Koulupainotteinen tamma ei juurikaan esteistä ja vauhdista piittaa, rauhallisuus ja rento meno ovat sen mieleen. Vaativissa luokissa kilpaileva neiti on yrittänyt levittää rauhallisuuttaan eteen päin 5 jälkeläisen voimin, joista vain yksi on menestynyt estepuolella paremmin kuin koulussa. Kauniit, tasaiset likkeet, hyvä rakenne ja loistava luonne ovatkin saaneet paljon kiitosta ja arvostusta mm. näyttelyiden puolella. Katakirjaankin on tamma hyväksytty ensimmäiselle palkinnolle.

Charile Cash, yleispainotteinen viikari, on 148 cm korkea rämäpää, jolta ei vauhtia puutu sitten yhtään. Oli laji miä tahansa, tulee herra sijoittumaan 95%:n varmuudella ja tämän ovat huomanneet monet muutkin. Sveitsiläisen komistuksen omistaja voi olla vain tyytyväinen rahavirtaan sekä astutusyyntöihin, joita onkin sadellut monet kappaleet. Kisauran ollessa vielä puolitiessään, on herra kerennyt kuitenkin tammojen selkään hyppimään monet kerran. Tiettävästi orilla on tällä hetkellä 7 jälkeläistä ja luultavasti vielä muutamia on tulossa myöhemmällä iällä.

H.L. Cactus on Henry Lichtenin ensimmäinen kasvatti, joka menestyi kunnolla niin koulu- kuin estekentilläkin. Lisäksi orilla oli mitä loistavin rakenne sekä liikkeet ja kantakirjaankin se hyväksyttiin lähes täysin pistein ykköspalkinnolle. Ratana orilla oli tapana loikkia jopa 110 cm ja koulupuolella se sipsutti hienosti vaativiakin luokkia. Menestyksestään huolimatta oria ei pahemmin jalostuskäytössä nähty, sillä Henryn vaatimukset tammoille olivat lähes kohtuuttomat ja hinnat hipoivat pilviä. Kuitenkin sukua saatiin jatkettua kolmen jälkeläisen voimin, jotka kukin seuraavat isänsä jalan jälkiä.

Cedar Fiona on vaaleanrautias tamma, joka oli ykkönen kaikessa, mitä ikinä kokeilikin. Fiona on kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle ja erilaisissa näyttelyissä se nyppi poikkeuksetta ykköspalkintoja, koulu-, este- ja kenttäkisoja unohtamatta. Oikea monitoimi tamma täyttikin Henry Lichtenin vaatimukset ja oli se ensimmäinen tamma, jonka H.L. Cactus ikinä otti vastaan. Kovan tason neidolla kuitenkin oli yksi huonompi puoli, nimittäin luonne. Välillä se oli lähes mahdoton käsitellä, mutta parempina päivinään se oli aivan erimaata. Onneksi kaikki Fionan varsat ovat tiettävästi tasaisempia luonteeltaan, vaikkakin lähes yhtä menestyneitä kuin emänsä.

Money Reason on yleispainotteinen myöskin, tosin enemmän taitaa tamma loikkia maastoesteitä kun kihnuttaa koulua tai esteitä aidatulla kentällä. Hieman raskaamman puoleinen tamma on erittäin ketterä ja vauhdikas, mutta kuitenkin sen verran herkkä, että pystyy koulukiemuroitakin sipsuttamaan tarvittaessa kiitettävästi. Hyvästä menestyksestään huolimatta tammalla ei ole kuin 3 jälkeläistä.

Quinton oli pienehkö, vain 134 cm korkea, raudikko ori, joka kilpaili pienimuotoisesti lähinnä valjakkokilpailuissa. Suuren suurta menestystä ei kuitenkaan koskaan tullut, sillä kilpaileminen lopetettiin varsin varhaisessa vaiheessa toisen orin viedessä Quintonin paikan. Ori oli kuitenkin julkisesti tarjolla jalostukseen muutamia vuosia ja saikin tiettävästi 12 jälkeläistä sukua jatkamaan. Ori menehtyi valitettavassa auto-onnettomuudessa ollessaan vain vajaa 15-vuotias.

Misty Moon sipsutteli taidokkaasti vaativilla kouluradoilla jopa kansallisella tasolla ja napsikin tasaiseen tahtiin loistosijoituksia. Myös kantakirjaan tamma pääsi toiselle palkinnolle, jonka jälkeen se otti vastaan oreja satunnaisesti. Tamma eli hienon ja menestyksekkään elämän, jonka pituudeksi jäi tarkalleen kaksi päivää vajaa 26 vuotta. Viimeisinäkin päivinään Misty oli herttainen oma itsensä, joka nautti huomionosoituksista ja jaksoi niitä jakaa muillekin.

08.10.2010: Kesä tuli ja kesä meni. Nadjan kohdalla se tarkoitti melko rentoa kesälaiduntelua, muutamia kilpailuita lukuun ottamatta. Syksyn tullen tamma otettiin jälleen kunnon treeniin ja aloimmekin valmistua jälleen kohtaamaan ylväät hevoset kilpakentillä, kun jaoksetkin palailivat tauoiltaan.

Syksyn sapuessa kunnolla kohdallemme, olimme suhteellisen hyvässä kunnossa ja suuntasimmekin syksyn ensimmäisiin kouluratsastuskilpailuihin, joista saimme jokaisesta sijoituksen! Tulessa oleva tamma sipsutti oikein hienosti kolmena päivänä peräkkäin kentällä ja hurmasi tuomarit täysin. Ensimmäisenä päivänä hieman taisi Nadjaakin jännittää, kun sijoituimme viidennelle sijalle, kahtena seuraavana päivänä saimmekin nauttia ansaitusti ensimmäisistä paikoista.

Hyvän alun innoittamana jaksammekin taas pitkälle ja talvea odotammekin jo kilpailunkiilto silmissämme. :)

10.11.2009, Nadja saapuu vihdoin Shamrock Hilliin: Marraskuun puolenvälin tienoilla istuin työpöytäni ääressä ja pohdin uusia hevoshankintoja. Selailin erilaisia myyntisivustoja ja puolivahingossa eksyin erään maahantuojan sivuille, josta sitten hetken tuumailtuani tilasin nuoren haflinger-tamman.
Pari päivää myöhemmin sainkin uuden, kauniin tamman talliimme ja siitä alkoi meidän yhteinen taival. Aluksi tamma tutustui ympäristöönsä ja muihin hevosiin. Loistavan alun jälkeen aloimme tutustumaan tallin rutiineihin ja kokeilimme pikku hiljaa tammaa ratsuna, mihin kaikkeen se kykenisikään? Sveitsiläinen farmi, josta Nadja haettiin, vannoi sen olevan erityisen lahjakas kouluratsastuksen saralla. Aika näyttää, pitääkö entisen omistajan väite paikkaansa...

13.11.2009, laatuaikaa Nadjan seurassa: Nadja ja muutama muu tamma kirmailivat tarhassa kevyessä pakkasessa useamman tunnin. Jonkin aikaa touhua seurasin, mutta pian alkoi kylmyys nipistellä poskiani, joten suuntasin talliin. Nadjalle heittelin heinät verkkoon, kaurat kippoon ja kävin saalistamassa neidin sisälle, jotta pääsisimme harjoittelemaan muutamia koululiikkeitä yhdessä, sekä muutenkin treenaamaan alkavaa kilpakautta varten.
Tamman syödessä harjailin sen prima-kuntoon, kunnes aloin heittelemään satulaa selkään ja kuolaimia suuhun, pintelitkin kerkesin käärimään sen jalkoihin. Maneesissa kaarsin keskelle, jossa kapusin rauhallisen tamman selkään.
Kuuliaisen ratsastustuokion jälkeen suuntasin vielä maastoon loppukäynneille. Rauhallista kävelyä maantiellä, jonne oli jo hieman satanut lunta. Me molemmat nautimme kävelystä ja ajatuksissani meinasimme kävellä hieman pidemmät loppukäynnit. Nopsaan käänsin tamman ympäri ja pian olimmekin tallin pihassa, kiitin ratsailta ja vein tamman talliin. Varusteista vapautuessaan tamma kävi jälleen kinni heiniinsä, joita oli jäänyt syömättä ennen kuntoilua. Jätin tamman syömään rauhassa ja tiputin sille vielä palasen porkkanaa kippoon ennen kun poistuin paikalta kokonaan.
Tänään ratsastaminen sujui vallan hienosti tamman kanssa ja aloinkin pikkuhiljaa suunnittelemaan ensimmäisiä yhteisiä kisojamme, joihin varmasti vielä aikaa menisi jonkin verran, mutta uskoisin meidän kohta jo olevan valmiit kokeilemaan onneamme, ja etenkin taitojamme.

13.01.2010, Nadjan sivujen ilme tuoreni ja raikastui: Vaikka edellisessä vihreässä ulkoasussakaan ei moittimista ollut tietääkseni, päätin silti vaihdella ulkoasun hiema raikkaampaan ja simppelimpään.
Samalla kun ulkoasua vaihtelin, tarkastelin sivulta kirjoitusvirheitä jonkin verran, sekä lisäsin yhden näyttely-tuloksen kalenteriin.