Japanese Myth

Sukutaulu

I Échevelé evm	Ii Passionné	Iii Ghost Master
		Iie Sarcasticxx
	Ie Pin-Up	Iei Saw II
		Iee Parrot Cryxx
E Mythique evm	Ei Membre Bienfaiteur	Eii Écossais
		Eie Huile de Coco
	Ee Saison Musicale	Eei Crochet à Venin
		Eee Déferlante

Isä Échevelé on hieno, menestynyt jalostusori. Aikoinaan herra kisasi isoissa, kansainvälisissä luokissa. Sen elämä ei ollut helpoimpia, sillä se menetti emänsä heti syntymänsä jälkeen. Ori ei tahtonut sopeutua elämään minkään muun tamman kanssa, vaan jäi tavallaan hylkiöksi. Voimakkaan luonteensa ansiosta ori kuitenkin selvisi ja se koulutettiin esteratsuksi. Alussa orin hermot eivät tahtoneet kestää hälisevää yleisöä, mutta siihenkin se tottui ajan mittaan ja hyppäsi joka kerta vain paremmin. Se oli mukana Ranskan MM-joukkueessakin muutaman kerran ratsastajansa Pierre Delmasin kanssa. Tällä mustalla orilla on runsaasti jälkeläisiä, mutta vain osa niistä on perinyt isänsä hienot hyppykyvyt. Ori kantakirjattiin II-palkinnolle. Nykyään herra on enää rajoitetusti jalostuskäytössä ja viettää lokoisia eläkepäiviä aiheuttaen hoitajilleen harmaita hiuksia tempauksillaan. Isänisä Passionné hyväksyttiin kantakirjaan I-palkinnolla ja sitä pidettiin kolmivuotiaiden katselmuksessa lupaavimpana ratsuna. Ori koulutettiinkin maltillisesti aina vain korkeampiin luokkiin. Luonteeltaan herra oli miellyttämishaluinen ja rohkeaa, sen kanssa pärjäsi hieman kokemattomampikin ihminen, mikäli mielenlujuutta orin poikamaisia tapoja vastaan taistelemiseen löytyi. Herra ei kuitenkaan ehtinyt kisata kovinkaan paljoa kun astutettava tamma potkaisi sitä niin pahasti, että ori jouduttiin lopettamaan. Ori ehti kuitenkin jättää parikymmentä hyvää estejälkeläistä ja näyttää kyntensä myös kilpakentillä - sijoittuihan ori lähes kaikissa starteissaan, välillä vain kiimassa olevat tammat saivat sen ajatukset harhailemaan ja suorituksen menemään hieman metsään. Isänisänisä Ghost Master oli hyvärakenteinen ja -luontoinen oripoika. Sillä kilpailtiin esteillä lähinnä sen takia, että saatiin näyttöjä sen suorituskyvystä. Oripäivilläkin herra menestyi hienosti ja se kantakirjattiin I-palkinnolle. Orilla kisattiin aina kansallisella tasolla asti jopa 140cm:n ratoja - tosin kapasiteettia oli suurempiinkin. Luonteeltaan ori oli rehellinen ja yhteistyöhaluinen. Se oli myös aina valmis oppimaan uutta eikä se kavahtanut tuntematontakaan paikkaa. Orilla oli hyvät hermot, mutta sen rasastajan tuli olla osaava, sillä ori ei kestänyt lainkaan liian kovia otteita. Mikäli kädet olivat liian kovat tai pohje hakkasi kylkeen, ori pukitteli - yleensä pudottaen ratsastajansa selästään. Tämä ruunikko herra jätti jälkeensä muutaman hyvän, menestyneen jälkeläisen, mutta myös useampia suorituskykyisiä ja hyväluonteisia hevosia. Isänisänemä Sarcastic^xx oli ratsastuskoulukäytössä oleva tamma. Sillä oli hyvä, miellyttävä luonne ja suuri sydän. Tamma oli helppo käsitellä ja siksi moni oppilas kisasikin sillä mielellään seura- ja aluekisoissa. Tamma hyppäsi hyvin ja pehmeästi ja osasi myös koulukiemuroita ihan kiitettävästi. Neiti oli helppo käsitellä eikä sillä tuntunut olevan huonoja päiviä lainkaan. Tammalla oli kuitenkin yksi heikkous: se pelkäsi raippoja todella paljon ja mikäli se oli hieman vetelä, se oli saatava liikkumaan pohkeilla - raippaa ei voinut ajatellakaan. Tavallisesti tamma kuitenkin kulki hienosti ja kuunteli ratsastajaansa hyvin. Se ei vastustellut eikä juuri koskaan kieltänytkään. Tamma kuitenkin oli hyvä opettamaan ratsastajansa käyttämään apuja kunnolla, nimittäin mikäli se ei pitänyt siitä, mitä sille tehtiin, se alkoi kiukutella ja saattoi mennä ohi esteestä tai pysähtyä paikoilleen. Isänemä Pin-Up oli kaunis, tummanruunikko tamma. Se oli nuorena kilpailukäytössä ja kisasi aina 130cm:n radoilla asti. Luonteeltaan tamma oli helppo käsitellä ja rohkea hyppääjä - se ei epäroinyt koskaan. Omistajalla oli tamman varalle paljon suunnitelmia, mutta valitettavasti maantiellä sattunut onnettomuus aiheutti sen, ettei tammalla voitu enää hypätä. Pinistä tulikin loppujen lopuksi mukava harrastetamma ja sillä aiottiin teettää varsoja sen miellyttävän luonteen ja hyvän suvun takia. Tamma kuitenkin tuotti pettymyksiä luodessaan viisi ensimmäistä varsaansa. Ainoa varsa, joka jäi eloon, oli Échevelé. Valitettavasti tamma kuitenkin kuoli pian orivarsan syntymän jälkeen vain 12-vuotiaana. Isänemänisä Saw II oli esteratsastuksessa muutaman startin tehnyt ori. Sen suku oli Ranskan parhaita ja koska ori todisti olevansa itsekin hyvä suoritushevonen, sitä ei haluttu rasittaa kilpakentillä kovinkaan paljoa. Ori sijoittui kymmenestä startistaan kuudessa ensimmäiseksi, kolmessa toiseksi ja yhdessä neljänneksi. Luonteeltaan ori oli melkoinen villikko, mutta ratsastettaessa rehellinen ja kuuliainen. Loppujen lopuksi ori pääsi kuitenkin niin niskan päälle ihmisten kanssa, että se oli pakko ruunata. Toki orista otettiin vielä pakasteita - eihän niin hyvää oria haluttu heittää hukkaan. Ruunauksen jälkeen herrasta tuli kovin vaisu. Sitä alettiin käyttää näytöksissä ja miellyttävien askellajiensa ansiosta omistajien poika kokeili sen kanssa seuratasolla koulukisoja, jotka sujuivatkin melko hyvin. Isänemänemä Parrot Cry^xx oli laukkaurallaan epäonnistunut täysiveritamma. Se oli kovin arka, eikä luottanut oikein kehenkään. Siitä saatiin kuitenkin, rauhallisella tahdilla ja hyvällä huolenpidolla, koulutettua ratsu. Tamma ilmoitettiin muutaman kerran estekilpailuihin. Tuloksena oli kerran kolmossija, mutta muuten tamma oli tuloslistan keskivaiheilla ja muutaman kerran hylättiinkin. Tammasta tehtiinkin harrasteratsu, mutta sitä käytettiin myös jalostukseen sen hyvän sukutaulun takia. Tamma sai elämänsä aikana kuusi varsaa, joista kaksi on osoittanut erinomaisia suoritushevosen kykyjä. Yksi varsoista kuoli nuorena, kaksi on harraste- ja kilpakäytössä ja yksi ratsastuskouluhevosena. Kaikki aikuisikään ehtineet ovat onnistuneet omalla "urallaan" hyvin.

Emä Mythique on Japanese Mythin kasvattajien oma kasvatti. Tamma on kantakirjattu I-palkinnolle ja se on saavuttanut myös monia voittoja esteradoilla. Hyvän suvun ja ruusukemäärän nopean karttumisen vuoksi tammalla ei kisattu kovinkaan paljoa ennen kuin se siirrettiin kokonaan siitostammaksi. Luonteeltaan tämä tummanrautias tamma on miellyttävä käsitellä ja hoitaa, mutta jokseenkin kuuma ratsastaa. Tammalla on estehevosen herkkyyttä, ketteryyttä ja voimaa, mutta myös kauneutta ja siroutta, vaikka suvussa onkin taustalla muutamia ravurisukuisia hevosia. Tammalla oli ennen Japanese Mythia kaksi varsaa, joista toinen on harrasteratsuna ja toinen kilpailee esteillä tavoitteenaan paikka maailmanmestaruuskisajoukkueessa. Tammalla on kapasiteettia aina 150cm:n radoille asti ja säkäkorkeutta löytyy 163 senttiä. Emänisä Membre Bienfaiteur oli hyvä suoritushevonen. Koskapa orin suku ei ollut niitä kuuluisimpia ja parhaita, se koulutettiin hyppäämään isoja luokkia - tietenkin kapasiteettinsa rajoissa. Ori hyppäsi pääasiallisesti hienosti ja rohkeasti, välillä vain hieman erikoisemmat esteet tuottivat ratsastajalle päänvaivaa. Ori oli melko hankala käsitellä, joten yleensä sen hoitajina ja käsittelijöinä muutenkin oli vähintään kaksi melko rotevaa miestä. Oria käytettiin kuitenkin jalostukseen melko paljon sen hyvän rakenteen ja suorituskyvyn ansiosta. Olihan ori kantakirjattu II-palkinnollekin ja se oli sijoittunut lukuisia kertoja aina kansainvälisissä luokissakin asti. Ori jätti hyviä hyppääjiä melko monta, mutta vain harva niistä on päässyt samalle tasolle isänsä kanssa. Luonteenpiirteitään ori ei ole juurikaan periyttänyt jälkeläisilleen. Emänisänisä Écossais oli ranskalaisen perheen hevonen. Se oli luonteeltaan rohkea ja oppivainen, se halusi miellyttää ihmisiä parhaansa mukaan. Oria käytettiin ratsuna, mutta se veti myös vaunuja toisen hevosen kanssa. Perheen poika kilpaili orilla toisinaan estekisoissa ja silloin sekä hevosen että ratsastajan kyvyt huomattiin. Brittiläinen ex-kilparatsastaja halusi ottaa parin suojateikseen ja hänen avullaan ori ja poika pääsivät kilpailemaan aina kansallisissa kisoissa asti. Ori kantakirjattiin III-palkinnolle kilpailu-uransa jälkeen. Sitä käytettiin myös välillä harjoitusnäyttelyissä ja rajoitetusti jalostuksessa. Hyvän luonteensa ansiosta ori oli suosittu, mutta vain murto-osa tammanomistajista sai orin tammansa varsan isäksi. Ori kuoli 16-vuotiaana ähkyyn ja koko perhe jäi kaipaamaan sitä - se haudattiin perheen talon tiluksille paikkaan, jossa sillä oli ollut tarha. Emänisänemä Huile de Coco oli suosittu ratsastuskoulutamma. Sillä ratsastamaan opetellut nuori nainen osti sen sittemmin itselleen harrasteratsuksi. Yhdessä tämä pari kävi joissain kisoissa sijoittuen melko usein. Luonteeltaan tämä ruunikko tamma oli hyvin miellyttämishaluinen ja kiltti, aivan unelma. Sen osaaminen ei myöskään rajoittunut vain esteille, vaan se hallitsi koulukiemuroitakin ja oli opetettu ajoon. Tammalla teetettiin jokunen jälkeläinen, joista muutamat ovat yltäneet hyviin suorituksiin. Yhden varsoista nainen piti itsellään ja koulutti siitä itselleen uuden ratsun. Tamma eli melko vanhaksi - 20-vuotiaaksi asti! Se oli läpi elämänsä terve ja hyväkuntoinen. Se ei hermostunut helposti ja rakasti lapsia ja muita eläimiä. Emänemä Saison Musicale oli Michel Delarmentin kisaratsu. Tamman rakenne oli hieman ravurimainen, mutta suorituskykyä siltä löytyi, joten se kantakirjattiin III-palkinnolle. Tamma hyppäsi mukavalla tyylillä ja rohkeasti. Sillä kokeiltiin myös kenttäkisoja muutamaan kertaan, mutta koulukoe meni aina niin pipariksi, ettei hyviä sijoituksia tullut. Michel keskittyikin tamman kanssa vain ja ainoastaan rataesteisiin, ja loppujen lopuksi tamma olikin valmis olympiakisoihin. Yhdessä he sijoittuivat 11:sta ja Michel alkoi nousta ranskalaisratsastajien kärkinimien joukkoon. Tamma kuitenkin loukkaantui, eikä sitä sen jälkeen enää nähty kisaradoilla. Michelin sponsori, joka omisti tamman, myi sen Lachaisen perheelle. Siitä lähtien tamma on ollut jalostuskäytössä ja synnyttänyt muutamia hyviä suoritushevosia. Jälkeläisiä tammalle on kertynyt kuusi kappaletta - niistä neljä on nähty hyppäämässä isoja ratoja. Emänemänisä Crochet à Veninin isänisänemä oli ranskanravuri. Tamma olikin niitä ensimmäisiä, joita ranskalaiset käyttivät alkaessaan jalostaa hyvää puoliveristä kisakentille. Tämä ori itse kuitenkin menestyi jalostusmarkkinoilla erinomaisilla kilpailutuloksillaan, vaikka rakenteessa ei ollut kovinkaan paljon kehumista. Jalat ja niiden kunto olivat kuitenkin erinomaiset ja ori kestikin siksi hyvin koko pitkän kilpailu-uransa. Luonteeltaan herra oli rehellinen ja lempeä - melkein kylmäverimainen. Kukaan ei voinut olla huomaamatta isoa, tummanruunikkoa oria, joka kulki korvat hörössä hienosti ratsastajansa alla. Orilla kisattiin rataeste- ja kenttäkilpailuissa. Enemmän menestystä tuli esteiltä, joten sitä onkin käytetty lähinnä estelinjaisten tammojen astutuksissa. Jälkeläisiä orilla on viitisenkymmentä. Jokaisella niistä on hyvä suorituskyky ja miellyttävä luonne. Emänemänemä Déferlante oli harrasteratsu. Sillä kisattiin hieman kaikkia lajeja, mutta enimmäkseen kuitenkin esteillä. Tamma oli luonteeltaan rohkea ja viisas hyppääjä, mutta välillä sen keskittymiskyky saattoi herpaantua yleisön aiheuttaman melun takia. Käsittelyssä ei ollut tamman kanssa ongelmia. Tämä tamma kantakirjattiin III-palkinnolle. Se menestyi starteissaan kohtalaisen hyvin, parhaat tulokset tulivat rataesteiltä, mutta myös kenttäkisoissa se onnistui toisinaan. Tamma jätti jälkeensä kolme jälkeläistä, sillä omistaja oli kiinnostuneempi kisauksesta ja näyttelyistä ja sen sellaisesta kuin varsojen teettämisestä ja kasvattamisesta. Tamma eli melko pitkän elämän: se kuoli juuri ennen 19-vuotissyntymäpäiväänsä.

Luonnekuvaus

Japanese Myth, jota tutut kutsuvat yleisemmin Nessuksi on yleisesti ottaen hyvin miellyttävä tapaus, vaikka tietenkin jokaisella on heikot kohtansa. Nessu ei ole kovinkaan hankala käsiteltävä, nimittäin se pysyy kokemattomammankin käsissä hyvin. Tämä pätee kuitenkin vain silloin, kun kyseessä on tuttu ja turvallinen paikka. Tammassa kun on hieman pelkurin vikaa. Kuitenkaan Nessun pelot eivät haittaa jokapäiväistä toimintaa. Se on mukava taluttaa, sillä yleensä se pysyttelee taluttajan vierellä kiltisti eikä yritäkään rynniä ohitse. Sadesäällä, mikäli tammalla ei ole loimea, se kuitenkin yrittää päästä talliin niin nopeasti kuin suinkin mahdollista. Neiti on hieman herkkähipiäinen kun on vedestä kyse. Nessu on melkoisen mukava hoidettava. Se antaa harjata joka paikasta - kaiken aina päästä jalkojen sisäpuolelle. Välillä tamma tuntuukin nuokkuvan harjauksen aikana paikoillaan. Jalat eivät aina nouse heti ensimmäisellä yrittämällä, vaan niiden nostamisesta saa taistella. Varustaminen on osittain helppoa, mutta suitsimisessa saattaa ilmetä ongelmia kun tamma heittelee päätään eikä millään malttaisi odottaa, että tulee valmista. Satula on kuitenkin helppo laittaa selkään, eikä Nessu taistele vyötä kiristettäessäkään.

Nessu on sähäkkä ratsastettava. Jo selkään noustaessa kannattaa olla tarkkana, sillä liika seisoskelu ei ole tamman mieleen ja silloin saattaa tulla pukkeja tai jotain muuta ei niin mukavaa. Kun ollaan päästy liikkeelle, Nessu kyllä kuuntelee ratsastajaansa. Kannattaa heti alkukäynneissä hakea tuntumaa niin pohkeilla kuin ohjillakin. Nessu on estepainotteinen ja se kyllä näkyy: tasaisella työskennellessä tamma tahtoo kovin helposti päästä karkuun ja alkaa hyppelehtiä jotain aivan omaansa. Nessu on välillä myös jokseenkin helppoudenhaluinen ja yrittää karata välillä hankalista tehtävistä nousemalla pystyyn tai pukittelemalla. Tammalle on kuitenkin näytettävä kuka määrää, ja siksipä Nessu ei enää yleensä nykyään juurikaan kiukuttele muuta kuin heiluttamalla häntäänsä tympääntyneesti tai heittämällä päätään. Nessun kanssa on oltava tarkkana varsinkin kädestä. Pohkeen tamma vielä jotenkuten kestää, mutta mikäli tammaa vedetään suusta, voi olla varma, että se iskee takaisin. Kiukuttelu tulee yleensä pukkien muodossa. Esteitä ratsastettaessa täytyy pitää huolta istunnasta ja siitä, ettei Nessua nyitä suusta. Tamma hyppää kyllä hyvin ja rohkeasti - sillä ei ole mitään ongelmia erikoisempienkaan esteiden kanssa. Ratsastajan tulee pitää tamman vauhti sopivana (tämä tarkoittaa siis pidätteiden tekemistä) ja vahtia, että tiet ovat sopivat tamman askelille. Nessu pystyy kyllä tiettyyn rajaan asti pelastamaan hypyt hyvällä tyylillään, voimallaan ja notkeudellaan, mutta liian läheltä tai kaukaa on kenen tahansa vaikea hypätä. Maastoillessa Nessu on välillä vähän kuin tanssisi tulisilla hiilillä. Se kyylää pusikoita kuin niissä piileksisi mörköjä sun muita. Nessun kanssa ei siis sovikaan lähteä maastoon yksin, eikä kukaan kokematon voi sitä missään tapauksessa maastoon viedä! Nessu kun saattaa säikähtää jotain rasahdusta tai muuta, kääntyä paikoillaan ja sännätä kotiin.

Esteratsastuskilpailuissa ja -valmennuksissa Nessu on toisinaan hieman pelkuri. Uusi paikka kummastuttaa tammaa joka kerta, vaikka kisoissa ja valmennuksissa olisi käyty kuinka paljon. Kisapaikalle Nessu kannattaa vielä hyvissä ajoin, jotta tamma ehtii vähän katsella ympärilleen. Se antaa varustaa oudommassakin paikassa melko hyvin, mutta silloin varustajan on oltava joku tuttu. Verryttelyssä Nessu kannattaa pyrkiä saamaan hyvin kuulolle heti kärkeen, jotta tamma ei ehtisi ajatella kaiken maailman variksia. Mikäli verryttely on tehty hyvin, myös suoritus menee yleensä hyvin. Nessu hyppää hienosti, hyvillä ilmavaroillakin. Pelkuriksi Nessu on ihmeen rohkea hyppääjä. Se ei juurikaan kummastele erikoisemmankaan näköisiä esteitä. Ainoa osa, mistä se ei kisoissa pidä, ovat palkintojenjaot. Ruusukkeet sun muut saattavat vaikuttaa Nessusta pelottavilta ja tamma voi nousta pystyynkin. Joskus tamma taas on melko rauhallinen. Valmennuksissa tamma toimii yleensä hyvin kunhan alkujännitys on saatu katoamaan.

Nessu suhtautuu toisiin hevosiin ja uusiin ihmisiin hieman varauksella, mutta tutuissa ei sitten taas olekaan mitään ongelmaa. Tamma pyrkii kuitenkin pitämään asemansa laumassa, vaikkei se porukan riidanhaastaja olekaan. Eläinlääkäri ja kengittäjä eivät aiheuta ongelmia, mikäli kyseessä ovat tutut ihmiset. Nessua lastatessa kannattaa laittaa ensin joku toinen hevonen koppiin ja sitten vasta Nessu, sillä silloin vältytään siltä kissan hännän vedolta, että tamma menee melkein jo kuljetusvaunuun ja peruuttaa sitten ulos. Myös lastaajan tulee olla rauhallinen ja kokenut.

Kilpailukalenteri

ERJ esteet, 32 sij. kaikki kilpailut täällä.
13.09.2008 - kutsu - 130cm - 01/24
13.09.2008 - kutsu - 120cm - 02/50
14.09.2008 - kutsu - 90cm - 07/50
14.09.2008 - kutsu - 100cm - 02/50
15.09.2008 - kutsu - 120cm - 07/50
16.09.2008 - kutsu - 120cm - 02/50
19.09.2008 - kutsu - 140cm - 02/32
21.09.2008 - kutsu - 120-140cm - 02/25
23.09.2008 - kutsu - 100cm - 05/40
23.09.2008 - kutsu - 110cm - 03/40
19.10.2008 - kutsu - 140cm - 02/22
19.10.2008 - kutsu - 150cm - 02/30
22.10.2008 - kutsu - 130cm - 02/25
25.10.2008 - kutsu - 130cm - 04/64
25.10.2008 - kutsu - 110-120cm - 08/109
26.10.2008 - kutsu - 130-140cm - 06/86
26.10.2008 - kutsu - 110cm - 04/36
26.10.2008 - kutsu - 120cm - 03/33
28.10.2008 - kutsu - 110-120cm - 10/112
01.11.2008 - kutsu - 130cm - 05/50
03.11.2008 - kutsu - 120cm - 03/50
03.11.2008 - kutsu - 140cm - 05/28
04.11.2008 - kutsu - 140cm - 04/30
05.11.2008 - kutsu - 130cm - 05/50
05.11.2008 - kutsu - 120cm - 01/50
06.11.2008 - kutsu - 150cm - 05/30
09.11.2008 - kutsu - 120cm - 04/28
09.11.2008 - kutsu - 130cm - 04/50
12.11.2008 - kutsu - 150cm - 05/34
13.11.2008 - kutsu - 150cm - 02/34
18.11.2008 - kutsu - 150cm - 03/34
20.11.2008 - kutsu - 130cm - 06/36

Valmennukset

21.09.2008 @ FL Ponies, valmentajana miia.
"Komea tumma tamma oli koko alkuverryttelyn ajan jokseenkin jäykkä ja jännitti selvästi vierasta maneesia. Lopulta Nessun hieman rentouduttua pääsimme esteille. Hypyt aloitettiin metrin korkuisella pystyllä, joka vähitellen nostettiin 130 cm saakka. Pystyltä siirryttiin yksittäiselle okserille, ja sen sujuessa mallikkaasti kaarevalle pysty-okseri linjalle. Tamma oli selvästi hyvin herkkä kädelle, ja protestoikin välittömästi pukilla, mikäli hiemankin jäit hypyn aikana suuhun kiinni. Lopputunnista rakensin kahdeksan esteen radan, jonka korkeimmat esteet olivat 150 cm korkeudessa. Tamma aloitti ensimmäisen kierroksen hyvin, mutta horjahtaessasi hieman pois tasapainosta radan keskivaiheilla, meni tamman rytmi pukittelun takia hieman sekaisin, eikä loppurata sujunutkaan toivotulla tavalla. Uudella yrittämällä suoriuduitte kuitenkin puhtaasti. Todella kyvykkään oloinen ratsu ja toisiaan ymmärtävä ratsukko. Hyvää yhteistyötä!"

23.09.2008 @ Sarah's, valmentajana Sara
"Tutummin Nessu oli mukava hevonen valmentaa, vaikka tamma välillä olikin lentoon lähdössä. Nessua ei voinut hetkenäkään sanoa laiskaksi, sillä tammalla oli energiaa todella paljon, mutta hienosti se keskittyi työnteköön. Alkuverkan aikana Nessu oli rento, vaikka olikin melko reipas kaveri. Onhan tammalla liikettä, notkeutta ja kapasiteettia, mutta välillä keskittyminen leijali aivan toisissa ajatuksissa. Ratsastaja ei ollut kokematon, sen huomasi jo alkukäyntien aikana. Ratsastaja istui kivasti, eikä käyttänyt kovia pohjeapuja, kädet pysyivät hiljaa paikallaan. Ratsastaja sai Nessun hienosti keskittymään, vaikka tammassa olikin välillä pitämistä. Aluksi menimme ravissa, kuin laukassa maapuomeja, kavaletteja ja jumppasarjoja. Nessu meni puomit mukavasti, mitä nyt välillä jalat osuivatkin niihin. Jumppasarjassa Nessu meni myös hyvin, viimeinen osa meinasi aavistuksen jäädä liian lyhyeksi, sillä tammalla oli liian iso laukka. Harjoituksen tehtävänä oli saada sopiva tempo ratsukolle, joka löytyikin, mutta välillä tahti unohtui ja tuli virheitä. Kavaletit Nessu päätti hypätä laukassa. Nessu teki suuret loikat, kavaletit olivat tamman mielessä 130cm! Minä, kuten ratsastajakin nauroi. Itse varsinaisia esteitä aloitimme hyppimään 100cm korkeudella. Tietysti verkkaesteet olivat 80cm ja 90cm. Hyppäsimme muutaman yksittäisen esteen, pienen sarjan. Nessulla on paljon kapasiteettia ja se hyppää hyvällä tekniikalla. Tamma on notkea ja hyppy on ilmava, sekä kevyt. 130cm esteet olivat myös helppoja tammalle. Nessusta huomasi hyvin, miten tamma paloi halusta lähteä rymistämään. Häntä heilui puolelta toiselle ja pää heilui puolelta toiselle. Juuri ennen estettä ratsastaja otti aavistuksen liian kovaa hevosta suusta kiinni, jonka johdosta Nessu teki stopit. Ratsastaja huomasi oman virheensä ja uusintahyppy onnistui. Nessukin oli tyytyväisen oloinen huomautettuaan ratsastajalle kovasta kädestä. Pian pari hyppäsikin 150cm okseria, kuten pystyestettäkin. Laitoin myös pienen sarjan, ensimmäinen osa oli 130cm ja toinen, okseri 150cm. Laitoin myös muurin. Nessu ylitti kiltisti esteen, hieman iloitsi muutamalla pukillakin. Lopulta, parin suoriuduttua hyvin esteitä, päätin laittaa pillit pussiin. Nessu verkattiin huolella ja kiittelin hyvästä valmennushetkestä."

Jälkeläiset

synt skp. nimi (i: isä)

27.09.2008 t. Poison Kiss 483 (i: He's a Lady)
15.10.2008 t. LICK 483 (i: Kaulitzex)

Tekijänoikeus

Kuvat: © German Warmblood Horses (lupa)
Teksti: © billeriina