Tuuloksen lauma
koostuu isästä, äidistä, 7 ja 10 -vuotiaista pojista, 2 koirasta ja 3 kissasta
RASMUS
29.9.1998 - 26.5.2008
Rotu: Persialainen, smoke
Kun Simo syntyi, huomasimme Valtterin kaipaavan itselleen kaveria. Vauva tuntui vievän paljon aikaa, ja Valtteri oli mustasukkainen. Näissä merkeissä perheeseemme tuli Rasmus-kissa, joka oli Valtterin velipuoli samalta kasvattajalta. Kissapojista tuli ensimmäisen yön jälkeen erottamaton parivaljakko.
Aluksi Rasmus oli luonteeltaan Valtteria varovaisempi, myöhemmin koirien muuttaessa taloon, Rasmuksesta tuli se seurallisempi otus - säyseämpi ja sopeutuvaisempi. Myös vieraat ihmiset hyväksyttiin eläinlääkäriä myöten. Ruokatavoiltaan Rasmus oli se perheen possu, joka räjäyttää ruokalautasen pöydälle. Lapset saivat paijata ja kantaa Rasmusta toisin kuin Valtteria, jolle ei niin vaan aina tehdäkään mitä tekisi mieli. Rasmus oli myös äärimmäisen kaunis kissa. Yhtä ihastuttavan kaunista kissaa me tuskin enää koskaan saamme.
Rasmus kulki matkassamme 10 vuotta. Muuti meidän kanssamme 2 kertaa, reissasi joka kerta mukanamme Pohjanmaalle, kasvoi yhdessä Simon kanssa, joka on vain yhtä päivää vanhempi kuin Rasmus. Rasmus kiipeili Simon päällä kun simo istui sitterissä. Kun imetin Simoa, Rasmus kiipesi samaan syliin ja nuoli Simon päätä. Rasmus oli ihastuttava kissapersoona ja upea ystävä.
Viime syksynä alkoivat vaivata korvien hiivainfektiot, joita hoidettiin ruoka-aineallergiana. Eläinlääkäri mainitsi jossakin vaiheessa, että syynä kissojen hiivainfektioille on usein joko ruoka-aineallergia tai jokin pahanlaatuinen. Ruoka-aineallergiadiagnoosiin päädyttiin, koska allergiaruoka selvästi piti infektiot poissa. Muuta emme me eikä eläinlääkäri osannut epäilläkään enää. Toukokuisena iltana Rasmus lähti luotamme saappaat jalassa ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Aamulla jätimme terveen kissan kotiin ja illalla töistä tullessamme Rasmus oksenteli, oli täysin veltto ja valitti kipuja. Eläinlääkäri löysi röntgenkuvista koko vatsaonteloon levinneen syöpäkasvaimen ja akuutin vatsakalvon tulehduksen. Mitään ei ollut tehtävissä ja kivut olivat kovat. Rasmus lähti Sateenkaarisillalle kyynelten saattelemana.
"Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,
yht´äkkiä huomaa: se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton,
ja ikävä suuri sanaton."
Kiitos yhteisistä vuosista, rakas Rasmus.