virtuaalihevonen/ a sim-game horse!
VH06-018-6454, HRL-II
© Ram, kiitos!
Noin viiden minuutin jälkeen, hevonen oli rentoutuneempi ja se laukkasi jo paljon pehmempää. Vaihdoimme askellajin raviin ja sama tehtävä pysyi. Hevonen kuunteli apuja hyvin ja onnistui melkein täydellisesti. Se nosti jalat korkealle ja kantoi päänsä hyvin. Loppua kohden se kuitenkin vähän väsähti. Tai sitten se ei vain enää viitsinyt. Jatkoimme kuitenkin tarmokkaasti.
Viimeisenä vuorossa oli koottu käynti. Hevonen oli hyvässä kunnossa ja siltä löytyi vielä paljon energiaa. Niinkuin ravissakin, se kantoi päätään hyvin ja nosti jalkoja. Se ei laahannut niitä. Häntäkin taisi nousta siinä vauhdissa. Yleisesti ori on todella hyvässä kunnossa, mutta takaosan työskentelyä kannattaa treenata.
Orin ollessa vetreä ja sen liikkuessa rauhallisesti eteen siirryimme kentälle rakennetun esteradan pariin. Esteitä kentällä oli 70 sentistä 100 senttiin erilaisin lähestymisin, jotka olivatkin yksi valmennuksen osa-alueista. Hyvän tuntuman saamiseksi aloitimme hyppäämisen 70 sentin esteistä joita radalla oli kolme kappaletta. Jim valmisteli ratsunsa maltillisesti laukkaan, käänsi esteelle ja antoi Vilin hypätä. Ensimmäisillä hypyillä tietenkin sitä vauhtia ja intoa riitti, eikä ori siten jaksanut keskittyä hyppyihin. Useiden toistojen jälkeen Vili alkoi taas malttaa mielensä ja hyppääminen näytti onnistuvan upeasti. Kun otimme koko radan käyttöön oli ratsukolla hyppääminen jo hallinnassa ja siksi itse hypyissä ei juurikaan ongelmia ilmennyt. Sen sijaan joissakin lähestymisissä, etenkin tiukkojen käännösten jälkeen, oli parantamisen varaa. Puolen tunnin ajan hyppelimme rataa kunnes oli aika siirtyä loppuverkkaan, jossa pistin ratsukon vielä kunnolla töihin ravitehtävien parissa.
Jimiä ja Viliä oli todella kiva valmentaa, kuuntelivat hyvin ohjeitani ja heidän yhteistyötä radalla oli ilo seurata.
Tehtävissä ei yleisesti tullut ongelmia ravissakaan, ratsukko teki huolelliset ympyrät pysähdyksineen ja peruutuksineen, mutta suoraan raviin jatkaminen oli aivan toivotonta. Jim sai käyttää paljon raippaa ja pohkeita saadakseen ratsunsa liikkumaan edes laiskalla ravilla eteenpäin, kovin innokas ravailija Vili kun ei ollut. Seuraavaksi aloitimme tekemään koko rata leikkaan suuntaisesti temponlisäyksiä ravissa, mikä oli kieltämättä tämän ratsukon kanssa melko työlästä. Ensimmäisillä kerroilla Vili ei näyttänyt yhtään koventavan vauhtiaan vaan ravaili tyynen viileästi laiskasti eteen. Jimin kovat, mutta huolelliset otteet saivat pojan kuitenkin vähitellen menemään ohjeiden mukaisesti ja siten temponlisäyksetkin onnistuivat kohtuu hyvin. Ennen laukkaamista koitimme vielä käynnissä ja ravissa kuinka pohkeenväistöt sujuvat, ja varmaan minun ja ratsastajan yllätykseksi Vili asteli hienosti ristiin ja ravikin pysyi tehtävän aikana hyvin yllä.
Valmennus oli tässä vaiheessa jo vierähtänyt yli puolenvälin ja siten vaihdoimme heti pohkeenväistöjen onnistuessa laukkaan. Aloitimme perinteisesti laukannostoilla käynnistä joita Jim saikin valmistella pidemmän aikaa jotta hevonen suostui lähtemään suoraan laukkaan turvautumatta kiitoraviin. Paljon puolipidätteitä ja huolellisilla laukkapohkeiden antamisella raippaa samalla käyttäen Vili yleensä nosti laukat ihan onnistuneesti. Kun ratsukko sai nostettua laukan, tuli heidän laukata aina yksi kierros tehden samalla ympyröitä kunnes hidastettiin taas käyntiin ja aloitettiin alusta. Jatkoimme laukkaamista uraa pitkin hetken aikaa ja kun Jimillä oli Viliin hyvä tuntuma, siirryimme laukkailemaan keskiympyrälle ja kiemurauralle pienen haasteen lisäämiseksi. Orin laukka ei ollut parhaasta päästä laiskuuden vuoksi, mutta hyvin ratsastaja sai pidettyä sitä yllä ja hallittua oria kiemuraurien kaarissa jolloin sai olla hyvin tarkkana pohkeiden kanssa. Loppuverkkaan otimme vielä reipasta ravia uraa pitkin tehden ympyröitä ja rataleikkaita. Jim kuunteli tänäänkin ohjeitani huolellisesti ja pyrki topakoin ottein viemään laiskaa ja itsepäistä ratsuaan eteen, joka tuottikin loppua kohden jo hieman tulosta.
Seuraavaksi lähdimme hyppäämään päivän ns. pääesteitä, metrisiä sarjoja. Sarjaesteitä muunneltiin kentällä useaan otteeseen niin, että saimme paljon sarjoja erilaisin askelvälein. Ratsukon molemmat osapuolet saivat siis tehdä esteiden välillä hyvää työtä, jotta askeleet sopivat esteiden väliin ja saatiin hyviä hyppyjä aikaiseksi. Suuremmilla esteillä orilta löytyi vähän enemmän vauhtia ja intoa, ja siten näimme paljon hyviä suorituksia, mutta vain silloin kun Jim oli hyvin tarkkana selässä antamiensa apujen kanssa.
Vaikka alku näyttikin tämän ratsukon kanssa hieman työläältä, niin loppua kohden parannettiin huimasti, mikä sai valmentajan ja ratsukonkin tyytyväiseksi.
Seuraavaksi lähdimme jatkamaan pohkeenväistöillä ensin käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Alkuun Vili tahtoi vain kävellä uralta pois väistämättä jalkojaan, mutta ratsastaja oli hyvin hereillä selässä ja korjasi heti ratsunsa virheet. Ravissa tilanne oli ensin sama, mutta reippailla avuilla nähtiin oikein mallikkaita väistöjä. Väistöjen jälkeen jatkoimme pääty-ympyröillä siten, että joka toinen ympyrä tuli laukata ja muuten ravata. Asetukset olivat ympyröillä jälleen hyvät, eikä laukannostoissakaan ratsukolla ongelmaa ollut. Välillä ratsastaja tahtoi antaa vähän huolimattomat avut nostoihin ja silloin Vili nosti väärän laukan, mutta muuten sujui oikein hyvin. Laukan ylläpitämiseen Jim sai myöskin antaa pohjetta paljon, sillä muutamaan otteeseen Vili pudotti raviin ollessaan niin laiskaa poikaa että.
Loppuun otimme vielä jokuset laukannostot käynnistä molempiin suuntiin, mutta kauaa emme aikaa niihin tuhlanneet niiden onnistuessa niin hyvin. Loppuverkan ratsukko sai vetää itsenäisesti reippaalla tahdilla ympyröitä ja rataleikkaita tehden. Jimin istunasta huomautin silloin tällöin, tyttö kun tahtoo rueta könöttämään hevosen kyydissä selkä mutkalla ja kädet alhaalla, pientä huomiota ensi kerralla siis siihen!
Tänään tarkoituksenamme oli hypätä 80-100 sentin oksereita ja trippeleitä erilaisin lähestymisin. Vili tuntui suuremmilla esteillä olevan jo huomattavasti rauhallisempi, jolloin saatiinkin hyvän näköisiä hyppyjä aikaiseksi. Ratsastajan tuli pitää huolta selvistä, hyvistä reiteistä esteille ja laittaa hevonen ponnistamaan reippaasti ylitse, etenkin trippeleiden kohdalla. Muutamat huonot lähestymiset saivat Vilin vetämään jarrut ennen estettä, mutta muuten esteiden hyppäämisessä ei ongelmaa ollut, kunhan vain vauhti ei lähtenyt käsistä.
Muutamat viimeiset hypyt, kun Jim oli saanut pidätettyä orin rauhalliseen tahtiin, näyttivät erityisen hyviltä, varsikin trippeleiden kohdalla Vili ponnisti niin tarmokkaasti että! Jim antoi valmennuksessa jälleen kaikkensa pitääkseen ratsunsa hyvässä liikkeessä ja saadakseen tämän esteiden ylitse, mutta valitettavasti Vili ei tänään ollut aivan samoilla linjoilla.
© Ram, kiitos!
suomenhevosori (s. 11.03.2009, täyttänyt 3v. 09.12.2009, ikääntyy VAI) vaaleanpunarautias säkäkorkeus 154cm, koulupainotteinen va b |
, asuintalli Olin kyläilemässä ystäväni tallilla, hänellä oli juuri tammat varsoneet ja seurasimme niitä laitumen reunalta. Vetreät suomalaispienokaiset telmivät heinikossa ja seurailin erään vinkeän pikku-orin menoa. Ennen kuin ehdin katsettani kohottaa, tyrkkäsi ystäväni minua kylkeen ja totesi, että siinä oli minulle uusi ratsu. Naurahdin, tarvitsin toki nuoren ratsun, mutta olin kaavaillut päässäni jotakin isoa, suurta puoliveristä ehkäpä. En siis pikku herraa ostanut, vaan jatkoin turhanpäiväisiä haaveitani ylväästä koulupuokista. Kului kuukausia, miltein puolivuotta, ennen kuin ehdin taas vierailla Mörkövaaran tilalla. Suuri osa syntyneistä varsoista olivat jo saaneet tulevan kodin, jäljellä oli pari tammaa, sekä tuttu pirteä orin-velmu. Kesän mittaan se olikin jo kasvanut hirmuisesti ja oli oikea hurmuri, komea ja hyvätapainen. Sattuikin sitten niin, että tämä koltiolainen siirtyi nimiini ja kasvettuaan saapui luokseni.
Hirmu-Viliksi ristitty ori on kaikkea mitä omistaja voi hevoseltaan toivoa, hyvätapainen, ylväs ja uhkea sekä miellyttävä, mutta haastava ratsastaa. Tavoistaan huolimatta ei herra aivan vasta-alkajan hevonen ole, vaan saattaa Vili joskus temppuilla ja siksi on oltava taitoa käsitellä tätä välillä velmuksi heittäytyvää oria.
Hoitaessa, aina kiinni ollessaan, Hirmu käyttäytyy oikein mallikelpoisesti, ja osaahan poika myös nauttia harjauksesta sekä paijailuista, mitä hössöttävä emäntä sille hyysää minkä ehtii. Ori aristaa hiukan mahan alta harjaillessa, muttei häiritse hoitajaa ellei tämä muista olla varovainen, muuten saattaa takajalka kohota ja naama kääntyä nurinkurin. Taluttaessa ori kulkee nätisti vierellä, ja vaikka välillä olisikin menossa joku aivan oma show, pysyy Hirmu kokeneessa hanskassa.
Hirmu pärjää hyvin miltein lajissa kuin lajissa, se on reipas, kuuntelevainen muttei siedä ratsastajalta paljoakaan virheitä vaan protestoi. Orilla on valtavan kokoiset askeleet, jotka saattavat aluksi tuntua kummallisilta istua. Vili on ehkä pikkuruisen laiska käyntinen, mutta askeleet ovat pitkiä. Ravi onkin sitten jo paljon reippaampaa, ja yllättävää onkin että isoista askeleista huolimatta herran ravi on keveää. Laukka on sitten Vilin juttu, hyvin pyörivää, pehmeää ja erityisesti miellyttävää istua, rytmi on helppo löytää vaikka vauhti saattaa toisinaan huimata.
Hirmu onkin kouluratsastuksessa mukavan jämäkkä, muttei tahmea vaan oikein taipuvainen ja kevyelle kädelle pehmeä. Se joustaa kissamaisesti askeleistaan ja kantaa itseään varsin näyttävästi. Niin täydelliseltä kuin se kuulostaakin, osaa ori myös temppuilut ja jääräpäisyydet, toisinaan se saa päähänsä aivan tieten tahtoen kulkea kuin puolikuollut aasi ja testatakseen ratsastajaansa se intoutuu silloin tällöin myös rodeohevosen rooliin.
Esteillä on varauduttava spurtteihin, joita Hirmu harrastaa. Esteiden välit taittuvat yleensä aika vauhdissa ja esteelle tultaessa onkin paljon hidasteltavaa. On osattava kontrolloida herran vauhtia niin että estettä lähestyessä ei tarvitsisi liikaa pidättää. Ori hyppytyyli on kuitenkin hyvä, eikä ponnistuspoweriakaan puutu, useimmiten aidat ylittyvätkin hyvällä ilmavaralla.
Maastossa orin-velmu toimii hyvin, kesäisin vihreä tietysti maistuisi ja välillä sitä meinataankin olla pää pusikossa, ratsastajan on varauduttava näihin yllättäviin ruokahetkiin, niin ei pääse Hirmu syöpöttelemään. Metsäteillä laukkaaminen on eräänlaista mielipuuhaa herralle ja se nauttiikin vauhdin hurmasta metsän siimeksessä ilman aitoja rajaamassa menoa. Maastoesteet ovat jännittäviä ja ori hyppää niitäkin mielellään, se etenee esteiden välit tasaisesti ja menee yli vaikka maailmanloppu tulisi.
|
i. Heinämäen Severi sh-o. 156 cm, rt |
ii. Waltti-Kortti KAT sh-o. 154 cm, km, YLA3, WJ II, KRJ II |
iii. Viritys TUM sh-o. 157cm, rt, YLA2, SLA II, KRJ III |
|
iie. VIR MVA Ch BS Taika-Tyttö sh-t. 151cm, prt, YLA1, KRJ II, KTK III, ERJ IV, SLA II |
||
|
ie. Kimovaaran Lokus sh-t. 157 cm, kuollut |
iei. Taikakuun Vipeltäjä sh-o. 157cm, hkm, |
|
|
iee. T.A. Tinjami sh-t. kadonnut? |
||
|
e. Kuisman Airi sph-t. 140 cm, vprt, YLA1, KRJ-I, SLA-I |
ei. Kuisman Pyry sph-o. 138 cm, tprk, SLA II, KRJ II, YLA2 |
eii. VIR MVA Ch Antero sh-o. 158cm, m, YLA1, SLA I, KTK II, KRJ II |
|
eie. Bellin Aliisa sph-t. 148cm, rt |
||
|
ee. VIR MVA Ch Tuikkeen Tuisku sh-t. 157 cm, rn, KTK II |
eei. VIR MVA Ch Horisontin Pyry sh-o. 152cm, tprn, KTK II |
|
|
eee. Tuohimäen Tulisielu sh-t. 154cm, prt, KTK III |
s. 19.09.2009, sh-o. Pelimies DAF (e. Lakean Littu) omistaja Juli, Riiviöt |
ainoastaan sijoitukset merkitty, voittoja yhteensä 24!
|
Koulukilpailut, 48 sijoitusta 14.03.2009 Kutsu, KRJ (heA), 02/29 17.03.2009 Kutsu, KRJ (heA), 01/29 18.03.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 02/23 18.03.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 02/50 19.03.2009 Kutsu, KRJ (heA), 04/29 19.03.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 01/50 20.03.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 01/23 21.03.2009 Kutsu, KRJ (heA), 01/50 22.03.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 03/50 23.03.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 01/23 23.03.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 03/50 24.03.2009 Kutsu, KRJ (heA), 03/50 25.03.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 02/50 26.03.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 02/50 29.03.2009 Kutsu, KRJ (heA), 04/24 30.03.0009 Kutsu, KRJ (vaB), 01/21 01.04.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 01/21 02.04.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 03/21 03.04.2009 Kutsu, KRJ (heA), 01/24 03.04.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 03/21 05.04.2009 Kutsu, KRJ (heA), 04/24 06.04.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 01/21 28.04.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 02/24 29.04.2009 Kutsu, KRJ (heA), 04/27 29.04.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 01/24 30.04.2009 Kutsu, KRJ (heA), 04/27 01.05.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 01/24 03.05.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 01/24 04.05.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 01/24 06.05.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 03/24 10.05.2009 Kutsu, KRJ (heA), 01/16 12.05.2009 Kutsu, KRJ (heA), 03/16 13.05.2009 Kutsu, KRJ (heA), 04/16 16.05.2009 Kutsu, KRJ (heA), 03/16 17.05.2009 Kutsu, KRJ (heA), 02/16 21.06.2009 Kutsu, KRJ (heA), 04/19 24.06.2009 Kutsu, KRJ (heA), 01/19 26.06.2009 Kutsu, KRJ (heA), 03/19 28.06.2009 Kutsu, KRJ (heA), 03/19 17.09.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 07/50 20.09.2009 Kutsu, KRJ (vaB), 05/50 14.12.2010 Kutsu, KO (vaB), 03/106 24.01.2011 Kutsu, KO (heA), 07/60 24.01.2011 Kutsu, KO (vaB), 08/69 25.01.2011 Kutsu, KO (heB), 05/67 25.01.2011 Kutsu, KO (heB), 04/64 25.01.2011 Kutsu, KO (heA), 03/60 26.01.2011 Kutsu, KO (heB), 02/67 ..2011 Kutsu, KRJ (), |
Estekilpailut, 29 sijoitusta 14.03.2009 Kutsu, ERJ (90cm), 04/24 15.03.2009 Kutsu, ERJ (80cm), 02/24 17.03.2009 Kutsu, ERJ (80cm), 04/24 19.03.2009 Kutsu, ERJ (80cm), 01/24 19.03.2009 Kutsu, ERJ (80cm), 05/50 20.03.2009 Kutsu, ERJ (80cm), 01/50 21.03.2009 Kutsu, ERJ (90cm), 03/24 23.03.2009 Kutsu, ERJ (90cm), 01/24 12.05.2009 Kutsu, ERJ (90cm), 01/18 13.05.2009 Kutsu, ERJ (90cm), 02/18 15.05.2009 Kutsu, ERJ (80cm), 01/17 16.05.2009 Kutsu, ERJ (90cm), 03/18 17.05.2009 Kutsu, ERJ (80cm), 01/17 20.09.2009 Kutsu, ERJ (80cm), 02/40 06.12.2010 Kutsu, ERJ (90cm), 02/50 08.12.2010 Kutsu, ERJ (90cm), 05/50 29.12.2010 Kutsu, ERJ (100cm), 01/40 30.12.2010 Kutsu, ERJ (100cm), 05/40 31.12.2010 Kutsu, ERJ (90cm), 01/40 05.01.2011 Kutsu, ERJ (80cm), 01/30 07.01.2011 Kutsu, RE (100cm), 02/11 13.01.2011 Kutsu, ERJ (90cm), 06/40 15.01.2011 Kutsu, ERJ (90cm), 03/40 15.01.2011 Kutsu, ERJ (100cm), 02/40 29.01.2011 Kutsu, ERJ (80cm), 05/41 29.01.2011 Kutsu, ERJ (80cm), 02/44 30.01.2011 Kutsu, ERJ (60cm), 01/36 30.01.2011 Kutsu, ERJ (70cm), 01/36 31.01.2011 Kutsu, ERJ (60cm), 01/36 ..2011 Kutsu, ERJ (), |
Kenttäkilpailut, 4 sijoitusta 03.04.2009 Kutsu, KERJ (help.), 05/60 05.09.2009 Kutsu, KERJ (help.), 03/13 07.12.2010 Kutsu, KEN (CCI/CIC1), 04/16 15.01.2011 Kutsu, KERJ (help.), 04/50 ..2011 Kutsu, KERJ (), näyttelyt ja match showt 28.12.2010 Kutsu, MSY, PUN1 |
|
Hoito-ohjeet ruokinta: - aamu 2,5 kg heinää, 1,5 l kauraa, 0,5 g kivennäistä - päivä 2 kg heinää - ilta 2,5 kg heinää, 1,5 l kauraa; kaurojen sekaan pari kourallista pelletöityä väkirehua ja maissihiutaleita, mitallinen vitamiinia loimitus: - hikiloimi tarhaan jos märkänä - toppaloimi kaulakappaleella -15C, talliin yöksi fleeceloimi - sadesäällä sadeloimi - pakkasella ratsastaessa ratsastusloimi |
Varusteet Hirmun varusteet ovat kermansävyisiä. - musta nahkariimu, punottu riimunvarsi - mustat yleis- ja koulusatulat - koulu- ja yleishuopia, lampaankarva-alusta - mustat yleis- ja kankisuitset, kolmiosainen oliivikuolain, kankikuolain, rintaremmi, vatsapanssari - puuvillapinteleitä, jännesuojat, hivutussuojat, maastobootsit, kuljetussuojat - talliloimi, fleeceloimi, kaulakappaleinen toppaloimi, sadeloimi, hikiloimi, ratsastusloimi |
Estevalmennus (100cm) 02.12.2010, Soturi, valmentaja helllu
Vili Hirmu oli kyllä tänään aika veikeällä päällä. Se ei oikein kyennyt yhteistyöhön Jimin kanssa. Silti Jim työsti sitä oikein kunnolla, jotta saisi sen toimimaan. Kun aloitimme hyppäämään, Hirmu veti oikein kunnolla. Loppu tunnista se oli oikein kiltti. Saimme sen rauhoittumaan. Hirmu kyllä hyppää hyvin, mutta välillä sen halut hypätä nousevat sen päähän, joten hyppäämisestä ei tule mitään. Silloin se pitää saada kunnolla kiinni ja ruveta työstämään hidasta etenemistä. Jim myös onnistui hyvin, joten Hirmu kyllä hyppäsi lopulta aivan loistavasti.Kouluvalmennus (va b) 12.12.2010, valmentaja Julia
Maneesiin saapui komea ori-poika. Heti alussa siitä näkyi lennokkuus ja lempeys. Pyysin tapani mukaan kaksikon keskelle ja selitin mitä oli luvassa. Alottaisimme siirtymisillä ja jatkaisimme taivutuksilla ja kootuilla askellajeilla. Alkuverkan jälkeen aloitimme vauhdikkaasti. Ensimmäisenä olisi peruutuksesta suoraan laukanvaihto. Ori oli heti valmiina. Se nojasi kuolaimelle ja kuunteli ratsastajan apuja hyvin. Ori ei ollut iloinen peruutuksista, vaan oli mieluummin mennyt eteenpäin. Pari tanssahdusta ja pukkia teki asian hyvin selväksi. Yritimme ainavain uudestaan. Pain kuitenkin onnistui ja aina vain kerta kerralta paremmin. Kun tulos oli jo lähes täydellinen, vaihdoimme aihetta, jotta hevonen saisi vielä itse sisäistää asian. Jatkoimme laukkatyöskentelyä. Vuorossa oli koottu laukka. Hevonen oli hyvin mukana ja oli kokoajan kuolaintuella. Askellus oli kuitenkin hieman tönkköä. Annoin heille pienen levähdystauon, jonka jälkeen jatkaisimme laukassa.Noin viiden minuutin jälkeen, hevonen oli rentoutuneempi ja se laukkasi jo paljon pehmempää. Vaihdoimme askellajin raviin ja sama tehtävä pysyi. Hevonen kuunteli apuja hyvin ja onnistui melkein täydellisesti. Se nosti jalat korkealle ja kantoi päänsä hyvin. Loppua kohden se kuitenkin vähän väsähti. Tai sitten se ei vain enää viitsinyt. Jatkoimme kuitenkin tarmokkaasti.
Viimeisenä vuorossa oli koottu käynti. Hevonen oli hyvässä kunnossa ja siltä löytyi vielä paljon energiaa. Niinkuin ravissakin, se kantoi päätään hyvin ja nosti jalkoja. Se ei laahannut niitä. Häntäkin taisi nousta siinä vauhdissa. Yleisesti ori on todella hyvässä kunnossa, mutta takaosan työskentelyä kannattaa treenata.
Estevalmennus (100cm) 23.12.2010, Mörkövaara, valmentaja Hawering
Jim ja Vili osallistuivat Mörkövaaran valmennuksiin ensimmäistä kertaa, enkä siten tiennyt, että mitä tuleman piti. Vili oli reippaalla tuulella, se asteli empimättä eteen Jimin antaessa sille maltillisia ohjeita selässä. Ori tuntui alusta asti kuuntelevan selästä tulevia ohjeita hyvin ja liikkui niiden mukaisesti, eli yhteistyö näytti tällä ratsukolla toimivan. Aloitimme alkuverkan reippaalla ravilla tehden pysähdyksiä ja niistä nostaja takaisin suoraan raviin. Jimin merkistä Vili pysähtyi rauhallisesti ravista, ja kun ratsastaja taas antoi reippaat avut niin ori syöksähti ravilla eteen. Ennen esteiden hyppelyä otimme vielä pienimuotoisesti istuntaharjoituksia laukassa jotta saatiin hyvä tuntuma siihenkin askellajiin.Orin ollessa vetreä ja sen liikkuessa rauhallisesti eteen siirryimme kentälle rakennetun esteradan pariin. Esteitä kentällä oli 70 sentistä 100 senttiin erilaisin lähestymisin, jotka olivatkin yksi valmennuksen osa-alueista. Hyvän tuntuman saamiseksi aloitimme hyppäämisen 70 sentin esteistä joita radalla oli kolme kappaletta. Jim valmisteli ratsunsa maltillisesti laukkaan, käänsi esteelle ja antoi Vilin hypätä. Ensimmäisillä hypyillä tietenkin sitä vauhtia ja intoa riitti, eikä ori siten jaksanut keskittyä hyppyihin. Useiden toistojen jälkeen Vili alkoi taas malttaa mielensä ja hyppääminen näytti onnistuvan upeasti. Kun otimme koko radan käyttöön oli ratsukolla hyppääminen jo hallinnassa ja siksi itse hypyissä ei juurikaan ongelmia ilmennyt. Sen sijaan joissakin lähestymisissä, etenkin tiukkojen käännösten jälkeen, oli parantamisen varaa. Puolen tunnin ajan hyppelimme rataa kunnes oli aika siirtyä loppuverkkaan, jossa pistin ratsukon vielä kunnolla töihin ravitehtävien parissa.
Jimiä ja Viliä oli todella kiva valmentaa, kuuntelivat hyvin ohjeitani ja heidän yhteistyötä radalla oli ilo seurata.
Kouluvalmennus (he b) 30.12.2010, Kirmaus, valmentaja Jette
Hirmu oli valmennuksen ajan reipas ja selvästikin esitti liikkeillään. Se kantoi itsensä ryhdissä ja polki takajaloilla alle. Hirmu yritti selvästikin myös miellyttää ratsastajaansa, ja näin meidän olikin helppo keskittyä vain Jimin istuntaan. Siinä korjailimme lähinnä jalan asentoa ja istunnan painopistettä.Kouluvalmennus (he a) 27.12.2010, Mörkövaara, valmentaja Hawering
Vili näytti alkuun olevan melko jäykän ja laiskanoloinen ja siten ratsukko pääsi samantien reippaasti hommiin. Jim oli onneksi hyvin topakkana ratsunsa selässä ja teki kaikkensa saadakseen Vilin liikkumaan hyvin eteen. Alkuverkassa lähdimme tekemään ensiksi käynnissä päätyihin suuret pääty-ympyrät ja pitkien sivujen keskikohtiin pysähdykset ja peruutukset. Ratsastaja antoi orille ympyröillä hyvät ohjeet, pohkeet tekivät kovasti töitä jotta ympyrä pysyisi hyvän kokoisena ja pyöreänä, eikä ohjasapujakaan Jim pelännyt käyttää. Pysähdykset onnistuivat hyvin kuin myös peruutukset, mutta pysähdyksistä reippaasti käyntiin lähteminen tuotti hieman erimielisyyksiä ratsukon välillä. Vilin liikkuessa kuitenkin kohtuullisen nätisti käynnissä eteen, lähdimme toistamaan tehtävät ravissakin.Tehtävissä ei yleisesti tullut ongelmia ravissakaan, ratsukko teki huolelliset ympyrät pysähdyksineen ja peruutuksineen, mutta suoraan raviin jatkaminen oli aivan toivotonta. Jim sai käyttää paljon raippaa ja pohkeita saadakseen ratsunsa liikkumaan edes laiskalla ravilla eteenpäin, kovin innokas ravailija Vili kun ei ollut. Seuraavaksi aloitimme tekemään koko rata leikkaan suuntaisesti temponlisäyksiä ravissa, mikä oli kieltämättä tämän ratsukon kanssa melko työlästä. Ensimmäisillä kerroilla Vili ei näyttänyt yhtään koventavan vauhtiaan vaan ravaili tyynen viileästi laiskasti eteen. Jimin kovat, mutta huolelliset otteet saivat pojan kuitenkin vähitellen menemään ohjeiden mukaisesti ja siten temponlisäyksetkin onnistuivat kohtuu hyvin. Ennen laukkaamista koitimme vielä käynnissä ja ravissa kuinka pohkeenväistöt sujuvat, ja varmaan minun ja ratsastajan yllätykseksi Vili asteli hienosti ristiin ja ravikin pysyi tehtävän aikana hyvin yllä.
Valmennus oli tässä vaiheessa jo vierähtänyt yli puolenvälin ja siten vaihdoimme heti pohkeenväistöjen onnistuessa laukkaan. Aloitimme perinteisesti laukannostoilla käynnistä joita Jim saikin valmistella pidemmän aikaa jotta hevonen suostui lähtemään suoraan laukkaan turvautumatta kiitoraviin. Paljon puolipidätteitä ja huolellisilla laukkapohkeiden antamisella raippaa samalla käyttäen Vili yleensä nosti laukat ihan onnistuneesti. Kun ratsukko sai nostettua laukan, tuli heidän laukata aina yksi kierros tehden samalla ympyröitä kunnes hidastettiin taas käyntiin ja aloitettiin alusta. Jatkoimme laukkaamista uraa pitkin hetken aikaa ja kun Jimillä oli Viliin hyvä tuntuma, siirryimme laukkailemaan keskiympyrälle ja kiemurauralle pienen haasteen lisäämiseksi. Orin laukka ei ollut parhaasta päästä laiskuuden vuoksi, mutta hyvin ratsastaja sai pidettyä sitä yllä ja hallittua oria kiemuraurien kaarissa jolloin sai olla hyvin tarkkana pohkeiden kanssa. Loppuverkkaan otimme vielä reipasta ravia uraa pitkin tehden ympyröitä ja rataleikkaita. Jim kuunteli tänäänkin ohjeitani huolellisesti ja pyrki topakoin ottein viemään laiskaa ja itsepäistä ratsuaan eteen, joka tuottikin loppua kohden jo hieman tulosta.
Estevalmennus (100cm) 15.10.2011, Mörkövaara, valmentaja Hawering
Vili oli tänään valmennuksessa hieman laiska, eikä tehtävät alkuun meinanneet onnistua mitenkään. Jim sai jatkuvasti ratsastaa hevostaan eteen ja antaa reippaasti pohjetta, jotta saatiin Vili edes vähän virkeämmäksi. Aloitimme esteiden hyppäämisen perinteisillä esteharjoituksilla, alkuun otimme vähän pienempiä pystyjä ja korotimme niitä aina hyvien suoritusten jälkeen. Tässä vaiheessa poika ei vielä jaksanut keskittyä jalkoihinsa ja siten hypyt menivät miten tahtoivat, mutta pikku hiljaa Jimin ollessa topakkana selässä alkoivat hypytkin näyttämään paremmilta.Seuraavaksi lähdimme hyppäämään päivän ns. pääesteitä, metrisiä sarjoja. Sarjaesteitä muunneltiin kentällä useaan otteeseen niin, että saimme paljon sarjoja erilaisin askelvälein. Ratsukon molemmat osapuolet saivat siis tehdä esteiden välillä hyvää työtä, jotta askeleet sopivat esteiden väliin ja saatiin hyviä hyppyjä aikaiseksi. Suuremmilla esteillä orilta löytyi vähän enemmän vauhtia ja intoa, ja siten näimme paljon hyviä suorituksia, mutta vain silloin kun Jim oli hyvin tarkkana selässä antamiensa apujen kanssa.
Vaikka alku näyttikin tämän ratsukon kanssa hieman työläältä, niin loppua kohden parannettiin huimasti, mikä sai valmentajan ja ratsukonkin tyytyväiseksi.
Kouluvalmennus 20.10.2011, Mörkövaara, valmentaja Hawering
Jimin ja Vilin yhteistyö pelitti tänään todella upeasti, molemmat työskentelivät koko valmennuksen ajan hyvin yhteen. Vili kuunteli ratsastajaansa maltillisesti ja pyrki liikkumaan ohjeiden mukaan Jimin antaessa huolelliset ja rauhalliset avut ratsulleen. Tänään teimme valmennuksessa paljon perustehtäviä, ja aloitimme siten ympyröillä, pysähdyksillä ja peruutuksilla. Vili oli selvästikin ennen valmennusta hyvin verkattu, sillä se ei ollut ollenkaan tahmea ja pysyi hyvin asetuksissa ympyröissäkin. Välillä ratsastaja sai ajaa ratsuaan eteenpäin sillä virtaa ei kauheasti ympyröillä ollut, mutta muuten ei mitään ongelmaa. Pysähdykset ja peruutukset onnistuivat tältä ratsukolta aivan vettä valuen, Jimin antaessa lähes näkymättömät avut teki Vili aina työtä käskettyään ja siten nähtiin paljon hyviä suorituksia.Seuraavaksi lähdimme jatkamaan pohkeenväistöillä ensin käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Alkuun Vili tahtoi vain kävellä uralta pois väistämättä jalkojaan, mutta ratsastaja oli hyvin hereillä selässä ja korjasi heti ratsunsa virheet. Ravissa tilanne oli ensin sama, mutta reippailla avuilla nähtiin oikein mallikkaita väistöjä. Väistöjen jälkeen jatkoimme pääty-ympyröillä siten, että joka toinen ympyrä tuli laukata ja muuten ravata. Asetukset olivat ympyröillä jälleen hyvät, eikä laukannostoissakaan ratsukolla ongelmaa ollut. Välillä ratsastaja tahtoi antaa vähän huolimattomat avut nostoihin ja silloin Vili nosti väärän laukan, mutta muuten sujui oikein hyvin. Laukan ylläpitämiseen Jim sai myöskin antaa pohjetta paljon, sillä muutamaan otteeseen Vili pudotti raviin ollessaan niin laiskaa poikaa että.
Loppuun otimme vielä jokuset laukannostot käynnistä molempiin suuntiin, mutta kauaa emme aikaa niihin tuhlanneet niiden onnistuessa niin hyvin. Loppuverkan ratsukko sai vetää itsenäisesti reippaalla tahdilla ympyröitä ja rataleikkaita tehden. Jimin istunasta huomautin silloin tällöin, tyttö kun tahtoo rueta könöttämään hevosen kyydissä selkä mutkalla ja kädet alhaalla, pientä huomiota ensi kerralla siis siihen!
Estevalmennus (100cm) 28.10.2011, Mörkövaara, valmentaja Hawering
Jim sai tänään todella pitää ratsunsa ohjista kiinni, jotta selässä pysyi! Vilillä tuntui olevan paljon virtaa, vauhtia riitti vaikka muille jakaa ja siten myös esteet ylitettiin sellaisella tyylillä. Alkuverkassa hyppäsimme ensiksi 60-80 sentin pystyjä ja oksereita, jotka ylittyivät sellaisella pompulla, että ratsastajalla todella teki tiukkaa. Jim yritti parhaansa pidätellä ratsuaan ja paikoin siinä myös onnistuikin, jolloin Vili näyttikin menevän nätisti - ja sitten taas se sama alkoi. Muiden siirtyessä jo päätehtävään, sai Jim vielä Vilin kanssa hypätä muutamaan kertaan omaan tahtiin alkuverkan esteet, ja sitten liittyä mukaan kun ratsu tuntui olevan hankassa.Tänään tarkoituksenamme oli hypätä 80-100 sentin oksereita ja trippeleitä erilaisin lähestymisin. Vili tuntui suuremmilla esteillä olevan jo huomattavasti rauhallisempi, jolloin saatiinkin hyvän näköisiä hyppyjä aikaiseksi. Ratsastajan tuli pitää huolta selvistä, hyvistä reiteistä esteille ja laittaa hevonen ponnistamaan reippaasti ylitse, etenkin trippeleiden kohdalla. Muutamat huonot lähestymiset saivat Vilin vetämään jarrut ennen estettä, mutta muuten esteiden hyppäämisessä ei ongelmaa ollut, kunhan vain vauhti ei lähtenyt käsistä.
Muutamat viimeiset hypyt, kun Jim oli saanut pidätettyä orin rauhalliseen tahtiin, näyttivät erityisen hyviltä, varsikin trippeleiden kohdalla Vili ponnisti niin tarmokkaasti että! Jim antoi valmennuksessa jälleen kaikkensa pitääkseen ratsunsa hyvässä liikkeessä ja saadakseen tämän esteiden ylitse, mutta valitettavasti Vili ei tänään ollut aivan samoilla linjoilla.