etusivu | talli esittely | tallin asukkaat | toiminta
• virtuaalihevonen Geraldine BHE VH-54788 "Keira"
Akhal-teketamma (s. 24.11.2007, täyttänyt 4v. 03.06.2008) musta säkäkorkeus 164cm, koulupainotus va b
omistaja Russia Moskvara, kasvattaja Knoxdale Farm
◦ Keira on emänsä tavoin erittäin sosiaalinen hevonen, se kaipaa paljon rapsutuksia joka päivä eikä todellakaan viihdy yksinään. Toverillinen rouva tulee toimeen miltein kaikkien kanssa, muttei kuitenkaan alistu kenenkään komenneltavaksi. Tosin jos jonkun kanssa tulee pientä rähinää, on tamma heti hetken päästä ystävällisesti "sopimassa" riitaa. Isältään se on perinyt taasen täysverisille tyypillisen tulisuuden, tempperamentin sekä herkkyyden. Mielenkiintoa Keirassa tai meillä päin Kertussa siis riittää eikä sen kanssa voi jäädä turhia kuhnimaan. Tylsiä ei päivät tamman seurassa tule ainakaan olemaan.
Hoitaessa Keira on parasta kytkeä tiukasti kiinni, ovethan meinaa sitä että tie on vapaa ja mennään, ainakin Kertun mielestä. Muu ympärillä tapahtuva ei kiinnosta sitä pätkääkään, pah mitä tuo pikku diivamme piittaisi vieressä ahertavasta hoitajasta. Ihan huomaamatta saa tamman harjata aivan kauttaaltaan, se tuskin tulee reagoimaan mihinkään. Ei edes siihen kun hoitaja yrittää epätoivoisesti saada kavioita puhdistettavaksi ja tuuppii Keiraa kylkeen minkä ehtiin, tamman huomion saa parhaiten itselleen kun menee laittamaan oven kiinni ja yrittää uudestaan, rankemmin tällä kertaa niin kyllä ne jalat sieltä maasta kohoaa ainakin hetkeksi.
Varusteet saa niskaan hyvin, satulavyönkin saa kiristettyä ilman mitään ongelmia ja kovisteluja. Suojatkin pysyy jaloissa ku ei ne mihinkään liiku, onhan Kertun niin sinnikkäästi keskityttävä oven kyttäämiseen. Mutta mitä suitsimiseen tulee voi koko homman unohtaa ilman minkäänlaista houkutinta, suuhan ei turhaan avaudu. Varsinkaan jos sinne on aikomuksena survaista kankeat kuolaimet järsittäväksi.
Taluttajalla on parasta olla riimunnaru kiinni kuolainrenkaassa, ja parhaimmassa tapauksessa jopa turvan ympäri kierrettynä. Voin luvata että Keira ei turhia jarruttele, kun päästät sen käytävällä irti kannattaa varautua nopeaan lähtöön ja nopeaan käyntiin. Mitä pikemmin perillä, sen parempi.
Keira on sitten kyllä mahtava ratsastettava, se on herkkä ja tasapainoinen. Askeleet ovat reippaita ja näyttäviä, varsinkin ravi on tamman ehdoton valttikortti ja jota on helppo hyödyntää. Neiti hakee hyvin tuntumalle ja mikä parasta se rakastaa koulukiemuroita. Aitojen yli hyppelehteminen ei sitä ikinä sen suuremmin sytytä, vaikka jopa metriset esteet ylittyvät kuitenkin kepeästi ilman huolta. Maastossa Kerttu toimii paremmin ryhmässä kuin yksin, jos päättää lähteä kaksin tamman kanssa metsään, voi olla varma että heti ensimmäisestä tien haarasta rouva on kääntymässä kotiin.
Kuumakaan hellepäivä ei latista Keiran intoa työskennellä pölyisellä kentällä, päin vastoin aurinkohan antaa voimaa ja sen vuoksi on jaksettava vaikka maailman ääriin. Ratsastajansa tamma vie vaikka Moun Everestille, jos pyydettäisiin. Käynti on tahdikasta eikä siinä jäädä turhia odottelemaan, mitä reippaammin kulkee eteen sitä enemmän ehtii nähdä maisemia. Siirtymisistä tamma suorastaan nauttii, mitä enemmän vauhtia sen parempi ja varsinkin ravi on sille mieluisa askellaji. Miellyttävä se on myös istua, kevyt ja pehmeä. Askeleet ovat kissamaisia ja hyvä tempoisia. Keiran laukka on ponimaista, lyhyttä mutta pyörivää ja hieman keinuttavaakin, suorastaan uneliasta istua, niin tasaista se on.
Pikku aitahan tuo vain on, taitaa Keira ajatella estettä lähestyessä ja vaikka korkeuttakin löytyy ei rohkea tamma sitä pelkää vaan hyppää reippaasti yli. Pystyt, okserit, trippelit, muurit mikään ei tunnu hidastavan sen tasaista vauhtia, kunnes eteen ilmestyy vesieste. Hui sentään, mutta siinähän on vett. Jalathan siinä saattaa kastua ja mikä johtaa siihen että hiekkaa tarttuu kavioihin, kauhistusten kanahäkki tuosta ei yli menn. Yrityksiä toistensa perään mutta turhaan, Kerttu on päättänyt olla ylittämättä sitä niin se ei mene yli. Vesieste kaipaa hieman totuttelua, ennen kuin sen yli voidaan mennä ja sekin on tehtävä tyylikkäällä pupunloikalla jalat mahdollisimman korkealle nostettuina (vatsapanssari esteillä!).
Maastoesteitä, nopeasti pois, nopeasti yli. Metsä on huisin pimeä ja synkeä paikka yksin mentävänä varsinkin kun esteiden takaa hyökkää kauhean pelottavia mörököllejä syömään pienen Keiran. Mutta onneksi maalissa paistaa taas aurinko ja siitäkin radasta on selvitty hengiss, eihän se niin kamalaa ollutkaan.
| i. Ardon Khan | ii. Djan-Khan |
| ie. Orkideja | |
| e. Yan Cizgi | ei. Yine de o Noktada |
| ee. Bitisik Olmak |
| 14.10.2008, at-t. Kenya BHE, (i. GLB Paconimé), om. Päivie |
|
Ulkoasu © Jim Kuva © Akhalt-Service, thank you!