Virallinen nimi: Dux Jr.
Kutsumanimi: Unto
Rekisteröity: VH-50693
Rotu: ratsuponi 50%
Sukupuoli: ruuna
Syntynyt: 22.04.2007 Hollanti, eli on nyt vuotta (70d=1v)
Säkäkorkeus: 140cm
Väri: rautias, valkoisin merkein
Saavutukset: JL-I, esteiltä sijoituksia 0-1-1, koulusta 1-0-0
Koulutus: ko heA re 100cm
Kilpaillaan: harvakseltaan; villit, porrastetut: seurataso, KRJ taso 0, ERJ taso 1 (osallistumisoikeudet)
Kasvattaja: Llaader Stud, Hollanti
Omistaja: EK.
Hoitaja: otetaan mahdollisesti

H I S T O R I A
Kuka Unto?
Unto, oikealta nimeltään Dux Jr. ja kotiseudullaan Duxiksi kutsuttu ratsuponiruuna syntyi (orina) Llaader Studin tiloissa vuonna 2007, 22. päivä huhtikuuta aamuyöstä. Tälle varsalle oli asetettu kunnon tavoitteet; Helen Lohqerin 13-vuotiaan tyttären tulisi kouluttaa ponista itselleen taitava kouluratsu, jolla voisi menestyä kansalliselle tasolle asti.
Jo varsana Dux toimi todella nätisti, ilman temppuiluita. Sen totuttaminen ratsuksi kävi helposti - muutaman pukkirodeoesityksen jälkeen - ja niinpä päästiin toden teolla ruunaa koulimaan. Dux ruunattiin noin kolmen vuoden iässä, ehkä hieman myöhään, sillä sille oli ehtinyt jo tulla orimaisia elkeitä - hyvin vähäisiä tosin - mutta kilpailu-uraa ajatellen ruunaus oli kuitenkin paras vaihtoehto, oli ajoitus mikä tahansa.
Ensimmäiset kilpailunsa Dux suoritti ollessaan 4-vuotias. Se säpsyili kilpailupaikan ääniä, hyppeli sinne tänne, mutta tyhjä kisakenttä ja ponia tuijottava yleisö herättivät ilmeisesti Duxissa jonkinlaista näytönhalua - ta jotain muuta, tiedä häntä. Joka tapauksessa suoritus meni täysin nappiin, prosentit olivat noin 63 ja sijoitus toinen. Tästä innostuneina omistajat ilmoittivat ponin seuraaviin kilpailuihin, ja sitä seuraaviin, ja kisaputken aikana Duxia koulutettiin yhä ja yhä vaativammalle tasolle, lopulta helppo A:han asti.
Laitumella loukattu jänne kuitenkin katkaisi kisaputken Duxin ollessa noin 6-vuotias. Se sai jäädä lähes puolen vuoden lomalle, minkä jälkeen ensimmäisissä kisoissa ruuna alkoi ontua. Lisää lomaa, sanoi eläinlääkäri. Niin Dux lihoi laitumella vielä vähän lisää. Tytär oli alkanut jo kasvaa hieman liian isoksi ponille, niinpä Helen teki päätöksen, joka tuntui varsin raskaalta; Dux laitettaisiin myyntiin, jotta sen paikalle saataisiin toinen, suurempi ja kannattavampi hevonen.

Miten Unto päätyi meille?
Sain vinkin myytävästä, taitavasta ja nöyrästä koulupainotteisesta ponista Suomessa käymässä olevalta tuttavaltani. Hän oli muuttanut Hollantiin perheineen muutama vuosi sitten ja asettunut asumaan maaseudulle; varsin lähelle Llaader Studia.
Ystäväni oli siis luonani käymässä ja katseltuaan Tollon hevosia hän kertoili naapuritallistaan, ja vinkkasi, että siellä saattaisi olla mukavia poneja myynnissä. Ihan mielenkiinnosta katselin paikan nettisivuja seuraavana iltana - hollanninkielisiä tietysti - ja törmäsin linkkiin "Verkoop (for sale)". Selailin myytävissä olevia poneja, joiden tiedoista en ymmärtänyt muuta kuin säkäkorkeuden ja koulutustasot, ja löysin Dux Jr.:n, hurmaavan komean ilmeisesti ratsuponilta näyttävän raudikon.

Päätin huvin vuoksi (näin selitin itselleni - enhän minä missään tapauksessa hankkisi itselleni uutta ponia nyt kun Saku ja Siokin olivat juuri syntyneet!) soittaa Helen Lohqerille. Hän vastasi hollanniksi, mutta kuultuani soittavani Suomesta muutti puhettaan epäselväksi englannin tapaiseksi. Emme me siinä puhelimessa toisiamme ymmärtäneet, selitin vain epäröiden että soitin kysyäkseni tietoja myytävän olevasta Dux Jr.:sta, minkä Helen ilmeisesti ymmärsi varsin väärin; hän innostui, kehui ponia maasta taivaisiin ja lupasi lähettävänsä paperit minulle postissa, kunhan antaisin osoitteeni. Minä siinä sitten annoin ja oletin, että saisin Duxin tietoja paperilla.

No, parin viikon päästä posti toi minulle nämä paperit, jotka olivatkin sopimuspaperit; kaikesta puuttui enää vain minun nimeni. Häkeltyneenä soitin taas Helenille, joka selitti, että Dux oli pakko saada myytyä - muuten paikat eivät riittäisi poneille - ja varsin ärtyneellä äänellä hän toivoi minun nyt myös ottavani ponin, kun kerran sen olin jo varannutkin.
Niin siinä sitten kävi, en minä voinut naisparalle selittää etten "halunnut" Duxia; kaipa minä olin alusta asti tahtonut tuota hurmaavaa olentoa meille. En edes tiennyt, oliko kyseessä ori vai ruuna - kuvista ei sen vertaa näkynyt - mutta nyt sain kysyttyä ja onneksi sain kuulla ponin olevan ruuna. Helen lupasi laittaa kuljetuksen mukana muutamat pakasteet, mihin änkytin etten olisi tarvinnut, mutta hän ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa.
Kuljetus järjestyi ja niin Dux saapui Tollbomiin eräänä syyskuisena, hyisen kylmänä aamuna.

L U O N N E K U V A U S
Dux, tai Unto, kuten me sitä aloimme kutsua, osoittautui alusta alkaen varsin rauhalliseksi, joskin uteliaaksi ja varsinkin ensimmäisinä päivinä jonkin verran säpsyksi ruunaksi. Se kotiutui nopeasti, pääsi tarhailemaan Dotin kanssa ja tuntui viihtyvän.

Tutustumisemme meni hyvin; Unto hyväksyi minut johtajakseen helposti, se käyttäytyi karsinassa oikein mainiosti (joskin osoittautui harjoja, hiuksia, vaatteita yms. nakertelevaksi oveluudeksi) eikä mitään paheita tuntunut löytyvän. Kaviot nousivat nätisti ja suitset ja satulan sai laitettua muutamassa sekunnissa ilman vastusteluita.

Ensimmäisen kerran huomasimme Unton vesikammon kun talutin sitä toisena päivänä tarhaan; sateisen yön jäljiltä maassa oli muutama kuralammikko, jonka minä kiersin mutta jonka Unto olisi oikein hyvin voinut ylittää.
Eipä se niin tehnyt, vaan pysähtyi syvän inhotuksen ilme silmissään, etujalat edessä, se lähti peruuttamaan niin että nykäisi riimunnarua ja se taas nykäisi minua niin että horjahdin, kadotin tasapainon ja Unton vielä hypähtäessä taakse kaatoi minut suoraan tuohon ihanaan lätäkköön. Suht kovaäänisesti kiroten nousin ylös, Unto taas oli hiihdellyt takaisin omaan karsinaansa ja mulkoili nyt minua sieltä.
Tarhassakin Unto vain seisoo surkeana paikallaan, jos on satanut yhtään - sateellahan se ei suostu suunnilleen edes tulemaan tallista ulos, lopulta tihkuun korvat nyrpeää ilmettä ilmaisevasti luimussa. Vaikka Dot kovasti yrittääkin parasta kaveriaan leikittää, Unto vain tuijottaa tätä murhaavasti ja toisinaan nostaa hieman toista etujalkaansa. Yleensä joku on aina hakenut ruunan sisään ennen kuin se on kokonaan uponnut mutaan, niin liikkumatta se aina paikallaan seisoo.

Kuivalla säällä Unto viihtyy missä vaan kenen kanssa vaan. Varsat ovat sen mielestä hyvin kiinnostavia, hieman jännittäviä olentoja, ja niiden ohi talutettaessa Unto alkaa aina hieman hypähdellä ja ojentaa kaulaansa sieraimet suurina kohti Sakua ja Siota. Sio innostuu aina tästä ja yrittää välillä aitojen välistä nuuhkia Untoa, mistä ruuna säpsähtää ja puhisee itsekseen.

Ensimmäinen ratsastus sujui niin ja näin; ponimaista Veeraa olin tottunut ratsastamaan jämäkästi, apuja aristamatta, ja herkempää mutta suurta Sissiä vaativasti, paljon pidätteitä ja mahdollisimman vähän eteenajavia apuja käyttäen. Unto olikin täysin uusi tuttavuus. Sen selässä tein heti virheenä ohjien löysäksi jättämisen - ruuna oli varsin hukassa, kun minulla ei ollut kunnon tuntumaa suuhun. Ensin koetin Veera-tyyliä, mikä sai poniparan hyppimään apujen alta pois, Sissi-tyyli taas sai sen hämmentymään, kun sen olisi pitänyt mennä lisättyä ravia pidättävästä ohjasta välittämättä. Lopulta päädyin siihen tulokseen, että aloittaisin tämän herran kanssa ihan alusta, tunnustelisin tarkkaan miten sen kanssa tulisi olla, maastoilisin ja vaatisin siltä aika vähän.
Maastoilu oli oikein hyvä idea, mutta herran vesi-inhoa muistamatta lähdimme ensimmäisen kerran maastoon sateisen yön jälkeen. Lensin komeassa kaaressa selästä, kun ei Untoa huvittanut mennä pienen lätäkön ylitse.

Yhteinen sävel on pikku hiljaa, vaikka todella hiljaa alkanut löytyä; Unto on erittäin herkkä, eteenpäinpyrkivä muttei mikään liian pinkeä tapaus. Se osaa koulupuolella vaikka mitä, tekee kaiken mitä pyydän niin hyvin kuin osaa, eikä puomeillakaan aristele. Treenaamistamme vaikeuttivat alkuun sateiset säät, etenkin syksyisin, sillä Unto ei suostunut pistämään kaviotaan tallipihaa pidemmälle. Nykyään se on kyllä tottunut Suomen märkään ilmastoon ja nenää nyrpistellen suostuu marssimaan maneesille.
Kouluratsastukseen Unto siis vaatii taitavan ratsastajan - ei kovakätistä tai muuten liian tiukkaa, mutta vaativan ja rohkaisevan ihmisen. Silloin tämä on yksi pieni unelma (!!).

Hypyt sujuvat tältä ponilta ihan mainiosti. Ensimmäisen kerran kokeilimme pientä ristikkoa, Unto vähän hidasteli ennen estettä mutta hyppäsi kuitenkin. Seuraavalla yrityksellä annoin vähän ohjaa ja pidin pohkeet tiukemmin kyljissä, ruuna säntäsi esteelle ja meni suurella pojoing-hypyllä yli. Toisinaan Unto tosiaan tekee näitä hassuja jättihyppyjä, mitä en osaa lainkaan ennakoida, ja mistä olenkin jo kerran lentänyt alas.
Isommilla esteillä täytyy olla ratsastajalla enemmän päättäväisyyttä viedä Unto todella hyppäämään. Jos estettä ei katso, ruuna menee miten sattuu, ei tiedä minne mennä ja saattaa kieltää. Korkeallehan Unto pääsee, 100 senttiä ratana, mutta siihen tarvitaan innostava ratsastaja, selkeät avut, ja ennen kaikkea nimenomaan taitoa.

T O I M I N T A
Valmennusten kommentit täällä.
» 7.9.08 yksityisvalmennus Tollbomin kentällä by Tvin (kommentti täällä).
» 8.9.08 yksityisvalmennus Tollbomin kentällä by Jenza (kommentti täällä).
» villit koulukilpailut Casandro Sporthorses:issa 14. syyskuuta, helppo B-luokassa. Sijoitus 13/27.
» villit koulukilpailut Casandro Sporthorses:issa 14. syyskuuta, helppo A-luokassa. Sijoitus 12/21.
» villit estekilpailut Casandro Sporthorses:issa 17. syyskuuta, 80cm-luokassa. Sijoitus upea 3/33!
» villit estekilpailut Casandro Sporthorses:issa 17. syyskuuta, 90-100cm-luokassa. Sijoitus 6/31.
» villit estekilpailut Casandro Sporthorses:issa 18. syyskuuta, 80cm-luokassa. Sijoitus hieno 2/36!
» villit estekilpailut Casandro Sporthorses:issa 18. syyskuuta, 90-100cm-luokassa. Sijoitus 9/28.
» estevalmennus Ketunkolossa 18.9.08.
» villit estekilpailut Postimerkissä 21. syyskuuta 08 luokassa 50-60cm. Sijoitus 23/25.
» villit estekilpailut Postimerkissä 21. syyskuuta 08 luokassa 70-80cm. Sijoitus 12/25.
» villit estekilpailut Postimerkissä 21. syyskuuta 08 luokassa 90-100cm. Sijoitus 9/30.
» harjoitusestekilpailu Tollbomissa 22. syyskuuta 08 luokassa 60-80cm, Meepu ratsastajana. Sijoitus 4/5.
» Jasmine Lanen irtohypytyskarsintatilaisuus 23. syyskuuta 08, tuloksena paras mahdollinen JL-I!
» estevalmennus Tollbomin kentällä, valmentajana maryse (kommentti täällä).
» 28.9.08 Monitaituri-cupin osakilpailu, ERJ:n alainen esteratsastuskilpailu Kilpakeskus Varellassa, luokka 5A 60-70cm. Sijoitus 3/6 (5vp.).
» 30.9.08 Monitaituri-cupin osakilpailu, KRJ:n alainen kouluratsastuskilpailu Kilpakeskus Varellassa, luokka 2A KN helppo B. Sijoitus 1/2.
» 5. joulukuuta kouluvalmennus maneesissa, valmentajana Alicia.
» 16. joulukuuta Nooran pitämä valmennus kotikentällä.
» 22.12.08 ERJ:n alaiset porrastetut estekilpailut Finnhorsessa, luokka 40cm. Sijoitus 17/26.
» 22.12.08 ERJ:n alaiset porrastetut estekilpailut Finnhorsessa, luokka 60cm. Sijoitus 22/26.
» 22.12.08 ERJ:n alaiset porrastetut estekilpailut Finnhorsessa, luokka 80cm. Sijoitus 17/19.
» 22.12.08 ERJ:n alaiset porrastetut estekilpailut Finnhorsessa, luokka 100cm. Sijoitus 14/26.
» laukkakilpailut Jäniskummussa 30.12.2008 isojen ponien luokassa (sileä 600m). Sijoitus 12/12.
» 11.01.2009 villit estekisat Avuttomassa luokassa 90cm. Sijoitus 13/15.
» 11.01.2009 villit estekisat Avuttomassa luokassa 100cm. Sijoitus 1/27!
» 18.01.2009 estevalmennus Jefton Poniesissa, valmentajana Meloy.
» 01.02.2009 porrastetut koulukilpailut Bailadorissa luokassa helppo A (seura, 0).
» 07.02.2009 porrastetut estekilpailut Tollbomissa luokassa 100cm (alue). Sijoitus 4/6.
» 22.11.09 Akvarelli kävi valmentamassa maneesissa.
» 10.01.10 villit kouluratsastuskilpailut Liigajoukossa luokassa helppo B, sijoitus 30/34.
» 10.01.10 villit kouluratsastuskilpailut Liigajoukossa luokassa helppo A, sijoitus 47/56.
» 13.01.10 villit kouluratsastuskilpailut V&V:ssä luokassa heC-heB, sijoitus 4/4
» 13.01.10 villit kouluratsastuskilpailut V&V:ssä luokassa heA, sijoitus 1/4!
» 13.01.10 söpikset V&V:ssä lponiluokassa, sijoitus 3/5.
» 16.06.10 villit kouluratsastuskilpailut Kiaran tallilla luokassa helppo A, sijoitus 1/4! Arvostelu valmennuksien seassa.
» 31.10.10 villit kouluratsastuskilpailut Vaahterakummussa luokassa vaB.
» 31.10.10 villit esteratsastuskilpailut Vaahterakummussa luokassa 90cm.
» 15.11.10 söpikset Weigelissä, sijoitus 2/7 ja kunniamainintana näyttelyn ihanin ilme!
» villit esteratsastuskilpailut 24.11.10 Hiprakassa luokassa 90cm, sijoitus 31/55.
» villit esteratsastuskilpailut 24.11.10 Hiprakassa luokassa 100cm, sijoitus 62/65.
» villit esteratsastuskilpailut 25.11.10 Hiprakassa luokassa 90cm, sijoitus 1/55.
» villit esteratsastuskilpailut 25.11.10 Hiprakassa luokassa 100cm, sijoitus 40/65.
» 28.11.10 villit esteratsastuskilpailut Korpihaassa luokassa 90cm, sijoitus 9/10.
» 28.11.10 villit esteratsastuskilpailut Korpihaassa luokassa 100cm, sijoitus 9/16.
» 6.-8.12.10 kouluratsastuskilpailut Ankkalinnassa seuraavalla menestyksellä:
- 1. päivä: helppo A 73.183% 10/31; vaativa B 67.802% 12/22
- 2. päivä: helppo A 87.256% 1/29; vaativa B 71.279% 12/23
- 3. päivä: helppo A 84.308% 10/28 ; vaativa B 74.516% 7/23
--> kokonaistuloksissa helppo A 1/31, vaativa B 9/23
» 19.12.2010 leikkimieliset laukkakilpailut Geislassa luokassa 250m, sijoituksena 11/17 (lue lisää tallin päiväkirjasta).

Irtohypytyskarsintatilaisuudesta (23.09.08) arvosana JL-I seuraavin pistein:
TK: 8 - 7 - 7 - 8 - 10 - 7; LY: 9 - 9 - 8; yhteensä 73p = JLI-I

M U U T A

P Ä I V I T Y K S E T
18.12.10
Unto on päässyt näyttämään taitojaan kisakentillä - niin esteillä kuin koulussakin. Kolmen päivän kisarupeama pidettiin Ankkalinnassa tämän kuun puolella, ja siellä osallistuimme jokaisena päivänä helppo A ja vaativa B -luokkiin. Kaikista suorituksista tuli hyviä prosentteja ja missään luokassa ei totaalisesti epäonnistuttu - Unto jaksoi mahtavasti koko pitkän rupeaman - ja toisena päivänä jopa voitimme luokan, mikä oli aivan mahtavaa! Tästä seurasi se, että kokonaistuloksissa olimme helppo A -luokan ensimmäisiä - oikeasti, aivan uskomatonta! Unto käyttäytyi esimerkillisesti ja jaksoi aina pistää parastaan, ja se kyllä palkittiin.
Söpiksissä marraskuun puolella Duxiluksimme sijoittui toiseksi ja sai kaikkien tollolaisten nauruksi palkinnon parhaasta ilmeestä. Hyväntuulinen ruuna sen kyllä ansaitseekin! Villeissä estekisoissa voitimme Unton kanssa 90cm:n luokan, kun herra jaksoi painaltaa oikein pikavauhtia ja hyppäsi mahtavasti, vaikkakin oli sarjaesteellä hyvin lähellä ettei olisi kieltoa tullut - askeleet menivät pidättelyni vuoksi huonosti ja hypystä tuli mielettömän pitkä, mutta selvisimme siitäkin. Luokkavoittoon! Ihana Unto! <3

14.11.10
Ihana Unto <3 Edelleen mahtaava ratsastaa ja hoitaa. Nyt vesilätäköt eivät enää ole ylitsepääsemättömiä, vaikkakin nekin väistetään. Esteille menossa kisailemaan, samoin koulua - ja söpiksiinkin on poni pääsemässä!

22.11.09
Meillä on ollut nyt vaikka kuinka pitkä kisatauko, hyvä että saatiin edes valmentaja yhdelle tunnille :) Unton taidot alkaa vähän ruostua kun Annika keskittyy Junnuun ja minä metsäilen vain näiden kanssa - onneksi Unton selkään on tässä koko ajan aina välillä lähialueen mökkiläistytöt päässeet. Iina on Veeran ohella tykästynyt Untoon, ja vaikka taidot eivät ihan Unton tasolle ylläkään, yritys on kova ja kyllä nämä hyvin toimeen tulevat :) Unton vesikammo on kaikkien onneksi (!!!) hellittänyt ja vaikka vieläkin hyvin inhoava ilme naamalla niin ulos voi mennä jopa sateella.

5.1.2009
Veeran tavoin Untokin nousi porrastetuissa seuratason 1-luokkaan esteillä, jeij! Ruuna on esittänyt nyt suht tasaista tulosta, ehkä hieman normaalia huonompaakin, mutta siihen taitaa syynä olla omistajan laiskuus ja treenin vähäisyys...?

12.11.08
Viimein rekatuksi saadulla Untolla on muiden ponien tavoin ollut totaalista lomaa kaikesta kilpailemisesta puolisentoista kuukautta. Untokin on palkinnut täten omistajaansa kunnon hyvistä tavoista vieraantumisella, mutta toisinaan rennolla treenauksella aikaan saaduilla upeilla puolituntisilla kentillä - kyllä olen saanut monta kertaa olla onnellinen siitä, että tämän heposenkin itselleni ostin!

19.09.08
Nyt kyllä Unto osaa! Jo kaksi sijoitusta estekisoista! Ihana Unto <3 Tänään harjoiteltiin vesilätäkön ylittämistä, se ei taas sujunut ihan niin hyvin, vaikka pientä edistystä siitä kun herra saapui, on huomattavissa.

18.09.08
Käytiin eilen Unton ensimmäisissä estekisoissa täällä Suomessa - ja heti tuli tulosta! Hieno poni pomppi itsensä palkinnoille eli kolmannelle sijalle, mikä oli aivan superhienoa <3 Omistaja oli niin kovin ylpeä näin hienosta vahinkotuonnista...
Metrin luokassakin oltiin melkein palkinnoilla, jos oltaisiin vähän nopeampi aika tehty niin sijoitus olisi ollut 5/33, nyt se jäi kuudenneksi - vaikka eihän sekään toki huono ole. Jatketaan vain yrittämistä, niin joskus saavutetaan kunnon kultapokaalit!

13.09.08
Veeran tavoin on nyt Untollakin kunnon kisaputki päällä - omistaja innostui ja siitä pääsee ponit nauttimaan, jipii! Unto pääsee metrin luokkaa hyppäämään 17. ja 18. päivä, saa nähdä miten menee. Toivottavasti hyvin, ainakin kotikentällä sekä Annikan että allekirjoittaneen ratsastaneista suorituksista päätellen ei erityisiä ongelmia pitäisi ilmetä.

8.9.08
Tänään kävi Jenza tallilla meitä valmentamassa - ihan hyvin omasta mielestä meni, ainakin paremmin kuin ensimmäisillä kerroilla ;)
Unto on kotiutunut hyvin ja tarhailee Dotin tai Repen kanssa. Eipä meillä mitään ongelmia tuin vesi-inhon lisäksi, mutta kyllä senkin yli päästään.

Ratsastus 6.9.2008
Valmistauduin maneesiin rahtaamisrumbaan jo silloin, kun aloin pukeutua; sadetakki, saappaat ym. mukaan, sillä kaatosateen vuoksi Unto varmasti saisi kiskottua minua pitkin kuralammikoita yrittäessään hyppiä niiden ylitse matkalla traileriin.
Ruuna nuokkui karsinassa kun tulin tallille, mutta tullessani harjaamaan sitä se heräsi ja hörähti minulle. Ihana poni!
Heitin aamukaurat hevosille harjattuani Unton. Se oli innoissaan, mutta kun lähdimme kävelemään autolle, ruuna alkoi luimia ja pysähtyi ovelle. "Minähän en sateeseen mene!", se tuntui sanovan, käännähti kannoillaan ympäri ja syöksyi takaisin karsinaan. Huokaisten hain muutamia porkkanoita, ja san lopulta houkuteltua ruunan takaisin käytävälle ja peräti yhden askeleen ulos.
"Nyt kun kerran ollaan ulkona niin mennään nyt sitten nopeasti sinne minne haluat!" Unto ajatteli ja lähti loikkimaan lammikoiden ylitse. Sain itse pomppia suoraan lätäkköihin niin että vesi roiskui, ja vaivoin ohjasin ruunan kohti traileria. Unto tuntui tajuavan, minne oltiin menossa, ja riuhtaisi itsensä irti, juoksi suoraan autoon. Hyvä vain.
Matka meni mukavasti, perillä satuloin ruunan ja pääsimme maneesiin verryttelemään. Unto oli hyvin virkeä ja säpsyili hieman sateen ropinaa, mutta oli hyvällä tuulella eikä pannut vastaan, kun kerättyäni ohjat aloin ratsastaa väistöjä uralla. Se teki kaiken parhaalla mahdollisella tavalla ja oli superhieno!
Ravisiirtymisissä tuli pientä pomppimista; ensimmäisellä kerralla annoin liian ponipohkeet, ja siitä säpsähtäen Unto ryntäsi suoraan kiitoraviin. Heilahdin selässä mutta sain onneksi hidastettua nopeasti - epäluuloinen Unto ei kuitenkaan seuraavallakaan kerralla tyytynyt liukumaan askellajista toiseen, vaan pomppasi siihen. Lopulta se kuitenkin uskoi, etten tahtonut potkia sitä liikkeelle, ja alkoi työskennellä oikein nätisti.
Laukannostot menivät hyvin, samoin avotaivutus; tosin Unto tuppasi vähän liioittelemaan ja liikkeestä tuli hieman pohkeenväistömäistä, mutta sain korjattua virheitä ja tunnin tehoratsastuksen jälkeen molemmilla oli kuuma.