esittely

Talliamme, joka sijaitsee siis Itä-Suomessa kohtalaisen lähellä länsirajaa, ei ole vaikea löytää. Käännyt vain hieman pienemmälle tielle, jonka risteyksessä komeilee kyltti jossa lukee Cuchulain, ja jonka päällä on hieno veistos tammasta ja varsasta, ja jatkat sitä niin kauan kunnes saavut perille. Et siis millään voi eksyä, mutta varoitamme sinua kuitenkin vakavasta hengenahdistuksesta jos olet tulossa aikana jolloin omenapuut ovat täydessä kukassaan. Nimittäin yhden mutkan jälkeen saavut suoralle, jonka päässä näkyy tallirakennus, ja jota reunustavat koko matkalta molemmin puolin hienot omenapuut. Näiden puiden lomasta näkyy myös puuaitaiset, suuret tarhat ja laitumet joilla lähes jatkuvasti käyskentelee mitä kauneimpia hevosia.

Tallirakennus on sisätiloiltaan suorastaan kaunis, sillä tumma puu ja pienet mutta merkittävät yksityiskohdat todella miellyttävät silmää. Karsinat ovat tilavia, hieman yli kaksitoista neliömetrisiä, ja jokaisessa on vähintään yksi suurikokoinen ikkuna, josta hevonen voi helposti seurata mitä ulkona on meneillään. Hevosemme eivät ole myöskään aivan kokonaan eristetty kaltereiden taa, nimittäin ovissa on v-muotoinen aukko josta ne voivat kurkotella käytävälle. Onneksi hevosemme ovat kaikki hyväkäytöksisiä, eivätkä yritä purra ohikulkevia! Heti ensimmäisellä kerralla kun astuin tähän talliin, huomasin kuinka erinomaisen leveä sen käytävä on. Se on nimittäin lähes neljä metrinen, joten yhteentörmäyksiä tuskin tulee tapahtumaan. Tallista löytyy hevosten "huoneiden" lisäksi kaksi pesupaikkaa, jotka ovat samankokoisia kuin karsinatkin. Myös toimisto ja kaksi varustehuonetta ovat hyvin tilavia, ja toisessa varustehuoneesta löytyy myös kuivatushuone. Tallin perältä saavutaan ns. varastoon, jossa väkirehut, heinät sekä karsinoiden aluset säilytetään.

Maneesi ja kenttä ovat molemmat laadukkaita, niissä on hyvät pohjat ja tottakai tilaa riittää. Kartanon rakentaja on varmasti pitänyt tilavuudesta, eikä meillä ainakaan ole mitään valittamisen aihetta sen puutteesta. Maneesissa, päätykatsomon takana on varastotilaa, jossa säilytetään estekalusteita ja kouluaitoja. Sieltä pääsee myös yläkertaan, mukavaan "kahvioon" jossa voi seurata muiden ratsastusta turvassa talven pakkaselta. Kentän vieressä on varasto, josta löytyy lisää estekalustoa. Nimittäin vaikka maneesi ja kenttä ovatkin melko lähellä toisiaan, niin tuskin ketään huvittää esteradallista puomeja ja tolppeja raahata vähääkään kauempaa kuin on pakko. Tavallisen kentän lisäksi tarvitsimme toisenkin kentän, joka ei suinkaan ollut aivan tavallinen. Se oli nimittäin valjakon kouluosuuden harjoittelemiseen rakennettu. Pakollinen tottakai, koska miten muuten pystyisimme valjakkohevosiamme treenaamaan.

Tietenkään kukaan ei halua joka ikinen kerta ratsastaessaan jumputtaa kentällä taikka maneesissa, emmekä me ole mikään poikkeus. Siksi olemmekin hyvin iloisia yli viidestäkymmenestä kilometristä maastoreittejä, joista suurin osa on jopa kartanon mailla, ja joista muihin on kysytty maanomistajan lupa liikkumiseen siellä ratsain/ajaen. Nämä maastoreitit ovat myös monipuolisia, ja vauhdikkaiden laukkapätkien lisäksi on mukava kulkea metsän siimeksessä tai treenata oikein urakalla kiipeämällä ja laskeutumalla mäkiä, joista osa voi olla hyvinkin jyrkkiä tai muuten vaikeakulkuisia. Myöskään peltoja ei saa unohtaa! Mikään ei piristä paremmin kuin leikkimielinen laukkakisa sänkipellolla. Paitsi ehkä kesäisin uittaminen? Kyllä vain, alle kilometrin päässä tallilta on ranta, joka on kuin luotu hevosten uittamiseen.

kuvat © Gypsy MVP, Royal Palm Friesians, Applewood Farm, Freeland Farms