Tietoa Mimmistä

Rotu: Bordercollie
Sukupuoli: Narttu
Syntynyt: 01.07.2008
Väri: Musta valkoinen trikki
Lonkat/kyynäret: -
Silmät:
Emä: Cabaroo Pure Wildfire
Isä: Somollis Pelle
Omitaja: Tiina Vesala
Kasvattaja: Aija Hurmerinta, Kennel Sanmar

TOKO: 3xALO1, 1xAVO1

Mimmi tuli elämäämme elokuussa 2008. Mimmi oli 7 viikon ikäinen kun se matkasi autolla kohti poria. Kuulemani mukaan, matka ei ollut mitenkään mukava. Oksentelua ja oksentelua...Ensimmäinen koira joka on auto matkalla voinut huonosti. Nykyään matkustaa autossa jo ilman mitään huonoa oloa.

Tätä kirjoittaessa, Mimmi on vasta 9 viikkoinen ipana. Se siis tuli äidilleni toko koiraksi. Saa nähdä, uskaltaako hän itse kisata vai menenkö minä Mimmin kanssa (toivottavasti ei uskalla) :) Mimmi oppi heti maahanmenon, katsekontaktin sekä istumisen. Luoksekin se tulee aina kun sitä vaan kutsuu. Se rakastaa ihmisiä, aikuisia, lapsia, vanhuksia ja ihan kaikkia jotka vaan se näkee. Luonnetta tuntuisi olevan aika sopivasti. Melko määrätietoinen se on muiden koirien kanssa, ainakin vielä. Halusi se alistaa Eemeliäkin kun ne ensimmäisen kerran tapasi. Eemeli kyllä näytti sille kaapin paikan ja Mimmi otti opiksi heti. Nyt osaa jo nätisti leikkiä. On se vielä hyvän näköistä, kun kissa ja koira on saman kokoisia (Mimmi tällä hetkellä 4kg). Eemeli taitaa olla sitä vielä vähänä painavempikin.

Lääkärikin tuli sille jo tutuksi. Tai en tiedä muistaako se siitä mitään, sen verran uupunut ja heikossa kunnossa se oli. Sillä oli todella paha ripuli. Koko koira oli aivan kuivunut kun kiidätin sen lääkärille. Se sai pahoinvoinnin estolääkkeen, antibiotti pistoksen sekä sitä nesteytettiin noin 1,5 tuntia. Nopeasti se siitä sitten rupesi toipumaan, kun sai nopeasti oikean mukaista hoitoa. Tiedä sitten mikä sillä oikein oli, toivottavasti ei uusiudu.

Mimmi on vanhentunut fyysisesti sekä henkisesti. Se onkin saanut uuden lempinimen, Tuikku. Mistähän johtuu, että aina meidän koirille tulee jokin lempi nimi. Tuikku sopii Mimmille kuin nenä päähän (itseasiassa nimi tuleekin juuri sen nenästä, kun on niin pieni tötterö). Mimmi esittää aina nöyrää koiraa ihmisille, ryömii korvat luimussa vastaan ja yrittää olla mahdollisimman nöyrän näköinen. Tämä on siltä kuitenkin osittain jokin oma keino, jolla se saa usein rapsutuksia. On se sen verran imelän näköinen, että helposti siinä alkaa nauramaan ja samalla se saa huomiota. Nyt on vielä epäselvää, kumpi tulee sen kanssa kisaamaan. Toisaalta minä haluaisin, mutta olisi myös kivaa että äitini kisaisi sen kanssa. Hankalaa tässä on se, että en pääse treenaamaan sitä niin usein kuin haluaisin ennen kisoja. Mutta katsotaan katsotaan :)