|
VIP-MVA Fn Ta Namariel
Perustiedot
Kuvagalleria 
Historiaa 16.02 oli varsinainen ilon päivä Gold Berbers-tilalla (evm), sillä heille syntyi tallin 40. kasvatti, Ta Namariel. Namariel myytiin pian muualle. Ensin Ruotsiin, josta se päätyi Saksaan, Saksasta se oli pitkällä matkalla Euroopassa, kunnes tuli lopulta Rojo Gatoon (ent. Adeleya). Pitkän matkan jälkeen kovia kokenut nuori tamma hoidettiin kuntoon, sen luottamus ihmisiin palautettiin kärsivällisyydellä, ja siitä kuoriutui todellinen "perhonen"... Luonnekuvaus Yleisesti Ta Namariel aka Nami on hieman arempaa sorttia tutustuessaan uusiin ihmisiin, mutta vanhojen tuttujen kanssa mennäänkin sitten iloisena hymy naamalla lähes koko ajan. Lääkäreitä tamma ei pelkää, mutta sattaa hieman arkailla uusien tuttavuuksien kanssa. Kengitys sujuu tutun ja opitun kaavan mukaan hyvin saman kengittäjän kanssa. Nami on utelias, mutta aina se ei tiedä kumpaa pitäisi tehdä, hieman ärhennellä vai työntää turpansa joka rakoon. Näin ollen tamma ei helposti näytä rakastettavaa puolta itsestään aivan heti uusille ihmisille. Mutta kuten jokaisen, myös Namin sisällä asuu pieni hellyyden kaipaaja, jolloin on parasta turvautua omaan tuttuun hoitajaan. Hoidettaessa Nami ei anna uusien ihmisten kovinkaan mielellään kiillottaa karvapeitettään, vaan on erittäin tarkka siitä kuka sopii tähän arvokkaaseen (?) hommaan. Saattaa hieman äksyillä uusille tai hyvin nopeatempoisesti toimiville hoitajille – tämän tamman kanssa tarvitaan aikaa, ja paljon. Kaviot nousevat ihan mukavasti, kunhan Nami vielä itse jonkin verran kannattelisi niitä. Jouhien selvityksestä saa usein käydä myös tahtojen taistoa jonkun aikaa varsinkin uudempien tulokkaiden kanssa. Suitsiminen onnistuu näppärästi, mutta satulan kanssa saattaa mennä tutummallakin hoitajalla sormi suuhun. Usein tammaa saa harhautettua sillä, että toinen hoitaja syöttää sille vaikkapa porkkanaa samalla kun toinen nostaa satulan selkään. Vyön kiristys taas onnistuu yksi pykälä kerrallaan ihan kohtuullisen hyvin. Ratsastettaessa Perusratsu, joka osaa koulukiemuroita, mutta ponnistaa myös mukavasti. Koulu tosin sujuu tämään neidin kanssa hieman paremmin, esteillä menee hieman sähläykseksi. Nami näkee jonkun verran aina mörköjä jossain päin kenttää, mutta harvoin tekee siitä yhden sivullehypähdyksen isompaa numeroa. Maneesissa ratsastaessa tamma ei kuitenkaan välitä kaiken maailman vihreistä avaruusmuumeista joita ulkona satelee. Se keskittyy omaan työhönsä. Esteillä menee, kuten sanottu, sähläykseksi. Nami ei jaksaisi säätää ja vääntää ponnistuskulmaa ja paikkaa aina ihan kohdalleen, eikä välitä kamalasti jos nyt muutama puomi tipahtelee siellä täällä. Tosin siitä varmasti ratsastaja välittää... Maastossa Nami on tutun ja turvallisen ratsastajan kanssa täysin erilainen kuin jos sen selkään kiipeää ensimmäistä kertaa. Keltaisia ja vihreitä olentoja ja örkkejä näkyy välillä, etenkin aremman ja epävarmemman ratsastajan kanssa. Muuten Nami on melkoisen menevä ja rauhallinen maastossa - säässä kuin säässä. Kisoissa/Lastauksessa Kuljetusvaunuun saaminen vaattii nokkeluutta, ei tosin mitään mensa-tason aivoja, vaan yksinkertaisesti pussillisen tamman lempimakupaloja. Vaunussa ollessaan Nami on aluksi hieman hermostunut, mutta rauhoittuu siitä kun auto lähtee liikkeelle. Kilpailuissa tamma stressaa valitettavan paljon, sillä muuten se olisi oiva kisakaveri vaikkapa vain ihan harrastetasolle. Suoritukset eivät aina tahdo mennä ihan nappiin, mutta tuleehan niitä onnistuneitakin kertoja aika usein. Varsinkin suuret ihmismassat ja kova melutaso häiritsevät Namia. Muiden hevosten kanssa Nami ei hirveästi välitä johtajapaikan ryöväämisestä vaan jää suosiolla hieman taka-alalle ja elelee muutamien hevostan parhaana ystävänä muodostaen näin pienen oman "laumansa". Ruoka-aikoina ei ole niin kamalan tarkkaa vaikka tamma joutuisikin odottamaan vuoroaan, eikä se siitä kovastikaan näytä suuttuvan. Tarhassa ja laitumella Nami kulkee mielellään yksin ja tutkiskelee kaikkea uutta ja outoa. Joskus tamman touhuja katsellessa tulee väkisinkin nauraneeksi sen tempauksille... Sukutaulu Isä: Tacominca IV, berber-ori, evm Ii: Jurrimách, berber-ori, evm, kuollut Iii: Londelonü, berber-ori, evm, kuollut Iie: Shakamua, berber-tamma, evm, kuollut Ie: Indingo G, berber-tamma, evm, kuollut Iei: Garmeistern, berber-ori, evm, kuollut Iee: Kaijsaah, berber-tamma, evm, kuollut Emä: Shamariél 9, berber-tamma, evm Ei: In-Nova, berber-ori, evm, kuollut Eii: Rugless KP, berber-ori, evm, kuollut Eie: Shalmiira, berber-tamma, evm, kuollut Ee: Nikitata I, berber-tamma, evm, kuollut Eei: Devrei, berber-ori, evm, kuollut Eee: Rockenrollina, berber-tamma, evm, kuollut Sukuselvitys Namin isä on lyhyillä matkoilla menestynyt laukkaratsu, Tacominca IV. Tacominca IV, eli Taco asustelee tällä hetkellä kuitenkin Puolassa siitosoriina. Kilpailu-uransa jälkeen se on voittanut monenmonta palkintoa mm. näyttelyissä. Tacon perintöjä Namille ovat luonteesta varautuneisuus uusia ihmisiä kohtaan aj oman pienen "ystäväpiirin" kokoaminen. Kun Tacoon tutustui se olikin erittäin sosiaalinen herra. Nyt tämä hevosvanhus viettää siis eläke/siitospäiviä Puolassa. Namin emä, Shamariél 9 on itse asiassa pelkkä hylätty löytöhevonen, jonka ruotsalaissyntyinen Åke osti omakseen vaivaisella satasella. Åke kasvatti tammasta uljaan ja mukavan perusratsun, kilpaili jonkin verran ja perusti lopulta oman pienen tallin. Shamariél 9 eli Shani eli elämänsä loppuun asti Åken tallissa ja jätti monenmonta jälkeläistä maailmaan, olihan se tallin kantatamma... Jälkeläiset Ta Namariel on käytettävissä berberihevosten ja araber-berberejen jalostukseen. Kyselyjä mailitse! x varsan nimi & skp. / omistaja x o. ROJJ Fergush † kuollut Tekijänoikeudet Kuva: Leya - kiitos! Luonne: Johanna F. Muu materiaali: Maarya
Ta Namariel on virtuaalihevonen, eivätkä kuvat liity siihen mitenkään!
|