![]() ![]() ![]() | ![]()
KILPAILUKALENTERI Kuvagalleria:
© Winter Hill Percherons Luonne: Hoitaessa: Keri on kiltti ja mukava tamma. Hoitaessa se vain seisoo ylväästi pää ylhäällä ja nauttii pitkistä harjan vedoista. Mahan alta harjattaessa Keri t?llistelee hoitajaa, mutta mitään isoa konfliksia ei synny. Kavioita otettaessa Keri seisoo kiltisti aloillaan ja nostaa jalkaa jo valmiiksi. Ellei jalka ole valmiiksi ylhäällä, sen saa ylös maiskutuksella. Taka-jalat ovat Kerille vaikeammat, sillä se ei osaa nostaa niitä kunnolla hoitajalle sopivasti. Siksi jalat nousevat aina vähän kummasti vinoon ja minne lie. Perus harjaus on sitä "ihanaa" Kerin mielestä, eikä jalkojen harjauskaan ole vaikeaa. Suitsia laitettaessa Keri laskee päänsä, lyhyemmän syliin ja avaa suunsa valmiiksi. Otsapantaa laitettaessa se pyristelee päätään, mutta ei tahallaan vaan vain koska kutittaa. Satula on helppo laittaa sillä Keri seisoo paikallaan, eikä hievahdakkaan. Vyö on myös helppo kiristää, mutta se on silti hyvä ujuttaa reijästä toiseen :) Pestessä Keri seisoo paikallaan ja vapisee. Kylmä vesi saa sen kunnolla värisemään. Ratsastessa: Selkään noustessa Keri nostelee jalkojaan. Kun käyntiin päästään, se laskee päänsä ja riuhtoo ohjia alemmas, jotta se voisi syödä ojasta. Martingaalia käytetään Kerillä. Kerillä on hyvin ilmavat ja hempeät askeleet, vaikka se rakenteeltaan onkin raskas. Ravissa pysyy todella hyvin selässä, sillä sen askel on mukava. Laukkaa nostettaessa tulee ongelmia. Maastossa oltaessa, se yrittää rynniä ensimmäisen ohi laukkaa nostettaessa. Kentällä homma on todella eri, sillä siellä sitä saa patistaa raipan kanssa. Muutenkin maastossa Keri herää ikään kuin "kukkaan" ja alkaa käyttäytyä varsamaisesti. Esteitä Keri rakastaa hyppiä,ja pärjääkin kohtalaisesti. Koulusta Keri tykkää ja on notkea, vaikka raskasrakenteinen onkin. Ajaessa: Keri on rauhallinen, herkkä ja kiltti. ohjeita se kuuntelee todella kiltisti, eikä ole valittamista. Taluttaessa/Tarhatessa: Taluttaessa Keri riuhtoo päätään ja nostaa huultaan. Sen korvat viuhtovat ympäri ämpäri ja silmät pyörivät päässä. Varsinkin jos laitumelle ollaan menossa. Kun se päästetään riimusta laitumelle, se tekee pukkisarjoja ja hirnuu kuulvasti, ikään kuin sanoakseen: - Keri on täällä, kumartakaa! Tarhaan Keri ei noin innokkaasti juokse, se vain talsii portin toiselle puolelle ja puuskahtaa. Lastaus/Kuljetus: Koppi täytyy kiertää muutaman kerran, ihmisen täytyy kävellä sinne, ympärillä täytyy olla hiljaista ja kopsis, Keri menee koppiin. Muuten se ei menisi, eillei varmistuisi että koppi on täysin turvallinen. Kisoissa: Keri on cool! Se rakastaa olla radalla suorittamassa ja tykkää odottaa ja tutkia muita hevosia. Sekin seuraa kisoja, kuin ihmiset :D © jenny Sukutaulu:
Sukuselvitys: Kerin isä Dichtauf oli komea mustankimo percheronori, jonka viimeisiä varsoja Keri on. Tutummin Diceksi kutsuttu orii oli vankkarakenteinen ja hyväluontoinen käyttöhevonen, joka pääsi kantakirjaan asti toiselle palkinnolle. Dice keräsi katseita valjakkoajokilpailuissa, joissa se menestyi vaativissa luokissa aluetasolla. Työhevoskilpailuissa Orii menestyi parhaiten vedossa ja tottelevaisuudessa, joista jälkimmäisessä tasaisen luonteensa ansiosta. Dichtauf osallistui useisiin näytösluontoisiin työhevostapahtumiin ja tuli kotiseudullaan tunnetuksi hyvänä periyttäjänä. Orii oli pitkäikäinen ja nukkui pois vanhuuttaan 27-vuotiaana kotitilallaan Saksassa. Kerin emä Dichterin on kaunis ja hyvärakenteinen ruunikonkimo tamma, jonka kaunista rotu- ja sukupuolileimaa moni kasvattaja ihaili. Tamma on Saksassa syntynyt käyttöhevonen, jonka työhevoselle poikkeuksellisen lennokkaat liikkeet tekivät siitä mukavan ratsun. Luonteeltaan Dichterin on varsin vakaa ja rauhallinen, eikä pieniä pelästy. Tamma menestyi kouluratsastuksessa helpoissa luokissa aluetasolla ja keräsi katseita työhevoskilpailuissa tottelevaisuusluokissa poikkeuksellisen myötämielisellä suhtautumisellaan. Dimmaksi kutsuttu tamma on sosiaalinen ja pitää erityisesti pienistä lapsista, joten se on loistava näytöshevonen ja tuntuu periyttäneen hyviä käyttöominaisuuksiaan Kerille ja muille jälkeläisilleen. Kerin isänisä Hecktür oli hieno mustankimo orii, joka kilpaili valjakkoa vaikeissa luokissa muutaman kerran jopa kansallisella tasolla. Orii kantakirjattiin kolmospalkinnolle, joka kisanäyttöjen perusteella nostettiin toiseksi palkinnoksi myähemmällä iällä. Kotoisammin Hectoriksi kutsutun oriin jälkeläisluokaksi mainitaan asiakirjoissa AB ja useimmat sen jälkeläiset ovatkin kilpailleet menestyksekkäästi valjakossa ja työhevoslajeissa. Hector itse oli käyttöhevosena ja työhevoslajeista sille soveltuivat parhaiten kyntö ja veto. Luonteeltaan orii oli yleensä rauhallinen, mutta siinä oli orimaisesti leimahtavaa tulisuutta, joka periytyi osalle sen jälkeläisistä. Kerin isänemä Dickdarm oli erinomainen käyttöhevonen, musta tamma joka periytti jälkeläisilleen paitsi hyvää rakennettaan, myös erinomaisia käyttöominaisuuksiaan. Tamma kilpaili valjakkoa noviisiluokissa aluetasolla ja koulua helpoissa luokissa seurakisoissa. Tutummin Dickaksi kutsuttu tamma eli pitkän elämän, kuollessaan se oli 32-vuotias ja nukkui pois vanhuuttaan. Se oli luonteeltaan päättäväinen ja lempeä ja sisukkuutensa ansiosta se soveltui erinomaisesti työhevoslajeista vetoon ja kyntöön. Kerin emänisä Hegen oli rauhaton Saksalainen orii, jonka kuitenkin mainitaan periyttäneen jälkeläisilleen erinomaisen tervettä sisukkuutta ja voimakasta tahtoa. Väriltään Hegen oli hieman haalistuneen musta orii, jonka kilpailutuloksista mainitaan sen menestyneen työhevoslajeissa. Hegenillä oli erinomainen rakenne ja se kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla, vaikka luonnelausunnossa mainittiinkin sen olevan kapinoiva. Ratsastettavuudesta mainittiin oriin olevan aluksi jäykkä, mutta lämpenevän suorituksen aikana. Oriille myönnettiin jatkuva siitosoikeus jälkeläisnäyttöjen perusteella. Kerin emänemä Türgriff oli kaunis kimo tamma, jonka tasaisen rauhallinen luonne teki siitä usein lasikan oloisen. Tamma ei turhia hätkyillyt mihinkään suuntaan, eikä pieniä pelästynyt. Sen luonne teki siitä kuitenkin varman käyttöhevosen työhevoslajeihin, joista se menestyi parhaiten metsäajossa. Tamma synnytti vain kolme varsaa, mutta nämä kolme mainitaan laadukkaiksi sekä rakenteensa, luonteensa että käyttöominaisuuksiensa puolesta. © Eilowy, 2006 Astutusinfo: Dickerchen ottaa vastaan elämänsä aikana korkeintaan 15 oria. Emme aseta oreille kovia vaatimuksia, mutta niiden on edustettava samaa rotua, kuin tamma.
Arvostelut: Kerillä on aivan mahtavan tasaiset liikkeet ja se näyttää olevan valpas koko ajan ja kuitenkin nauttivan juoksemisesta ja muusta kivasta.Kerillä on lihaksikas etu ja taka osa joten siltä löytyy voimaa. Arvosana:9½ arv. Ruusu(VRL:3302) | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||