| Nimi: | Bijou Corail | Syntymäaika: | 2.5.2006 |
| Lempinimi: | Juuli | Ikä (Ikääntyminen): | |
| Säkäkorkeus: | 164 cm | Rekisterinumero: | ths-0251 |
| Sukupuoli: | tamma | Kasvattaja: | Elisabeth Wélsh |
| Rotu: | Percheron | Omistaja: | Veikka |
| Väri: | kimo | Maahantuoja: | assi |
| Merkit: | - | Kotitalli: | Taka-Raja |
| Saavutukset: | esiKTK | Koulutustaso: | ko vaA, re 60cm, me 50cm, valjakko avoin, työ helpot luokat |
KILPAILUKALENTERI
Kuvagalleria:
© Winter Hill Percherons
Luonne:
Ratsastaessa: Juuli on hieman itsepäinen ratsastuksessa, mutta päättäväinen ratsastaja saa sen kyllä toimimaan ihan hienostikin. Juulille on vain kerrottava kuka määrää ja mitä tehdään. Kun on päässyt tamman kanssa yhteisymmärrykseen, alkaa työ sujua jo oikein mallikkaasti. Verryteltäessä Juulia on hyvä taivutella joka suuntaan ja tehdä mahdollisimman paljon voltteja, koska se on hieman kankea aina aluksi. Tämä voi hyvin johtua sen raskaasta rakenteesta, mutta onneksi se hieman lämmittyyään pystyy kuitenkin loistaviin suorituksiin. Juuli sopii hyvin kouluratsuksi, koska yhteisensävelen löydyttyä ratsastajan kanssa, se on oikein yritteliäs ja sympaattinen tamma. Juuli taitaa hyvin kaikki vaativan A:n asiat, mutta osaa se peräti joitain vaikempiakin liikkeitä. Välillä sen kouluratsastuskilpailut ovat kyllä menneet ainav perseelleen, koska kokematon ratsastaja ei ole saanut sitä edes radalle asti. Juuli on jumittanut heti portille, eikä suostunut siitä sitten liikkumaan yhtään mihinkään. Juulilla on kokeiltu myös esteratsastusta. Tamma hyppää ihan hyvällä tyylillä ja arvioi etäisyydetkin kiitettävästi, mutta sitä ponnua ei vain oikein suostu löytymään tarpeeksi. Sen takia Juuli saa painottaa vahvuuksiaan ihan vain koulussa. Maastossa Juuli on pommin varma tamma. Se ei säiky edes "ponin syöjä fasaaneja", joita muiden mielestä metsä on pullollaan. Monet nuoremmatkin ratsastajat ovat tämän ansiosta päässeet maastoilemaan ilman taluttajaa ja voitte uskoa, että he ovat olleet ihan täpinöissään maastolenkin jälkeen. Monet ovat pällistelleet Juulin rohkeutta laskeutua hiljalleeen ryöppyävään jokeen, kun muute hevoset jäävät vastarannalle pällistelemään. Tammalla on myös ratsastettu jonkin verran ilman satulaa, mutta siellä ei ole niin kiva istua kuin percheroneilla yleensä. Juulin liikkeet ovat nimittäin melko irtonaiset, joka aiheuttaa ratsastajan hytkymistä selässä. Tamman selkäranka ei myöskään ole maailman pehmein, joten ilman satulaa ratsastuksen jälkeen voi takapuoli olla hieman kipeä.
Hoitaessa: Hoitaessa Juuli on yleensä kiltti ja rauhallinen. Välillä tamma-päivien sattuessa se saattaa kiukutella karsinassaan, mutta siinä vaiheessa hevonen kannattaa ottaa käytävälle ja harjailla siinä. Juuli on nimittäin kerran liiskannut hoitajansa aika pahasti karsinan reunaan, koska hoitaja oli tamman mielestä liian utelias ja Juulilla kaiken lisäksi oli huono päivä. Onneksi tamma on kuitenkin normaalisti ihan säyseä, eikä se pure tai potki. Korkeintaan hevonen voi hieman näykkäistä satulavyötä kiristäessä tai mahan alta harjatessa. Juuli nostaa kaviot helposti ja pitää ne itse ylhäällä, kun hoitaja putsaa kavioita. Suitset tamma antaa laittaa hienosti, se jopa laskee päänsä aina tarpeeksi alas, jotta pienemmätkin ylettyvät pujottamaan niskaremmin sen korvien takaa. Juulilla ei voi kuitenkaan koskaan käyttää turparemmiä, koska se voi saada hepulin. Ensimmäistä kertaa kun laitoimme Juulille turparemmin se hermostui hirveästi karsinassa. Sitten kun pääsimme ulos ja tarkoitus oli mennä ratsastamaan, tamma lähtikin kiitolaukkaa kohti metsää. Juoksimme ensin sen perässä, mutta se ei aikonut pysähtyä. Metsästimme Juuli kissojen ja koirien kanssa, koska se ei ollut tullut parin tunnin sisällä takaisin tallille. Pitkän etsinnän jälkeen löysimme tamman yli 3o kilometrin päästä aivan läkähtyneenä. Se oli juossut itsensä henkijieveriin, joten meidän oli pakko antaa sen levätä hetki, jonka jälkeen lähdimme kyljetuskopin avulla takaisin kotiin päin. Sen koommin Juulilla ei ole turparemmiä käytetty.
Ajaessa/Työssä: Yleensä Juuli käyttäytyy ajaessa hyvin, välillä kuitenkin on noita yllä mainittuja tamma-päiviä, eikä silloin onnistu oikein mikään. Valjakkoajon kouluosuudella Juuli yrittää yleensä parhaansa, mutta voi olla käännöksissä hieman jäykkä. Siihen auttaa kuitenkin vain kunnonlämmittely, joka kannattaa tehdä Juulilla aina. Maastossa Juuli vetää innolla kärryjä. Se porhaltaa täyttä höyryä eteenpäin, eikä pelkää edes maastoradalla olevaa mahdollista vesiestettä. Tamma vain nauttii kun kastuu hieman, sehän on virkistävää kuumalla kesäsäällä. Välillä Juuli innostuu hieman liikaakin ja silloin voi kuskilla ja varsinkin groomilla tulla hieman äitiä ikävä. Juuli nimittäin etenee niin kovaa, ettei puita edes erota silmien vilistessä. Työhevoskilpailuissa Juuli on kuin kotonaan. Se on koko pienen ikänsä ollut metsätöissä ja tätä hommaa Juuli rakastaa. Tamma tekee aina parhaansa ja kiskoo tukkejakin niin pitkälle kuin omistaja vain haluaa. Tottelevaisuus kisassa Juuli voi olla hieman liian innokas, mutta kyllä niistäkin on kunnialla selvitty.
Tarhassa/Laitumella: Juuli on muiden hevosten surassa pahnan pohjimmaisena. Se väistelee aina, kun muut haluavat syömään tai muuten vain tulevat samaan kohtaan päivystelemään kuin Juuli. Muutaman kerran Juulilla on ollut hieman pahempiakin haavoja, koska se ei ymmärrä puolustaa itseään, jos muut käyvät sen päälle. Onneksi ei kuitenkaan mitään kovin vajavaa ole sattunut ja Juuli on voinut olla kuitenkin muiden kanssa samassa tarhassa. Laitumella Juuli saa olla useimmiten ihan rauhassa. Tamma vain mussuttelee rauhassa ruohoa, eikä koskaan tule laitumnen portille ihmistä vastaan, vaikka tarhassa sitä tekeekin.
Lastaus/Kuljetus: Välillä Juuli kiukuttelee lastauksessa, eikä millään suostu menemään koppiin, vaan jumittaa itsensä paikalleen. Tamma laittaa kyllä etujalat rampille, mutta siinä vaiheessa kun olisi takajalkojen vuoro, menee Juulilla jarrut päälle. Siinä ei sitten muu auta kuin luovuttaa tai kokeilla ensin toista hevosta. Jos kuitenkaan ei ole mahdollista saada toista hevosta avuksi, on ihan turha raastaa aivojaan lastauksella, koska Juuli ei sinne sitten mene. On mahdotonta saada monta sataa kiloa painava hevonen väkisin kuljetuskoppiin. Kerran kun olimme kisoissa, Juuli oli ratsastettava osan matkaa kotiin, ksoka se ei sustunut menemään traikkuun. Onneksi se sentään puolessa välissä matkaa tajusi oman parhaansa ja vihdoin suostui lastattavaksi. Sitten kun saimme Juulin koppiin, ei ollut enää mitään ongelmia, vaan matka sujui oikein loistavasti.
Kisoissa: Juuli tarvitsee päättäväisen kisaajan, muuten asiasta ei tule yhtään mitään. Tamma on kyllä ihan nätisti ja esimerkillisesti verryttelyssä, mutta siinä vaiheessa kun pitäisi mennä radalle, tulee yleensä hieman ongelmia. Juuli nimittäin juurruttaa tässäkin vaiheessa itsensä maahaan, eikä suostu liikkumaan, ellei selässä ole tosi päättäväinen ratsastaja. Muutaman kerran olemme tämän takia joutuneet luovuttamaan kisaamisen muiden vastuulle, koska Juulista ei yksinkertaisesti ole siihen ollut. Onhan se kuitenkin mennyt ihan nätistikin ja kun tamman saa radalle, se tekee aina parhaansa. Vaikka se ei joitain liikkeitä oikein hyvin osaisikaan, se ainakin yrittää esimerkillisesti. Kisojen jälkeen Juuli on yleensä aivan puhki ja tarvitsee muutaman päivän levon. Emme tarkalleen tiedä mistä se johtuu, mutta epäilemme, että Juuli jännittää niin paljon, vaikka ei sitä pääklle päin näytäkään. Ehkä se käy koko kisamatkan ajan suurta henkistä taisteua itseään vastaan ja sen takia on niin väsynyt suurenpäivän jälkeen.
© Veikka
Sukutaulu:
| i. Accefte Bol |
ii. Lacuna Bol |
ie. Clou De Girofle |
|
| e. Greler Mademoiselle |
ei. Couble Souce |
ee. Nefys Coifur |
Sukuselvitys:
© ?
Astutusinfo:
Bijou Corail ottaa vastaan elämänsä aikana korkeintaan 15 oria. Emme aseta oreille kovia vaatimuksia, mutta niiden on edustettava samaa rotua, kuin tamma.
| Varsa | Syntynyt | Isä | Omistaja |
| Taka-Rajan Ronja | 10.10.06 | Trésél | Hamzi |
Arvostelut: