© flickr & lisenssi

HUGOSTA
Iloisesti joka puolella vouhottava Hugo on lauman ilopilleri. Siitä kaikki on kivaa, kivaa ja kivaa, eikä se malttaisi pysyä hetkeäkään paikallaan. Hugo on jatkuvasti menossa, tulossa, aikomassa mennä, aikomassa tulla, säntäämässä sinne ja säntäämässä tänne. Tämä jokapuolella hilluva bretoninalku osaa valloittaa kaikkien sydämet.

Toisista koirista Hugo pitää kovasti ja tulee toimeen lähes kaikkien kanssa. Tosin iloisesti toisen lajitoverin nähdessään mölisevä Hugo ei välttämättä anna kaikkien koirien mielestä itsestään kovin hyvää kuvaa, mutta pojan hieman rauhoittuessa nekin toteavat Hugon mukavaksi persoonaksi ja aloittavat kahden kesken, tai jos mukana on muitakin, porukalla valtaisan riekkumisleikin. Hugo kekkaloi yleensä koko homman vetäjänä ja kiitää muut perässään ympyrää villisti haukkuen tai ulvoen. Tai sitten molempia.

Ihmisistä Hugo tykkää kovasti. Kaikkien vastaantulijoidenkin kanssa Hugo haluaisi olla jatkuvast tekemisissä ja tutustua kaikkiin, sillä se on varma, että kaikki haluavat tutustua siihen. Vieraiden tullessa taloon Hugo loikkii kumipallomaisesti pomppien ja mölisten ottamaan tulijat vastaan ja nauttii saadessaan huomiota ja ystävällisiä sanoja. Vieraiden astuessa eteistä peremmälle on Hugo jo kerennyt kärrätä vieraiden jalkoihin muutaman lelunsa, ja etsii äänistä päätellen päättäväisesti lisää tuotavaa. Vieraiden istuessa sohvalle Hugo on sitä mieltä, että he ovat siinä ainoastaan Hugon vuoksi, oikeastaan jonossa. Vuorotellen ja järjestyksessä Hugo tuo vieraille lelun silmät loistaen ja lelun lähtiessä kädestä ilmaan, Hugo ryntää salamana sen perään, ottaa sen ilmasta kiinni, retuttaa muristen mennessään ja palauttaa lelun seuraavalle heittäjälle. Joskus Hugo onkin laitettava toiseen huoneeseen rauhoittumaan, jotta vieraat saisivat olla rauhassa iloisesti ympärillään hyörivältä bretonipojalta. Vieraiden istuutuessa kahvipöytään ei Hugo malta olla poissa sieltäkään - tarkkana kuin porkkana se kuikuilee laidan yli suurin bambisilmin, josko joku antaisi sille palan tai kaksi pullastaan tai siitä mitä pöydällä sillä kertaa sattuu olemaan tarjolla. Usein vieraat sortuvatkin Hugon anovan katseen voimaan ja livauttavat sille osan pullastaan. Kitansa ammolleen avaten Hugo haukkaisee makupalan imurimaisesti kitaansa ja nielaisee sen kokonaisena....

Lapset ovat Hugosta aivan yli-ihania. Lapsia nähdessään Hugo ymmärtää kuitenkin käyttäytyä hieman rauhallisemmin, eikä riehu, jottei vain kaataisi heitä. Lapset saavat tehdä Hugolle mitä vain - repiä korvista, taputtaa välillä hieman liiankin kovakouraisesti, katsoa Hugon kitaan tai mitä vain keksivätkin. Hugo on aina yhtä onnessaan saadessaan lapsilta näin paljon huomiota. Vielä hauskempaa Hugosta on juosta lasten kanssa pihalla tai ottaa kiinni heidän heittämiään leluja. Lapsilla ja Hugolla on aina hauskaa, satoi tai paistoi. Hugo on myös kovasti vahtimassa esimerkiksi alle kouluikäisiä vekaroita. Jos joku on menossa pois joukosta, Hugo hakee hänet heti takaisin.

Hugon voimakas riistavietti on joskus todella ongelmallinen. Hugo ei voi käsittää, miksei se saisi lähteä ajattamaan jäniksiä, oravia tai lintuja. Hihnassa ollessaan ja Hugon mielestä loistavan saaliin nähdessään on pojassa pitelemistä - Hugo saattaa sännätä suin päin jahtaamaan ja taluttaja laahautuu avuttomana perässä. Onpa sattunut niitäkin pelottavia kertoja, jolloin lenkkipolulla Hugon nenän edestä juossut jänis on tullut niin äkkiä, että Hugo lähtee suoraan perään ja pääsee irti. Sydän kylmänä pusikossa rämpien ja Hugoa huutaen, koko ajan peläten, että koira eksyy autotielle tai junaradalle, sitä saa etsiä jopa koko päivän. Jostain Hugo on kuitenkin onneksi ilmaantunut, iloisesti häntäänsä heiluttaen eikä ymmärrä siihen kohdistuvia toruja.

Hugoa ei ikävä kyllä voi pitää irti juuri tämän voimakkaan metsästyshalun takia. Kotipihallakin Hugo kuuroutuu ja menee tekemään aivan jotain muuta mitä siltä on vaadittu. Hugo ei millään jaksaisi välittää käskyistä näin ihmeellisessä tilanteessa - se on irti ja nauttii täysin siemauksin vapaudestaan haistella jokaisen eteensätulevan asian. Metsässä Hugoa ei edes uskalla laskea irti. Se saisi varmasti ilmavainun jostain kiinnostavasta ja lähtisi kuin tykinkuula hajun perään, eikä pimeästä metsässä ole kovinkaan kiinnostava etsiä koiraa, kenenkään mielestä.

Hugo tykkää kovasti lenkkeilemisestä. Tosin se kiskoo joka puolelle haistaessaan jotain jännää, eikä millään voi jättää sitä hihnan ihanaa hajua, jonne hihna ei yllä. Kieli sinisenä Hugo tahtoisi mennä tutkimaan jokaisen pusikon, mättään ja kiven. Iloisesti pyörivä ja hyörivä Hugo ei varmasti ole kuullutkaan esimerkillisestä vasemmalla puolella vetämättä kävelystä. Uimaan päästessään Hugo suorastaan hullaantuu. Silmät loistaen se pomppii veteen. Tämä onkin ainoa tilanne, jossa Hugon voi huoletta laskea irti, sillä vettä se ei voi vastustaa ja ei lähde järvestä, kuralätäköstä, joesta tai kylpyammeesta vaikka sen eteen laskettaisiin kokonainen jänistarha. Iloisesti joka puolella polskuttava Hugo nauttii suuresti, jos joku keksii heittää sille ihan minkä tahansa esineen veteen. Yksi Hugon mielivesileikeistä on, että sille heitetään melko matalaan rantaveteen kiviä, joita Hugo sitten pohjasta sukeltaa. Saman asian ajavat myös pohjaan uppoavat namipalat. Tähän leikkiin ei Hugo kyllästyisi koskaan.

Toinen kiva juttu on vesiheinän kantaminen. Hugo repii rannasta kortteet ja heinät, kärrää ne keskelle järveä ja jättää siihen uidakseen hakemaan lisää. Vieläkään en ole täysin selvillä miksi tämä on Hugosta niin kiva juttu, mutta hulluilla on halvat huvit, sanotaan. Hugon järvestä pois saaminen onkin hieman kääntöpuolen asia. Yleensä koiran saakin hakea itse uimalla takaisin rantaan, jossa se roiskuttaa puolet järvestä päälleni...

Hugon kärsivällisyys ei ole vielä huippuluokkaa, mutta se kyllä pitää tekemisestä, jos vain koulutusaika pidetään lyhyenä. Hugoa koulutetaan sen ollessa pitkässä liinassa kiinni. Ympäriinsä hilluva ja keikkuva Hugo on onnessaan kun pääsee tekemään jotain mistä seuraa huomiota ja kehuja. Paikallaolo tosin on Hugolle vielä ylivoimaisen vaikea asia kuten luoksetulokin, mutta aktiivisella harjoittelulla on Hugo edistynyt kovasti ja siitä on kovin mukavaa huomata tekevänsä asioita oikein. Jos Hugon koulutustuokio venyy liian pitkäksi, koira kyllästyy ja alkaa puuhailla ihan muita asioita ja kuuroutuu kaikille komennoille. Hugolle sopiva harjoitusten kesto onkin noin viisi minuuttia, jonka jälkeen pidetään väliaika esimerkiksi leikkimällä jotta mielenkiinto pysyisi yllä.

Kehässä Hugo on kuin toinen koira. Se seisoo kauniisti ja liikkumatta ja antaa tuomarin ongelmitta mitata sen mittasuhteita ja tarkistaa hampaat. Hugoa kiinnostaa vain esittäjän kädessä oleva lelu tai namipala. Rauhallisuuden syy taitaa olla se, että Hugo tietää kehän jälkeen saavansa palkinnoksi heilua ja hyppiä kuin heikkopäinen. Ravaus sujuu lähes aina hienosti, Hugo saattaa joskus ottaa muutaman laukka-askeleen, mutta vauhdin hidastaminen palauttaa sen raviin. Iloisesta Hugosta pitävät lähes kaikki. Nuorella koiralla on monta vuotta aikaa rauhoittua ja kasvattaa kärsivällisyyttään, joten Hugosta voi tulla vielä vaikka mitä. Kukapa tietää vaikka siitä tulisi tulevaisuudessa tottelevaisuusvalio?
© kiitos pitkästä luonteesta, Pehko!

ulkoasu © Pilvimarja / Heidii. / Free Foto