Etusivu Sky Vendée Giselle Muuta

Nimi: Giselle
Kutsumanimi: Kutsutaan pääasiassa oikealla nimellä, mutta jotkin lempinimiväännökset ovat mahdollisia, joskaan ei niin suotavia. Kuultu lempinimi mm. Ginger
Sukupuoli: Narttu
Laji/rotu: Susi
Ikä: 2 vuotta (ihmisissä 24v)
Lauma: Edera
Lahkolaisuus: ei kuulu, ei kiinnostunut


Gisellen säkäkorkeus on suunnilleen 70 cm ja painoa nartulta löytyy päälle kolmekymmentä kiloa. Ruumis on sudeksi melko siro, mutta naaraiden normaalia kokoluokkaa. Lihaksiakin nartulta löytyy. Jalat ovat melko pitkät, mutta eivät kuitenkaan saa aikaan Gisellestä honteloa vaikutelmaa. Gisellen silmät ovat suurehkot, mutta susien tapaan vinot. Pupillit ovat usein melko pienet. Silmät ovat väriltään kirkkaankeltaiset ja pistävähköt, melko täydelliset kopiot äitinsä silmistä. Nartun kynnet ovat vitivalkoiset ja lyhyehköt kuluessaan käytössä. Kirsu ja polkuanturat ovat tummanruskeat.

Nuorikon turkki on karkea, mutta kohtuullisen paksu ja osittain myös pitkä. Pitempää karvaa löytyy rinnasta ja niskasta, sekä hännästä. Hän pärjää siis kylmissäkin olosuhteissa, vaikka suosiikin enemmän lämpimämpiä alueita. Selässä ja kasvoissa karva on taas hyvin lyhyttä. Katseenvangitsija Gisellen ulkomuodossa on kuitenkin punertava aaltoileva harjas, joka ylettyy hieman niskaa pidemmälle. Gisellen turkin värit ovat muutenkin melko hillityt. Selkäpuoli on vaaleaa hiekanruskeaa ja vatsapuoli taas kermanvärinen. Käpälät, puolet kasvoista sekä nelisilmät ovat myös kermanvaaleita. Turkissa on lisäksi tummempia kuvioita korvissa, silmäkulmissa ja kaulasta lähtee kauluksena kulkeva kuvio, joka jatkuu häntään asti. Väriltään kuviot ovat tummanruskeita. Varpaissa ja korvien sisuksissa on punertavaa vaaleanharmaata.
»Profiilikuva

Giselle on määrätietoinen ja melko miellyttäväkäytöksinen susinuorikko – niin halutessaan. Narttu osaa käyttäytyä ja mukautua erilaisiin tilanteisiin niiden vaatimalla tavalla, mikäli vain löytää oikeat tavat. Tietynlaisen mukautumiskykynsä vastapainoksi Giselle tuo kuitenkin omat mielipiteensä melko hanakasti esiin, myös silloin kun niitä ei haluttaisi kuulla. Tietynlainen tahdikkuus puuttuu nartulta siis kokonaan. Gisellellä onkin asioihin aika voimakkaita mielipiteitä, mutta ei välttämättä pidä niistä aina kiinni. Narttu on varsin tietoinen siitä, että saattaa joskus olla väärässäkin. Muille hän ei sitä kuitenkaan oikein tahdo näyttää ja seisoo itse vääräksikin todetun mielipiteensä takana.

Giselle on hyvä näyttelemään ja käyttääkin tätä taitoa usein apuna halutessaan jotakin. Narttu ei kaihda keinoja silloin, kun on jotain päättänyt. Gisellen konstit saattavatkin välillä olla hieman likaisia tai muita satuttavia, mutta hän ei itse näe niissä mitään väärää vaikka muut näkisivät. Hänestä on kyllä valitettavaa, mikäli muut joutuvat kärsimään, mutta jos muuta konstia hänen itsensä onnistumiseen ei ole, sille ei voi mitään. Giselle myös valehtelee surutta, mutta suusta ei yleensä pääse valkoisia valheita suurempia asioita.

Giselle ei ole kovin väkivaltainen persoona, mutta ärsyyntyy ja suuttuu helposti ja tekee sen takia asioita, jotka saattavat seuraavana päivänä kaduttaa. Riitaa narttu saattaa sen sijaan haastaa helpostikin, mutta riidat yleensä pysyvät pelkkinä sanasotina. Hän ei ole onneksi kovin pitkävihainen, vaikka tulistuukin äärimmäisen nopeasti. Narttu ahdistuu joutuessaan pyytämään anteeksi niin että tarkoittaisi sitä oikeasti, eikä siksi teekään sitä juuri koskaan. Giselle ajautuu myös helposti riitoihin kipakan luonteensa vuoksi. Narttu myös muistaa riidat aika useasti ja saattaa ihan piruuttaan käyttää niitä hyväkseen myöhemmissä tilanteissa.
Susinarttu osaa puolustaa itseään fyysisestikin sellaiseen tilanteen joutuessaan jossa sitä vaadittaisiin, kiitos kahden veljen. Gisellen vahvimpia aloja on nopeasti juokseminen ja sitä hän yrittää usein käyttää apunaan vihollista väsyttäessään. Nartun iskut ovat yleensä ennalta tarkkaan suunniteltuja.
Giselle on sopeutumiskykyinen ja sietää muutoksia hyvin, sillä hän on halukas oppimaan uudesta tilanteesta aina lisää.

Ärhäkkyytensä ja äkkipikaisuutensa lisäksi Giselle on muille hyvin avoin. Narttu pitää enemmän seurasta kuin yksinäisyydestä ja onkin melko sosiaalinen. Seuraksi kelpaa kuka tahansa, eikä Giselle tee narttujen ja urosten kohdalla kovin suurta eroa – vaikka uroksista tosiaan onkin usein enemmän hupia. Hän harrastaakin usein flirttailua miespuolisten tuttavuuksien kanssa, mutta ei pyri mihinkään sen suurempaan, ainakaan usein. Puolisusiin narttu sen sijaan suhtautuu alentuen, muttei kuitenkaan vihamielisesti ja pystyy näidenkin kanssa kommunikoimaan melko normaalisti. Ero nartun käytöksessä on kuitenkin se, ettei hän yritä puolisusiurokselle tehdä itseään niin hanakasti tykö.

Narttu ei ole mikään järjen jättiläinen, mutta ei typeräkään. Hän on nuoren ikänsä vuoksi koko ajan halukas oppimaan uutta ja käyttää oppimiaan asioita hyväksi tilanteissa, joihin elämä hänet vie. Positiivisuutta nartusta ei liiemmin löydy, mutta ei Giselle negatiivinenkaan ole. Narttu ottaa asioihin useimmiten neutraalin kannan, paitsi jos asia koskettaa häntä jotenkin tai on muuten vain kiinnostava. Giselle innostuukin asioista melko helposti, ja niin käydessä sitä on todella vaikea olla huomaamatta.
Giselle elää hetkessä, eikä juuri koskaan ajattele pidemmälle kuin olisi tarpeen. Tämän vuoksi narttu saattaa joutua hankaluuksiin, mutta yrittää toki aina selitellä itsensä pois tilanteesta tai vain yksinkertaisesti karata. Hetkessä elämisessä on toki myös hyvätkin puolensa. Elo on harvoin tylsää ja yksitoikkoista. Hauskanpitäiminen onkin yksi Gisellen vahvuusalue ja kokeilunhalu taas yksi nartun vahvimmista piirteistä.

Giselle suhtautuu lahkoon ja muihinkin uskontoihin neutraalisti. Ne eivät kiinnosta punatukkaa pätkääkään, eikä narttu välitäkään mihin uskontoon kukakin kuuluu. Häntä ei haittaa vaikka uusi tuttavuus kuuluisikin johonkin uskontoon, kunhan tämä ei ala Gisellelle toitottaa kyseisen uskonnon mahtavuutta. Punapään mielestä uskonnot vain luovat riitoja ja sotia eri uskonlahkoisin kuuluvien keskelle, eikä Giselle siksi näe mitään syytä miksi johonkin pitäisi uskoa. Narttu on siis vahvasti sitä mieltä, ettei koskaan halua kuulua mihinkään uskontoon.

Susilaumaan vastikään liittynyt Grégoire oli monien muiden urosten tavoin ihastunut kauniiseen Raqueliin, joka oli mitä kohteliain ja hyväntahtoisin neitokainen. Raquel ei aluksi lämmennyt Grégoirelle ollenkaan, uros vaikutti omahyväiseltä ja röyhkeältä naistenmieheltä, joka oli tottunut saamaan kaiken haluamansa. Syynä tähän johtopäätökseen oli se, että naaras oli uskotellut itselleen luopuneensa miehistä kokonaan taannoisen tapahtuman seurauksena, jossa lauman entiset johtajat olivat yltyneet taisteluun Raquelin sydämestä. Raquel tunsi suurta syyllisyyttä tapahtuneesta, mutta sai pian muuta ajateltavaa Grégoiresta. Niinkin paljon kun hän kaipasi toista entisistä johtajista, ei naaras voinut kieltää ihastustaan nuoreen ja komeaan ranskalaiseen.

Onnellista eloa ehti kestää vain hyvin vähän aikaa, ennen kuin metsästäjät löysivät heidän laumansa ja onnistuivat ampumaan suurimman osan susista. Sudet olivat yllätetty täysin varoituksetta ja Raquelkin olisi ammuttu, ellei Grégoire olisi auttanut narttua pois paikalta. Tämä verinäytelmä vain vahvensi heidän suhdettaan. Nuoret päättivät perustaa pienen lauman aivan kahdestaan, eikä aikaakaan, kun Raquel synnytti kolme pentua, kaksi poikaa ja yhden tyttären. Pojat Gérald ja Rupert muistuttivat ulkonäöllisesti enemmän isäänsä kuin emoansa, mutta luonne oli hieno sekoitus kumpaakin vanhempaa. Giselleksi nimetty tytär oli ulkoisesti ilmetty äitinsä kopio, mutta luonne oli selvästi peritty isältä, hän oli nimittäin äänekäs ja kipakka olento siinä missä isäkin. Tuore lapsiperhe oli hyvin onnellinen ja pikkuhiljaa mukaan liittyi muitakin susia, niin tuttuja kuin aivan uusiakin kasvoja. Perhettä piti ruveta kutsumaan laumaksi, vaikkei se koskaan saavuttanutkaan niitä mittoja, mitä Raquelin ja Grégoiren entisessä laumassa oli ollut. Pennut kasvatettiin, kuten parhaiten taidettiin ja elo oli hyvin onnellista. Ranskalaistaustainen Grégoire suosi ainoata tytärtään ja isän ja tyttären välille kehkeytyikin oikein lämmin side.

Pennut kasvoivat pian kunnioitettavaan vuoden ikään ja koitti itsenäistymisen aika. Giselle oli jo pitkään haaveillut pääsevänsä kokeilemaan siipiään jossain muualla kuin turvallisessa omassa laumassa. Toinen syy oli myös se, että Giselle oli tuskaisen kyllästynyt lauman uroksiin, ja halusi kovasti nähdä muitakin kuin samoja naamoja ja kokea uusia asioita. Niinpä narttu lähti kyyneleisten jäähyväisten saattelemana ja suuntasi kulkunsa ensin kaupunkiin. Giselle vietti aikaansa kaupungilla erityisesti erään kulkukoiran, Daven, kanssa ja rakastuikin tähän hurmuriin nopeasti. Giselle pettyi kuitenkin pahemman kerran, sillä Dave ei vastannut tunteeseen aivan samalla tavalla, vaikka pitikin Gisellestä. Punapää päätti lähteä kaupungista ja törmäsi matkalla vanhempaan veljeensä Rupertiin, joka oli myöskin päättänyt löytää oman paikkansa maailmasta. Niinpä sisarukset päättivät vaihtaa maisemaa yhdessä. He viettivät hetken aikaa toisen kaupungin laitamilla, jolloin Giselle tutustui hyvännäköiseen nuoreen mieheen nimeltä Weston. Weston oli todella ihana ja huomioonottava, tai ainakin näin Giselle aluksi luuli. Narttu sai veljeltään pian kuulla Westonin liehittelevän monia muitakin narttuja ja Giselle otti tiedon aika raskaaksi, sillä uros oli kertonut pitävänsä vain hänestä. Sisaruksista maisemanvaihto oli taas tarpeen ja vähän aikaa harhailtuaan he löysivätkin merenrannan tuntumasta mukavan susilauman.

Naaras viihtyi uudessa laumassaan hyvin ja sai komeasta nuorukaisesta, Tristanista, hyvän ystävän. Naaraalla ei koskaan ollut parasta ystävää, joten uroksesta tuli nopeasti sellainen. Rupertkin löysi paikkansa laumasta ja rakastui nuoreen susinaaraaseen nimeltä Cady. Giselleä huvitti veljensä käytös, sillä ei ollut nähnyt tätä koskaan niin onnellisena. Gisellen kaikki tähänastiset rakkaussuhteet olivat päättyneet huonosti, joten narttu päätti olla koskaan enää rakastumatta. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä mitä pitempään Giselle tunsi Tristanin, sitä selvempää hänelle oli rakastumisensa parhaaseen ystäväänsä. Mutkia matkaan tuotti kuitenkin Gisellen vannotun rakkausvihan lisäksi se, että hän tiesi uroksella olevan mielessään aivan toinen narttu. Tämän nimi oli Isabella, eikä Giselle voinut sietää tätä. Suurin syy siihen oli varmaan se, että Isabella oli kaikkea muuta mitä Giselle itse ei ollut, sävyisä ja rauhallinen. Giselle koki kauniin Isabellan pahimmaksi kilpasiskokseen, sillä narttu tiesi Isabellan lempeän kuoren alla olevan häntäkin pahempi juonittelija. Punapää ei sietänyt turhauttavaa ja kurjaa tilannetta pidemmän päälle ja häipyi hyvästejä jättämättä Tristanille tai edes veljelleen, järkeiltyään sen olevan kaikkien kannalta helpointa. Tristan olisi kuitenkin vain vaatinut selitystä, jota Giselle ei olisi antanut. Naaras ei kuitenkaan tiennyt mihin mennä. Rannalla ollessaan ja hyvin turhautuneena narttu päätti uida pois löytääkseen jonkun muun paikan jossa elää. Lopen väsyneenä ja melkein toivonsa menettäneenä narttu kuitenkin näki edessään saaren ja päätti jäädä sinne ainakin toistaiseksi. Tämä saari oli nimeltään Andriaana.

Nyt: Ranskatar tapasi ensimmäisenä tuttavanaan Sky-nimisen susiruroksen, jonka kanssa ystävystyikin melko nopeasti. Sky oli samasta laumasta kuin Giselle, joten uros kertoi nartulle kaiken oleellisen siitä, mitä Ederasta tuli oppia. Uroskaan ei kuitenkaan tiennyt kaikkea, joten Gisellelle jäi aika monta aukkoa tietämykseen. Skyn kanssa Giselle tapasi nopeasti kauniin Halla-nimisen susineidon johon Skai Gisellen mielestä iski silmänsä. Narttu vaihtoi aika nopeasti maisemaa ja lähti tutkimaan Afuelin maita. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt yhtään sen mukavempaa seuraa, sillä tummaturkkinen suuri urossusi alkoi ärsyttää narttua siinä missä narttukin urosta. Giselle ei edes kuullut toisen nimeä, mutta katsoi paremmaksi lähteä melko nopeasti pois toisen luota. Narttu tosin teki tämän hyvin tuohtuneena. Giselle vietti vähän aikaa hiljaiseloa opiskellen yleiskielen niin hyvin, että ranskalaistaustastaan huolimatta osasi puhua sitä virheettömästi. Toki pieni eksotiikka kuultaa nartun puheesta vieläkin.

Giselle aikoi tutkia Ederan maita hieman tarkemmin ja päätyi kylään. Ilma oli kuitenkin melko huono ja nopeasti narttu päätyi sisälle yhteen rakennukseen mustavalkoisen nuorukaisen Ciarin kanssa. Giselle kiinnostui toisesta huomattavasti uroksen kertoessa olevansa sukua Ederan johdolle. Kaksikon tapaaminen päättyi hieman epämääräisesti Ciarin kertoessa että hänellä on tyttöystävä, mutta Gisellen mieli oli silti korkea, sillä narttu alkoi jo pohtia miten valloittaisi nuoren uroksen.

[Kuolleet/poistuneet hakasuluissa.]
Vanhemmat: Raquel, Grégoire
Sisarukset: Gérald, Rupert

Tavatut:
Sky - ystävä, muttei kovin läheinen
Hallantuoja - hyvänpäiväntuttu
Aruk - ei pidä, ärsyyntynyt
Ciar - kiinnostunut
Carciogule - kiinnostunut, ystävä
Remington - neutraali
Carlos - kiinnostunut
Viviane Unisieppari - tuntee kilpailijakseen

° Saapunut Andriaanaan 12.01.2011
° Gisellen nimi ja ulkomuoto ovat tuottaneet minulle suurta päänvaivaa, mutta luulen saaneeni vihdoin aikaan haluamani kokonaisuuden
° Gisellen nimi oli alunperin Ilse, mutta Ilse on saksalainen nimi, joten ei oikein sopinut ranskalaistaustaiselle naaraalle
° Gisellen ääninäyttelijäksi voisin kuvitella Leighton Meesterin

Näet tekijän pitämällä hiirtä kuvan yllä.


Enchanté
Flocon de neige
Can't change the way I am
This is your life, this is your time
Minun ystäväni on kuin
It's like we just can't help ourselves
Niin hämärää, mutta pystyn sut silti näkemään
Viiksivallu
Annoin pikkusormen, se vei koko käden
I'm only getting started
I need some sleep
Catfight
Rakkautta vastaantulijoille

Pelaaja: Summer
Pelipaikka: Andriaana