Sudenpuu | Todellista Fantasiaa!

Taikasauvakurssi

Tämän kurssin tarkoituksena on antaa vinkkejä taikasauvojen valmistamiseen erilaisista tarveaineista ja valottaa sauvanvalmistamiseen liittyviä työtekniikoita ja -tapoja.

Kurssien kaikki taikasauvat on tehty puusta koska kirjoittajan mielestä se on ainoa oikea materiaali josta sauva ylipäätään kannattaa valmistaa. Muovi ei kuulu taikasauvoihin PISTE!

Taikasauvan voi tehdä monella eri tavalla, näistä helpoin on etsiä maastosta omaa silmää miellyttävä ohuehko keppi josta karsii oksat pois ja jonka koristelee esimerkiksi maalaten tai vaikka petsaamalla ja lakkaamalla.

Tällaiseen keppitaikasauvaan voi helpohkosti tehdä kädensijan esim. ohuesta ja kapeasta nahkasuikaleesta joka kierretään tiukasti kepin kontaktiliimalla siveltyyn tyvipäähän (paksumpi pää). Tähän palataan tuonnempana, taikasauvakurssin toisessa osassa.

Valmistustekniikoita on monia muitakin. Sauvan voi tehdä vuolemalla, sorvaamalla, tai vaikkapa kasaamalla se eri komponenteista ja tietenkin yhdistelemällä näitä tekniikoita. Taikasauvan valmistamisessa kannattaa päästää mielikuvitus ja oma intuitio liikkeelle, tekipä sauvansa millä tekniikalla tahansa. Näin taikasauvasta tulee omistajansa "näköinen" ja sellainenhan taikasauvan juuri pitää ollakin.

Työkalut/välineet

Sauvan valmistamisessa tarvitaan erilaisia työkaluja/välineitä joista valtaosa löytynee lähes kaikista kotitalouksista. Ja jos niitä ei satu olemaan, eivät ne ole kalliita hankkia... ja ainahan voi lainata jos ei satu jotain tarvitsemaansa työvälinettä omistamaan.

Puukko, jonka tulee olla terävä, on sauvanvalmistajan tärkein työkalu. Tylsällä puukolla saa haavan käteensä huomattavasti helpommin kuin terävällä. Tämä johtuu siitä että tylsä puukko "lipsuu" puun pinnalta herkemmin kuin terävä, joka uppoaa puuhun eikä lähde luistelemaan. Linkkuveitset, ainakaan halpismallit, eivät ole oikein hyviä työkaluja puun vuolemiseen.

Hiomapaperia/nauhaa tarvitaan myös että sauvan pinnasta saadaan sileä. Kahta eri karkeutta (100 ja 180) kannattaa käyttää mutta yhdelläkin kyllä pärjää.

Puuliimaa eli ihan tavallista Erikeeperiä tai muuta askarteluliimaa (poissuljettuna paperiliima).

Muut, mutta ei välttämättömät työkalut/välineet ovat:

Pora + erikokoisia teriä, puuviila, vasara, oksasakset, saha, teippiä, leivinpaperia ja pensseli.

Puulajit ja puuainekset

Periaatteessa sauvan voi tehdä mistä puulajista tahansa, mutta muutama puulaji on varsinkin vuoltaessa pehmeämpi ja näin ollen miellyttävämpi työstää. Tässä muutamia kotimaisia puulajeja.

Mänty on suhteellisen pehmeä ja ominaispainoltaan kevyt puulaji. Männyllä on kuitenkin yksi ikävä ominaisuus (samoin kuin kuusellakin), se nimittän tuoreena ollessaan erittää pihkaa joka ei todellakaan ole hyvä juttu sauvaa puukolla veistettäessä. Mäntypuun pitääkin olla kuivaa jotta siitä saa kunnollisen ja helposti käsiteltävän sauva-aihion.

Haapa on pehmeä ja helposti työstettävä puulaji. Tästä puusta valmistetaan esim. puuhaarukoita ja -paistolastoja sekä muita keittiössä tarvittavia ruoanvalmistusvälineitä. Haavasta vuollaan myös paljon vaappu-uistimia.

Koivu on kova puulaji josta kyllä saa kestävän ja jämäkän sauvan, tosin koivu on työläämpää vuolla kuin esimerkiksi edellämainittu haapa.

Pihlaja on muinaisten Suomalaisten pyhä puu. Pihlaja on myöskin kova ja sitkeä puulaji.

Pihlaja sijoittuu työstettävyydeltään johonkin koivun ja männyn välimaastoon.

Paju on sitkeä ja suhteellisen helposti työstettävä puulaji. Pajusta tehdään koriste-esineitä, koreja, pillejä ja vaikka mitä. Pajusta saa myös oivan sauva-aihion eikä sen hankkiminen ole vaikeaa, sillä pajua kasvaa lähes kaikkialla.

Halvin tapa hankkia puinen sauva-aihio on mennä metsään ja etsiä maahan pudonnut kuiva oksa tai katkaista sellainen puusta. Tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon on kuitenkin kysyttävä lupa maanomistajalta ja samalla täytyy muistaa että luonnonpuistoista ja luonnonsuojelualueilta ei oksia saa katkoa. Tuoreen puun oksa, jos sellaisen ottaa, kannattaa kuivattaa ennen kuin aloittaa taikasauvansa vuolemisen. Poikkeuksena se, jos aikoo tehdä vain osittain kuoritun sauvamallin Tämä siksi että tuoreena puun kuori irtoaa helpommin kuin kuivana. Mutta jos haluaa täysin kuorettoman sauvan, kannattaa oksa kuoria kokonaisuudessaan tuoreena koska kuoren poisto nopeuttaa puun kiuvumista.

Puutavaraliikkeistä ja suuremmista rautakapoista löytyy valmista puutavaraa josta siitäkin voi taikasauvansa alkaa tekemään. Lautaa, rimaa ja esim. pyörökeppiä (puusta valmistettua eri halkaisijoihin tehtyä pyöreää tankoa) voi käyttää sauva-aihona vallan mainiosti.

Ja löytyypä useasta kotitaloudestakin laudanpätkiä tai muita vastaavia puuaineksia.

Pintakäsittelyaineet

Sitten kun taikasauva on tehty puuvalmiiksi, tulee harkittavaksi aikooko sauvansa pintakäsitellä vai antaako sen vain patinoitua itsestään. Jos päätyy pintakäsittelyn kannalle on mahdollisuuksia käytännössä melkein rajattomasti. Periaatteessa melkein kaikki tavanomaiset maalit, lakat ja petsit käyvät mutta muutamia poikkeuksiakin on. Vesiväreillä ei kannata sauvaansa maalata koska vesiväri liukenee kuivuttuaankin veteen/nesteisiin. Jo muutaman minuutin kuluttua alkaa vesivärein maalatun taikasauvan kahvasta irrota väriä sitä pitelevään käteen. Ei siis kovin kiva juttu. Sisäseiniin tarkoitetut lateksimaalit kyllä kuivuvat ja peittävät hyvin, mutta ajan kanssa (aika äkkiä siis) alkavat keräämään likaa ja nuhrautumaan maalin suhteellisen pehmeäksi jäävän pinnan takia. Tussikynillä tehdyn "pintakäsittelyn" käy usein samoin kuin vesiväreilläkin tehdyn, väri irtoaa käsiin. Spriitussi kyllä kestää mutta jättää ikävän liuottimenhajun sauvaan.

Alkydimaalit kuten esim. Miranol ja Sadolux ovat hyviä vaihtoehtoja jos haluaa peittävän sävyn sauvaansa. Jos taas haluaa puisen taikasauvansa näyttävän puulle ovat petsit, petsilakat, puuöljyt sekä lakat ja erilaiset läpikuultavat puunsuojamaalit tähän tarkoitukseen sopivia.

Alkydimaalit ja monet ulkokäyttöön suunnitellut puunsuojat ovat liuotinpohjaisia ja näin ollen työvälineiden puhdistamiseen tarvitaan liuotinta, yleensä mineraalitärpättiä tai tinneriä. Vesiohenteisia vaihtoehtojakin on runsaasti kuten esimerkiksi Aqua Clou vesiohenteinen petsilakka jota saa todella monissa eri värisävyissä. Vesiohenteisten tuotteiden jäljiltä pensselit voi siis pestä vedellä. Monen kotoa löytynee ainakin jotain maalia joka käy taikasauvan pintakäsittelyyn ja todennäköisesti myös se tarvittava pensselikin.

Jos haluaa olla vielä vähän enemmän kallellaan Potter-maailmaan päin, on ehdoton sauvan pintakäsittelyaineiden ykkönen puuöljy. Puuöljykäsittelyn jälkeen puun pinta elävöityy erityisen näyttäväksi ja mikäpä sen mukavampaa kuin ottaa taikasauvansa pitkän päivän päätteeksi, kastaa kiillotuskangas puuöljyyn ja alkaa kiillottaa. Puuöljy ei kuivuttuaan tahraa ja on siitä hyvää, että pinnan voi aina käsitellä uudelleen ja uudelleen, entisen puuöljykerroksen kuluttua pois. Puuöljyjäkin on monenlaisia, Teaköljy on niistä ehkä tunnetuin mutta sen rinnalla on ollut jo pitkään DanishOil joka antaa puulajille kuin puulajille sen ominaiskauniin syvän pinnan väriä tummentamatta.

Puuhelmisauva

Tämä taikasauva tehdään erilaisia komponentteja yhdistellen, kyseessä on siis tavallaan jonkin asteinen rakennussarja.

Puuhelmitaikasauvan valmistaminen on yksinkertaistettuna seuraavanlainen:

Pyörökepistä katkaistaan halutun pituinen sauva-aihio jonka kärki vuollaan ja hiotaan halutun muotoiseksi. Kädensijaksi liimataan erimuotoisia puuhelmiä. Lopuksi koko sauva pintakäsitellään halutulla pintakäsittelyaineella.

Tarveaineet:

-erimuotoisia isoja puuhelmiä

-pyörökeppiä

-puu- tai askarteluliimaa

-pintakäsittelyyn maalia, lakkaa tms.

Työkalut:

-puukko

-pensseli

-puutikku tai muu vastaava liiman levitykseen

-saha

-talous- tai muuta imukykyistä paperia

Taikasauvojen tavanomaisen koon vuoksi itse sauva-aihiona toimivan pyörökepin tulee olla 5-8 mm läpimitaltaan. Kädensijaksi tulevien puuhelmien taas tulee olla suhteellisen kookkaita ja helmien reikien halkaisija pyörölistan läpimittaa vastaava tai himpun suurempi.

Tarveaineet puuhelmisauvaan: 8,0 mm halkaisijaltaan olevaa mäntyistä pyörökeppiä sekä suuria puuhelmiä.

Sauvan valmistamiseen (kokoamiseen) tarvittavat työvälineet ja tarvikkeet ovat, puukko, saha, hiomapaperia, liimaa, petsilakkaa (tai jotain muuta pintakäsittelyainetta), pensseli ja hammastikkuja jotka mielellään saisivat olla litteää mallia.

Halutun pituiseksi (sahalla) katkaistu taikasauva-aihio ja kädensijaksi valitut puuhelmet.

Vuole sauva-aihion kärkiosa halutun malliseksi.

Hio sauva-aihion kärjen vuolutyössä jääneet epätasaisuudet pois.

Voit halutessasi viimeistellä hiontatyön hienommalla hiontapaperilla.

Kasaa sauvan kädensijaksi tulevat helmet halutussa järjestyksessä pyörökepin päälle niin, että viimeisen helmen takareuna on samassa tasossa pyörökepin pään kanssa. Katso että helmet ovat tiukasti kiinni toisissaan ja merkkaa lyijykynällä merkki pyörökepin ympäri ensimmäisen helmen etuosan eteen. Näin tiedät rajan mihin ensimmäinen helmi tulee sekä mihin asti levittää liimaa, kun ryhdyt kasaamaan kädensijaa.

Pura helmet pois pyörökepin päältä ja laita ne pöydälle samaan järjestykseen kuin ne olivat kepissä. Levitä limaa hiukan keppiin piirtämäsi merkin taa (noin 3-5 mm). Älä laita liimaa kovin paljon, mutta kuitenkin niin, että sitä on helmen alle jäävän alueen ympäri. Ota huomioon eripituisten helmien vaatima liimausalue ennen liiman levittämistä. Jos haluat, voit piirtää kaikkien helmien eteen ja taakse merkit liimausta helpottamaan.

Työnnä ensimmäinen helmi piirtämääsi merkkiin asti.

Pyöräytä ylipursuava liima talous- tai muulla paperilla pois.

Toista edellämainitut työvaiheet kunnes kaikki helmet ovat paikoillaan...

Muista ottaa liika liima pois aina kun laitat uuden helmen.

Ja muistathan jättää jokaisen helmen taakse hiukan liimavapaata tilaa, näin helmen edessä työntyvä liima levittyy pyörökepille ja ylipursuavaa liimaa on vähemmän poispyyhittävänä.

Viimeistä puuhelmeä viedään...

Ja pyyhkäisy, liimat pois.

Pintakäsittelyä vailla oleva taikasauva. Anna liiman kuivua kunnolla ennen kuin aloitat uuden taikasauvasi pintakäsittelyn. Liimapurnukoiden kyljissä on useinmiten liiman kuivumisaika, mutta jos sitä ei jostain syystä ole, voit luottaa siihen että lähes kaikki kotitalouksissa yleisesti käytettävät liimat kuivuvat vuorokauden kuluessa.

Jos puuhelmiä pyörökepin päälle sovittaessasi huomaat niiden olevan väljiä tai liian tiukkoja, on alla pari vinkkiä joilla selvitä kyseisistä ongelmista.

Liian väljän helmen saa liimauksen yhteydessä kiilattua litteämallisella hammastikulla. Pidä toisen käden etusormea tai vaikkapa peukaloa ensimmäisen helmen edessä estämässä sen liukuminen pois merkiltä. Työnnä hammastikun ohuempi pää väljän helmen ja pyörötikun väliin niin, että helmi kiilautuu liikkumattomaksi. Yleensä vain muutama millimetri hammastikusta menee helmen ja pyörötikun väliin, eikä hampaat irvessä ja ohimosuoni tykyttäen kannatakaan yrittää kiilaamista. Napakka ote ja kohtuullinen työntö riittää.

Saatuasi hammastikun paikoilleen, laita sauva-aihio tukevasti pöytää vasten ja paina puukolla aivan puuhelmen sivua myötäillen, hammastikun ylimääräinen osa pois. Varovaisuus tässäkin työssä kannattaa!

Jos puuhelmi on liian tiukka menemään pyörötikulle, voi helmen reikää hioa suuremmaksi rullalle pyöritetyllä hiomapaperilla. Toinen vaihtoehto on porata reikää suuremmaksi, tätä en kuitenkaan suosittele kenenkään nuoren henkilön tehtäväksi, ilman aikuisen tai vanhemman opastusta... ja mieluummin homman voikin jättää kokonaan heille.

Pintakäsittely

Sauvan liimauksen kuivuttua se pintakäsitellään, tässä tapauksessa Mahonginsävyisellä lakkapetsillä. Käsittely kannattaa tehdä kahdessa osassa koska muuten melko varmasti saa tahrittua kätensä ja paljon muutakin käytettävään p-käsittelyaineeseen. Taikasauvan kärki kannattaakin maalailla ensiksi ja sen kuivuttua kädensija. Ai miksikö? No ihan sen vuoksi että sauvan saa paremmin kuivumaan pyykkipojalla kuivausnarulle :)

Kaksi valmista ja yksi "puuvalmis" puuhelmitaikasauva.

Pyörökeppiä on saatavana sekä mäntyisenä että koivuisena, monissa eri halkaisijoissa. Pyörökeppiä myyvät puu-alan erikoisliikkeet ja hyvin varustetut rautakaupat ympäri maan. Pyörökeppi ei ole kallista, vain muutamia kymmeniä centtejä/metri ja korkeintaan euron luokkaa. Suuria puuhelmiä voi löytää askarteluliikkeistä, tavarataloista sekä niitä myyvistä erikoisliikkeistä. Puuhelmetkään eivät ole kalliita, esimerkkisauvaan käytettyjen helmien (4 kpl) hinnaksi tuli vain 0,78 euroa. Puuhelmitaikasauvan puuainekset ovat siis noin yhden (1,00) euron luokkaa.

Seuraavassa taikasauvakurssin osassa paneudumme luonnonmukaisen taikasauvan valmistamiseen, mutta sitä ennen perehdymme taikasauvojen ytimen, eli sydänaineen upottamiseen sauvan kärkiosaan.

Ydinaineen upottaminen sauvaan

Taikasauvoissa, niin kuin tiedämme, käytetään mitä erilaisimpia ytimiä lisäämään taikasauvan taikavoimaisuutta. Itse asiassa kaikki taikasauvat eivät toimi ilman kunnollista ja tarkkaan valittua sydänainetta. Poikkeuksiakin tosin löytyy ja niissä tapauksissa taikasauvan puuaines on jo itsessään niin voimakasta ettei erillistä ydintä tarvita. Tällaisiin "sydämettömiin" taikasauvoihin lukeutuvat lähes kaikki juurista ja erittäin vanhoista puuaineksista valmistetut taikasauvat.

Perehdymme seuraavaksi ydinaineksen upottamiseen taikasauvan kärkiosan sisään.

Taikasauvan ytimeksi voidaan valita lähes mitä tahansa riippuen sauvan kärkiosaan porattavan reijän halkaisijasta. Tässä yllä poronkarvaa ja erilaisia sulkia ja äärimmäisenä oikealla (ylhäällä) riekon höyhen, jota käytämme esimerkkitaikasauvamme ytimeksi.

Taikasauvan ja ydinaineen lisäksi tarvitset porakoneen, 1,5mm - 2,0mm poranterän, liimaa (esim. UHU-yleisliima Erikeeper tms.), hammastikun ja sakset.

Koska taikasauvojen kärkiosat ovat yleensä suhteellisen ohuita, on poraamistyö suoritettava erityistä tarkkuutta ja huolellisuutta noudattaen. Poraaminen on suoritettava täysin kohtisuoraan sauvan kärkiosan sisään ettei poranterä porautuisi kärkiosan sivusta ulos ja pilaisi koko sauvaa. Lisäksi vaarana on ohuen poranterän katkeaminen, jos se joutuu väännöksiin poraustyön edetessä. Siis suoraan ja tarkasti niin hyvä tulee. Ennen poraamista kannattaa painaa keskelle sauvan kärkeen pieni aloituskuoppa vaikkapa naulalla tai pistopuikolla (purasin) jos sellainen on käytettävissä. Näin poranterä ei lähde luistamaan vaan terä porautuu varmasti siihen kohtaan mihin reikä halutaan tehdä.

Tiukka ote taikasauvasta ja tarkka silmä takaavat että kärkiosaan porattava reikä tulee suoraan.

Eijei, nyt menee vinoon! Jos sinulla on kaveri katsomassa reijän poraamista hän voi olla suurena apuna katsoessaan erikulmasta poraamistyötä. Näin yhteistyöllä kahden silmäparin valvonnassa työ onnistuu varmemmin.

Poraa mieluummin liian hitaasti kuin liian nopeasti, varsinkin kun vedät poranterää pois reijästä. HUOM! Porakoneen tulee olla käynnissä kun vedät poranterää pois reijästä, muuten poranterän katkeaminen on enemmän kuin mahdollista.

Kun reikä on valmis ja ydinaine valittu, tipautetaan reikään tippa liimaa. Ei haittaa vaikka liima ei menisikään reikään vaan jäisi sen suulle, koska reikään työnnettävä ydinaine vie liimaa mennessään reikään.

Ydinaine, tässä tapauksessa riekon höyhen, työnnetään varovasti reikään. Höyhenet kannattaa työntää reikään aina tyvipää edellä, näin höyhen ei taitu painettaessa sitä sisään.

Jos ydinaineeksi tulee karvaa tai muuta ei-niin-kiinteää ainetta, voi niiden asentamista helpottaa hammastikulla. Jos hammastikku ei sovi reikään, on sitä vuoltava ohuemmaksi. Myös parsinneulaa tai muuta ohutta tikkumaista esinettä voi käyttää em. työssä.

Lopuksi leikataan ylijäävä ydinaine saksilla pois sauvan kärjestä.

Halutessaan voi ydinaineen pysymisen varmistaa liimatipalla.

Vaikka taikasauvan ydinaine ei näykään päällepäin, on sen olemassaolo sauvan haltijalle mieltäylentävää.

Koska taikasauvojen kärjet ovat ohuita ja niihin ydinaineelle porattavat reijät halkaisijaltaan paljon kärkiä "ohuempia", ei reijistä saa kovin syviä. Tästä syystä koko kärjenmittaisten ydinaineiden asentaminen on mahdotonta edellä mainittua työtapaa käyttäen. Ohuet poranterät kun ovat valitettavasti melkoisen lyhykäisiä, jos ne olisivat pitkiä ne eivät kestäisi poraamista vaan vääntyisivät ja metallin kovuudesta johtuen katkeaisivat. Jos taas porattaisiin halkaisijaltaan suuremmilla terillä, jotka ovat pidempiä kuin ohuet terät, on poraamistyö jo niin tarkkaa että siihen vaadittaisiin pylväsporakone ja kiinnityspenkki johon taikasauvan kärkiosa kiinnitettäisiin poraamistyön ajaksi. Siltikään reijästä ei tulisi kuin 5,0cm - 7,0cm syvä. Tällöin taikasauvan kärjen onton sisuksen seinämät olisivat todella ohuet ja tämä taas johtaa siihen että kärkiosasta tulisi heikko.

Ainoa keino saada taikasauvaan koko kärjenmittainen ydinaine on halkaista taikasauva kahdeksi puolikkaaksi ja kovertaa kärkiosan sisään ura johon haluttu, esim. linnunsulka, mahtuu. Olen tehnyt pari tällaista taikasauvaa ja voin kertoa että työ on todella hankalaa, muttei mahdotonta. Sulkaa ei saa sauvan sisään kun se on puolikkaina, vaan sauva on liimattava takaisin yhtenäiseksi koverrustyön jälkeen ja näin aikaansaatuun onttoon taikasauvan kärkiosaan voi asentaa kokonaisen sulan, samaan tapaan kuin edellä olevissa kuvissa.