Sudenpuu

Tältä sivulta voit bongailla mitä kaikkea fantasian maailmaan liittyviä ideoita olen suunnitellut ja toteuttanut.

Monissa fantasia- ja muissakin elokuvissa jotka sijoittuvat aikaan ennen öljylamppuja tai sähkövaloa, käytetään varsinkin ulkovalaistukseen usein soihtuja. Soihtuja on monenlaisia ja yksinkertaisin on vedellä kasteltu puun oksa jonka toiseen päähän on kääritty muutamia kerroksia koivun tuohta. Tällainen soihtu kuitenkin palaa suhteellisen vähän aikaa ja on jopa vaarallinen varomattomalle kantajalleen ja ympäristölleen tuohen palaessa ja pudotellessa palavia irtokokkareita. Vaha- tai öljysoihtu on vähän samaan tapaan valmistettu soihtu kuin tuohisoihtukin, mutta tuohen sijaan puisen varren päähän on kääritty useita kerroksia mehiläisvahalla, tervalla tai öljyllä kyllästettyä kangasta ohuina suikaleina. Tämän tyyppinen soihtu palaa jo varsin pitkään mutta on sekin vaarallinen jos kangas on kyllästetty liikaa edellä mainituilla paloaineilla, liika öljy, vaha tai terva alkaa valumaan puista vartta alas ja kohta koko komeus on tulessa. Niinpä tällaisen soihdun valmistaminen kysyy jo ammattimaista tietotaitoa. Metallisella paloainesäiliöllä varustettu soihtu sen sijaan on turvallinen koska se pitää paloaineen sisällään, ainakin jos soihdun kantaja ei liiallisesti heiluttele ja kallistele soihtuaan. Tällainen soihtu on yleensä rakennettu puu- tai metallivarren päähän sijoitetusta lieriön tai suppilon muotoisesta paloainesäiliöstä johon on laitettu tervaan, mehiläisvahaan tai öljyyn kastettu kangassuikale joka on kääritty tiukaksi paketiksi aivan kuin vaha- ja öljysoihduissakin. Myös tuohia ja pieniä puupilkkeitä/päreitä on käytetty paloaineina kyseisissä soihduissa. Tällaisen soihdun päätin rakennella ja tottakai fantasiahenkisen sellaisen.   

Paloainesäiliön materiaaliksi valitsin 0.7 mm pellin josta muotoilisin 20 cm korkean ja yläpäästään 15 cm leveän suppilon joka kapenee alaspäin. Varren materiaaliksi valitsin koivun josta sorvaisin koristeellisen ja fantasia-aiheisen kantokahvan soihtuuni. Ja koska paloainesäiliö ei voi olla kosketuksissa suoraan puuvarteen, päätin tehdä koristeellisen "kehikon" 0,3 cm x 3,0 cm rautatangosta paloainesäiliön ympärille. Tämän kehikon alapäähän suunnittelin kiinnityskorvakkeen puuvarrelle. Kehikon yläpää kiinnitettäisiin niittaamalla paloainesäiliön yläpäähän. 

Koska sorvini odottelee vielä varaosaa päätin ensiksi aloittaa paloainesäiliön suunnittelulla ja valmistamisella. Suunnittelin ja tein pahvimallin paloainesäiliöstä jonka mukaan leikkasin peltilevystä ensimmäisen aihion josta taivuttelisin säiliön. Tulin huomaamaan että vaikka 0,7 mm vahvuinen pelti on ohutta, ei pajassani ollut kunnollisia työvälineitä näin pienen suppilon valmistamiseen. Kaksi kertaa suuremman suppilon vääntäminen/taivuttaminen onnistui suurella vaivalla, mutta suunnittelemani pienemmän suppilon tekeminen ei kertakaikkiaan millään. Mikä nyt neuvoksi... hankkisinko tarvittavat työvälineet jotka huomasin suhteellisen kalliiksi investoinniksi ?!? No ei, päätin kysyä kahdelta ystävältäni, joilla on metallitöihin erikoistunut firma, saisinko käydä heidän pajallaan taivuttelemassa kyseisen suppilon, lupa tuli ja suppilon taivuttelu alkoi. Koska minulla ei ole kovin suurta kokemusta metallitöistä (ainakaan verrattuna näihin kahteen ammatti-ihmiseen) väkertämiseni pajalla herätti pieniä hymynpoikasia näissä kahdessa herrasmiehessä. Sain kuin sainkin suppilon väännettyä ja siitä tuli tarkoitukseeni täysin sopiva. Oman suppilontaivutteluni jälkeen sain sitten kunnollisen oppitunnin em. teknisen työn suorittamiseen. Alla näkyy ammatti-ihmisen valmistamat kaksi täydellistä soihtujen paloainesäiliötä. Kiitos Veljekset Helin!

Kaksi valmista paloainesäiliötä yläreunan koristerypytyksellä.

Paloainesäiliöiden pohjaan hitsattiin metallipiikki joka hoitaa soihtujen "sydänlankojen" eli palovillasuikaleiden pidikkeiden virkaa. Paloaineeksi valistin erikoislamppuöljyn joka ei savuta läheskään niin paljon kuin esimerkiksi terva. Valmiin paloainesäiliön ja oikeastaan koko soihdun koepolton suoritin upottamalla paloainesäiliön valurautaisen "noidanpadan" sisään joka oli täytetty karkealla soralla. Näin säiliö saatiin pysymään pystyssä ja mahdollisen tulipalon vaara minimoitua. Paloainesäiliön sisällä olevaan piikkiin laitoin pitkänomaisen palan palovillaa ja täytin säiliön noin 0,5:llä desilitralla erikoislamppuöljyä. Soihdun sytytin takkasytyttimellä ja hansikoiduin käsin olettamani leimahdusvaaran takia. Lamppuöljy syttyi kuitenkin erittäin hitaasti ja turvallisesti, mitään leimahdusvaaraa ei edes ollut. Soihdun paloainesäiliö toimi yli odotusteni ja alla näette muutaman kuvan edellämainitusta koepolttotilanteesta.

Paloainesäiliö toimii!

Palovillan ja erikoislamppuöljyn yhdistelmäkin on ok!

Noin puolen desilitran (0,5 dl) määrällä lamppuöljyä soihtu palaa 30 min.

Neljän eripituisen koepolton jälkeen soihdun sydämenä toiminut palovilla ei ollut kuin vähän mustunut, palamisesta aiheutuvaa kulumista en havainnut ollenkaan. Seuraavana kokeilen miten pitempää palovillan palaa käytettäessä soihtu ja palamisliekki käyttäytyvät.

 

JATKUU...

 

Omakotitalossa riittää puuhaa velhoilun ohellekin, vai mitenpäin se nyt menikään...

Jokatapauksessa, 12 vuotiaan tyttäreni huone alkoi olla siinä kunnossa pintamate-riaaleiltaan, että oli remontin aika. Sisustussuunnitelmaa aikani pähkäiltyäni ja mietittyäni, heitin pallon tyttärelleni ja hän sai päättää ihan itse minkälainen huone hänelle tehdään.

"Rohkelikkohuone", hän tokaisi.

Minulla ei ollut mitään tällaista ideaa vastaan, päinvastoin. Visioin jo heti päässäni millainen huoneesta tulisi ja mitä huikeita mahdollisuuksia olisikaan sisustaa huone aitoon Tylypahkan Rohkelikkojen oleskeluhuoneen tyyliin. Tässä vaiheessa on aina heitettävä kilo jäitä hattuun ja niin myös teinkin. Huoneessa on lattianeliöitä vain vähän toistakymmentä, mistään salista ei siis ollut kysymys, siispä aitoon Tylypahkan tyyliin oli tehtävä joitain (lue: paljon) muutoksia. Päädyimme yhteistuumin seuraavaan ratkaisuun.

 

Tapetoimme seinät samanlaisella tapetilla niin kuin on Rohkelikkojen oleskeluhuoneen seinissä, pystytämme "pilareita" molemmille sivuseinille antamaan hivenen linnamaista tunnelmaa sekä listoitamme katonrajan niin että koristelista kiertää "pylväätkin".

Valitettavasti emme löytäneet samanlaista tai edes sinnepäin tapettimallia jollainen oleskeluhuoneen seinällä olisi pitänyt olla, näin päädyimme maalaamaan seinät kuviomaalaustekniikalla ja ei-ihan-niin-punaisella koristemaalilla jonka alta vaaleampi sävy pilkistelisi esiin. Pilareista oli tehtävä tilaystävälliset ohentamalla niitä niin etteivät ne veisi tilaa huonekaluilta, niinpä pilarien alaosat ovat ohutta lautaa jotka on kiinnitetty seinään suoraan liimapalkkipilarien alle.

 

Huone valmiina palvelukseen.

 

Lukunurkkaus.

 

Huoneeseen oli suunniteltu esineitä (mm. tauluja) jotka olisivat mukavasti täydentäneet oleskeluhuoneenomaista tunnelmaa, tätä ei sitten kuitenkaan ehditty toteuttamaan tyttäreni mielenmuutoksen vuoksi. Huoneesta sisustettiin sittemmin Mangatyylin huone Japanilaistyylisine koriste-esineineen kaikkineen. Toisaalta tämä olikin loppujen lopuksi hyvä ratkaisu, nimittäin seinien punainen värisävy on kirsikankukka ja toden totta, ehkä hivenen liian vaalea Rohkelikkohuoneen punaiseen verrattuna :)

Pitäähän jokaisella velholla olla sulkakynä jolla kirjoittaa. Aikani kaupoista kyseistä kirjoitusvälinettä etsiskeltyäni totesin että kunnollisia ja oikeasti käyttökelpoisia sulkakyniä, joilla voi ihan oikeasti kirjoittaa, ei ollut missään. Niinpä sellainen oli tehtävä itse.

Harkitsin ja kokeilinkin tehdä koko kynän alusta loppuun itse. Itse kirjoitusterän valmistaminen metallista onnistui joten kuten, mutta oli todella vaikeaa ja aikaa vievää. Mustekin tahtoi valua tältä omatekemältä terältä paperille liiaksi, sotkien kirjoituksen aivan kamalaksi sotkuksi. Niinpä luovuin itsetehdyistä kirjoitusteristä ja aloin etsiä valmiita kunnollisia kaupallisia teriä. Paikallisesta kirjakaupasta löysin kuin löysinkin muutamia teriä joiden myynti oli loppumassa kyseisestä kaupasta kokonaan, vähäisen menekin vuoksi. Sitten tuli eteen ongelma. Kaupallisisten kirjoitusterien yläpää on standardinmukainen kouru joka liitetään itse kynänvarressa olevaan nelilinkki-pidikkeeseen. Tällaista pidikettä ei kannattanut mielestäni edes ajatella tehtäväksi itse, siispä ostin hammasta purren muutamia kyseisiä puisia kynänvarsiakin.

 

Nyt minulla oli siis irtoteräinen mustekynä josta puuttui sulka. Kynänvarsi oli sellaisenaan liian pitkä käytettäväksi sulkakynään, siispä pätkäisin muutaman senttimetrin siitä hienohampaisella askartelusahalla pois ja porasin 2,5 mm terällä noin 3cm syvän reijän johon upotin metson pyrstösulan. Sulan kiinnitin kynänvarressa olevaan reikään epoxyliimalla ja varmistin liitoskohdan vielä kutistemuovisukalla jonka maalasin kultakoristemaalilla elegantimman ulkoasun varmistamiseksi. Niin syntyi kunnollinen sulkakirjoitusväline joka kestää ja  jolla voi kirjoitella kunnollista tekstiä.

Sulkakynästä tuli 36,5 cm pitkä josta kynän osuus on 13cm ja sulan 23,5cm. Seuraavasta sulkakynästä teen hivenen lyhyemmän kynänvarreltaan, koska se näyttää mielestäni paremmalta.

 

Valmis sulkakynä, pergamentti ja mustepullo.

Sulkakynä ilman puuvartta, paremman ja aidomman sulkakynän näköinen... mutta, ööh, nythän kyseessä onkin ihan oikeasti aito oikea sulkakynä. Pergamentille kirjoittaneen henkilön on vielä harjoiteltava, käsiala ei näytä kovin.... sievälle. :D

 

Aidot ja alkuperäiset sulkakynäthän tehtiin suurista linnunsulista vuolemalla sulan päästä viisto ohut kappale pois. Näin muste kapillaari-ilmiön johdosta imeytyi sulan varren sisään ja kirjoittaessa papyrus/pergamentti/paperi ikään kuin imi musteen pintaansa. Oikeat sulkakynät olivat varsin lyhytikäisiä johtuen sulan muotoillun pään ohuudesta ja pergamentin kuluttavasta vaikutuksesta. Sulan ohut kirjoituspää pehmeni ja meni käyttökelvottomaksi jo parissa kolmessa viikossa. Myöhempinä aikoina sulkakynät varustettiin kirjoituspäillä ja eipä aikaakaan kun sulkakin jäi pois turhana puuvarren tieltä. Noh, onhan nykyajan kynämme tietysti käytännöllisempiä, mutta eivät lähellekään yhtä tyylikkäitä kuin entisaikojen sulkakynät.

Heti näin alkuun on todettava että soihtu väärin tai huolimattomasti käytettynä on vaaraksi käyttäjälleen ja ympäristölleen. Jos teet soihdun, noudata erityistä varovaisuutta ja tarkkaavaisuutta äläkä jätä soihtua palamaan ilman valvontaa!

Avotulen teko metsäpalovaroituksen ollessa voimassa on kiellettyä, älä siis käytä soihtuasi silloin!

Älä edes yritä leikkiä tulitaiteilijaa soihtusi kanssa!

Noudata tässä kurssissa annettuja soihdun polttamiseen liittyviä ohjeita!

 

Soihdun valmistamiseen tarvitset seuraavat tarveaineet ja työkalut.

- 90 cm tai pitempi ja noin 3,0 cm halkaisijaltaan oleva puukeppi

- putkieristevillaa jonka sisähalkaisija on 3,0 cm ja ulkohalkaisija 7,0 cm

- alumiinifolioa

- yksi 5 mm x 70 mm yleisruuvi

- 0,7 mm rautalankaa

- erikoislamppuöljyä

- porakone

- sivuleikkurit tai leikkaavilla kärjillä varustetut pihdit

- ruuvimeisseli

- mittanauha tai muu mitta (esim. viivotin)

- suojahanskat

- saha

 

Soihdun varteen kannattaa mieluiten käyttää tuoretta puuta, mikä tahansa puulaji sopii tähän tarkoitukseen.

Putkieristevillaa on saatavana hyvin varustetuista rautakaupoista.

Eristeen myyntinimike on eristevillakouru ja liikkeiden mitoitus kyseiselle soihtuun käytettävälle kourulle on 35 mm x 30 mm (sisähalkaisijan ja seinämävahvuuden mukaan). Kyseistä eristevillakourua myydään 1,2 m pitkissä pötköissä ja niiden hinta on 8,40 euron paikkeilla / kpl.

Yhdestä 1,2 m pötköstä saa kahdeksan 15 cm pitkää soihdun paloaihiota, eli yhdelle paloaihiolle tulee hintaa 1,05 euroa.

Rautalankaa jolla soihdun paloaihio sidotaan varteen kiinni saa myöskin samaisista rautakaupoista ja rakennustarvikeliikkeistä eikä se maksa paljoa, rulla josta riittää todella monen sauvan tekemiseen maksaa 2,40 euroa rulla.

Ruuveja ja erikoislamppuöljyäkin saa em. liikkeistä. Lamppuöljyn hinta 3,40 euroa / litra, ruuvit muutaman centin hintaisia kappaleelta.

 

Soihdun rakentaminen

Suojahansikkaat ovat välttämättömät kun käsitellään eristevillaa. Eristevillat sisältävät mikroskooppisen pieniä lasinsiruja jotka tunkeutuvat paljaaseen ihoon aiheuttaen kovaa kutinaa ja kirvelyä. Kankaasta valmistetut hansikkaat eivät suojaa kunnolla vaan hanskojen on oltava ainakin osittain nahkaiset tai kumiset. Jos kuitenkin sattuu niin että iholle joutuu em. lasinsiruja, lähtevät ne parhaiten pois hikoilemalla. Siis ensin saunaan ja sitten löylystä suoraan suihkuun, älä kuitenkaan hankaa ihoasi suihkussa vaan anna valuvan veden huuhdella hien ihosi pintaan nostamat lasinsirut pois. Kunnon suihkun jälkeen voi sitten peseytyä normaalisti käyttäen saippuaa.

Kun olet sahannut soihdun varren, leikkaa eristevillakourusta 15,0 cm pituinen pala ja poista alumiinipahvi sen pinnasta (käytä suojahanskoja). Merkkaa kynällä soihdun varren yläpäähän merkki noin 7,5 cm kohdalle.

 

Poraa varren läpi 4 mm - 4,5 mm terällä reikä.

 

Ruuvaa yleisruuvi reikään siten, että se tulee näkyviin saman verran molemmin puolin vartta.

 

Ota noin 20 cm x 30 cm pala alumiinifolioa ja laita se varren alle kuvan osoittamalla tavalla. Pyöritä folio pari kertaa varren ympäri.

 

Taita varren yläpuolelle jäänyt osa foliosta alas ja pyöritä se tiiviiksi "paketiksi" varren ympärille, kuitenkin niin että ruuvi jää näkyviin.

"Rullaatirullaa"

Folio eristää puisen varren paloaihiosta ja näin ollen puuaines ei syty kuumenevan paloaihion sisällä palamaan.

 

Leikkaa sivuleikkureilla tai pihdeillä noin soihdun varren mittainen pätkä rautalankaa. Olethan varovainen ottaessasi ja leikatessasi rautalankaa rullalta! Sillä rautalangan vapaana oleva pää voi kiepsahtaa pahimmassa tapauksessa vaikka silmääsi jos et pidä siitä kiinni.

 

Tee langan toiseen päähän lenkki joka mahtuu menemään ruuvinkannan yli.

 

Laita lenkki ruuviin, sen kantapäähän.

 

Ota eristevillapötkö ja avaa sitä niin että soihdun varsi menee pötkön sisään.

 

Kierrä rautalanka eristevillan ympärille (suhteellisen napakasti) kuvien osoittamalla tavalla "ristiin", muista suojahansikkaat.

 

Paina rautalanka hivenen villan yläpään reunan sisään, kun alat kierittämään lankaa alaspäin.

 

 

Kierittämällä rautalanka ristiin villaisen paloaihion yli, saadaan se pysymään napakasti paikoillaan varren ympärillä.

 

Rautalangan villapökäleen ympäri ristiin kieriteltyäsi, päätä kiinnitys kiertämällä rautalanka tiukasti ruuvin kierrepään ympäri. Kierre estää rautalankaa löystymästä ja soihtu pysyy varmasti kasassa.

 

Ruuvi pitää kierteensä ansiosta rautalangan varmemmin paikoillaan kuin naula.

 

Valmis soihtu.

 

Soihdun polttoon valmistelemiseksi tarvitset pakasterasian tai muun pienehkön astian, sytyttimen (tulitikutkin käyvät) ja erikoislamppuöljyä.

 

Mittaa 1 dl erikoislamppuöljyä pakasterasiaan tms. astiaan ja kasta soihdun kärki öljyyn. Anna öljyn imeytyä kokonaan astiasta villaiseen paloaihioon. Älä milloinkaan kaada lamppuöljyä paloaihioon, sillä suurella todennäköisyydellä sitä valuu kuitenkin vartta pitkin alas ja sytyttämisen jälkeen on koko soihtu vartta myöten liekeissä.

 

Käännä soihtu oikeinpäin ja odota hetki (noin 15 - 20 sek.) että öljy ehtii laskeutua hivenen alemmas soihdun paloaihiossa.

 

Sytytä soihtu, mieluimmin takkasytyttimellä, vaikka erikoislamppuöljy syttyykin erittäin rauhallisesti ja tuli leviää hitaasti paloaihiolle.

 

Yksi desilitra erikoislamppuöljyä on paras määrä tämän kokoiselle soihdulle.

 

Enempi määrä öljyä imeytettynä paloaihioon saa soihdun kyllä palamaan suuremmilla liekeillä mutta niiden nostattama kuumuus saa öljyn höyrystymään nopeammin ja soihtu palaa huomattavasti vähemmän aikaa.

 

Lisäksi liika lamppuöljy alkaa valumaan eristevillasta ulos aiheuttaen palovaaran soihdun varteen. Älä siis tankkaa soihtuasi enemmällä kuin yhdellä (1) desilitralla erikoislamppuöljyä, jolla soihtusi palaa reilut 15 min, tuuliolosuhteista ja ilmankosteudesta riippuen.

 

Tällainen soihtu kestää hämmästyttävän määrän polttokertoja, oma soihtuni on palanut nyt yhteensä noin kolmisen tuntia 15 minuutin pätkissä eikä eristevilla ole kuin nokeutunut pinnalta. Muuten soihtu on täysin kunnossa, puista vartta myöten joka on yläpäästään alumiinifolion sisään käärittynä.

Muista aina noudattaa herpaantumatonta varovaisuutta soihtua rakentaessasi ja erityisesti polttaessasi sitä. Älä huido soihdulla vaan käsittele sitä rauhallisesti. Pidä palavaa soihtuasi aina niin ettei siitä aiheudu vaaraa itsellesi, toisille tai ympäristöllesi.

HUOM !!! Anna soihtusi palaa täysin loppuun ennen kuin lisäät (IMEYTTÄMÄLLÄ) siihen erikois-lamppuöljyä. Soihdun liekin sammuttua odota ainakin 10 min. ennen uutta "tankkausta", sillä soihdun sisällä saattaa olla vielä kytevä liekki.

Soihtua ei saa sammuttaa vedellä muutoin kuin hätätapauksissa. Vesi ja kaikenlaiset öljyt sekä tuli ovat yhteisvaikutuksiltaan hengenvaarallinen yhdistelmä. Jos joudut sammuttamaan soihtusi vedellä, tee se upottamalla eristevillainen paloaihio kokonaan veden alle tai kaatamalla vettä todella runsaasti soihdun päälle.

 

Aito palava soihtu tuo ikimuistettavaa tunnelmaa larppeihin.