Aaah.. Minun elämäni, kiintoisaa, ja hurjaa luettavaa. Aloitan siitä päivästänä, jona Laura hankki minut.

Makoilin omassa lasihäkissäni, toisessa kerroksessa. Alapuolen häkissä oli hermeliini kani, ja yläpuolella riehuivat kaksi chinchilla-poikasta. Makasin pitkin pituuttani nurkassa, mutta havahduin äkisti. Joku katseli minua. Käänsin uteliaasti päätäni, ja siellä oli tyttö. Ja tuo tyttöhän oli Laura. Nousin jaloilleni ja lähdin kohti lasia. Yritin nuuhkia uutta tuoksua, mutta lasi esti yritykseni. Seuraavaksi eläinkaupan täti tuli, ja otti minut ulos lasikopista. Hän laittoi minut todella epämukavaan pahvilaatikkoon. Sain sentään porkkanani mukaan! Kuulin, kuinka kassa kilahti, ja sitten laatikko alkoi huojua tasaiseen tahtiin.

Hetken päästä kuului kuulutus "Citymarketissa on nyt huimasti tarjouksia! Plaa plaa plaaa..." Olin ihmiskaupassa! Tai siis ihmisten elintarvikekaupassa! Jonkin ajan kuluttua kuului kahinaa, ja sen äänen olisin tunnistanut missä hyvässä. Se oli kaninruoka pussin kahinaa! Olimme ruoka ostoksilla! Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ruokaostoksille! Huisin jännää! Seuraavaksi laatikko alkoi taas huojua, mutta hetken päästä se laskettiin pehmeälle alustalle. Laura jutteli jollekkin möreälle äänelle jotakin, mutta enhän minä sieltä laatikon uumenista saanut mitään selvää...

Noin 25 minuutin kuluttua Laura aukaisi pahvilaatikon kannet. Hän nosti minut syliin, ja sanoi "Tervetuloa kotiin". Sitten pääsin tutkimaan uutta ympäristöä. Ehdottomasti paras paikka oli Lauran sänky, se oli pehmeä, eikä luistanut jalkojen alta. Mutta tuli sinne nurkkaan pari pipanaa päästettyä, ja Laura joutui imurointi hommiin. Sain yöksi porkkanaa ja vettä, ja sellaisia todella ÄLLÖTTÄVIÄ ruokapipanoita. Hyih. En ollut aamun mennessä koskenutkaan niihin.

Laura lähti aamulla sellaseen laitokseen, sen nimi oli koulu. Olin ihan yksin hänen huoneessaan, ja kahden aikaa iltapäivällä Laura tuli kotiin. Tuijottelin tällä kertaa sängyn alta Lauraa. Sitten hän tunki ruman naamansa sängyn alle, ja hyppisin siihen aivan eteen. Laura veti minut pois sängyn alta, ja sitten laittoi minut pahvilaatikkoon. Sain myös lisää syötävää. Laura meni istumaan pöydän ääreen, ja alkoi näpyttää sellaisella näpyttimellä. Hetken päästä se alkoi jutella yksikseen, käsi korvalla. Mitä ihmettä? Hetken päästä minut laitettiin pahvilaatikkoon. Näin jonkun ison ja pullean kaksijalkaisen ennen kuin laatikko suljettiin. Jouduin hoitokotiin!

Hoitokodista ei sen enenpää. Kului hyvin pitkä aika, ja kun näin taas Lauran, hänen pyöreistä mulkosilmistään tipahti pari pisaraa. Vettäkö se oli? En jää miettimään. Jouduin TAAS kamalaan pahvilootaan, mutta tällä kertaa matka ei kestänyt kauan. Saavuimme Lauran toiseen kotiin, siellä missä se pullea mies asuu. Sain voikukan lehtiä, ja myöhemmin päivällä Laura vei minut ulos kävelylle. Nyt olen jo ollut Lauralla pitemmän aikaa, joten mitään jännää kerrottavaa ei ole :>