Brynhild Ulrik



Brynhild Ulrik "Uuno", norjanvuonohevos-ori, s. 24.08.2015 (12v)
säkä 140cm, kasvattaja Brynhild, omistaja VRL-11253 / Lykkelig

KO helppo B / RE 70cm, koulupainotteinen
VH15-053-0249

Palkittu 00.00.2016 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa KRJ-?
Palkittu 00.00.2016 Yleislaatuarvostelussa YLA?


Uuno on huumorintajuinen, rento ja rempseä vuonisruuna. Kaiken kaikkiaan se on oikein hauska tapaus, ainakin niin kauan kun sen jutuille jaksaa nauraa. Pahimmillaan tämä ruuna tekee juuri niinkuin itse tahtoo eikä oikein jaksaisi neuvotella käsittelijän kanssa kompromisseista. Uuno innostuu toisinaan leikkimään käsittelijän kustannuksella ja nauttii suunnattomasti keppostelusta, sujuva arki on orin mielestä toisinaan aivan liian tylsää ja tavanomaista.


Sukutaulu

i. Ulfhvatr ii. Udmund iii. Unnvald Søren
iie. Sognhilde
ie. Sogards Juli iei. Vefrød
iee. Jorlaug Edna
e. Regan ei. Hagen av Tønder eii. Lindbergs Hrok
eie. Toogtyve
ee. Rørvigs Belinde eei. Rørvigs Kulstof
eee. Vigbys Gry

Jälkeläiset

s. 05.01.2016o. Lykkelig Ullee. Lykkelig Bellaom. Melina (VRL-11408)
s. 05.07.2016o. Lykkelig Untoe. Derian Ginaom. miivi (VRL-13320)


Kilpailumenestys

36 KRJ-sijoitusta


07.06.2016KRJvaativa B6/40
06.06.2016KRJvaativa B3/40
04.06.2016KRJvaativa B1/40
02.06.2016KRJvaativa B4/40
30.05.2016KRJhelppo B5/30
30.05.2016KRJhelppo B2/30
29.05.2016KRJhelppo B4/30
28.05.2016KRJhelppo B1/30
26.05.2016KRJhelppo B4/30
23.05.2016KRJhelppo B3/30
21.05.2016KRJhelppo B4/30
25.05.2016KRJhelppo A5/30
24.05.2016KRJhelppo A4/30
20.05.2016KRJhelppo A4/30
19.05.2016KRJhelppo A4/30
26.05.2016KRJhelppo A9/100
22.05.2016KRJhelppo A8/100
19.05.2016KRJhelppo A7/100
18.05.2016KRJhelppo A8/100
02.05.2016KRJhelppo B5/40
08.10.2016KRJvaativa B1/40
07.10.2016KRJvaativa B3/40
17.10.2016KRJvaativa B4/40
20.10.2016KRJvaativa B1/40
13.10.2016KRJvaativa B5/40
12.10.2016KRJvaativa B6/40
12.10.2016KRJvaativa B5/40
28.07.2016KRJhelppo B6/40
24.07.2016KRJhelppo B1/40
23.07.2016KRJhelppo B1/40
18.07.2016KRJhelppo B4/40
16.07.2016KRJhelppo B6/40
11.07.2016KRJhelppo B2/40
23.05.2016KRJhelppo B1/30
08.06.2016KRJhelppo A2/40
06.06.2016KRJhelppo A6/40



























Päiväkirja

01.08.2016 Koska tavallinen on tylsää

Voi Uuno minkä taas teki. Minulla oli tänään kädet täynnä töitä ja meillä oli tallilla kaikenlisäksi suuri henkilöstövajaus perheeni ja tallityttöjeni ollessa vuonohevostapahtumassa toisaalla mainostamassa meitä. Olin lupautunut jäämään tänä vuonna pois, sillä viime vuonna meidän tallilaiset osasivat hommansa siellä loistavasti ja luotin nyt jälleen täysillä heidän panokseensa mainostamisen suhteen. Minun vastuullani oli siis kaikkien ruokinta ja monen hevosen ratsastaminen. Parin hevosen kohdalla piti ottaa ylimääräinen vapaapäivä, muuten en olisi mitenkään ehtinyt kaikkea. Uunopulleroinen oli yks vapaapäivän saaneista, mutta orillepa ei tylsyys tänään maistunut: sen sijaan että se olisi lekotellut elokuisessa auringonpaisteessa tarhassa, se päätti tulla moikkaamaan äitiä talliin. Kun siivosin karsinoita ajatuksissani, olin saada sydänkohtauksen huomatessani Uunon pään kurkkaavan tallin avoimesta ovesta. Siihen loppui kiire ja alkoi lysti, ainakin Uunon mielestä. Poni karautti karkuun heti kun huomasi saaneensa minun huomion ja karautti tammojen luokse pukkilaukalla. Tarha, josta Uuno oli ottanut hatkat, oli täysin kunnossa ja tarhakaverit möllöttivät ihmeissään aitojen sisäpuolella. Ylihän tuo meidän estelupaus oli siis tullut ja teki kerralla omistajalleen selväksi, että veri vetää radoille kouluaitojen sijaan. Annoin Uunon juosta pihassa sen aikaa kun kävin tarhan tarkistamassa ja lähdin vasta sitten varsinaisesti nappaamaan hevosta. Yksin se oli suht koht vaikeaa, enkä siihen hätään edes naapuria tavoittanut jotta olisin saanut vähän apukäsiä jahtiin. Uuno on kyllä siitä fiksu, ettei se lähde mihinkään tuntemattomille maille vaikka tallin pihasta kyllä oikein kätevästi pääsisi maantien reunaan seikkailemaan. Suuren maailman sijaan Uuno vain kävi kaikki kaverit läpi ja tsekkasi, että kaikki on tallialueella ok. Minun luokseni se tuli höristen, kun olin jo antamassa periksi kiinniotossa ja ajatellut vain seurata hevosta sivusta ja odottanut että apukädet saapuvat vuonispäiviltä. Siihen se viereen ilmestyi varsin raukeana jossain vaiheessa ja antoi helposti kiinni. Moiskautti vielä limaisen pusunkin käsivarteen ja kerjäsi rapsutuksia. Ei herunut. Menee taas hetki ennen kuin lupaudun jäämään yksin tallivuoroon.

04.12.2015 Tuttavasta parhaaksi kaveriksi

Uuno, Ulppo, Ulpukka, Ulleroinen, Uula, Uulonen.. hirmuisen nopeaan tahtiin on kyllä tämä ruuna saanut uusia kutsumanimiä. Kun tallilla on tällä hetkellä vain yksi U-alkuinen kaveri, tunnistaa kaikki kenestä puhutaan, vaikka kutsuttaisiin ruunaa Untamoksi tai Urhoksi. Nopeaan tahtiin olemme tämän U-tapauksen kanssa tutustuneet ja oikeastaan me taidetaan olla jo oikeinkin hyviä frendejä keskenämme. Uuno on varsin sosiaalinen tapaus ja viihtyy ihmisten seurassa. Se tunnistaa minut ja on usein mielissään tarhan portilla minua vastassa. Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt aina putkeen, sillä onhan tämä vuonopulla aikamoinen jääräpää sille tuulelle sattuessaan. Jos sitä ei huvita liikkua, ei se myöskään liiku. Kentällä pollea saa olla puskemassa eteenpäin, pellolla taas on kokoajan muistuteltava, ettei nyt ihan näin hurjasti saa sinkoilla menemään. Uuno on kuitenkin siitä hauska, että sen kanssa voi periaatteessa tehdä mitä vaan, ainakin silloin kun Ullea itseään sattuu huvittamaan. Lapsille en sitä ole uskaltanut antaa edes hoidettavaksi, sillä keljuna ponina Ulle karkaa heti kun silmä välttää ja saattaa toisinaan hieman koetella rajojaan hammaskulmia vilauttelemalla. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että Ulle on elämäni poni. Se on juuri sopivan ärhäkkä ja mieletön, ja tämän jos jonkun kanssa ainakin nauttii niistä onnistumisen hetkistä. Meillä on Uunon kanssa usein tosi kivaa ja minusta tuntuu, että kaikista sujuvinta meillä on niinä hetkinä, kun Uunonkin mielestä on ihan okei totella. Mainittakoon kuitenkin, että tänään se kippasi minut pellolla jäiselle maankamaralle, heitti muutamat villiponipukit perään ja palasi sitten vierelleni lunkisti kuin sanoakseen "vitsi vitsi, oikeesti mä tykkään susta. Jatketaanko matkaa?"

24.11.2015 Maastossa kaverin kanssa

Tänään oli jännä päivä, sillä suunnitelmissa oli ensimmäinen maastossa käveleminen Ullen kanssa. Kaveriksi löytyi onneksi ystäväni, joka lähti mukaan oman puoliveri-tammansa Inkan kanssa tueksi ja turvaksi. Oli varmasti hupaisa näky, kun etenimme omakotitaloalueen tienvarsiakin pitkin ennen ja jälkeen rauhallisten metsäteiden. Inkahan on siis melkein 170cm korkea ylväs ratsuhevonen ja ystäväni hoikka ja pitkä itsekin. En minä itseäni tanakkana pidä, mutta lyhyenä ja paksuun villahuiviin kietoutuneena näytimme Ullen kanssa vähän säälittävältä kaksikolta tuon särmikkään ratsukon perässä. Kaiken lisäksi minun puksulla on jo tupsukas ja hieman homssuinen talvikarva, kun taas Inka oli puettu kauniisti oranssiin fleeceloimeen klippauksen vuoksi. Inka oli kuitenkin ehdottoman järkevä valinta tälle kävelyretkelle veturihevoseksi, sillä Ulle oli mitä mainioin puskapolle ja yllätti minut kyllä ehdottoman positiivisesti. Mainittakoon vielä, että mehän oltiin siis satulatta liikenteessä, riimunnaru kaulalla turvana. Koko retki edettiin käynnissä, koska halusin saada varmuuden uuteen ruunaan ensin kävelyvauhdissa ja kilpaileva ystäväni noudatti tammansa vapaapäivän ohjelmaa kävelylenkillä. Lenkin aikana tuli juteltua uusimmat heppakuulumiset ja vähän tallin ulkopuolisestakin elämästä. Hirmuisen harvoin ollaan nyt ehditty näkemään, vaikka ihan lähellä toisiamme asutaan. Mutta on mahtavaa, että nyt kun meidän maneesikin valmistuu, voin pyytää ystävääni treenaamaan meille Inkan kanssa! Ystäväni tuli saattamaan minut ihan kotipihaan asti lenkin päätteeksi, koska eihän minulla ollut mitään käsitystä siitä mitä tämä kujeilevalla luonteella varustettu uusi ponituttavuus keksisi kun jäisimme yksin tien varteen. Kotiin oli helppo palata hymy huulessa.



Virtuaalihevonen / Kaikki materiaali tallin omaisuutta ellei toisin mainita / Hevosen kuvat © Pauliina Kontinen