Saavutukset

KRJ-I


Jälkeläiset

t. Villahaan Hilja
s. 10.12.2014
i. Fiktion Ruutrik
om. Uppe

------

KRJ-I YLA2 SLA-II SV-III
t. Villahaan Halina
s. 02.01.2015
i. Mäkisuon Niilo

------

o. Villahaan Pikku-Peetu
s. 21.07.2016
i. Rajattoman Peetu

------

t. Hevosen nimi
s. 00.00.0000
i. Isän nimi
om. omistajan nimi

------

t. Hevosen nimi
s. 00.00.0000
i. Isän nimi
om. omistajan nimi





Villahaan Hilla

Virallinen nimi Villahaan Hilla Kutsumanimi Hilla
Syntymäaika 01.06.2014 (17v) Rotu suomenhevonen
Sukupuoli tamma Säkäkorkeus 156cm
Kasvattaja Villahaka Omistaja Uppe VRL-11253
Koulutustasot KO heB RE 70cm VH-numero VH15-018-0134



Hilla on todella järkevä hevonen ja monipuolinenkin vielä. Kouluratsastuksessa kivasti menestynyt Hilla on kiertänyt henkilökunnan kanssa kisataipaleen päätyttyä lukuisissa tapahtumissa ja muissa tempauksissa talutusratsuna ja onpahan se tuurannut myös läheisen kotieläinpihan poniratsastuksessa. Hillaa lupsakampaa suomenhevostammaa en ainakaan minä ole omistanut ikipäivänä!

Hillalla on taianomaisen rauhoittava voima niin hevosten kuin ihmisten keskuudessa, mistä todisteena on työpestit kaikkea epäilevän nuoren hevostamman rauhoittavana tarhakaverina ja muutaman hevospelkoisen ratsastajan auttajana. Hillaa parempaa terapeuttia ei löydä mistään, se on varma. Käsitellessä Hilla on aina varovainen ja lempeä, muttei kuitenkaan siedä tietenkään ihan mitä tahansa. Ärtymystä tai pahaa oloaan Hilla pyrkii viestimään aina hyvin varovaisesti, eikä koskaan käytä voimiaan hyväksi tai esimerkiksi lähde karkuun. Hännän topakka huiskautus tai korvien vieno asennonvaihdos kertovat jo paljon.

Ratsastaessa Hilla on ollut aina leppoisan lupsakka, tietenkin parhaimpina kilpavuosinaan se oli virkeämpi ja mutkattomampi kuin nykyään. Se yrittää parhaansa ja mikäli ei tiedä mitä tehdä, yrittää arvailla parhaansa mukaan. Mitä kevyemmän kuskin Hillan selkään laittaa, sitä varovaisemmin se etenee. Hilla ei suutu turhasta eikä loukkaannu vaikka suusta vahingossa vähän kovakouraisemmin kiskaistaisiinkin. Hillalla on hyvin matala ja pehmeä ravi, josta on ollut monelle istunnan kanssa kamppailevalle paljon hyötyä.

Maastoiluun Hilla sopii yhtä hyvin kuin kaikkeen muuhunkin hevosteluun. Sen selässä on helppo pysyä ilman satulaakin ja ratsastamaan voi lähteä vaikka 5-vuotias. Hilla ei turhia hötkyile maastossakaan, vaan kulkee varmoin askelin arastelematta siltoja, puskia tai pellolla lepääviä hirviä. Hillassa on kaikki, mitä suomenhevoselta tahtoisi jokaisen yksilön kohdalla.

Hilla on mutkaton lastata, käyttää eläinlääkärissä ja kengittää. Se ei selkeästikään näe arjen askareissa mitään pelottavaa, vaan luottaa kaikkeen ja kaikkiin jopa pelottavan paljon. Hilla on kesälaitumillakin aina se, joka olisi mielellään kenen tahansa kainalossa kuopsutettavana. Se ei omaa ennakkoluuloja, mikä on kyllä todella positiivinen piirre hevosessa.






Sukutaulu

I   Murskavoitto
KRJ-I YLA1 SLA-I

II   Murskan Muru III   Mini-Mies
IIE   Päivikki
IE   Kerttunen IEI   Taka-Piiska
IEE   Tipuliinu

E   Ikihelmi
KRJ-II YLA2 SLA-II KERJ-II

EI   Tummanne EII   Konele
EIE   Ikikukka Miimis
EE   Ruohosuon Annikki EEI   Ristihaan Akseli
EEE   Siina

Murskavoiton isästä ei ole epäilystäkään: hyvin paljon "Murrea" muistuttava punarautias suomenhevos-ori Murskan Muru oli säkäkorkeudeltaankin miltei sentilleen poikansa kokoinen. Minna Aalaisen kasvatti kilpaili epäaktiivisen aktiivisesti koulu- ja estekilpailuissa helpoissa luokissa. Ennen ruunausta Murskan Murusta teetetiin muutama jälkeläinen, minkä jälkeen ruuna toimi lähinnä yksityisessä harrastekäytössä muutamalla eri omistajalla. Murskan Muru tunnettiin ystävällisenä ja hieman hitaana yksilönä, joka hyvistä geeneistään huolimatta ei ollut erityinen kilpamenestyjä.

Murskan Murun isä Mini-Mies oli liinakko koulupainotteinen suomenhevos-ori. Se teki kunnioitettavan pitkän uran muutaman eri omistajan kilpahevosena tasolla helppo A. Lisäksi Mini-Mies sai mainetta ja kunniaa hyvän rakenteensa puolesta ja oli nuorella iällä kysytty siitosori. Murskan Murun emä Päivikki oli elänyt pienellä harrastetallilla ensimmäiset kymmenen vuotta, kunnes myynnin jälkeen uusi omistaja huomasi tamman piilevät kyvyt. Myöhemmällä iällä heA-tasoiseksi koulutettu Päivikki keräsi eri kokoisissa kilpailuissa huomattavan määrän sijoituksia. Myöhemmin tehty sukuselvitys selittänee Päivikin kyvyt, jotka piti vain osata kaivaa harrasteratsun alta.

Murskavoiton emä Kerttunen on pienikokoinen punarautias suomenhevostamma. Kerttusen emän puolen suku on selkeästi kouluratsastukseen painottunut, niin myös Kerttunen. Tamma oli tuttu näky nuoremmalla iällä kotiseutunsa näyttelyissä ja kaikentasoisten ratsastuskoulun oppilaiden ja muutaman osaavamman ratsastajan ratsuna koulukilpailuissa. Kerttunen on hevonen, joka yrittää ymmärtää ratsastajan jokaista apua tunnollisesti ja suorittaa tehtävät aina parhaansa mukaan, vaikka sitten arvaamalla vähän sinne päin. Koulutustasoiltaan Kerttunen oli kouluratsastuksessa helppo A -tasoinen, estepuolella hypättiin aikoinaan yli metriä, kunnes esteratsastus jätettiin kavalettitasolle jatkuvien jalkavaivojen vuoksi.

Kerttusen isä Taka-Piiska sai kertomatiedon mukaan nimensä tuuheasta hännästään, jota suomenhevosorilla oli tapan liikutella hauskannäköisesti pikkuvarsana. Taka-Piiska asui kasvattajiensa Marika ja Risto Köyhälän ratsutilalla koko ori-ikänsä ja kiersi lähinnä näyttelyitä. Ruunauksen myötä Taka-Piiska jatkoi elämäänsä harrastetallin tuntihevosena Talli Lupiinissa, jossa painotettiin lempeitä hevosmiestaitoja ja myös hieman lännenratsastusta. Tehtävässään Taka-Piiskan kerrotaan olleen elementissään. Kerttusen emä Tipuliinu teki todella kunnioitettavan uran kouluratsuna kansallisella tasolla ja siirtyi siitoskäyttöön hyvin myöhään. Tipuliinu oli hyvin terve, sitkeä ja hyväluonteinen suomenhevostamma, jonka kanssa oli ilo kilpailla. Tipuliinulla on paljon sijoituksia heC-heA -tasoilla, suullisen tiedon mukaan tamma starttasi myös vaativassa luokassa.

Ikihelmen isä Tummanne on tummanruunikko suomenhevos ori, jolla päässä pieni tähdenaihe. Säkäkorkeutta 158cm. Tämä kohtalaisen jykevä ori tulee työhevoslinjasta emänsä puolesta, mutta isänpuolelta löytyy kohtuullisen hyvätasoisia kouluratsuja. Vappuna sattunut hevosten välinen vahinko oli Tummanne, joka syntyi yllätyksenä kaikille. Jykevä varsa, jolla oli erittäin kova tahto ja vankkumaton hinku päästä emänsä luokse nuorena. Alituiseen tarhastaan karannut varsa oli ongelma tallilla, jossa emä teki peltotöitä, joten pian vieroituksen jälkeen varsa myytiin. Ori pääsi yksityiseen omistukseen, jossa ori koulutettiin ratsuksi, vaikka sen sanotaankin olleen erittäin haastavaa. Vahva tahtoinen ori ei meinannut hyväksyä painoa ollenkaan selkäänsä ja kun satula viimein saatiin selkään ei ollut hetkeen toivoakaan, että ratsastaja sinne pääsisi. Ratsu oriista saatiin vaikkakin kohtalaisen heikko sellainen. Pieneen työkäyttöön oriista kumminkin oli, kuten reen eteen, sekä kasvimaan kääntöön, mutta pääosin pihakoristeena ori vietti aikaa ruohonleikkurina. Ori kerkesi astua kaksi tammaa ennen menehtymistään 6vuoden iässä karattuaan tarhasta ja jäätyään auton alle, jonka seurauksena ori lopetettiin.

Konele on musta suomenhevonen, jolla takajaloissa ruununrajat, päässä tähti ja säkäkorkeutta 159cm. Tämä pojankloppi on kovapäinen ori, jolla huono tapa karkailla tarhasta ja saada aikaan vahinkoja tammojen kanssa. Suunniteltujakin vahinkoja ori on saanut aikaan useamman kymmenen varsan verran. Erittäin aktiivisesti kouluratsastusta kisannut ori on menestynyt erittäin hyvin kouluratsastuksen lisäksi myös näyttelyissä. Tämä sangen jyhkeä ori kantakirjattiin II palkinnolla kantakirjaan. Ori on periyttänyt hyvää ratsun luonnettaan, mutta saanut noottia myös luonteen periyttämisestä.

Ikikukka Miimis on ruunikko suomenhevonen, säkäkorkeutta 157cm. Tämä jyhkeän työhevostamman omistaa Pekka, jolle tamma oli ilo ja ylpeys. Erittäin kiltti luonteinen tamma vetää ja kyntää tai kenties tekee mitä tahansa mitä omistajansa pyytää. Omistajan serkkutyttö on tamman selässäkin istunut ja väittänyt tamman olevan "geepee tason ratsu" (tyttö 5v.). Tamma astutettu kahteen kertaan, joista ensimmäinen oli vahinkovarsa Tummanne ja toinen myöhäisemmän iän jälkeläinen, joka jäi jatkamaan tamman työtä eläkeiän korvilla. Tamma menehtyi kiitettävässä 24vuoden iässä.

Ikihelmen emä Ruohosuon Annikki on sievä rakenteinen punarautias suomenhevonen tähtipää, jolla sukat jaloissa ja säkäkorkeutta 150cm. Jouluaaton varsa, josta oltiin povattu oria tulevaksi, mutta pettymys oli karvas tulokkaan ollessa tamma. Tämä hieman itsepäinenkin tamma on erittäin vikkelä liikkeinen ja reipas ratsu, jota sanotaan erittäin kuumapäiseksi esteillä, mutta erittäin ketteräksi maastohevoseksi. Kisannut aktiivisesti esteitä, sekä kenttää hyvällä menestyksellä. Kouluratsastuksessa tammalla ei tunnu olevan kiinnostusta kaula kaarella menoon vaan pienetkin äänet saavat tamman riehaantumaan ja menettämään keskittymisensä. Tamma on kantakirjattu III palkinnolla, joka oli toisella yrittämällä vasta läpi. Jalostukseen tammaa käytetty vähän sillä tammalla ei minkäänlaista emävaistoa huolehtia varsastaan.

Ristihaan Akseli on punaruunikko suomenhevonen, säkäkorkeus 152cm. Erittäin tunnettu kenttäratsu, jolla paljon startteja kansallisissa kisoissa. Ori ruunattu kansallisiin tasoihin siirryttyäessä, jolloin omistajan vaihdoskin tapahtui ja oriin vaikea luonne tahdottiin taltuttaa. Kerkesi astuttaa kuusi tammaa orikaudellaan. Orina luonteeltaan erittäin tulinen ja vaati osaavan ratsastajan, mutta ruunauksen myötä rauhallisuus ja maltillisuus löytyi, joka näkyi kisatulosten paranemisella tarkkuudessa, mutta ajallisesti hidasteena.

Siina on punarautias suomenhevonen, säkäkorkeus 151cm. Terveisiä estemaailman huipulta! Siina on kevyt ja linjakas rakenteinen, jolta löytyi varmasti yksi parhaimmista hyppykapasiteeteista niinä vuosina jolloin tamma kisakentillä vieraili. Metrin korkuisilla esteillä kisannut tamma on nähnyt varmasti koko suomen maan läpikotaisin ja kaikki mahdolliset mätsärit. Kantakirjaan tammaa ei hyväksytty kahteen ensimmäiseen kertaan, mutta muutaman vuoden odotus ja kova työ palkittiin, kun kantakirjaus onnistui II palkinnolle saakka! Tamma sai kiitosta hyvästä kisaurastaan ja panostuksestaan esteille. Jalostuksessa myöhäisillä vuosillaan erittäin aktiivinen.



Kilpailumenestys

40 KRJ-sijoitusta

22.01.2015 KRJ helppo B3/50
20.01.2015 KRJ helppo B2/50
19.01.2015 KRJ helppo B2/50
19.01.2015 KRJ helppo B4/50
17.11.2014 KRJ helppo B6/60
17.11.2014 KRJ helppo B3/50
21.10.2014 KRJ helppo B5/60
15.11.2014 KRJ helppo B6/40
04.11.2014 KRJ helppo B2/40
23.10.2014 KRJ helppo B5/40
02.08.2014 KRJ helppo B6/50
19.08.2014 KRJ helppo C8/100
16.08.2014 KRJ helppo C5/100
12.08.2014 KRJ helppo C4/40
11.08.2014 KRJ helppo C5/40
14.01.2015 KRJ helppo B1/50
18.12.2014 KRJ helppo B1/40
08.12.2014 KRJ helppo B6/40
28.12.2014 KRJ helppo B1/40
01.10.2014 KRJ helppo B1/50
20.09.2014 KRJ helppo B2/50
16.09.2014 KRJ helppo B7/50
12.09.2014 KRJ helppo B1/50
31.08.2014 KRJ helppo C2/61
08.09.2014 KRJ helppo B6/40
05.09.2014 KRJ helppo C1/40
15.09.2014 KRJ helppo B4/30
14.09.2014 KRJ helppo B3/30
13.09.2014 KRJ helppo B3/30
12.09.2014 KRJ helppo B5/30
10.09.2014 KRJ helppo B5/30
09.09.2014 KRJ helppo B5/30
08.09.2014 KRJ helppo B5/30
16.08.2014 KRJ helppo B5/40
15.08.2014 KRJ helppo B6/40
13.08.2014 KRJ helppo B2/40
20.08.2014 KRJ helppo B5/30
19.08.2014 KRJ helppo B4/30
15.08.2014 KRJ helppo B2/30
14.08.2014 KRJ helppo B4/30






  


Päiväkirja

05.03.2015 Tuttava Minna Merinkari ratsastamassa

Olin lupautunut Upelle menemään tänään liikuttelemaan hänen kaunista suomenhevostammaansa Hillaa ja suunnitelmissa olikin lähteä maastoilemaan. Tallille päästyäni hain tamman sen tarhasta ja kävin tallissa laittamassa meidät molemmat valmiiksi. Päivä oli vasta aluillaan ja pitkä hiljaisuus valtasi vielä tallinkin ympäristön. Vielä hetken ennenkuin päivän rutiinit alkaisivat ja hälinä saataisiin käyniin. Hilla pärskähteli muutaman kerran innosta ja tamma astelikin allani rehellisen reippaana. Kuljimme pitkän matkan reippaassa käynnissä ja päästyämme syvemmälle metsään ja pehmeälle pohjalle pyysin tammalta ravia. Hillan ravi oli letkeää ja kevyttä, oikein mukavaa istuttavaksi. Metsä oli hyvin satumainen ja sammalta riitti polun ympärillä, minne päin vain katsoinkin. Välillä silmiini osui myös hienot kivirykelmät jotka olivat nekin aikojen saatossa saaneet kauniit sammalpeitteet päälleen. Vaikka muuten ulkona olikin vielä talven jäänteitä eikä läheskään kaikki lumi ollut vielä sulanut pois, ei metsässä näkynyt lunta ollenkaan. Korkeiden puiden latvusto oli hyvin tiheää joten viimeisimmät lumisateet eivät olleet ilmeisesti päässeet metsään. Aurinko kiipesi hiljalleen korkeammalle taivaalle ja sen lämmittävät säteet läpäisivät puiden latvustot luoden meille keväisen tunnelman. Aika ajoin säteet osuivat myös Hillaan ja suomenhevostamma näytti entistä upemmalta. Pian edessämme oli melko pitkä ja hieman polkua leveämpi suora, terävä näköni riitti juuri ja juuri sen loppupäähän joten ei siis tarvinnut paljoa miettiä ymmärtääkseen tämän pätkän soveltuvan erinomaisesti laukkaamiseen. Hilla nosti laukan kevyesti pohkeesta ja koko matkan ajan rauhallisesti kulkenut tamma pääsi näyttämään pilkkeen silmäkulmastaan ottamalla reippaita askelia. Meno oli vauhdikasta, mutta helposti hallitavissa olevaa. Suoran lopussa minun ei tarvinnut kuin nojata taaksepäin ja Hilla pudottautui takaisin rauhalliseen raviin. Tästä ei mennytkään enään kauaa kun sain pyytää tammalta käyntiä jotta ehdimme palautella hyvin ennen kuin päätyisimme takaisin tallille.

18.01.2015 Teea Savo Hillalla itsenäisellä tunnilla

Olen jo useamman vuoden käynyt säännöllisesti Villahaassa ratsastustunneilla ja pitkään haaveillut siitä, että pääsisin joskus ratsastamaan itsenäisesti jotakin hevosta. Jokin aika sitten uskaltauduin mainitsemaan Upelle haaveestani ja suureksi yllätyksekseni Uppe oli sitä mieltä, että voisi antaa minun ratsastaa Hillalla itsenäisesti joskus. Tänään se toive sitten toteutui viimein. Täytyy sanoa, etten ole enää hetkeen ollut mitenkään suuri Hillan fani. Tamma on kyllä ihan kiva, mutta mun mielestä ihan liian kiltti. Ihan sama mitä tapahtuu, se ei säikähdä tai pukita tai testaile, sen kanssa ei tapahdu mitään jännää. Mutta okei, itsenäiseen ratsastukseen se on ihan paras! En ollut koskaan ennen ratsastanut yksin, ilman opetusta tai valvontaa ja mua jännitti tosi, tosi paljon. Tulin ajoissa tallille ja laitoin Hillan jo ajoissa kuntoon. Upen tullessa talliin, hän antoi meille luvan mennä jo vähän etuajassa ja ilmoitti tulevansa sanomaan kun olisi loppukäyntien aika. Ratsastin siis maneesissa ihan yksin. Ei tehty tunnin aikana mitään hirveen ihmeellisiä tehtäviä, kun itse on jotenkin todella vaikea keksiä tekemistä tosta vain. Tällä kertaa en edes kaivannut mitään haasteita, mulle riitti tällä kertaa haasteeksi pysyä vain itse rentona ja pitää hieman laiska Hilla liikkeellä. Maneesin katolta tippui ratsastuksen aikana parikin kertaa lunta, jolloin säikähdin itse yhtäkkistä rysähdystä välillä aika paljonkin. Nyt oli tosi kiva, että ratsuna oli Hilla, johon mun oma jännitys ei tarttunut. Vaikka itse säikähdin, tamma oli niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Säikähdin vähän sitäkin, kun Uppe avasi maneesin oven ja tuli katsomaan meidän meininkiä, sekä ilmoittamaan loppuverryttelystä. Ratsastustunneilla käymistä en todellakaan aio lopettaa, mutta itsenäisesti ratsastaminen oli tosi kivaa vaihtelua. Kiitos Uppe, että luotit muhun ja annoit kokeilla tätäkin, voisin joskus ottaa Hillan itekseni uudestaankin?

16.01.2015 Annika Mäkelä Hillalla irtotunnilla

Olin kuullut paljon kehuja Villahaan tunneista ja tänään päätin käydä itsekin kokeilemassa. Talli ei ole uusi minulle, mutta aiemmin en ole tunneilla käynyt. Kävelin autosta suoraan tallin ilmoitustaulun eteen ja katsoin tuntilistaa. Ratsunani olisi Hilla, joka olikin jo valmiiksi tunnilla. Hillasta minulla ei ollut paljon ennakkotietoa, mutta maneesissa katsellessani rentoa suomenhevostammaa ravailemassa, en ollut pettynyt tulevaan ratsuuni. Kun kaikki ratsut lopulta tulivat kaartoon, kävelin Hillan luokse ja edellinen ratsastaja auttoi minut selkään. Hilla vaikutti heti alkuun ystävälliseltä ja se odotti kaikessa rauhassa, kun säädin jalustimet oikean pituisiksi. Kävelimme hetken aikaa ja aloimme sitten tekemään ravi ja käyntisiirtymisiä sekä kaarevaa uraa. Hilla tuntui hyvälle ratsastaa. Vaikka kevennykseni oli ajoittain hieman epävarmaa, tamma liikkui silti hyvin eikä hämmentynyt tilanteesta. Siirtymiset alkoivat sujumaan kerta kerralta paremmin, vaikka opettaja välillä huomautteli ravin olevan liian laiskaa. Laukka osuutta jännitin hieman, sillä siinä askellajissa en ole paljoa vielä ratsastanut. Laukannosto onnistui ensimmäisellä yrittämisellä. Hillan pehmeässä laukassa oli helppo istua ja pääsin paremmin keskittymään mm. omaan istuntaan. Toiseen suuntaan nostot sujuivat kohtalaisesti - ravissa pompin aika paljon ja avut olivat hieman epäselvät. Hilla oli mielestäni ihanin hevonen jonka selkään olin päässyt. Se antoi paljon virheitä anteeksi- varsinkin laukassa - mutta silti se myös osasi opettaa minulle paljon. Tunnin jälkeen talutin Hillan sen omaan karsinaan, riisuin varusteet pois ja vein ne satulahuoneeseen. Harjailin ja rapsuttelin Hillaa vielä hetken ennen kotiin lähtöä.

10.12.2014 Harjoituskoulukilpailut Jukolan tallilla, luokka helppo B, sija 7/14

Tehtävänanto: Kerro suorituksestasi yhdellä lauseella, jonka kaikki sanat alkava ratsusi lempinimen ensimmäisellä kirjaimella. Suorituksemme: Huhkiessamme harjoituskisoissa hihkaisin hempeästi huomatessani Hillan heräävän hetkellisesti horroksestaan.

07.10.2014 Hilla maastoratsuna 7-vuotiaalla Klaaralla, raportoinut Satu Menges

Kävimme tyttäreni Klaaran kanssa ratsastamassa idyllisen äiti-tytär-maaston Villahaan hevosilla. Itse sain ratsuksi mustan Salli-tamman, jolla olin aiemminkin ratsastanut. Upen kanssa valitsimme Klaaralle Hilla-tamman, jotta reissusta tulisi mahdollisimman mukava kokemus ratsastusuraansa aloittelevalle tyttärelleni. Ratsastin itse veturina Sallilla ja alkeiskurssin pohjalta lenkille lähtevä Klaara tuli Hillalla miltei minun hevoseni hännässä kiinni. -Pidä sitten ravissa satulan etukaaresta kiinni jos hirvittää! muistutin Klaaraa siinä vaiheessa, kun oli aika ottaa pieni ravipätkä. Vilkuilin taakseni aina välillä hermostuneena, mutta Hilla kyllä antoi nopeasti ymmärtää, ettei mitään hätää ollut. Se jolkotteli leppoisasti Sallin takana selässään iloisesti hymyilevä tyttäreni. Kävelimme hetken myös pellolla, jossa Sallia alkoi reipastuttaa. Käännyimme siis aika pian takaisin hiekkatielle, jotta matka jatkui rauhallisissa merkeissä. Palasimme tallille todella virkistyneinä. Annoimme hevosille porkkanat ja omenat ja hoidimme yhdessä hevoset takaisin tarhauskuntoon. -Oli ihan tosi kivaa äiti, Klaara sanoi kun teimme lähtöä kotiin. Kyllä tuli hyvä mieli, tulemme mielellämme uudestaankin heppailemaan!

04.07.2014 Erja Kalliomaan kouluvalmennuksessa

Hilla ja Uppe aloittivat tänään yhteistyön kanssani. Tulin pitämään ratsukolle valmennuksen kotitallille, jotta pääsimme työskentelemään nuoren hevosen kanssa turvallisella alustalla. Hilla oli hyvätapainen ja rauhallinen nuori tamma, josta ei olisi heti uskonut, että sen koulutus on vasta päättynyt. Ensimmäisen valmennuksen teemana oli lähinnä alkukartoituksen tekeminen ja tavoitteiden asettaminen. Tehtävät pidettiin tänään vielä alhaisella tasolla ja pyrimme löytämään lähinnä kaikista askellajeista joustavan rytmin ja letkeän menemisen riemun. Uppe oli vastaanottavainen valmennettava, joka otti koppeja neuvoistani ja sai hevoseen hyvän tuntuman. Loppua kohden suoritus parani, vaikkei alussakaan huonosti mennyt. Nuori hevonen kaipaa tukea, mutta Hilla on tässä asiassa helppo: se osaa kantaa itseään hyvin, sillä on nöyrä ja kuuliainen työskentelyasenne ja se etenee omalla moottorilla. Välillä ympyrällä Hilla jäi herkästi hieman suppuun liikkeiltään, joten silloin ratsastaja sai olla aktiivisena herättämässä liikettä irtonaisemmaksi. Muuten kaikki meni loistavasti, tästä on hyvä jatkaa!





Tämä hevonen on virtuaalihevonen / Kuvat © AE