PÄÄSIVU SUOMENHEVOSET HEVOSTILA KASVATUS KALENTERI



ELO-SAIMA

Virallinen nimi Elo-Saima
Kutsumanimi Saima
Syntymäaika 15.01.2012 (19v)
Rotu suomenhevonen
Sukupuoli tamma
Säkäkorkeus 154cm
Kasvattaja Villahaka
Omistaja Uppe VRL-11253
Koulutustasot KO heA RE 70cm
VH-numero VH14-018-0822


Palkittu KRJ-II palkinnolla kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa 15.11.2014
Pisteet: 6,7 (8+7+5) - 40 - 12 - 20 - 15 - 0 = 93,7 p. KRJ-II


VSR:n jälkeläisluokka C myönnetty 11.01.2016


Saima on itsenäinen, ystävällinen ja kaikin puolin tasapainoinen tamma. Sen vankka rakenne on omiaan maastolenkeillä humputteluun satulatta, mutta eipä muhkulle Saimalle ole ongelma myöskään kieputtaa itseään koululiikkeiden parissa. Saimasta on moneksi ja se onkin ollut kokoajan johtava tekijä tamman kanssa puuhastellessa.

Tallissa Saima tykkää katsella ikkunasta ulos ja haaveilla omiaan. Se ottaa karsinaan astujan vastaan ystävällisesti ja vaipuu sitten taas omiin kuvitelmiinsa. Kavioita joutuu yleensä pyytämään ylös useaan otteeseen ennen kuin Neiti Runosielu havahtuu kuplastaan. Saima saattaa välillä vaipua uniinsa niin pahasti, että säikähtää yht äkkiä jotakin, kuten nyt vaikkapa karsinassa paikasta A paikkaan B siirtynyttä harjaajaa. Pesarissa Saima on selkeästi skarpimpi, samoin taluttaessa. Kun se on kytkettynä ja karsinansa ulkopuolella, sen rentous haihtuu nopeasti ja käytös muuttuu astetta äkkipikaisemmaksi. Kiva Saima silti on ja miellyttävä kaveri, joka ei tahallaan ketään ärsytä tai satuta.

Oli aiheena sitten pohkeenväistö, sarjaesteet tai peltolaukat, Saima kyllä hoitaa homman. Esteillä Saimalla ei kyllä ole kiire minnekään ja siksi korkeahkot esteet voi olla vaikeaa ylittää, mutta mielellään Saima kyllä hyppyjä treenaa. Koululiikkeissä Saimalla on kapasiteettia ihan helppoon A:han saakka, kunhan vain on tarpeeksi napakka ratsastaja selässä. Saima on siitä vaativa, että nöyryydestään huolimatta sille pitää toisinaan vääntää avut rautalangasta. Mitään kun ei Saiman mielestä tarvitse suorittaa, mikäli avut eivät ole täydelliset.

Maastoreissuille Saiman selkään voi pistää vaikka neljävuotiaankin, sillä Saima on urhea ja rohkea luonnonlapsi. Siinä missä koululiikkeitä joutuu välillä vaatimaan todella tarkasti, toimii Saima maastossa lähes ajatuksen voimalla. Edes peltolaukat eivät saa Saimaa kuumenemaan. Eläkeelle jäädessään tämä tamma saa varmasti nauttia päivittäisistä maastolenkeistä, sen verran mukava sen kyydissä on körötellä!


Sukutaulu

I   Neron Nuotti
KRJ-II YLA2

II   Nero III   Pikku-Alvar
IIE   Tahaton Hymy
IE   Kesä-Hanna IEI   Toppo
IEE   Kesä-Lyyli

E   Elo-Välke

EI   Vaateri EII   Talvi-Lukko
EIE   Minniina
EE   Eloisa EEI   Humppa
EEE   Aaria-Eerika

Jälkeläiset

s. 25.07.2013 t. Villahaan Elsa i. Sankari KRJ-I
s. 13.11.2013 t. Villahaan Eerina i. Säkkikuvitelma
s. 26.05.2014 t. Villahaan Enniina i. Ruuti-Poika
s. 26.06.2014 o. Villahaan Eemeli i. Fiktion Ilmari lukuisia KRJ-sijoituksia
s. 07.01.2015 t. Villahaan Ellita i. Ruuti-Poika lukuisia KRJ-sijoituksia



Kilpailumenestys

40 KRJ-sijoitusta

19.05.2014 KRJ helppo A4/60
19.05.2014 KRJ helppo A6/60
17.05.2014 KRJ helppo A7/60
17.05.2014 KRJ helppo A4/60
16.05.2014 KRJ helppo A4/60
15.05.2014 KRJ helppo A2/60
13.05.2014 KRJ helppo A5/60
13.05.2014 KRJ helppo A1/60
13.05.2014 KRJ helppo A 3/30
12.05.2014 KRJ helppo A7/60
30.03.2014 KRJ helppo B 3/40
29.03.2014 KRJ helppo B 4/40
27.03.2014 KRJ helppo B 6/40
26.03.2014 KRJ helppo A 1/30
21.03.2014 KRJ helppo A 5/40
21.03.2014 KRJ helppo B 3/40
18.03.2014 KRJ helppo C 1/50
16.03.2014 KRJ helppo C 7/50
11.03.2014 KRJ helppo C 1/50
02.08.2012 KRJ helppo A 2/50
21.05.2014 KRJ helppo A1/60
20.05.2014 KRJ helppo A6/60
26.05.2014 KRJ helppo A5/50
24.05.2014 KRJ helppo A4/50
23.05.2014 KRJ helppo A1/50
21.05.2014 KRJ helppo A4/60
19.05.2014 KRJ helppo A3/60
06.06.2014 KRJ helppo A5/40
01.06.2014 KRJ helppo A3/40
29.05.2014 KRJ helppo A1/40
27.05.2014 KRJ helppo A2/40
25.05.2014 KRJ helppo A4/40
24.05.2014 KRJ helppo A4/40
22.05.2014 KRJ helppo B1/40
22.05.2014 KRJ helppo A3/40
22.05.2014 KRJ helppo C4/40
19.05.2014 KRJ helppo B4/40
18.05.2014 KRJ helppo B4/40
16.05.2014 KRJ helppo C6/40
30.05.2014 KRJ helppo A5/50

Päiväkirja

22.09.2014 Katsaus saavutuksiin

Juuri nyt me odotamme koko talliporukalla, että Saimalla on jälkeläisnäyttö valmiina. Sitten kun meidän oma kasvattimme Eemeli sijoittuu kisatiimimme kanssa vielä 7 kertaa, on Saima valmis. Nyt jos koskaan on syytä muistella vähän menneitä. Saima syntyi meille talvella 2012 ja kasvoi rauhassa harrastehevosena, ratsastuskoulun luottoratsuna ja tarinakaverinani. Rakastin sitä, rakastan edelleen. Yht äkkiä huomasin, että olin kahminut Saiman kanssa sijoituksia sieltä, täältä ja tuolta. Me aloimme olla Saiman kanssa superkaksikko. Lisäksi Saimaa kävi toisinaan hoitamassa ihana Pirkko, jonka tarinoita lisäilin juuri tänään Saiman päiväkirjaan. Kaiken kruunasi ne kolme tammavarsaa ja se yksi orivarsa, jotka kaikki saivat minut vakuuttuneeksi Saiman laadukkuudesta. Olen seurannut sivusta Saiman jälkeläisen Elsan matkaa Fiktio-tallilla. Elsa on menestynyt kouluratsastuksessa sellaista vauhtia, että hivenen jo epäilin onko se meidän Saiman jälkeläinen alkuunkaan. Upeasta tammastamme on edelleen suuria odotuksia. On aika elää seuraavat hienot päivät.

19.06.2014 Kouluvalmennus, valmentajana Akasuki

Saapuessani kentälle, näin todella upean tamman verryttelemässä valmennusta varten. Se oli siis Saima, jota minun oli määrä tulla opettamaan. Saiman kohdalle ajattelin jotain vään helpompaa työskentelyä. Aluksi ajattelin siis pohkeenväistöä, ja laukanvaihtoja. Laitoin keskelle kenttää kahdeksan puomia siten, että se muodosti neljä uloskäyntiä. Pyysin ratsukkoa tulemaan kohtisuorassa puomiviidakkoon, Ja askellajina oli käynti. Kun he olivat keskellä puomeja, eli että he voisivat kääntyä minne suuntaan tahansa, pyysin ratsukkoa aloittamaan pohkeenväistön. Saima koetti muutaman kerran nostaa ravia, ja mennä muutenkin minne tahtoo, mutta kun selässä oli päättäväinen ratsastaja, Saima alkoi kulkea paljon paremmin. Kun pohkeenväistö alkoi sujua käynnissä, pyysin heitä nostamaan ravin, ja tulemaan tehtävää ravissa. Ravissa tehtävä näytti olevan Saimalle hankalampi, mutta tamma yritti parhaansa, joten pyysin ratsastajaa taputtamaan tammaa ja kehumaan sitä. Kun pohkeenväistö-tehtävästä oli selvitty, pyysin ratsukkoa nostamaan laukan, keskellä puomeja siirtymään käyntiin, ja ennenkuin he tulevat puomisokkelosta ulos, niin piti olla laukka. Ratsukko nosti laukan C-kirjaimen kohdalta ja lähti kohti tehtävää. Saima ei aluksi ymmärtänyt tehtävän ideaa, jonka takia tehtävä ei onnistunut kovin hyvin. Pian kuitenkin Saimakin pääsi juttuun mukaan, niin tehtävä sujui loistavasti. Ihailin tamman nättiä ja sievää liikettä, ja parhaansa yrittämistä. Kun he olivat hetken menneet tehtävää, pyysin ratsukkoa jättämään käynnin kokonaan pois, ja vaihtamaan laukan "lennosta". Saima oli aluksi taas ihan pihalla, ja hidasti joka kerta keskelle puomeja. Pian kuitenkin Saiman ratsastaja sai tamman tajuamaan tehtävän tarkoituksen, ja pysyi napakkana, jonka takia tehtävä onnistui hienosti. Saima oli hyvin osaava nuori tamma, jota ei voinut olla ihailematta. Pyysin ratsukkoa lopettamaan tehtävän, ja alkamaan verrytellä loppuverkkoja.

13.05.2014 Maastolenkillä kuolaimettomilla

Saima on siirtynyt tämän kevään aikana täysin siitoskäyttöön, mikä on mahdollistanut uuden yhteistyön luomisen. Saima on päässyt usein kärryttelemään ja sitä on liikutettu erityisen runsaasti maasta käsin. Olemme Saiman kanssa alkaneet hiffata jotain aivan uutta luottamuksen saralla. Tänään pääsinkin ihan ensimmäistä kertaa tamman kanssa heittämään rauhallisen maastolenkin ilman kuolaimia! Olen oppinut luottamaan hevoseen entistäkin paremmin ja lähdin hyvillä mielin pelkän riimun turvin lenkille. Saimalla ei ollut missään vaiheessa tarvetta turhalle kiirehtimiselle. Etenimme käynnissä ja ravissa, laukkaa ei vielä viitsinyt ottaa, ensimmäisen kerta kun oli. Olen todella ylpeä Saimasta, sillä on todella upea luonne ja käytöstavat kunnossa. Oli palkitsevaa saada hevonen kuuntelemaan täysin painoapuja kentän ulkopuolellakin. Saimakin vaikutti paljon vastaanottavaisemmalta ja kiinnostuneemmalta kuolaimetta.

16.05.2013 KRJ-kilpailut tarinaluokin

KRJ-kilpailut tarinaluokalla, luokka helppo B, sija 8/8 (ei sijoitusta)
Se tunne kun hevonen tuntuu liikkuvan ajatuksen voimalla ja tuomaritkin hymyilee hyväksyvästi suorituksen aikana. Elämän pieniä iloja <3

10.05.2013 Harjoituskoulukilpailut tarinaluokin

Harjoituskoulukilpailut tarinaluokin, luokka helppo B, sija 4/5 (ei sijoitusta)
"Ai huomennako ne kisat on? Mä luulin että ylihuomenna!" "Huomenta Saima! Miten sä oot näin likanen?!!" "Hei pakko tehä u-käännös, satula unohtu kotiin!" "Ai täällä on näin hienoja hevosia. En mä osaa. Oon ihan huono ja tää poni kans. Ei oo pakko ratsastaa jos ei taho." "Ens kerralla varmaan onnistutaan." "Ei perhana mehän sijotuttiin eilen! Me lähettiin sieltä ennen palkintojenjakoa, voi kettu!"

Harjoituskoulukilpailut tarinaluokin

Harjoituskoulukilpailut tarinaluokin, luokka helppo B, sijoitus 2/5
Tapahtuipa kisapäivänä Upen facebook-seinällä:
Ursula Jalovaara: Kisat, jännitys, munkki auttaa. Siis se syötävä. Nam!
Ursula Jalovaara: No nyt sitä hilloa on mun housuilla! Mun uudet housut!
Ursula Jalovaara: En ole koukussa naamakirjaan, mut tää on pakko päivittää.
Yritin pyyhkiä tahraa, mutta se vaan levis enemmän. Kohta on mun vuoro, help me!
Ursula Jalovaara: Millä saa tahran nopeesti pois? Satulasaippua ja auton pissapoikaneste kokeiltu, ei toimi.
Ursula Jalovaara: Mä päätin nyt sitten maalata tällä hillolla nää kokonaan. Porukka vähän katto ku valelin munkkia pitkin pöksyjä.
Ursula Jalovaara: Suoritus ohi, Saima oli ihan yliveto! Ja hei housut, ne on nyt marjapuuron väriset, mä ainaki diggaan! Niksi-Uppe vauhdissa (Y)

Harjoituskoulukilpailut tarinaluokalla 08.03.2012 / helppo A / sija 4/8 (ei sijoitusta)
- No niin Saima, enää varusteet niskaan ja sitten olet vihdoin valmis. - Pyh. Mä haluan päivänkakkarapinnit otsatukkaan ja glitterhuovan. - Saima, mikä sulla on kun oot tänään noin vaativa. Ei ole yhtään sun tapasta tuollanen diivailu! - Mä en tuu kisoihin jos mä en saa pinnejä! - Oo nyt hiljaa. - Pliidee… - Älä yhtään yritä. Hei, älä kato mua noin. Okei okei. Laitetaan pinnit. - Ja glitterhuopa kans? - No mistä mä tähän hätään jonkun glitterhuovan repäsen? - En mä tiedä. Jostain. Ei oo mun ongelma. - Saima oikeesti! - Alapa toimia jo, me myöhästytään kohta. - Hmp!

Harjoituskoulukilpailut tarinaluokalla 08.03.2012 / helppo B / sijoitus 2/7
- Saimakulta, muistat sitten käyttäytyä siellä kisapaikalla. - Joo joo äiti. - Etkä sitten anna nuorien orien katsella sun perään. Sä et pikkuneiti tiedäkään mikä niillä on mielessä. - No mikäs niillä on mielessä? Porkkanat? - No ei. - Laidunloma? - No en mä nyt sitä tarkota. - Hei nyt mä tiedän, ylimääräinen vapaapäivä! - Ei ei ei, sitä paitsi vapaapäivät ei tee kenenkään linjoille hyvää, muista se. - No mut mikä niillä sitten on mielessä? - Hys, annapa ruokarauha.

KRJ-kilpailut tarinaluokalla 08.03.2012 / helppo A / sija 5/8 (ei sijoitusta)
Nojaan keittiön pöytään jännittyeenä. Astianpesukone hyrrää taustalla. Avaan hermostuneena silmälasikotelon ja otan sieltä kaulakorun. Onnenkoruni. Sain sen rippilahjaksi. Onnenkoru kaulassa olen jokaiset kilpailuni kisannut. Laitan korun kaulaan, peilaan sitä peilin kautta ja hymyilen aurinkoisesti silkasta onnesta. - Tsemppiä Uppe, huokaisen itselleni ja lähden lastaamaan suomenhevostani. - Tule nyt Saima, saat sitten granaattiomenan kun olet traikussa, anon tammalle. Tämä hevonen on sitten maailman inhottavin lastattava. Aina täytyy lahjoa jollakin päättömällä. En olisi ikinä uskonut että granaattiomenat ovat Saiman herkkua. Kaikkea sitä tuleekin koettua ja huomattua tässä hevostellessa. Matka menee hyvin. Paremmin kuin osasin kuvitellakaan. Emme joudu kertaakaan liikennevalojenkaan kiusaamaksi. Silkkaa onnenkorun ansiota siis. Itse rata nyt menee vähän niin ja näin, mutta on nämä kisapäivät kyllä silti sellaista pientä arjen luksusta. Sitä paitsi kotimatkan lahjomista ei tarvita, Saima kävelee tyytyväisenä traileriin mukisematta. Nälkä kurnikin jo vatsassa, joten syön ylimääräisen granaattiomenan mielelläni. Tätä on onni.

ERJ-kilpailut tarinaluokalla 29.02.2012 / 60cm / sija 4/7 (ei sijoitusta)
Jopas lähti kasvattini ensimmäinen rata käyntiin vauhdilla. Saima ei turhia jahkaillut, vaan päätti pistää kaasun päälle ja ingoorata jarrun. Siinä se sitten ylpeänä tömisteli pulleine jalkoineen kohti ensimmäistä pystyestettä. Sitten sille iski pupu pöksyyn. Liekö pystyesteen takana väijynyt pinkki sapeliotus vai mikä tuli. - Älä pysähdy! kajautin kun aavistin mitä tuleman pitää. Viimeistään tämä sai Saiman luovuttamaan. Se pysähtyi parin metrin jarruviivalla ja jäi kummastelemaan estettä silmäripset räpsyen. Ja mitä tekee Uppe. Sinnittelee kaulalla, kunnes käsivoimat loppuu ja romahtaa tamman etujalkojen eteen peppu edellä. Voi Saima minkä teki. Vedän kypärän silmilleni ja poistun hevosta perässä kiskoen radalta vähin äänin.

Harjoituskoulukilpailut tarinaluokalla 24.02.2012 / helppo B / sijoitus 2/9
Oi mun suomenhevonen,
rakkain oot kai tiedät sen.
uljain liikkein astut vaan,
kohta pääset uinumaan.
Oi mun suomenhevonen,
ruusukkeen kai saat sä sen.

Kouluratsastustunti Villahaassa 11.02.2012 / kirjoittanut ratsastaja Riella
Tullessani tallille, tunnelma oli katossa ja ainakin itse olin innoissani, pääsisinhän taas kunnon rääkkiin pitkästä aikaa. Ratsukseni Uppe oli laittanut Saiman, nuoren suomineidon, joka oli sitä mieltä että mahan alle et koske mutta muuten tämä neitokainen käyttäytyi oikein mallikkaasti hoitotilanteessa. Yllätyin kuitenkin sitä, miten Saiman säteet olivat niin herkät, joten kavioita puhdistaessa sai kyllä olla varuillaan ettei tamma ottanut pulttia. Selkään päästyäni olin niin innoissani etten meinannut housuissa pysyä, mutta keskityin kuitenkin itse asiaan. Saima oli todella kiltti, vaikka välillä yrittikin kokeilla rajojaan ja luistaa työnteosta. Tunnin aikana sattui kuitenkin yksi pieni hämminki kun yksi hoitajista tuli ilmoittamaan että Tipi, Bingo ja Liinu on ottanut ritolat, mutta ne oli jo saatu turvallisesti kiinni. Suomineidon kanssa tunti meni pääpiirteittäin mukavasti, lukuunottamatta muutamaa kontaktivirhettä lukuunottamatta. Saima on juuri sellainen hevonen millä tykkään ratsastaa ja vielä näinkin nuoreksi hevoseksi todella osaava. Tottakai niitä virheitä aina tulee, mutta olen todella tyytyväinen sekä omaan, että hevosen panostukseen tunnin aikana.

Saiman hoitaja Pirkko käymässä 27.07.2012
"Moikka!" tervehdin Uppea päättäväisesti ja hymyillen. Täällä tallilla olen viimein voittanut ujouteni ja voin olla vapaasti oma itseni. Hän morjenstaa minulle ja poistuukin heti nurkan taakse. "Se on tuo kiire.." puhelen Saimalle ja silitän sen lapaa. "Ja sitten laitumelle", hihkaisen pujottaessani riimua Saiman päähän. "Menettekös te edeltä Napin kanssa?" kysyn ja saan vastaukseksi myöntävän vastauksen. Poistumme karsinasta puoliveritamman jälkeen ja otamme suunnaksi tammalaitumen. Hevosten majaillessa laitumella on tallitöiden aika. Suurin osa hoitajista aloittaa karsinaa puhdistamalla – kuten minäkin – ja siinä työ eteneekin nopeasti turisten. Töiden jälkeen kokoonnumme kaikki hoitajat yhdeksi sumpuksi ja yhteistuumin päätämme lähteä luvan kysymisen ja saamisen jälkeen kahlailemaan läheiselle järvelle. Matka on melko pitkä jalkaisin, kun olemme suurin osa tottuneet liikkumaan maastossa hevosten kanssa ja uimapaikka tulee tällöin nopeasti hevosen selässä vastaan. Heh, yksi hoitajista epäuskoisena kysyykin: "Onko tämä varmasti sama tie?" Niinpä, kyllä kaikki näyttää niin erilaiselta matkustaessa hieman korkeammalla. Viimein pääsemme veden äärelle ja alamme nostelemaan ratsastushousujen puntteja ylös. Onni käy niillä, jotka omistavat hieman löysemmät housut kun taas niillä, joilla housut menevät niin vartalonmyötäisesti kuin olla ja voi, nousevat puntit vain hassun kymmenen senttiä. Vesi on kylmää jopa minun varpailleni. Onneksi minulla ei ollut uikkareita mukana, sillä se olisi tietänyt uimista! Uskaltaudun kuitenkin kastelemaan jalkani nilkkoihin asti ja sepä riittää minulle mainiosti toisten kahlaillessa puolen säären syvyydessä. Lähdemme takaisin talsimaan puuduttavalle hiekkatielle ja yritämme keksiä jotain, mikä tekisi matkanteosta nopeampaa. Loppujen lopuksi saavumme yllättävän vikkelästi tallille naureskellen toisten kertomille hevoskommelluksille. Hevosten ja ponien äskettäin saatua päiväheinät siirrymme itsekin haukkaamaan välipalaa. Uppe on ollut oikein reipas ja leiponut pellillisen pullaa! Siinä sitten pullaa nakertaessa tuijottelemme laitumelle katsellen kaviokkaiden touhua, joka suurimmaksi osakseen on pelkkää syömistä. "Ja sitten olisi taas liikutusten aika", eräs ruskeahiuksinen hoitaja kertoo ja karistelee sylistään pullanmurut. "Jep, paitsi että Saima saa tänään pitää minun puolestani täyden vapaapäivän", kerron ja ehdotan, että voisin tulla kentän laidalle seuraamaan hänen ja hoidokkinsa ratsastusta. Siinä sitten seison kentän aitaan rennosti nojaten yrittäen keskittyä ratsastuksen seuraamiseen, enkä siihen, että samanaikaisesti miljoona mäkäräistä tunkee suusta, nenästä ja silmistä sekä jopa korvista sisälle. Ennen iltaruokintaa noudan Saiman omaan karsinaansa ja teen rutiinihoidon, johon kuuluu harjaus, kavioiden puhdistus ja tarkastus sieltä täältä. Toivotan tammalle hyvää ruokahalua jo etukäteen ja suuntaan ulkosalle sekä poistun Villiksen pihasta polkien pyörääni.

Saiman hoitaja Pirkko käymässä 26.07.2012
"Hiiop", ponnistan Saiman koulusatulaan. Nostan vasemman koipeni satulan siiven yläpuolelle ja kumarrun kiristämään satulavyötä, se kiristyy kahdella reiällä ja olen tyytyväinen. Lasken jalkani ja pyyhkäisen irtokarvoja reideltäni kumartuen samalla tarkastamaan, onko vyö oikealta puolelta kiinni. Näin on. Taputan kevyesti tamman lapaa ja sujautan varpaani jalustimiin. Etsin jaloille mukavan asennon ja alan timmailemaan remmejä sopiviksi. Tämän jälkeen istunnalla kehotan ratsua lähtemään liikkeelle kohti uraa. Aloitamme alkulämmittelyn vapain ohjin rennossa käynnissä uraa seuraillen. Ilma on viime viikkoon verrattuna kylmempi ja aurinko näyttäytyy ajoittain taivaalla. Lounaasta – luulisin – puhaltelee voimakkaasti viileä tuuli, joka leikkii Saiman jouhissa villisti ja vapaasti. Pian keräilen tummia ohjia käsiini ja siirrän tamman tuuheaa harjaa hieman sivummalle. "Eiköhän aloiteta treenit, tammaseni." Ohjaan Saiman keskiympyrälle ja annan sen mahdollisuuden saada lämmiteltyä lihaksensa ravin tahdissa. Se kulkee ihan letkeästi näin lämmittelyksi, joten vielä en vaadi enempää tahdin suhteen. Saima kuuntelee ihanasti pienempiäkin apuja ja todella yrittää miellyttää minua ja toiveitani. Verkan saatuamme suoritettua vaihdamme suuntaa aloittaen "päivän aiheen". Ennen ratsastusta olin pohdiskellut, että näin ensimmäiseksi kentällä ratsastamiskerraksi voisin käydä perusasiat läpi vaatimatta suurempia. Ja näin me teemmekin. Edetessämme rennossa käynnissä kertaan tutun kuvion mielessäni ja päätän, missä askellajeissa aloittaisimme – käynti on hyvä näin aluksi. Aloitan kuvion kääntämällä tamman täyskaarrolle hieman ennen kulmaa ja puristan pohjettani kiinni vasempaan kylkeen merkiksi taivutuksesta. Suoralla linjalla suoristan hevosen ja ilman, että vierailisimme muutaman askeleen verran kaviouralla ohjaan tammaa päättäväisesti ympyrän puoliskolle kentän puoliväliin. Nyt Saima taipuu oikealle oikein somasti. Käymme lähellä uraa ja seuraavaksi lopetamme tämän puolen kuvion vastakaarrolla. Luonnollisesti toisellekin päädylle teemme ensin täyskaarron, sitten ympyrän puolikkaan ja lopuksi vastakaarron. Todetessani, että kuvio sujuu käynnissä, siirrän Saiman raviin ja muutaman kierroksen ajan kertaamme kuvion yhä uudelleen ja uudelleen. Taivutukset pohkeen ympärille ja asetukset tehoavat tammaan ja moottori tuntuu käynnistyvän. Tehostaakseni kuvitteellisen moottorin toimintaa ympyrän puolikkailla ja pitkillä sivuilla teen eteen hieman painetta ohjien avulla ja samaan aikaan kehotan pohjeavulla eteenpäin. Annan ratsulle luvan hengähtää ja tasata hengitystään, minä teen saman perässä silitellen ja rapsutellen harjamartoa. Sallin sen myös venyttää kaulaansa, mikäli se hakee itse venyttämään päätään eteen-alas. Hengähdystauon jälkeen otan ohjat käsiini ja vaihdan suuntaa kääntymällä lävistäjälle. Päästessämme jatkamaan toiseen suuntaan siirrän Saiman raviin ja kertaamme kuvion tähän suuntaan. Sitten alan suunnittelemaan ääneen ravien tunkemista sopiviin väleihin kuviolla: "Jos tässä päädyssä aloitamme täyskaarron käynnissä ja ympyrän puolikkaalle tulisi ravi ja sen jälkeen vastakaarto ravissa.." Ravi sujuu hyvin ja saadessamme kuviosta ja kaarroista tarpeeksemme viimeisen vastakaarron jälkeen kannustan Saiman rentoon raviin ja vastakkaisilla avuilla siirrymme suurelle ympyrälle keskelle kenttää. Pyydän tammaa sekä lyhentämään että pidentämään askeleitaan, hyvinhän se sujuu. Ravin jälkeen aloitamme loppuverryttelyn käynnin pyörteissä. Laskeutuessani ja kiittäessäni Saimaa reippaasta työn teosta taivas alkaa punertaa ja aurinko painua unten maille horisontissa. Kello lähestyy viittä poistuessamme kentältä talliin. Tamman omassa karsinassa huollan sen ja tämän toimenpiteen jälkeen palaan takaisin kentälle korjaamaan ratsuni päästöt. Tämän jälkeen hipsin takaisin tallille ja autan parhaani mukaan tallitöissä.

Saiman hoitaja Pirkko käymässä 20.07.2012
Muikeata, Saimaseni – hassu tyttö", kerron huuliaan törröttävälle rautiaalle tammalle. "Tästähän sinä oikein tykkäät", huomioin ja jatkan kunnon kahnuttelua rautiaan ryntäiltä. "Tänne niitä lihaksia pitäisi saada..lihasmassaa", totean pusuhuulelle. "Siistiydytäänkö vähän?" kysäisen tammalta ja siirryn hieman sivummalle kaulan viereen. "Sulla on paksu tukka", ilmaisen pöyhiessäni Saiman tuuheaa kuontaloa. Sormeni harovat vilkkaasti harjan jouhia ja poistavat tehdessään löydön - on se sitten heinänkorsi tai jokin muu epämääräinen – sekä selvittelevät takkuja varovasti. "Varautukaapa, heinät tulevat!" kaikuu vintiltä ja samalla kuuluu pehmeä ääni. Heinät hankautuvat hieman toisiaan vasten ja Saima on jo ahneella päällä. Vilkaisen tallin kattoon ja katselen kuinka heinäpöly leijailee sinne tänne lattialle. Uppe laskeutuu joka toisella askeleella alas narisevilta puuportailta ja hymyilee. "Näin meillä." Vastaan hymyyn ja poistun Saiman luota karsinan ulkopuolelle. "Maltappa mielesi, possu", sanon lempeästi rautiaalle, jolle omistaja kantaa suuresta heinäkasasta oman annoksensa. "Syö nyt rauhassa ja sulattele ruokaa niin lähdetään ulkoilemaan", kerron ja poistun päiväheiniään syövien kaverusten luota häiritsemästä ruokarauhaa. "Jos metsään haluat mennä nyt…" lauleskelen ja hyräilen mahtavassa kesäsäässä. Lämpötila ylittää viidentoista asteen ja aurinko leikittelee kosteiden puunlehtien kanssa, siivilöityen kauniisti puiden lävitse. Rautiaan karvassa aurinko vierailee kimallellen ja säkenöiden. Talutan ruskeakarvaista silmiä siristellen auringon häikäisemässä maisemassa pitkin vesilammikoiden peittämää hiekkatietä. "Kahleenamme" ovat riimu ja siihen kuuluva naru. "Nyt on evästauon paikka, vai mitä?" totean Saiman kuullen ja siirrymme hiekalta niityntapaiselle. "Ei minulla mitään suurempaa ja mahaa täyttävämpää ole", sanon ojentaessani shortsien taskusta puolikkaan porkkanan. Ohuen pätkän laitan vielä kerran poikki ja sitten annan oranssin herkun Saimalle. Palatessamme samaa hiekkaista ja lammikkoista tietä tallille tarkastelen luontoa ja Suomen kaunista, mutta lyhyttä kesää. Näkyvimpiä merkkejä ovat lintujen iloinen lauleskelu ja puheensorina jonkin matkan päästä, ilmeisesti asuinalueelta tai tallilta. Tamma rennosti askeltaa vieressäni käynnissä ja nuuhkii laajenneilla sieraimillaan hajuja. Villiksen pihapiirissä tallikoira Ama toivottaa meidät tervetulleiksi takaisin ja haistelee, josko olisimme käyneet vieraissa koirissa. "Sinä pääset jatkamaan tässä upeassa säässä ulkoilua", informoin Saimalle ja opastan tamman tarhoille. "Olehan kiltisti Napin ja Villan kanssa", sanon ja suljen aitauksen portin kiinni ennen kuin jompikumpi kaveruksista lähtee omille teilleen. Mutta niin hallakko kuin kaksi punaistakin tammaa jää rautaputkien ympäröimään tarhaan. "Hei hei Saima", sanon lähtiessäni.

Saiman hoitaja Pirkko käymässä 19.07.2012
Luontoäiti ei ollut tänäänkään suosinut meitä maanmatosia, vaan antanut oikealla antaumuksella vettä niskaamme kuin saavista kaatamalla. Taivaan harmaat pilvet varjostivat matkaani kohti määränpäätäni, Villahaan tallia, samalla kun mustat lenkkarini olivat vajota tien mutaan ja meinasin kaatua jokaiseen vastaan tulevaan veden täyteiseen kuoppaan. Kun jalkani upposi viimeisen kerran nilkkaa myöten mutaan, olin sekoamispisteessä, mutta kun näin silmieni eteen levittäytyvän tallipihan huokaisin helpotuksesta. Silmäni säkenöivät varmasti samalla tavalla, kuin pienellä lapsella jouluaattona, nähdessään sen joulupukin säkistä pilkottavan suurimman paketin - tällä kertaa paketti oli vaihtunut suloiseen tallirakennukseen, kodikkaisiin tarhauksiin ja ennen kaikkea niihin maailman suloisimpiin eläimiin, mistä huokui se, että niistä oli todellakin pidetty hyvää huolta. Päätin repiä lahjapaperit pois lahjan päältä, eli lähdin tutustumaan houkuttelevan näköiseen tallirakennukseen. Hevoset olivat sateesta huolimatta nauttimassa raikkaasta sateenjälkeisestä ulkoilmasta, joten tallirakennus kaikui hiljaisuuttaan, vaikka kodikas maalaistallin tunnelma kutsui minut tervetulleeksi peremmälle. Satulahuoneesta kuulin ääniä, ja lähemmäs edetessäni tunnistin sen radion vilkkaaksi puheeksi - selostajan ääni kertoi kiihtyneenä juuri siitä, miten nimeltä mainitsematon suomenhevonen nousee kolmannelta sijalta kärkeen, ja voittaa muutamalla sentillä vierellä porhaltavan tamman. Kurkkasin ovelta sisälle satulahuoneeseen, mistä tuoksui vasta puhdistettu nahka ja tottakai hevosten haju oli tähänkin huoneeseen ehtinyt itsensä valloittamaan, kuten oikean tallin olemukseen kuuluukin. Huomasin myös sohvalla istuvan tallin pitäjän, Upeksi muistamani henkilön. Tervehdin häntä ja esittäydyin, sekä sain ohjeet, että voisin jättää reppuni satulahuoneeseen ja mennä rohkeasti vain hakemaan Saimaa sisälle tutustuttavaksi. Otin neuvosta vaarin, sekä tartuin Saiman vihreään riimunnaruun ja riimuun, astuen takaisin ulkoilmaan, missä oli alkanut taas ripsuttamaan hiljalleen vettä. Saima oli rantautunut tarhauksensa peränurkkaan, missä se seistä nökötti korvat takaviistoon suuntautuneena Napin ja Villan kanssa. Jäin seisomaan tarhauksen portille, kutsuen tammaa nimeltä, mutta eihän Saima tuntemattoman ihmisen kutsuun vastannut muulla tavalla, kuin vähän korvaa hörisyttämällä. Luikahdin rautaputkien välistä tarhauksen puolelle ja sitten jatkaen seilaamistani kohti Saimaa, joka käänsi kiinnostuneen näköisenä päätään minua kohden. Seistessäni noin seitsemän metrin päässä tammasta, kutsuin sitä taas nimeltä rauhalliseen äänensävyyn - ja tottakai esittelin itseni myös Saimalle. En halunnut olla tunkeutuvainen uuden tuttavuuteni kanssa, joten kaivelinkin taskuni pohjalta kuivan leivänkannikan ja annoin tamman tulla itse tutustumaan minuun, ojentaen leipää tytön turpaa kohden. Saima arkaili minua aluksi, mutta uteliaisuus vei siitä voiton ja niinpä se tuli nyhtämään varovasti leipää kädeltäni. Samalla kun Saima sai pureskeltavaa leukojensa väliin, sujautin varovasti riimun sen päähän ja riimunnarun kiinni riimuun. "Niin sitä pitää", sanoin tammalle taluttaen sen sisälle talliin. Ulkona vesisade oli yltynyt lähes kaatosateeksi. Vesi rummutti tallin kattoa ja naputellen ikkunoita samalla, kun harjailin Saiman mudantäyteistä karvapeitettä tallikäytävällä. Samalla kun liikuttelin harjaa rennosti tamman karvapeitettä pitkin, Saima kuunteli tarkasti sateen ropinaa ja mutakökkäreitten putoilua tallin lattialle. Putsailin rauhassa Saiman kahteen kertaan molemmin puolin, selvitin sen harjan ja hännän, sekä putsasin kaviot. Huolellisen hoitoni tarkoituksena tottakai oli tutustua Saiman luonteeseen erilaisissa hoitotoimenpiteissä, mutta tamma ei oikeastaan osoittanut hoitoihini minkäänlaista kiinnostusta, vaan se keskittyikin vain sateen kuuntelemiseen. Kun olin kerännyt harjat Saiman harjapakkiin, rapsuttelin tammaa hetken korvan takaa ennen kuin palautin sen tarhaan Napille ja Villalle. Itse palasin talliin ja putsailin tallikäytävän Saiman karvasta ja siitä pudonneesta mudasta. Palautin myös harjapakin satulahuoneeseen sille kuuluvalle paikalle, sekä vaihdoin muutaman sanan (= juttelimme puoli tuntia hoitokokemuksistani ja mitä pidin Saimasta) Upen kanssa, ennen kuin heilautin repun selkääni ja varustauduin kävelemään takaisin kotiin.



VIRTUAALIHEVONEN / KUVAT © LUVALLA