VÄHÄPELLON VIIMA

meriitit tähän

Virallinen nimi Vähäpellon Viima Kutsumanimi Viima
Syntymäaika 10.11.2016 Rotu suomenhevonen
Sukupuoli tamma Säkäkorkeus 155cm
Kasvattaja Vähäpelto Omistaja Uppe VRL-11253
Koulutustasot KO heA RE 110cm VH-numero VH16-018-2709

SUUNNITELMIA

Viiman kanssa pyritään kilpailemaan 40 kouluratsastus- ja 40 esteratsastussijoitusta.
Lisäksi Viimasta pyritään teettämään ainakin kolme jälkeläistä.
Laatuarvostelut järjestyksessä KRJ/ERJ, (YLA) & SLA.





Viima on meidän toinen vähäpeltolainen ja osoittautui heti koeratsastuksessa toisaalta aivan yhtä herkäksi, mutta myös yhtä iloiseksi kuin samalta kasvattajalta aiemmin hankkimamme koulupainotteinen tamma Ilona. Viima on ehkä vielä aavistuksen Ilonaakin sähäkämpi, mistä tosin on etenkin esteillä hyötyä tamman loikkiessa eteenpäin rytmikkäästi vaativiakin ratoja.


   

SUKUTAULU

I   Westeri

II   III  
IIE  
IE   IEI  
IEE  

E   Naavakko

EI   EII  
EIE  
EE   EEI  
EEE  

JÄLKELÄISET

s. 00.00.0000t. i.
s. 00.00.0000t. i.

KILPAILUMENESTYS

4 KRJ-sijoitusta / 13 ERJ-sijoitusta

24.12.2016KRJhelppo B2/40
23.12.2016KRJhelppo B3/40
20.12.2016KRJhelppo A3/30
11.12.2016KRJhelppo A3/30
17.12.2016ERJ100cm1/30
15.12.2016ERJ110cm2/30
15.12.2016ERJ100cm3/30
13.12.2016ERJ110cm3/30
18.12.2016ERJ90cm5/30
15.12.2016ERJ100cm3/30
12.12.2016ERJ100cm4/30
10.01.2017ERJ100cm4/30
10.01.2017ERJ100cm1/30
08.01.2017ERJ100cm3/30
07.01.2017ERJ110cm3/30
07.01.2017ERJ100cm5/30
03.01.2017ERJ110cm1/30




PÄIVÄKIRJA

16.11.2016 Hevosen haku ja painajainen sohjosäässä

Ei mennyt nyt ihan putkeen tämä hevosenhakureissu. Vähäpeltoon päästiin trailerin kanssa ehjinä, vaikkakin räntäsade ja liukas sohjoinen tie hieman vaikeuttivat hommaa. Viima käveli laskujeni mukaan viidennellä yrittämällä traileriin, minkä sille suonen anteeksi tamman ikä ja sääolosuhteet huomioon ottaen. Olisi siinä lauhkeampikin hevonen ottanut nokkiinsa kun tuulessa ja tuiskussa pitää olla ihmisille mieliksi. Alkumatka kotiinpäin sujui hyvin, mutta homma levisi käsiin trailerin lähtiessä viemään autoa liukkaalla tiellä vinksin vonksin. Aina kun kuski sai auton suoraan, puski hevosen paino traileria toiseen suuntaan. Lopulta saimme pysäytettyä tien viereen kuormamme, mutta traileri oli ehtinyt jo hinautua lähelle ojan reunaa vinoon. Olo oli kamala, eikä vain yleisen säädön vuoksi, vaan myös pelkoni vuoksi siitä, etten saa tämän jälkeen tammaa ikinä enää traileriin. Voin vain kuvitella kuinka hevonen on stressaantunut kärryssä, joka heittelehtii puolelta toiselle. Ajallisesti kyse ei ollut kovinkaan pitkästä ajasta, mutta trauma se on pienikin trauma ja tätä hevosta pitäisi pystyä vielä joskus kuljettamaan kisoihinkin. Traileri onneksi ojan laidalta ylös saatiin ja matka sai jatkua kotiin. Kun kotiin päästyämme olin taluttanut Viiman ulos kopista, taluttanut pihan poikki ja palannut takaisin lastaushommiin ihan vain varmuuden vuoksi, osoittautui tehtävä mahdottomaksi. Nälkä kivisti yhden jos toisenkin vatsassa ja hevonen oli kauttaaltaan väsynyt matkustamisesta. Silti minä halusin lastata hevosen hinnalla millä hyvänsä, sillä jos sitä en nyt tekisi, Viima menisi yöunille vahvasti sen mielikuvan turvin, ettei siihen koppiin kannata vapaaehtoisesti kävellä enää ikinä. Sain kuin sainkin tamman luottamaan itseeni lopulta ja pääsimme kaikki valmistelemaan iltatallia. Traileritreenit ovatkin sitten jatkossa arkipäivää, jotta nuori neiti saa parempia kokemuksia matkustamisesta.



VIRTUAALIHEVONEN / KUVAT © CHERIE / CC BY-NC 2.0