VILLAHAAN EMMA

KRJ-I

Virallinen nimi Villahaan Emma Kutsumanimi Emma
Syntymäaika 05.07.2015 (14v) Rotu suomenhevonen
Sukupuoli tamma Säkäkorkeus 155cm
Kasvattaja Villahaka Omistaja Uppe VRL-11253
Koulutustasot KO heA RE 70cm VH-numero VH16-018-0574


SAAVUTUKSET

Palkittu 15.09.2016 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkinnolla KRJ-I
Pisteet: 6 + 41 + 22 + 20 + 15 = 104p.





Emma on persoonalinen kokonaisuutensa, joka ärsyttävyydestään huolimatta lukeutuu allekirjoittaneen lempihevosiin. Emma on haka kyseenalaistamaan kaiken. Fraasi onks pakko jos ei taho on kuluneisuudestaan huolimatta todella osuva kuvaus Emman mielenliikkeistä. Emma menisi mieluiten aina sieltä mistä aita on matalin eikä jaksaisi vaivautua liikaa rehkimään, jos helpommallakin on mahdollista päästä. Tämä tahmainen ja takkuinen suomenhevonen on kaikenlisäksi äärimmäisen perso ruualle. Mainittakoon nyt vielä sekin, että Emma lähtee herkästi vaeltelemaan käytäville, mikäli ovi on hetkenkin auki. Myös tarhasta Emma on tullut aitojen ali, yli ja läpi muutaman kerran. Neitiä ei siis pidättele mikään, jos herkkuja on saatavilla. Toisinaan karkureissun syyksi kyllä riittää ihan vain omapäisyys ja suomalainen sisu.

Hoitaessa Emma on yleisesti ottaen oikeinkin rauhallinen, suorastaan unelias, mutta muistuttaa juntturamaisessa pöljyydessään paatunutta tuntipollea. Kavioita putsatessa tamma kiskoo jalkoja alas ihan vain tottumuksesta, satulavyötä kiristäessä maha pingotetaan pulleaksi ja kuolainten lähestyessä vedetään ensin pää kirahvin korkeudelle ja huiskitaan sitten hetki ylös alas ennen kuin antaudutaan. Turha venkoilu loppuu kuitenkin aina heti, kun pakolliset rutiinit on hoidettu. Emma on helppo lastata ja kengittää, sillä nämä arjen toimet eivät jostain syystä ole tamman mielestä kyseenalaistamisen arvoisia asioita ja hyvä niin.

Ratsastaessa Emma on hidas, mönkien eteenpäin puksuttava hevonen, joka kyllä toimii vetreästi tarpeeksi reippaiden alkuverryttelyjen jälkeen. Emma ei sinänsä ole työmoraaliltaan haluton, mutta turhan usein se ei liikunnan ilosta riemastu. Aktiivisen, anteeksiantavan mutta ehdottoman johdonmukaisen ja vaativan ratsastajan kanssa Emma nöyrtyy työskentelyyn hyvinkin nopeasti. Emmalla on toisinaan herneitä turpavärkissä ja silloin osaavakin ratsastaja saa hevoselta ainakin alkuun vastakaikuna vain tuohtuneita vikurointeja. Tällä hevosella on kuitenkin taitoa takataskussa ja sileällä väläytellään toisinaan kivoja pätkiä etenkin temponmuutosten ja siirtymisten osalta (useimmiten tosin rankan väännön jälkeen).

   

SUKUTAULU

I   Rajattoman Peetu
KRJ-II

II   Patakuningas III   Ässä Hihassa
IIE   Neiti Ruusunen
IE   Pirtti-Hilla IEI   Pirtti-Heino
IEE   Pirtti-Helli

E   Villahaan Eriikka

EI   Vallan Mainio
ERJ-I
EII   Vallan Veikeä
EIE   Iituliina
EE   Esteliina EEI   Estella
EEE   Loimu

JÄLKELÄISET

s. 03.12.2015 t. Villahaan Eevi i. Villahaan Svengi
s. 22.12.2015 o. Villahaan Veikka i. Villahaan Veeti
s. 12.01.2016 o. Villahaan Ruutrii. Satulinnan RuutiSV-I KV-II

KILPAILUMENESTYS

40 KRJ-sijoitusta

13.08.2015KRJhelppo C2/40
09.08.2015KRJhelppo B4/40
09.08.2015KRJhelppo C1/40
08.08.2015KRJhelppo C1/40
10.08.2015KRJhelppo A3/30
07.08.2015KRJhelppo A2/30
02.08.2015KRJhelppo A3/30
07.08.2015KRJhelppo A2/40
02.08.2015KRJhelppo A4/40
25.07.2015KRJhelppo A6/40
02.08.2015KRJhelppo B1/40
28.07.2015KRJhelppo B5/40
22.07.2015KRJhelppo C6/40
16.07.2015KRJhelppo C2/40
15.07.2015KRJhelppo C2/40
03.08.2015KRJhelppo C5/40
25.07.2015KRJhelppo C5/40
25.07.2015KRJhelppo C1/40
18.07.2015KRJhelppo C1/40
17.07.2015KRJhelppo C4/40
23.01.2016KRJhelppo C4/30
22.01.2016KRJhelppo C1/30
17.12.2015KRJhelppo A4/30
16.12.2015KRJhelppo A5/30
12.12.2015KRJhelppo A1/30
09.09.2015KRJhelppo B1/50
08.09.2015KRJhelppo C4/50
07.10.2015KRJhelppo A5/60
07.10.2015KRJhelppo A4/60
06.10.2015KRJhelppo A3/60
03.10.2015KRJhelppo A5/60
01.10.2015KRJhelppo A2/60
01.10.2015KRJhelppo A5/60
29.09.2015KRJhelppo A3/60
26.09.2015KRJhelppo A4/60
26.09.2015KRJhelppo A6/60
31.08.2015KRJ-Cuphelppo B21/338
18.08.2015KRJhelppo B4/40
15.08.2015KRJhelppo C3/40
14.08.2015KRJhelppo C5/40




PÄIVÄKIRJA

23.02.2016 Tuijotuskilpailu hirven kanssa, raportoinut Henriina Marvi

Meinasi tänään tällä tytöllä (vai olenkohan minä jo tätiratsastaja, kun kuitenkin selkään palasin perinteikkäästi vuosien tauon jälkeen vasta viime vuonna) sydän pettää, kun meidän maastolenkki tarjosi meille pienen välikohtauksen. Emma oli mukavan rauhallinen hoitaa, vaikka kaivoiden kanssa tapeltiin tänään(kin) lahjakkaasti. Puin Emmalle maastotamineet, itselleni mahdollisen sateen kestävän takin ja niin sitä lähdettiin viikon kolmannelle maastolenklle. Emma oli askeleessa potkua, mutta aivan yhtä varmajalkaisesti se eteenpäin tallusti kuin jokaisella lenkillä aiemminkin. Molemmat taidettiin vaipua ajoittain vähän omiin ajatuksiin, kun etenimme käynnissä hiekkateitä. Lumi teki meille hyvän pohjan alle, joten uskalsin ravata aavan pellon kohdalla kiemuraista hiekkatietä ilman huolenhäivää. Kun siinä jossain ravipätkän puolessa välissä metsän rajasta lönkötteli pellolle, vasemalle puolellemme iso, mahtavilla sarvilla varustettu hirvi, silmäni suurenivat ja tietenkin sain välitettyä Emmaan juokse ja pakene -fiiliksen tahtomattani. Emma ihmetteli aluksi kireää kuskia, hidasti sitten itse käyntiin silkasta hämmennyksestä ja äkkäsi vasta sitten ison uuden toverin, joka oli jäänyt tarkastelemaan meitä paikoilleen. Sekä itseäni että Emmaa rauhoittaakseni aloin hyräillä rennosti Pikkukakkosen postin tunnusmusiikkia, joka oli meidän olohuoneessa raikunut aamuisin jo parin vuoden ajan rakkaan poikani Einon ansiosta. Rallatellen jatkettiin matkaa (käynnissä): postitunnaria repeatilla hoilaten ja katse visusti suoraan eteenpäin, jossa siinti kaukana tulevaisuudessa meidän välietappi, ja nyt myös tämän jännittävän seikkailun turvasatama, eli tuttavieni kotipiha. Emma puhkui hieman, mutta jatkoi reippaasti eteenpäin luottaen kuskin rentouteen. Tiedä sitten miten olisi sujunut, jos en olisi saanut itseäni niin rauhalliseen mielentilaan. Hirvi lähti jossain vaiheessa lönkyttelemään eteenpäin pellolla karttaen meitä ja me pääsimme turvallisesti ihmisten ilmoille. Kotiin jouduttiin palaamaan samaa reittiä, mutta hirviä ei tällä kertaa onneksi vastaan tullut. Pitää kyllä antaa Emmalle isot kehut, tässä se jälleen todisti oman varmajalkaisuutensa!

10.02.2016 Emma ylläpitoon naapuriin, raportoinut Henriina Marvi

Meille saapui kotipihaan uusi asukas, kun saatiin Villahaan omistajan aloitteesta valita pihattotammoista oma harrastehevonen ylläpitoon! Nythän meillä on siis pikkutallissa tallipaikkalaisia ja omaa hevosta olenkin alkanut jo vähän kaipailla. Emman kanssa päästään tallaamaan tuttuja maastoreittejä ja tarvittaessa moikkaamaan tuttua omistajaa. Emma asustelee meillä nyt ainakin niin kauan, kunnes se astutetaan uudelleen. Mitään aikataulua omistajalta ei saatu, halusi vain hyvän ylläpitokodin hevoselle siksi aikaa, kunnes päätetään mitä sen kanssa tehdään. Emma asustelee isoimmassa karsinassa, seinänaapurina risteytysponitamma Lilli. Ulkoilun Emma hoitaa samassa tarhassa shettisruuna Jörön ja vuonohevostamma Fridun kanssa. Ensimmäiset päivät ovat menneet ihan hyvin, mitä nyt pientä kränää Emman ja Fridun välillä. Samasta heinäkasasta ei saa Fridu tulla ruokailemaan, mutta Jörö sen sijaan on tervetullut molempien tammojen heinien äärelle.

28.01.2016 Tuuppailua lumisella niityllä

Otin tänään itseäni (ja Emmaa) niskasta kiinni ja raahasin pihatosta pesariin perässäni karvaisen Neiti Emman. Tamma oli alkuun hieman ihmeissään, että mitenkä minä nyt jo kilpauran päättäneen, onnellista äitiputen virkaa toimittavan, hieman pulskaan kuntoon päässeen hevosen päivälepoa häiritsin, mutta lähti kyllä lopulta ihan mielissään pitkästä aikaa talliin. Pihaton hevoset kun asuvat aika paljon ulkona ja harjattavaksikin otan ne yleensä vain makuuhalliin tai suoritan hoitotoimet ihan vaan ulkona. Varustin hieman vastahakoisen hevosen (satulointi ja suitsiminen on ollut tämän kanssa aina yksi varsinainen sirkus) ja talutin sen läheiselle niitylle. Lumi on sulanut viime päivinä kivasti pois ja niitty oli hyvin pitävä, ei liian raskas ratsastusalue. Emma on palaillut mammalomalta taas takaisin kevyeeseen ratsastuskäyttöön Ruutri-orivarsan vieroituksen jälkeen ja onkin nyt pienellä urheilukuurilla. Emman kanssa olisi tarkoitus mennä kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuuteen heti, kun sen emä Eriikka on sijoitttunut 20 kertaa kouluradoilla. Tähän tuntuu olevan tässä vaiheessa vielä pitkä matka, sillä Eriikan kanssa aloitettiin poikkeuksellisesti kisaura vasta vanhemmalla iällä nuoruuden vakavien ja inhottavan pitkien sairastelujen vuoksi. Emma toimi niityllä hyvin siihen nähden, että se on vasta palaillut lomalta. Kovin pitkään se ei jaksanut keskittyä, mutta ne pätkät, jolloin sain siihen vauhtia ja intoa, sujuivat tosi hyvin. Niitty aukeana alueena sai myös vähän kaivattua lisäpotkua hevoseen. Keskityin aluksi saamaan Emman toimimaan isolla ympyrällä etenkin ravissa ja laukassa, minkä jälkeen keskityin suorien linjojen ratsastamiseen. Suoristaminen on Emman kanssa välillä hieman kinkkistä, etenkin kun ei ole kentän aidat antamassa turvaa. Täytyykin tulla toistekin hyvällä säällä ratsastamaan niitylle, aivan ykköstreenialusta Emman kanssa!

17.07.2015 Kouluvalmennuksessa

-Ratsasta sitä! Aktiivinen pohje kokoajan mukana ja oma asenne avoimeksi ja kirkkaaksi! Sitten sieltä jo ihan keskihalkaisijan alusta se laukannosto ja laukka jatkuu pyöreänä ja aktiivisena. Turha jäädä vähän jarruttelemaan, ei ole yhtään varaa jäädä sieltä ohjasta kiinni ja vastustamaan istunnalla. Otapa ensi kierroksella hieman liioiteltu laukannosto, saa lähteä kuin tykin suusta se nosto ja jatkua vaikka sitten vähän hallitsemattomana ja holtittomana, nouse kevyeen istuntaan tarvittaessa. Sun on tehtävä selväksi sille hevoselle tämä juttu nyt! valmentajamme Iiris Haukkamäki ohjeisti minua ja Emmaa kouluvalmennuksessa, jonka alkupuolisko oli kulunut tuttuun tapaan hevosen aktivoimiseen. Emmalla olisi kyllä kuntoa ja taitoa, jos se vain haluaisi liikkua. Kyse ei ole lihasjumeista tai muista terveydellisistä tekijöistä, ne ollaan poissuljettu lääkäri- ja hierontakäyntien myötä. Vähän kyllä kuitenkin meinasi ottaa päähän, kun Emma näytti tänään itsestään kaikista epäedustavimman puolensa ja oli kuin kokonaisen herneenpalon turpaansa tunkenut kiukutteleva pullaponi. -Sitten sama keskihalkaisija, mutta nyt suoristat ja lähdet väistämään ravissa kohti uraa. Väistön aikana teet käyntiin siirtymän ja takaisin raviin ennen väistön loppua, Iiris ohjeisti seuraavaa tehtävää ja sai minut huokaisemaan. Väistötehtävä sujui kuten oletin: möngertävä heppakaverini ei jaksanut piitata väistävistä avuista sen enempää kuin siirtymistäkään, vaan kiemurteli vähän sinne päin ja suostui vastaamaan apuihin todella passiivisesti. -Kyllä me siitä vielä jotain aikaan saadaan, duunia sen kanssa kyllä tarvii tehdä aivan älyttömästi! Iiris totesi valmennuksen lopuksi. Allekirjoitan tuon täysin. Olen valmis tekemään töitä, sillä Emmasta on mahdollista saada vielä jotakin parempaa. Otan haasteen vastaan mielihyvin.



VIRTUAALIHEVONEN