PÄÄSIVU SUOMENHEVOSET HEVOSTILA KASVATUS KALENTERI



virtuaalihevonen / VH14-018-1932


© luvat on

VILLAHAAN REETU

Virallinen nimi Villahaan Reetu Kutsumanimi Reetu Syntymäaika 05.05.2014 (13v)
Rotu suomenhevonen Sukupuoli ori Säkäkorkeus 152cm
Kasvattaja Villahaka Omistaja Uppe VRL-11253 Koulutustasot KO heA RE 80cm


Palkittu KRJ-I palkinnolla kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa 15.03.2015
Pisteet: 6,5 + 40 + 22 + 20 + 15 + 0 = 103,5 p. KRJ-I


VSR:n jälkeläisluokka C myönnetty 11.01.2016

20.10.2016 palkittu Suomenhevosten laatuarvostelussa palkinnolla SLA-I

Reetu on Satu ja Matilda Palton yhteinen hevonen ja asuu Villahaassa. Tekstit kertovat siis äidin, tyttären ja Reetu-hevosen arjesta.

Villahaan omistaja luovutti meidän käyttöömme hienon kasvattinsa, joka olisi käytännössä meidän ja silti mukana Villahaan toiminnassa. Halusimme tyttären kanssa suomenhevosen, josta olisi hyötyä meille molemmille. Oriahan meille ei missään nimessä pitänyt tulla, mutta jotenkin se Reetu-poika meille sitten päätyi sukupuolestaan huolimatta. Villahaan hevosista olimme Matildan kanssa kuulleet vain hyvää, joten olihan se loppujenlopuksi uskottava, että orikin voi olla kiva.

Alkuun Reetu oli täysin minun hevoseni, sillä silloin Matilda ei kyennyt touhuamaan vallattoman Reetun kanssa oikeastaan yhtään mitään ilman että saatiin kaikki pelätä onnettomuuksia. Molempien iän karttuessa myös Matsku pääsi osalliseksi Reetun arkeen muutenkin kuin vain varustehuollon ja kuvaajan viran kautta. Hyvää näköjään kannatti odottaa, sillä Matilda ja Reetu ovat esteillä mitä loistavin parivaljakko! Meillä on selvä työnjako Matskun kanssa: minä hoidan metsälenkkien tätiköröttelyt, Matsku pitää humman hyvässä vedossa monipuolisella este/koulu-treenillä. Meidän oma Reetu, täydellinen äititytär-hevonen. Parempaa hevoselämää en osaisi kuvitellakaan!

Luonteeltaan Reetu ei ehkä ole se tyypillisin tätimopo ja nuoren potentiaalisen ratsastajan opetusmestari, mutta oikein käypä humma kyllä. Se on hyvin siedettävä oriksi, mutta valitettavasti oikein tyypillinen juro suomenhevonen. Yhtä sisukasta, yritteeliästä, rehellistä ja tomeraa hevosta saa hakea kaukaa. Reetu tekee aina asioita juuri sen verran kun käsketään, ei piiruakaan enempää. Reetu pistää aina myös samalla mitalla takaisin: mikäli olet sille jumalaisen mukava, on hevonen sitä myös takaisin. Tämä toimii siis myös toiseen suuntaan: erehdytkin laiskottelemaan selässä, niin jo ehtii hevonen jarruttelemaan tai esimerkiksi kurvaamaan esteiden ohitse ja aitojen lävitse.

Tarhassa meitä odottaa joka päivä halipusuikävä-kohtauksen kourissa oleva Reetu. Se osaa vaatia huomiota hyvin ovelasti, eikä suostu jättämään yhdenkään päivän rapsutteluhetkeä välistä. Tallissa Reetun kanssa on ei tarvitse pelätä yllätyksiä. Se sietää jos jonkinnäköistä ympäristöä ja lähinnä on vain mielissään, mikäli sillä riittää mielenkiintoista seurattavaa käytävällä. Kavioita putsatessa on oppinut ajan myötä siirtämään painon juuri sille ilmassa olevalle jalalle, joten se operaatio saa joka kerta käsittelijän tuskastumaan. Reetu on muuten vaivaton hoitaa, mutta joitain sellaisia arkisia asioita, kuten loimenlaittoa ja satulahuovan asettelua, Reetu ei voi sietää. Sillä on mielettömän herkkä tuntoaisti varsinkin selässä ja mikäli loimen tai huovan alle jää ikävä karvatuppo jumiin, Reetu kyllä ilmoittaa siitä selkeästi. Tutut käsittelijät tietenkin osaavat käsitellä Reetua myös tässä tilanteessa, mutta vähän vieraammalle voi tulla yllätyksenä orin yhtäkkinen steppailu ja äkäiset näykkäilyt.

Ratsuna Reetu on todella palkitseva ja muuntautumiskykyinen. Matildan kanssa Reetu treenaa niin sileällä kuin rataesteilläkin ja on käypä kisaaja jaostenalaisissa kisoissa. Reetu lähtee treenailemaan aina hyvin mielissään ja yrittää parhaansa. Sillä ei kuitenkaan ole tarvetta tehdä duunia mikäli huomaa ratsastajan nukkuvan. Ori on hyvin nokkela testaamaan ratsastajan vakavuusasteen ja mikäli kuskilla ei ole kunnollista päämäärää, päättää Reetu itse mitä tehdään ja onkin sitten ratsastettavuudeltaan pirun vaikea. Reetu on jämäkkäaskelinen, tomera ja omalla moottorilla varustettu ratsu, joka hyppää esteen jos ratsastajakin on varma hyppäämisestä ja suorittaa pohkeenväistön mikäli ratsastajakin sen oikeasti haluaa suorittaa.

Tämä sama Reetu sopii oivallisesti myös vanhemman väen sunnuntaikärryksi. Kentältä maastoon siirryttäessä se unohtaa kaiken maailman kotkotukset ja on kiitollinen kaikista ravi- ja laukkapätkistä. Ori on maastossa varma, vaikkakin ajoittain saa olla reippaastikin nappaamassa suusta kun pidätteet meinaavat mennä toisesta suupielestä sisään ja toisesta ulos. Kentällä Reetu jaksaa pelleillä ja kokeilla vaikka mitä, mutta maastossa ei kyllä todellakaan päde samat säännöt. Pohjimmiltaan Reetu on supisuomalainen metsien mies.



Sukutaulu

I   Ruuti-Poika
Ch

II   Viluari III   Tauno
IIE   Maineen-Tyttö
IE   Parma IEI   Tuti
IEE   Heli-Keiju

E   Villahaan Talviira
KRJ-I

EI   Karmava
KTK-III
EII   Karman Petturi
EIE   Reen Kaisla
EE   Tampuriini EEI   Huurre
EEE   Elona

Jälkeläiset

s. 08.10.2014 o. Villahaan Riemu (e. Villahaan Väreliina)
s. 20.01.2015 o. Runo-Reino (e. Villahaan Halina) KRJ-I
s. 29.06.2016 t. Villahaan Hilppa (e. Mäkisuon Hilma)


Kilpailumenestys

40 KRJ-sijoitusta

08.10.2014 KRJ helppo A1/50
04.10.2014 KRJ helppo A2/50
06.10.2014 KRJ helppo A5/40
02.10.2014 KRJ helppo A2/40
27.09.2014 KRJ helppo A6/40
12.09.2014 KRJ helppo A5/40
04.09.2014 KRJ helppo B10/100
31.08.2014 KRJ helppo B3/100
08.09.2014 KRJ helppo B1/100
06.09.2014 KRJ helppo A6/40
27.08.2014 KRJ helppo A3/40
26.08.2014 KRJ helppo A5/40
27.08.2014 KRJ helppo A1/30
18.08.2014 KRJ helppo A4/30
29.07.2014 KRJ helppo A7/50
18.08.2014 KRJ helppo B6/100
16.08.2014 KRJ helppo A4/100
13.08.2014 KRJ helppo B2/100
01.08.2014 KRJ helppo A4/40
02.08.2014 KRJ helppo A3/40
30.07.2014 KRJ helppo A5/40
28.07.2014 KRJ helppo A3/40
27.07.2014 KRJ helppo A1/40
25.07.2014 KRJ helppo A4/40
02.07.2014 KRJ helppo B3/40
29.06.2014 KRJ helppo A2/30
26.06.2014 KRJ helppo B6/40
15.06.2014 KRJ helppo A1/60
11.06.2014 KRJ helppo A7/60
23.06.2014 KRJ helppo A4/40
22.06.2014 KRJ helppo A6/40
27.06.2014 KRJ helppo A5/40
27.06.2014 KRJ helppo A3/40
24.06.2014 KRJ helppo A1/40
12.06.2014 KRJ helppo A3/50
12.06.2014 KRJ helppo A4/50
09.06.2014 KRJ helppo A1/50
15.06.2014 KRJ helppo A1/60
10.06.2014 KRJ helppo A1/40
01.06.2014 KRJ helppo A4/40





















Päiväkirja

15.03.2015 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa I-palkinto!
Melkoisen hieno päivä takana. Lähdin Talviiran jälkeläisten Taikan ja Reetun kanssa krj-laatikseen sillä mielellä, että kunhan nyt käydään kokeilemassa. Tietysti odotukset olivat korkealla, vaikka vähän seikkailumielellä lähdettiinkin jälleen kerran matkaan. Ykköspalkinnot niille kummallekin sitten jaettiin, arvatkaa vaan olinko minä ylpeä kasvatustyöstäni jälleen kerran. Kyllä me taidetaan olla ihan ok suomenhevostalli sittenkin. Voi juku ♥ Onnea Satulle ja Matildalle! T. Uppe

Matilda & Reetu Risto Majalevan kouluvalmennuksessa 17.06.2014
Risto Majaleva päätti keskittyä meidän kouluvalkussa ravityöskentelyyn. Olin toivonut, että voitaisiin treenata laukkaa ja väistöjä, mutta ilmeisesti Risto tiesi enemmän kuin minä ja käski heti alkutunnista heittää jalustimet kaulalle. Ratsastin Reetulla harjoitusravissa nelikaarista kiemurauraa isolla kentällä. Tehtävää muokkailtiin monin eri tavoin. Minun piti esimerkiksi ratsastaa kaikkiin kaarroksiin voltti. Toisessa tehtävässä tuli ravata kaarteet ja laukata suorat pätkät. Se osoittautui itseasiassa tunnin vaikeimmaksi asiaksi, sillä Reetu reagoi hitaasti ja olisi mieluusti laukannut aivan kokoajan. Saatiinkin noottia jatkuvasti tässä tehtävässä. Kaarevien urien jälkeen keskityttiin jälleen raviin, nyt keskiympyrällä. Reetu alkoi olla jo hitusen paremmin kuulolla ja pyöristyi kivaksi paketiksi. Selässä oli paljon helpompi istua Reetun keskittyessä ja valmentajakin kehui meitä.

Satu & Reetu Annukka Seinelän kouluvalmennuksessa 04.06.2014
Tänään oli jälleen kauan odotettu yksityistuntipäivä. Matilda tuli valmennukseen mukaan kuunteluoppilaaksi ja ahkerana neitinä jaksoi pistää minulle Reetun valmiiksikin ennen tunnin alkua. Tänään Annukka pisti meidät tekemään ihan kunnolla töitä, sillä työskentelimme pohkeenväistötehtävien parissa. Käynnissä Reetu vähän pisti vastaan enkä meinannut millään hoksata apujen käyttöä. Ihan hirvitti miten pitkä aika viimeväistöistä onkaan. Jotenkin me kai sitten saatiin pari hyvää pätkää ja saatiin pitää kauan odotetut välikävelyt. Ravatessa väistäminen oli onneksi vähän helpomman oloista ja Reetukin vastaanottavaisempi. -Vasen ohja, vasen ohja Satu! Annukka joutui rääkymään vähän väliä, kun minulla meinasi ohjat lähteä molemmissa suunnissa vähän turhan pitkiksi ja sain hevosen vain kävelemään eteenpäin väistämisen sijaan. Laukkaa Annukka päätti teettää meillä suoralla uralla. Se oli oikeasti todella haasteellista, sillä Reetu lähti herkästi puksuttamaan pitkää sivua jalat sikin sokin innosta sekaisin. Sai olla kokoajan pitelemässä vastaan ja tekemässä niitä kuuluisia puolipidätteitä. Saatiin tehtyä Reetun kanssa juuri ja juuri yhdet hyvät laukkapätkät molempiin suuntiin. Se sai riittää tälläkertaa, ensi kerralla menee taas varmasti astetta paremmin.

Satu & Reetu Annukka Seinelän kouluvalmennuksessa 24.05.2014
Pitihän tämän mammankin päästä ohjatulle ratsastustunnille pitkän tauon jälkeen. Reetun kanssa ollaan lähinnä vain hölkötelty maastossa ja tyttären treenejä olen vain peloissani vierestä seurannut. Uskaltauduin tänään Annukka Seinelän yksityistunnille. Annukka korjasi heti alkuun istuntani, määräsi jalan aivan eri paikkaan kuin missä se on tottunut lepäämään ja suoristi ryhtini. Uudessa asennossa päästiin ravia pari kierrosta ja jo olin minä aivan poikki. Reetu humputteli menemään omaa vauhtiaan eikä siltä vaadittu alkuun muuta kuin eteenpäinmenoa. Annukka muistutti jatkuvasti käsistä, jaloista, katseesta ja istuinluista. Kunnon tehotreenin näyttivät Matildan valmennuksissa niin simppeliltä, että olin aivan yllättynyt miten paljon kunnon ratsastus vaati lihaksia ja keskittymistä. Laukkaa työstettiin myös runsaasti. Ensin piti vain nostaa se. Reetu ei oikein malttanut jaksaa tehdä töitä enää lopputunnista, joten se yritti päästä helpolla heittämällä vähän pukkia nostoon ja tiputtamalla raviin heti kun unohdin ratsastaa sitä eteenpäin. Annukka suorastaan vaati minua jatkamaan yksityistunneilla, sillä kuulemma ansaitsin olla tyttäreni tasoinen ratsastaja. Yritin puolustautua sillä, että olen kyllä tyytyväinen ihan vain maastolenkkeihin. Annukka kuitenkin sai pääni kääntymään ja olenkin nyt menossa heti ensi viikolla uudelleen ratsastamaan!

Matilda: Ihana Reetu!
Tänään se iski, se mahdoton rakkauden tulva. Reetu oli ihana söpöliini koko päivän ja vaikka sitä vähän laiskotikin kentällä, se oli silti mitä mukavin seuralainen. Mulla ei ollut mitään tekemistä kotona näin kesälomalaisena, joten roikuin tallilla ja siivosin Reetun juttuja sen lisäksi, että syöttelin, ratsastin ja puunasin heppaa. Reetun kaikki kamat tuli putsattua ratsastuksen jälkeen perinpohjin, nyt on kiiltävät vermeet! Itse ratsastus tosiaan sujui vähän laiskoissa merkeissä, mutta eipä mun tehnyt mielikään treenata kovinkaan raskaasti. Minulle riitti, että Reetu toimi kaikissa askellajeissa kivasti, jaksoi kuunnella apuja ja varsinkin pidätteet meni tosi hyvin läpi. Siirtymiset oli kerta kerralta vaan parempia, jopa laukasta sain ihan siis tosi sulavasti siirreltyä orin käyntiin. Kävin syöttelemässä Reetua pikkusen, sillä sitä pitäisi nyt totutella ruohoon ennen laitskalle pääsyä. Reetu viettää varmaan heinäkuussa pari kolme viikkoa laitumella, se varmasti riittää ihan hyvin. Sille ei nyt oikein saisi kertyä heinämasua ja hyvä yleiskunto on syytä pitää yllä, joten lyhyt laidunloma saa kelvata. Meillä on taas tulossa monet kisat pian, iik ääk!

Matilda: Ratsastusleirillä Nuppulassa 2.-4.06.2014
Tämä merkintä liittyy Nuppulan Ratsastuskoululla järjestettyyn kolmepäiväiseen kesäleiriin. Torstainen maastoratsastus ilman satulaa ei jännittänyt minua laisinkaan, eikä ilmeisemmin Reetuakaan, joka alkoi heti jäytää paljaita varpaitani kun nousin sen selkään. Kävimme uittamassa hevosia ja se on kyllä ehdottomasti yksi Reetun lempiasioista koko maailmassa! Se hyrisi hassusti uidessaan ja yritti lähteä muiden luota kauemmas pulikoimaan. Reetu oli ensimmäinen, joka kahlasi veteen ja viimeinen, joka sieltä kuivalle maalle räpiköi.

Estetunnilla hypättiin rataa ja Reetu oli vähän juro. Sitä ei olisi kamalasti huvittanut mikään ja sillä oli ihmeellinen pakkomielle herättää heppalaumassa joukkopelästymisiä. Reetun ruotuun saamisessa kesti aikaa, mutta kun sain sen innostumaan hyppäämisestä, se olinkin yht äkkiä ihan messissä! Oivalsin, että omalla asenteella on todella suuri merkitys. Tästä lähtien yritän muistaa, että oma fiilis tarttuu hevoseen todella hyvin. Pitää siis yrittää olla hyvin tsemppaava ja innokas ratsastaja!

Leirikilpailuissa sai valita ratsastaako este- vai kouluratsastusta. Valitsin kouluratsastuksen, sillä vaikka Reetu olinkin tosi hyvä päivällä estetunnilla, se ei ole tottunut työskentelemään kolme tuntia päivässä. Siksi ajattelin rauhallisemman kouluradan olevan meille parempi vaihtoehto. Olin sikäli oikeassa, että rauhallisuutta kyllä löytyi. Mutta eihän me hitto soikoon saatu sitä rataa edes suoritettua, kun Reetu pudotti kokoajan laukatessa raviin ja pukitteli ärsyyntyneenä. Reetua oli selkeästi alkanut pänniä alituinen työnteko, joten se päätti livistää hommista. Eihän se siis ihan nappiin mennyt.

Oli meillä ihan mukavaa, vaikka stressinlievitysitku autossa oli kyllä todella lohduton hetki. Huonot yöunet, alituinen nälkä ja epäonnistumiset Reetun kanssa alkoiat yht äkkiä tuntua ylitsepääsemättömiltä. Nyt näin jälkeenpäin ajatellen me kyllä yritimme parhaamme. Kyllä minusta ja Reetusta vielä hyvä kaksikko tulee.

Matilda: Ratsastusleirillä Nuppulassa 2.-4.06.2014
Tämä merkintä liittyy Nuppulan Ratsastuskoululla järjestettyyn kolmepäiväiseen kesäleiriin. Leirillä hypättiin seuraavana päivänä maastoesteitä. Ajattelin, että aina niin kiltti maastoratsuni Reetu olisi ihan superkiva maastoesteilläkin, vaikka kyseessä olikin eka kerta. Lähdin siis lenkille vähän liian reippain mielin ja sainkin loppujenlopuksi vain häpeän tunteen, kun Reetu ”hieman” innostui ja hyppäsi ensimmäisen vastaantulevan ”esteen” yli, siis retkellä mukana olleen Duke-koiran. Olin niin häpeissäni, että ajattelin kerätä kimpsut ja kampsut heti tallille palatessa ja lähteä lipettiin. Reetun suunnittelin jättävän Nuppulaan riesaksi.

Samanpäiväinen maastakäsittelytunti sen sijaan oli meidän leirin huippuhetkiä. Äiti on harjoitellut Reetun kanssa rutkasti juttuja maastakäsin, joten eipä se minullekaan tuottanut ongelmia. Reetu on niin perso kehujen perään, että teki kyllä kaiken just niin kuin pitikin. Olin kyllä hetken ylpeä meidän putesta.

Illalla pidettiin myös heppojen kauneuskisat, joista innostuin aluksi suunnattomasti. Reetun tuuheaa harjaa on ihana kaunistaa, joten hääräsin jo tuntia ennen kisoja karsinassa. Tein Reetulle pieniä ponihäntiä harjaan ja pujotin väleihin kauniita kukkasia. Reetusta tuli oikea kesän kuningas! Harmi, että kukat ehtivät lennellä tiehensä tuulen mukana ennen tuomariston eteen menoa. Reetu oli myös kamala sika koko näyttelyiden ajan ja piereskeli menemään sellaisella voimalla, että kyllä hävetti. Eipä tullut voittoa meille, kiitos possu-Reetun.

Matilda: Ratsastusleirillä Nuppulassa 2.-4.06.2014
Tämä merkintä liittyy Nuppulan Ratsastuskoululla järjestettyyn kolmepäiväiseen kesäleiriin. Minua jännitti autossa, tallilla, selässä ja vielä viimeisinä tunteinakin. Stressi purkautui vasta paluumatkalla lohduttomaan itkuun, jossa kyllä oli mukana ripaus onnen tunnettakin. Me olimme Reetun kanssa nyt kesäleirin verran viisaampia. Me olimme Reetun kanssa kinastellut, parkunut, mököttänyt ja myös onnistunut pari viimeistä päivää ja nyt se kaikki oli vihdoin ohi. Kerrataanpa vähän meidän kesäleiriä Nuppulassa.

Ensimmäisen päivän leirikaste oli traumaattinen kokemus. Inhoan leirikasteita. Kastuin reitin aikana läpimäräksi, koskettelin silmät sidottuna outoja asioita, joista en vieläkään ole varma mitä ne oikein olivat. Kaikenlisäksi minulle iski jonkin asteinen paniikkikohtaus kesken kaiken ja siirryin supernolostuneena talliin rauhoittumaan. Mikä häpeän määrä!!

Tämä oli valitettavasti vasta alkua. Kesken samanpäiväisen maastoratsastusretken Reetu alkoi yht äkkiä yskiä aivan tavattomasti. Se yski ja yski, suorastaan kakoi, kunnes minun oli pakko huutaa kärkeen että odottaisivat hetken. Laskeuduin selästä ja avasin riutuvan näköisen Reetun suun. -Ihan kun siellä olisi ollut joku koivunoksa! Ihmettelin ääneen ja kavereiden käskyjä totellen työnsin käteni hevoseni suuhun. Pian Reetu oli taas normaali oma itsensä, mutta ensin minun piti kuitenkin kiskoa limainen oksa pois Reetun kidasta. Kaupanpäälle heppa ravisteli loput kuolat ja limat päälleni. Olin peloissani, helpottunut ja hieman äreä. Miten minä olinkaan tälläinen tumpelo ja hevoseni vähintään yhtä hölmö hotkiessaan vastaantulevia koivunoksia sellaisella vahdilla, ettei ehtinyt niitä edes niellä kunnolla.

Matilda: Rieha-Reetu remuaa 22.05.2014
Olen varma, että Reetu on saanut parina viime päivänä liikaa energiaa ruuasta. Se oli tänään taas aivan sekopoltsikaheli ja jouduin pyytämään välillä äitiä kurittamaan oria. Olen meistä se varovaisempi maastakäsittelijä ja parempi ratsastaja, joten nuo hoitotilanteiden ongelmat on vielä mulle aika vaikeita. En tiedä miten saisin Reetun ojennukseen ilman, että siitä syntyy riita hevosen kanssa. Äiti sen sijaan saa Reetun aina todella fiksuksi, joten sillä taitaa olla hiukkasen enemmän auktoriteettia. Joka tapauksessa, tarkoitus oli tänään tehdä koulutreeni kentällä, joten hain pollen tarhasta kuten aina ennenkin ja sidoin pesariin. Sitten se alkoi. Kauhea äksyili, kuopiminen, takaosalla steppaaminen puolelta toiselle ja aivan turha muu hösellys. Äitin avustuksella sain Reetun hoidettua ja varustettua, joten kentälle päästiin. Reetu jaksoi hyöriä vielä selkäännoustessakin ja oli myös ratsastaessa epätavallisen reipas. Vauhdikkuus ei kuitenkaan haitannut, sillä jarru toimi hyvin ja hevonen oli sopivan eloisa kahdeksikkotehtäviin ja ravin työstöön. Treenin jälkeen Reetu ei vieläkään ollut liian väsynyt, vaan heti selästä laskeutuessani olisi lähtenyt samantien matkaan ja tallissa meinasi ihan oikeasti jyrätä ohitseni toisen hevosen karsinaan. Onneksi Reetu on yleensä pikkasen helpompi hevonen. Havahduin tänään kuitenkin siihen, ettei Reetulla ole minkäännäköistä kunnioitusta minua kohtaan. Siihen on tultava muutos.

Matilda: Kesän kuiskauksia 19.05.2014
Seison shortsit jalassa tallin pihassa. Toisessa kädessä minulla on voikukkia, toisessa kädessä naru ja narun päässä nälkäinen Reetu. -Malta hetki odottaa! torun hevosta, kun se yrittää vasten minun lupaani käydä käsiksi makoisiin kesäherkkuihin. Viimein kärsivällisyys palkitaan ja Reetun suu täyttyy vihreästä. Upotan naamani Reetun vastasetvittyyn harjaan ja kiedon käteni orin vahvan kaulan ympärille. En voisi olla onnellisempi. Miten etuoikeutettu olenkaan, kun minulla on niin taitava hevonen ja niin taitava äiti. Miten etuoikeutettu olenkaan, kun minä saan hoitaa tätä hevosta päivittäin ja silloin kun ei huvita, on varalla aina äiskä.

Tänään oli todella lämmin, lähes helteinen päivä, joten jätin suosiolla suunnitellun koulutreenin välistä ja lähdin maastoon ilman satulaa. Shortsit oli pakko vaihtaa kevyisiin pellavahousuihin, sillä en tiedä ketään niin pistäväkarvaista kuin meidän Reetu. Matkaan lähdin aivan yksinäni, sillä Tiia oli jo ehtinyt suunnitella estetreenin itselleen ja Aino piti Räyhällä vapaapäivää. Eipä me oikeastaan Reetun kanssa ylimääräistä seuraa oltaisi tarvitukaan, sillä Reetukainen on maailman parasta maastoseuraa. Etenimme havunneulojen täyteisellä metsätiellä käynnissä, sillä orin sulavassa selässä on mahdotonta pysyä siinä sekavassa maastoravissa, jota Reetulla on tapana ottaa aina jossain vaiheessa lenkkiä. Metsässä oli mukavan vilpoista, kun kuuset vähän suojasivat auringolta.

Reetu oli muuten koko lenkin todella sievää poikaa, mutta kun se hoksasi, että ollaan jo tosi lähellä kotia, se vaihtoi vähän vaihdetta suuremmalle ja alkoi puskea kauhealla käynti-ravi-sekamelskalla kohti kotia ja kavereita. Metsätarhojen tykönä sitä ei enää pidätellyt mikään. Se hyppäsi ojan yli vastusteluistani huolimatta ja meni nuuskimaan aidan yli tarhasta kuikuilevaa Räyhää. Tässä vaiheessa ymmärsin loikata selästä alas ja kiinnittää kaulalle kietaistun riimunnarun orin kuolaimiin kiinni. Jalkauduin kreivin aikaan, sillä yht äkkiä Reetu mukkasi Räyhää turvallaan ja hyppi hetken pystyyn kunnes horjahti ojaan päin. Jos minä olisin ollut selässä, olisimme menneet varmasti mukkelis makkelis ojan pohjalle. Onneksi sain kiskottua riimunnarusta oria sen verran alaspäin, ettei se lentänyt selälleen vaan kävi vain hetkellisesti hipaisemassa ojaa hännällään. Tämä kaikki kävi hyvin nopeasti, enkä tilanteen keskellä ehtinyt ajatella muuta kuin että tielle on takaisin päästävä ja selkään mentävä. Reetu taisi itsekin vähän säikähtää, sillä se suostui siirtymään tielle oikeinkin nätisti ja pysyi paikoillaan, että pääsin takaisin selkään. Tallille palattiin minun määräämän tahdin mukaan ja se passasi Reetulle. Poloinen oli kyllä niin hämmentynyt lenkin jälkeen. Minun on käytävä Reetun ja jonkun kaverin kanssa heittämässä huomenna sama lenkki ihan vain varmuuden vuoksi, ettei Reetulle jää mitään huonoja muistikuvia tai tapoja maastoilusta.



Villahaka on virtuaalitalli.