PÄÄSIVU SUOMENHEVOSET HEVOSTILA KASVATUS KALENTERI



virtuaalihevonen / VH14-018-0785


© rukkanen

NERON NUOTTI

Virallinen nimi Neron Nuotti Kutsumanimi Nuttu Syntymäaika 19.11.1997 (17v)
Rotu suomenhevonen Sukupuoli ori Säkäkorkeus 154cm
Kasvattaja Eeva Mäenharju Omistaja Uppe VRL-11253 Koulutustasot KO vaB RE 80cm



Palkittu YLA2-palkinnolla YLA:n laatuarvostelutilaisuudessa 20.06.2014
32 (16+16) - 27,5 (15,5+12) - 8 - 22 - 4 = 93,5p / YLA2 + Arvostelun parhaat kilpailupisteet (22/22p)!

Palkittu KRJ-II palkinnolla KRJ:n laatuarvostelutilaisuudessa 15.07.2014
13 (4+5+4) - 41 - 22 - 10 - 8 = 94 p. / KRJ-II

Jälkeläisluokka C myönnetty VSR:n jalostusarvostelussa 18.10.2016


Neron Nuotti saapui Villahaan tallille lokakuussa 2011. Se muutti meille suoraan kasvattajaltaan Eeva Mäenharjulta, joka antoi orista kattavan ja realistisen kuvauksen ennen myyntiä. Aloitin yhteistyön hevosen kanssa, josta oli (myös Eevan mukaan) treenikaveriksi juuri ja juuri heB-koulukiemuroihin. Nuttu oli kuitenkin alusta asti hyvin yhteistyökykyinen ja halukas tekemään töitä. Sen eteenpäin kouluttaminen oli oikeastaan melko yksinkertainen projekti sen jälkeen, kun ymmärsin miten tämän yksilön kanssa olisi parasta toimia. Esteratsastuksessa Nuttu ei loista vieläkään, mutta sitä emme siltä tahdo vaatiakaan. Nuttu on ja pysyy hyvänä kouluhevosenamme ja haluttuna jalostusorina. Elämä Nutun kanssa on ollut antoisaa. Se on kerännyt kasaan kouluratsastusjaoksen alaisten arvontakilpailuiden lisäksi sijoituksia tarinaluokissa. Saan olla hyvin ylpeä hevosestani, joka on innostanut kirjoittamaan niin paljon. Nuttu on niin mutkaton ja mehukas persoona!

Nuttu on mukiinmenevä käyttöhevonen, joka ei turhia höpöttele silloin, kun töitä tehdään. Asiallisesti käyttäytyvä persoona omaa myös sen epäedustavamman puolen, joka tulee näkyviin esimerkiksi veden kanssa lotratessa. Ori on taitava välttelemään pesarihetkiä ja antaisi mitä vain, mikäli saisi vapautuksen pesuhetkestä.

Nutulle on pesarihetkiä lukuunottamatta päivänselvää kuka tällä mäellä määrää. Se ei ole oikeastaan koskaan yrittänyt kyseenalaistaa johtajan asemaa uhittelemalla, eikä itsepäisimpinäkään hetkinä loputtomasti vastaan pistä. Hoitohevoseksi Nutusta ei kuitenkaan oikein ole kuin omistajalleen, sillä yhden ihmisen orina se päättelee olevansa johtojärjestelmässä heti kakkosena omistajan jälkeen. Voisihan sen tietysti opettaa sietämään muitakin, mutta omivana omistajana en oikeastaan edes kaipaa apukäsiä tämän murun kanssa.

Ratsuna Nuttu on juurikin sellainen hyvän kouluhevosen malliesimerkki, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin. Se on yhteistyökykyinen, herkkä ja eteenpäinpyrkivä menopeli, joka on koulupuolella tosi mukava ratsastaa. Esteratsastus ei ole niitä Nutun vahvimpia osaamisalueita, joten puomit ylitetään lähinnä maankamaralla ja koululiikkeitä silmällä pitäen. Nutulla on ryhdikäs ravi ja ponteva laukka. Joskus joutuu käyttämään parisen kertaa tuhdimpia apuja tiettyjen liikkeiden onnistumiseksi, mutta pääsääntöisesti Nuttu on yllättävän kevyt avuille. Nuttu suorittaa työt kunnialla läpi, mutta vaatii myös vapaapäiviä. Tämä hevonen kun ei vain oikein osaa käyttäytyä kunnolla, mikäli sillä on tehty rutkasti duunia monta päivää putkeen. Yksi vapaapäivä tekee ihmeitä, myös virkistävä maastolenkki ajaa aikalailla saman asian.


Sukutaulu

I   Nero

II   Pikku-Alvar III   Alvariinsa Tiellä
IIE   Söpö-Meiju
IE   Tahaton Hymy IEI   Hurmuri-Hymy
IEE   Mielikki

E   Kesä-Hanna

EI   Toppo EII   Hoppu
EIE   Tiina
EE   Kesä-Lyyli EEI   Rehti
EEE   Linjakas

Isän suku

Nero (sh-o. 156cm, ruunikko) oli perusluonteeltaan hyvin lupsakka, ongelmaton ja toimiva hevonen. Kerännyt kasvattajansa Eeva Mäenharjun kanssa kymmeniä sijoituksia kouluratsastuksessa. Toiminut niin kilpailu- kuin opetuskäytössäkin. Ruunauksen jälkeen siirtynyt harrastehevoseksi yksityiseen käyttöön. Pikku-Alvar (sh-o. 158cm, ruunikko) oli kevyessä kilpailukäytössä käytetty, muutamia hyviä jälkeläisiä tuottanut ori. Kivat ryhdikkäät liikkeet ja asiallinen luonne, vaatii kuitenkin osaavan käsittelijän. Ollut yksityisessä harrastekäytössä pitkään, ei erityistä menestystä. Alvariinsa Tiellä (sh-o. 154cm, rautias) omasi hyvän luonteen ja reippaan asenteen työntekoon. Oli pitkään nuorena satunnaisessa harrastekäytössä, koulutettiin korkeammalle tasolle vasta vanhemmalla iällä uuden omistajan toimesta. Kilpaillut menestyksekkäästi seura- ja aluetasolla, ei erityisiä mainintoja kilpailu-urasta. Söpö-Meiju (sh-t. 157cm, ruunikko) oli tavanomainen harraste- ja siitoskäytössä ollut yleisratsu. Rauhallinen persoonallisuus, satunnaisia seura- ja aluetason koulu- ja estekilpailuita kiertänyt tamma. Tahaton Hymy (sh-t. 154cm, rautias) oli Eeva Mäenharjun pitkään omistama tyyni ja luotettava suomenhevonen. Kilpailtu nuorena kouluratsastuksessa vaativissa luokissa, siirtynyt sitten Mäenharjun tilalle siitoskäyttöön. Selkeästi kouluratsastukseen painottunut osaaja, jolla kykyä toimia yhteistyössä ratsastajan kanssa tilanteessa kuin tilanteessa. Hurmuri-Hymy (sh-o. 153cm, rautias) oli erittäin hyväsukuinen koulua kilpaillut menestyjä. Niitti aikanaan mainetta vaativan tason kouluratsastuskilpailuissa ja jätti jälkeensä monia kyvykkäitä jälkeläisiä. Periyttänyt hyvärakenteisia- ja kykyisiä yleis/kouluratsuja. Mielikki (sh-t. 154cm, liinakko) oli hyvärakenteinen yleisratsu, joka ei kuitenkaan kilpailutilanteissa loistanut. Tunnettiin arkana ja piirun verran rauhattomana hevosena, joka ei koskaan oikein sopeutunut kilpailutilanteisiin.

Emän suku

Kesä-Hanna (sh-t. 154cm, rautias) kilpaili niin koulu- kuin esteratsastuksessakin. Elastiset liikkeet, reipas ja kyvykäs suomenhevonen. Ollut Eeva Mäenharjun tilalla siitostammana vuosia, paljon hyviä jälkeläisiä. Yllättävää kouluosaamista, vaikka tuleekin este/harrastesuvusta. Toppo (sh-o. 159cm, liinakko) oli hevonen, joka omasi maailman tyyneimmän olemuksen. Kesä-Hannan isäksi valittiin Toppo silkasta luonteen rauhallisuudesta. Ei erityisiä saavutuksia, käytetty lähinnä harrastehevosena. Toppo menehtyi traagisessa tarhaonnettomuudessa vain 12 vuoden iässä. Hoppu (sh-o. 156cm, rautias) oli kotieläinpihalla koko ikänsä asunut harrastehevonen, joka ilahdutti kylän hevosharrastajia maastohevosena. Eli orina koko ikänsä, äärettömän tyyni ja tasainen yksilö. Tiina (sh-t. 152cm, liinakko) asui Kivisen perheen harrastetammana samassa kylässä, jossa myös edellä mainittu Hoppu vaikutti. Kiviset tahtoivat kiltin Tiinan vanhetessa "Tiina Kakkosen" taloon, joten Hoppu pääsi isäksi Tiinan jälkeläiselle, Topolle. Tiina eli pitkän rauhallisen elämän perheen lasten ratsuna. Tiedossa ei ole kilpailumenestystä. Kesä-Lyyli (sh-t. 156cm, rautias) Tasokas esteratsu, energinen ja iloinen luonne. Kerännyt suuria määriä sijoituksia esteratsastuksessa. Toiminut myös opetushevosena. Kesä-Lyyli on periyttänyt jälkeläisilleen hyvää hyppytekniikkaa. Rehti (sh-o. 152cm, musta) oli todella ponteva, sulavarakenteinen estehevonen. Kilpaili monen eri omistajan kanssa menestyksekkäästi esteratsastuksessa, ruunauksen jälkeen siirtyi yksityiseen yhden ihmisen käyttöön. Periytti jälkeläisilleen etenkin reipasta ja innokasta suhtautumista työntekoon. Linjakas (sh-t. 160cm, rautias) oli melko suurikokoinen, tuntiratsun työssä viihtyvä "tätiratsu". Ei erityisen osaava missään lajissa, mutta luonteeltaan hyvin ystävällinen ja rauhallinen.

Jälkeläiset

t. Elo-Saima (e. Elo-Välke) KRJ-II
o. Takamaiden Joonatan (e. Ametistin Jääneito)
o. Villahaan Niikeri (e. Lystin Elma)
t. Hetken Mollamari (e. Myrskyluodon Maija) SV-III
o. Villahaan Nuuti (e. Tampuriini)
t. Villahaan Tiuku (e. Tampuriini)
t. Villahaan Nuottiina (e. Tampuriini)
o. Kuiskeen Nuottinero (e. Onnen Tyttö)
t. Katveen Minttumelodia (e. Minttutee)
o. Mäkisuon Niilo (e. Tinttarella) KRJ-I

Kilpailumenestys

44 KRJ-sijoitusta

21.05.2014 KRJ vaativa B7/60
20.05.2014 KRJ vaativa B2/50
19.05.2014 KRJ vaativa B4/60
18.05.2014 KRJ vaativa B7/60
14.05.2014 KRJ vaativa B1/60
13.05.2014 KRJ vaativa B4/60
09.05.2014 KRJ helppo A 1/40
08.05.2014 KRJ helppo A 4/40
02.05.2014 KRJ helppo A 6/40
28.04.2014 KRJ helppo A 4/40
25.04.2014 KRJ helppo A 3/40
21.04.2014 KRJ helppo A 4/40
05.04.2014 KRJ helppo A 1/50
30.03.2014 KRJ vaativa B 1/40
30.03.2014 KRJ helppo B 5/30
28.03.2014 KRJ vaativa B 6/40
27.03.2014 KRJ helppo A 5/40
25.03.2014 KRJ vaativa B 2/40
24.03.2014 KRJ helppo A 3/40
21.03.2014 KRJ vaativa B 2/40
21.06.2013 KRJ vaativa B 4/40
20.06.2013 KRJ helppo A 5/40
15.06.2013 KRJ helppo A 6/40
14.06.2013 KRJ vaativa B 5/40
13.06.2013 KRJ vaativa B 1/40
13.06.2013 KRJ vaativa B 2/40
12.06.2013 KRJ vaativa B 5/40
11.11.2012 KRJ vaativa B 1/30
11.11.2012 KRJ vaativa B 1/30
08.11.2012 KRJ vaativa B 2/30
06.11.2012 KRJ vaativa B 5/30
06.09.2012 KRJ helppo A 1/40
27.08.2012 KRJ helppo A 4/60
05.08.2012 KRJ vaativa B 4/40
04.08.2012 KRJ vaativa B 5/40
02.08.2012 KRJ helppo A 2/40
28.07.2012 KRJ helppo A 3/60
25.07.2012 KRJ vaativa B 7/60
21.06.2012 KRJ (tarina) helppo B 4/13
15.06.2012 KRJ vaativa B 7/60
13.06.2012 KRJ vaativa B 2/60
13.06.2012 KRJ vaativa B 3/60
31.05.2012 KRJ (tarina) helppo B 1/2
26.01.2012 KRJ Cup (tarina) helppo A 1/4
























Harjoituskilpailut sekä KRJ:t, joista ei sijoitusta
31.05.2013 KRJ (tarina) vaativa B 6/9
10.05.2013 Harjoituskoulu (tarina) vaativa B 3/4
04.11.2012 Harjoituskoulu (tarina) vaativa B 1/3
30.08.2012 Harjoituskoulu (tarina) helppo A 9/13
31.07.2012 Harjoituskoulu (tarina) helppo C 4/6
31.07.2012 Harjoituskoulu (tarina) helppo A 1/3
07.06.2012 Harjoituskoulu (tarina) helppo B 3/8
07.06.2012 Harjoituskoulu (tarina) helppo A 2/6
07.06.2012 Harjoituskoulu (tarina) vaativa B 1/2
31.05.2012 Harjoituskoulu (tarina) helppo C 2/6
31.05.2012 Harjoituskoulu (tarina) helppo B 3/5
31.05.2012 KRJ (tarina) helppo C 5/6
15.03.2012 KRJ (tarina) helppo B 5/5
08.03.2012 KRJ (tarina) helppo B 3/4
29.02.2012 ERJ (tarina) 60cm 7/7
24.02.2012 Harjoituskoulu (tarina) helppo B 5/9
24.02.2012 Harjoituskoulu (tarina) helppo A 10/15
24.02.2012 Harjoituskoulu (tarina) 60-80cm 5/5
21.02.2012 Harjoituskoulu (tarina) 70cm 5/10
20.01.2012 Harjoituseste (tarina) 80cm 1/7
06.12.2011 Harjoituskoulu (tarina) helppo B 3/3
17.11.2011 Harjoituskoulu (tarina) helppo B 10/12


Tarinaluokkien tarinat

31.05.2013, Cresendo, vaativa B, 6/9
Nyt Nuttuni osaa,
se laukkaa, se taipuu, se väistää,
kannusta kylkeen vaan
Meidän suoritus on täysi kymppi

Nyt minäkin osaan,
mä ohjaan ja tsemppaan ja hihkun,
kannusta kylkeen vaan,
Meidän suoritus on täysi kymppi

10.05.2013, Team Häiriköt, vaativa B, 3/4
- Hei huomasitteko että toi tuomari on tainnu juoda jotai vettä väkevämpää? - Ai, no nyt mä hoksasin miks mun arvostelupaperissa luki "Elukalla hyvät moovsit" ja "Neron Nuotti on kentän kuumin ori, pidä siitä kiinni tiukemmin".

04.11.2012 - Tositaru - vaativa B - 1/3
Duomo! Annoitko duracell-Nutulle aivan davallisen annoksen dapletteja aamulla? De aivan därisee! Anteeks, deiska&kasi-näppäimet aivan doimimattomia.

31.07.2012 - Pakkopulla - helppo C - 4/6
Olimme rantautuneet Nutun kanssa Pakkopullaan kisaamaan todella suurin odotuksin. Ori tuntui todella hyvältä ja lähdin kisakentälle hyvin itsevarmana. Alku sujuikin tosi mahtavasti; aivan kuin lennokkaasti askeltava Nuttu olisi napattu täydellisimmän satukirjan sivuilta. Sujuva yhteistyö muuttui kuitenkin hetkessä ainakin orin kannalta katsoen eloonjäämistaisteluksi, kun taivaalta alkoi tipahdella kylmiä vesipisaroita kentälle. Meni muutama sekunti, jonka jälkeen fiilis oli kuin suihkussa seisovalla. Kentälle alkoi muodostua ruskeita lammikoita, joita Nuttu yritti aluksi kierrellä huuli väpättäen ja maha sisään vedettynä. Loppujen lopuksi päädyimme kentän keskelle vesilammikoiden saartamaksi, kun vesikammosta kärsivä Nuttu ei enää yksinkertaisesti kyennyt liikkumaan suuntaan eikä toiseen. Se vain seisoi pienellä kuivalla pläntillä ja ingoorasi kaikki pohje- ja ääniapuni. Lopulta jouduin huikkailemaan tuomaristoa apuun, eikä minua todellakaan naurattanut. Olin taas lähtenyt kisaamaan aivan liian suurin odotuksin. Kisapäivän jälkeen harkitsin, josko muuttaisin ajattelutapani yltiöoptimistisuudesta pessimistisyyteen, pessimistit kun eivät kuulemma koskaan pety.

31.07.2012 - Pakkopulla - helppo A - 1/3
Jos kilpailupaikalla huomaa, että on kaikessa tohinassa unohtanut kotiin sekä omat että ratsun kisavetimet, on turvauduttava operaatio Kukkahattuun. Se on Upen kehittelemä selviytymispaketti, jonka avulla kuka tahansa onnistuu luomaan kelpokamppeet kisoihin. Ensin on tutkailtava kisapaikalle saapuneita katsojia ja juotava siinä sivussa kamomillateetä, jotta mieli pysyy avoimena ja harmonisena, vaikka stressi ja paniikki saattavatkin yrittää ottaa ylivallan. Köyhä saa ottaa rikkailta, joten tässä tapauksessa on toimittava Robin Hood-tyylillä. Etsi katsojajoukosta huivi, viitta, tai jokin muu suuri ja liehuva vaatekappale. Kun revit (käytä esimerkiksi terävää korkokenkää repimiseen, jos repiminen ei onnistu ja mikäli joku pöhkö katsoja on ilmaantunut paikalle sellaisissa) sen osiin, saat hevoselle satulahuovan ja pintelit. Satulan, suitset, kypärän ja kaiken muun tuiki tärkeän voit saada vain ja ainoastaan kerjäämällä. Kehittele argumentit ja kysele kisakavereilta, olisiko mahdollista lainata varusteita. Vetoa kierrättämiseen ja maapallon tilaan, ja tirauta vielä lopuksi muutama lohduton kyynel. Ja jos ei vieläkään tipu varusteita, lupaa ilmainen valmennus tai jotain muuta mukavaa varusteiden lahjoittajalle. Tämän operaation avulla ainakin Uppe on selviytynyt eräistä kilpailuista, joten takaamme, että se toimii. Ja jos ei, voithan aina jättäytyä pois kisoista, lopettaa hevostelun ja ryhtyä harrastamaan vaikkapa jumppapallojumppaa.

21.06.2012 - Cendarle - helppo B - 4/13
Nopealiikkeinen, naisihanteellinen, neronnuottimainen, näppylähanskamainen

07.06.2012 - Villahaka - helppo B - 3/8
Ursula Jalovaara
Mun poni karkas!
Tykkää – Kommentoi – Jaa – 13 minuuttia sitten
Ursula Jalovaara
Nyt se juoksee pellolla ja mä päivitän facebookkia. Mikä meni pieleen?
Tykkää – Kommentoi – Jaa - 9 minuuttia sitten
Anna Koivula: Uppe……………… :DD
Ursula Jalovaara
Nuttu kiinni mutta ohjat katki. Dääm.
Tykkää – Kommentoi – Jaa – 3 minuuttia sitten
Tuomo Jalovaara: Oot kyllä yks tohelo. Pus, terveisiä täältä karting-radalta.
Ursula Jalovaara: No hei, tällasta ei ois ehkä tapahtunu, jos oisit ollu täällä mun kaverina!
Tuomo Jalovaara: Mutta täällä on kaikki julkkiskuskit hei ;)
Ursula Jalovaara: Mua ei enää naurata. Mulla ei oo ohjia eikä miestä auttamassa. :--(
Saara Mannila: No niin aviopari, riita poikki ja Nuttu väliin. Uppe mä oon täällä kisoissa kans,
tuu hakee sinisen trailerin luota lainaamaan ohjat :>
Ursula Jalovaara: OIII ihanaa Saara, tulen heti saman tien. Ei noita miehiä näköjään mihinkään tarvi ;)

07.06.2012 - Villahaka - helppo A - 2/6
Ratasuoritusta kentällä kun mä suoritin löysin Nutusta kaasun, joten laukkaan sitten ohjasin Tosi kova meno turhan etukeno Kisahuovasta on hiiret syöneet jo reunuksen huovan reunassa vain jäänteet hienon kultakauluksen Voltti, rauha ja rakkaus, me sitä täysillä muisteltiin ja usein kulki muodossa koko pakkaus, kun pääty-ympyrällä laukattiin Silti hevoseni täyttää vauhti ja vallattomuus se on itsensä hyväksynyt sisäisesti pysähtynyt tavallinen liinaharjainen suomimies Kisaradalla täydellinen laukka-ympyrä saa aina huomiota muita liikkeitä enemmän Tosi kova meno turhan etukeno Kisahuopaan tehtiin tussilla teksti ”Nuttu rock” ja väriliidulla mun housun lahkeeseen ”Uppe rock” Voltti, rauha ja rakkaus me sitä täysillä muisteltiin ja usein kulki muodossa koko pakkaus kun pääty-ympyrällä laukattiin silti hevoseni täyttää vauhti ja vallattomuus ku se on itsensä hyväksynyt sisäisesti pysähtynyt tavallinen liinaharjainen suomimies Kaikenlaista sinne kentälle mahtuu kuin itsestään mitä hiekan pölyn taakse jääkään, en tiennytkään Tosi kova meno turhan etukeno Pikku pukista kehkeytyy kunnon skandaali ja jalassani oli vahingossa nuhjuiset sandaalit Tosi kova meno turhan etukeno Voltti, rauha ja rakkaus me sitä täysillä muisteltiin ja usein kulki muodossa koko pakkaus kun pääty-ympyrällä laukattiin silti hevoseni täyttää vauhti ja vallattomuus ku se on itsensä hyväksynyt sisäisesti pysähtynyt tavallinen liinaharjainen suomimies

07.06.2012 - Villahaka - vaativa B - 1/2
Ja sieltä tulee Villahaan oma edustaja, 29-vuotias Ursula Jalovaara ratsunaan Neron Nuotti. Jalovaara kuljettaa ratsunsa keskihalkaisijalle, nyökkää ja kyllä, siitä lähtee, siiiitä lähtee. Tarkka kulma, hevonen nyökyttelee siihen malliin että vireessä ollaan vireessä ollaan. Ratsukko etenee tasaisesti, naatiskelee ja kyllä, taitaa siellä hymykin vähän ohjastajan kasvoilla käydä. Väistävät vasemmalle ja pitävät tiukkaa linjaa. Hevosella on selvästi aikeena kiihdyttää pois alta, pystyykö Jalovaara pitämään orin aisoissa, pystyykö, pystyykö, kyllä vaan pystyy! Ja tuomarit katsovat vieressä: "pidä nyt sitten kiinni kun hyvä ote on kerran." ja Jalovaara jatkaa, jatkaa täydellä paahdolla eteenpäin ja onko puhdas koottu ravi onko, no on! Sieltä tulee puhdas koottu ravi ja suoraa perään pysähdys ja raviin siirtyminen, on se kaunista, niin kaunista! Lämpö kiukaassa alkaa nousta. Onko se jatkuvalämmitteinen kiuas vai puukiuas, se nähdään seuraavien hetkien aikana. Jalovaara vie orin kaarteeseen. Hevonen nautiskelee, namuttelee. Tämä on kuin savolaisilta markkinoilta: siellä naatitaan, naatitaan, naatitaan. Katsokaa tämän nuoren orin… ooooiiii näittekö minkä laukan ratsastaja nostaa!? Näittekö minkä laukan ratsastaja nostaa?! Ottaa ohjat kunnolla käsiin ja kilpatoverit katsovat verryttelykentällä että herranjestas mitä siellä tapahtui? Jalovaara ottaa ohjat ottaa hevosen hallintaan ja tekee kyllä tekee virtuaalihistorian yhden hienoimmista laukannnostoista! Ei mitään muuta voi sanoa! Katsokaa 29-vuotias ratsastaja sinne pohkeet kiinni ja tuomari katsoo, että taivas varjele mitä sieltä tulee - sieltä tulee lauuukkaaaa! Nauttikaa! Ihailkaa! Huutakaa kotona!

31.05.2012 - Kidlington - helppo C - 2/6
Mä tiedän, että kotona odottaa extra-annos herkkuja. Mä niin tiedän sen. Mä saan aina jotain hyvää kun oon kiltisti. Nyt emäntä pyytää laukkaa, yes sir! Ja kehuja satelee. Mä niin tykkään kun mua kehutaan. Nyt me kävellään ympäri uraa ja mulla on hyvää aikaa tutustua uusiin tovereihin. Tuo vaalea neitikin tuolla, jestas miten kuohkee! Niin kermaisa, niin täyteläinen, niin kuin täydellinen laidunlaukka! Emäntä taitaa pyytää mua johonkin suuntaan juuri nyt, mutta en millään kykene irrottamaan katsettani tuosta kauranvärisestä neidosta. Minusta tuntuu kuin joku olisi naulannut kenkäni kiinni maahan ja vetänyt silmistäni siiman neitoon. Nyt emäntä kiskaisee vähän terävämmin ja napauttaa raipalla. Au, tuo sattui tietsä aika paljon. Mä huomaan kyllä, että kuskilla menee hermot. Mut mulla on oikeus tähän. Tää on vaan yks kisapäivä kaikkien joukossa. Nyt mun on pakko avata keskustelu jotenkin. Pörhennän vähän rintaa ja tuumaan charmikkaasti: Hei beibe, käyt sä usein täällä? Tiedätsä mitä hani, sä näytät paremmalta ku kesän ensimmäinen ruohotupsu. Ja sitten se tapahtuu. Tamma pyöräyttää silmiään, huiskaisee hännällään ja tuhahtaa. Vitsin nirppanokka, ajattelen ja jään katsomaan kuinka tamma laukkaa toisella puolella kenttää harmonisesti. No mitäs me miehet pienistä, oon saanu pakit aika monta kertaa ennenkin. Mut emäntää en pysty tottelemaan siltikään. Seison paikoillani huuli väpättäen ja huokaan. Sitten emäntä laskeutuu selästä ja kiskoo minut vasten tahtoani kentälle. Uppe-Nuttu 1-0.

31.05.2012 - Kidlington - helppo B - 3/5
Pullaa ja munkkia naamaan vaan, ilman ei pysty ratsastamaan. Spruit sanoi munkki ja housuille levisi, Uppe siit suuttu ja raivosta kihisi Mikä nyt neuvoksi kun housut meni hilloon, miten sen saisi tosi nopeasti piiloon? Hetken mietti Uppe ja oivalsi, sitten autolleen juosten porhalsi. Takakontissa vaalea spraymaalipullo, josta Uppe tahran päälle maalia sullo Ja kohta ei huomannut tahraa kukaan, päätti ensikerrallakin ottaa spraypullon mukaan.

31.05.2011 - Satulinna - helppo B - 1/2
Hyvä Nuttu, me ollaan parhaita eiks jea. Sä olet niin komeana tänään kultsi. Mut katopa tota radalla olevaa ratsukkoa. Sillähän on tuhat kertaa parempi nuttura kun mulla. Ja toi hevonen. Toi on kyllä vetäny jotai dopingia, kellään noin laajoja lihaksia oo ollu missään. Ei me ikinä voiteta tota ratsukkoa. Ei ikinä. Mitä sä nyt teet, syöt sä mun saapasta? Hei kuule älä viitti, noi tuomarit on myös aika kovia tyylipoliiseja. Pysähdyt sitten heti kun mä käsken, eikä yhtään vitkutteluja, onko selvä? Mä joogasin aamulla, toivottavasti se auttaa. Ai jestas kun on nälkäkin. Ja perhosia pörrää mahassa. Kuulit sä Nuttu, mulla on vissii jotai yöperhosia mahassa. Ja ehkä muutama sudenkorento. Okei enää pari minuuttia meijän vuoroon. Tehääs kannustushuuto sitten: Hyvä sinä, hyvä me, hyvä meidän joukkue! Jeah!

31.05.2011 - Satulinna - helppo C - 5/6
Nojailin kentän aitaan ja napsin satunnaisia otoksia alkuverryttelyjä suorittavista ratsukoista. Yht äkkiä silmäni osuivat atleettiseen suomenhevoseen. Sen pitkä liinaharja hulmusi kuin villit tulenlieskat, ja lihakset liikkuivat hienostuneesti. Kaunis ratsastaja selässä näytti tyytyväiseltä. Zoomasin ratsukkoon ja annoin linssin vaeltaa pitkin orin häntää. Parivaljakko nosti pääty-ympyrällä elegantin laukan ja laukkasi kevyesti seuraavalle pitkälle sivulle. Sieltä kaksikko teki kuin yhteisestä päätöksestä pysähdyksen ja jatkoi matkaa ravissa. Välillä ratsastaja seisotti hevosta pitkiäkin aikaa paikoillaan, ja hevonen, se odotti. Ja kun hevonen sai luvan liikkua, se jatkoi matkaa tuulen puhaltaessa hentoja henkäyksiä harjaan. Mutta tiesinhän minä, ettei tämäkään parivaljakko voinut loppujen lopuksi täydellinen olla. Pian ratsastaja ratsasti keskihalkaisijalle, pysähtyi ja pyysi hevosen taas liikkeelle. Yht äkkiä ori ei enää totellutkaan. Se seisoi suvereenisti paikoillaan, eikä sillä ollut aikomusta liikuttaa vuohiskarvaansakkaan. Lopulta ratsastaja nousi selästä, otti ohjista tukevan otteen, vilkuili huomaako kukaan ja kiskoi käsijarrua pohjassa pitävän hevosen pois verryttelyalueelta.

15.03.2011 - Heijastus - helppo A - 5/5
-Nälkä. Tuomo, mulla on nälkä, kuulet sä? kuiskutan hissukseen miehelleni samalla kun talutan Nuttua trailerista. -Makkaravainuni ei erehdy. Jossakin täällä on grilli. Tuomo haistatsä? nuuhkin ilmaa ja yritän kartoittaa grillin olinpaikkaa. -No mene nyt sitten, Tuomo huokaisee, ottaa hevosen käsiinsä ja viittoo buffetpaikalle. -Ei vitsit, täällä on Kabanossia! hihkun kun saavun grillipaikalle. Ilmeisesti nälkäisyyteni huokuu ulospäin, sillä grillin takana päivystävä nainen alkaa saman tien kysellä laitetaanko ketsuppia tai sinappia. Lähden makkarani kanssa Tuomon luokse, mutta ehdin ahmia sen ennen kuin pääsen perille. -Mä haen toisen! huikkaan puolivälistä matkaa, käännyn ympäri ja juoksen takaisin grillille. Ja kuinka ollakaan, ehdin mutustella toisenkin kabanossin kävellessäni. -Vielä yks! huudan Tuomolle, joka pyörittelee silmiään ja yrittää pidellä kärsimätöntä Nuttua aloillaan. Jään grillin luokse nauttimaan makkaran hitaasti. Mutustelen ja mietiskelen. Aistien jok’ikisen haukkauksen. Nam nam. Palaan mieskaksikkoni luokse kylläisenä. Vähän ehkä turhankin kylläisenä. Kun minun pitäisi lähteä verryttelemään Nuttua, minulle iskee älyttömän huono olo. -En pysty ratsastamaan, huokaan ja tarjoan oria Tuomolle, joka tyrmää idean heti: -Hei, sun on pakko. Älä sitä mulle tyrkytä, mä en oo ikinä mennyt Nutulla! Uppe oikeesti, koska sä oot nähny mut viimeks hevosen selässä? Nyt hyppäät selkään ja menet. Mitäs söit makkaroita. Hyppään selkään vasta, kun Tuomo alkaa uhkailla erolla. Se on vähän meidän semmoinen inside-juttu. Aletaan usein uhkailla leikillämme erolla julkisella paikalla. Silloin on pakko suostua siihen mitä toinen ehdottaa, sillä erolla uhkaileminen on mielestämme maailman naurettavinta. Tuomo kannustaa maneesin reunalla ilkkuva ilme kasvoillaan minun hytkyessä selässä miltei oksennuspisteessä. On siis pakko tehdä kompromisseja. Huomasikohan tuomaristo, että kevensin kaikki harjoitusraviosuudet?

08.03.2012 - Luxus Ponies -helppo B - 3/4
Meillä on Nutun kanssa tänään yhteinen haaste ja päämäärä. On selätettävä ongelmat, taktikoitava ja toimittava täydellisessä yhteisymmärryksessä. Aluksi tilanteen kartoitus ja itselle nyökkääminen. On aika lähteä kohti tuntematonta. Rämmimme heinikossa, väistämme tiikereitä ja välillä peruutamme nähdäksemme, olisiko sittenkin helpompi kulkea tuon toisen reitin kautta. Toistamme liikkeitä kerta toisensa perään. Jätämme taaksemme uran löytääksemme takaisin kotiin. Kun jostain kuuluu papukaijan rääkäisy, tihennämme tahtia ja pistämme töppöstä toisen eteen. Jossain kohtaa meno alkaa näyttää siltä, että on pakko laukata. Pyörimme ympyrää. Ympärillä vain saniaisia ja palmunlehtiä. Lopulta, kaiken sen tarpomisen jälkeen olemme perillä. Voin huokaista helpotuksesta ja taputtaa rohkeaa ratsuani kaulalle. Hyvä Nuttu, hyvin meni.

01.03.2012 - Luxus Ponies - 80cm - 1/6
Kun tallin valot välähtää päälle ja emäntä alkaa jakaa aamupalaa, minun pääkoppaani kipristää. Ei tunnu aivan normaalilta päivältä. Ei todellakaan. Emäntä jakaa murkinat hermostuneena ja vähät välittää halipusu-tarjouksestani. Ja minä kun luulin että tänään oltais vaan hengailtu lähimetsissä tai jotain muuta kivaa. Mut ei sit. Aamupäivällä emäntä hinkkaa minut sentti sentiltä puhtaaksi. Naapurikarsinoiden matamit Verna ja Lola hihittelevät ja leveilevät omilla vapaapäivillään. Turvat tukkoon, kyllä minä vielä kostan teille. Traileri on putsattu viime kerrasta. Emäntä vissiin santapaperilla hinkannut kaikki kolhut ja pinttyneet liat pois. Minusta tuo on aivan hömpötystä. Eihän se niin justiinsa ole että millaisessa rotiskossa minua kuskataan. Kunhan on heinää niin kaikki pelittää. Kisapaikalla käy huiske ja hälinä. Kaikki näyttää niin paljon suuremmalta kuin meillä kotona. Tammatkin täällä ovat todellista silmänruokaa. Katselen ympärilleni haltioissani, tästä tulee varmasti kivaa! Verryyttelyalueella oivallan sen tosiasian, että tänään ei ollakaan kiemurtelemassa koivet sekaisin piruetteja vaan emäntä pistää minut hyppäämään. Siis todellakin hyppäämään sellaisten värikkäiden tikkujen yli, joiden takaa voi ihan minä hetkenä hyvänsä loikata esiin hirmuinen lohikäärme. Uppe, onks pakko jos ei taho? Verryyttelyhyppyjen ajan luotan Uppeen ja suljen silmät, korvat ja sieraimet aina hypyn ajaksi. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Kun tulee itse ratasuorituksen vuoro, minulle iskee totaalinen ramppikuume. Kirjavia haalarilapsia tekosyynä käyttäen ryntään heti ensimmäisen esteen jälkeen kiitoraviin ja sinkoilen ympäri kenttää etsien porttia. Pahus soikoon, eihän täällä mitään porttia ole. Uppe, mitä mä nyt teen. Tuu vaikka sieltä selästä alas niin päästään tästä pälkähästä. Etkö aio totella? No, kyllä hätä keinot keksii. Ja niin sitä pukitellaan riehakkaasti ja lopulta seistään ratsastajan vieressä viattomana. Emännän taluttaessa minua pois radalta, näytän kieltä tuomarille ja poistun ylpeänä. Häh häh hää, siitäs saitte. Asioilla on kuitenkin aina varjopuolensa. En ole kovin hyväkuntoinen kaveri, joten pukittelusessio osoittautuu aikamoiseksi urheilusuoritukseksi. Emäntä joutuu kävelyttämään minua ainakin viiden poronkuseman verran ympäri tallipihaa, ennen kuin olen saanut hengityksen tasaantumaan. Kun mutustan heiniä tyytyväisenä trailerissa, emäntäni käy kiivasta keskustelua traikun ulkopuolella. -Saako täällä tupakoida? Ei ilmeisesti. No miksi helkutissa tuossa sitten on tuhkakuppi? Nyt kyllä pitäs vetää hermosauhut. Juu juu en minä yleensä polta mutta tuo hevonen vie multa järjen! Miten helkutissa luulin, että se suostuu hyppäämään. Eihän me edes harjoiltetu koko kisoihin. Ei, en minä siitä meetvurstia tee, hyvä hevonenhan se on. Niin niin, kouluhevosena aivan täydellinen. Ai miksikö oltiin estekisoissa? No, en todellakaan tiedä. Toivottavasti opit tästä jotain, Uppekulta.

29.02.2012 - Heijastus - 60cm - 7/7
Vaikka olen tietoinen, ettei Nuttu ole mikään multitalentti, luulisi sen suoriutuvan helposta esteradasta ilman ongelmia. Mutta voi kurjuus miten väärässä olen joka kerta. Tänään Nuttu keksi, että "hei, mun ei tarvi hypätä jos hurmaan noi tuomarit tanssimalla vähän jenkkaa". Niinhän siinä sitten kävi, että minä olin aivan fiiliksissä lähestymässä ensimmäiselle punavalkelalle pystylle ja Nutulla pyörii päässä vain "askel askel hyppy, askel askel hyppy hyppy...". Meninpä sitten luonnollisesti putoamaan kyydistä. Nuttu senkuin jatkoi jenkkaa kentän keskelle ja pörhisteli siellä charmikkaana kunnes sain itseni kammettua maasta. Tällasta se on kun Kuusamon oma poika pääsee vähän matkustamaan.

24.02.2012 - Elyse - helppo B - 5/9
Liiku liiku Nuttunen,
illalla sitten sua paijailen,
Ryhdikkäänä loista vaan,
ruusukkeita hankitaan.
Liiku liiku Nuttunen,
illalla sitten sua paijailen.

24.02.2012 - Elyse - helppo A - 10/15
Komea kopukkani kulki kaikki kiemuraiset koululiikkeet kummallisen keskittyneesti.

24.02.2012 - Elyse - 60-80cm - 5/5
Tässä sitä taas ollaan, oman suokkiorin selässä esteradalla. Nuttu ei ole kovin hyvä hyppääjä, mutta pidän haasteista. Minusta on esimerkiksi vallan mahtavaa yrittää tehdä juuri sopivasti maustettua vuohenjuustosalaattia. Myönnetään, se epäonnistuu joka kerta, sillä olen surkea maustaja. Mutta pysytäänpäs aiheessa. Satula narisee allani kun lähestymme ensimmäistä estettä. Nutun takakaviot kopsahtavat vihreään puomiin, joka putoaa taaksemme vaimeasti kumahtaen. Noo, ei peliä ole vielä menetetty. Tunnen kuinka peukaloni tarrautuvat ohjiin yhä tiukemmin kiinni. Toivottavasti Nuttu ei vaistoa pientä hermostuneisuuttani. Hyppy hypyn perään liidämme radan läpi. Ei loistosuoritus mutta jotain sinne päin.

21.02.2012 - Villahaka - 70cm - 5/10
Minun pikku Nuttu-suokkini on sen verran symppis otus, että voisin hyvin kuvitella hänet laulamassa komeasti tämän tunnetun Ultra Bra kappaleen, omilla sanoituksillaan tietenkin:

Olen laukannut jään yli tallin pihaan,
olen ravannut kärryt perässä sumuisena aamuna
Olen seissyt kentällämme yksin,
ja nähnyt maailman kauneimman tamman.

Olen kahlannut Vihlajärven rantaveteen,
Uinut Uppe selässäni sumuisena aamuna
Olen seissyt vedenrajassa hiljaa,
ja kuullut äänet naapurin hevosten.

Olen eksynyt maastoteillä,
Hypännyt tarhani aidan yli,
Luulin haavoittuvani,
mutta pääsin kuitenkin vapaaksi.

Ensin vieraiden esteiden pariin,
ja lopulta radalle,
Jossa minua kuvataan kameroilla.

Uppe minä suojelen sinua kaikelta,
mitä ikinä keksitkin pelätä.
Ei ole sellaisia mörköjä,
joita minun kova kavio ei torjuisi.

26.01.2012 - Heijastus - helppo A - 1/4
Hyvä ratsuni, tiedän että inhoat vettä sen kaikissa olomuodoissa. Ymmärrän, että olet arkajalkainen oripoika, mutta voisimmeko kerrankin neuvotella asiasta. Mielestäni olet todella kaunisliikkeinen kouluratsu, joten toivon sinun miettivän tätä pyyntöä. Rakas Nuttuni. Kun kohta on meidän vuoro siirtyä lumisen pihan kautta maneesiin täältä tallin turvasta, niin ole kiltti ja tottele. Näytä kerrankin hyvät puolesi. Katsele vaikka tammoja, jos se saa sinut rentoutumaan ja säikkymään lunta vähemmän. Tai kävele sitten vaikka kahdella jalalla. Tai kasvata siivet ja lennä Pegasoksen lailla maneesille, ihan miten vaan. Kunhan nyt vain pistät kaviota toisen eteen. Pliiiiiide! - nimimerkki Lopen kyllästynyt kiskomaan kivirekeä perässään.

20.01.2012 - Kirbera - 80cm - 1/7
Kukallisessa satulahuovassaan kirmaava ori ei tyylipoliisin pisteitä tavoittanut, voi itku.

06.12.2011 - Simora - helppo B - 3/3
Nuttu tunnetaan vesikauhusta. Se inhoaa vettä sen kaikissa muodoissa, ja osaa olla aivan mahdoton sadesäällä. Juuri kun olemme suorittamassa rataa, Nuttu toimii kivasti ja yhteistyö pelaa, alkaa sataa räntää. Voi hyvä luoja. Yritän jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta aistikas orini huomaa heti turpaansa tipahtelevat tipat. Se pistää jarrun päälle ja varmasti itkisi jos osaisi. Yleisö tapittaa hievahtamatta, tuomaristo haukottelee. Eh, kyllä tämä tästä, Nuttu liikus nyt. Minua ollaan jo häätämässä radalta, kun toppuuttelen, laskeudun satulasta ja kaivan taskusta banaanin. Ihmiset kuiskivat naurua pidätellen, ilkkukoot vain. Juttu nyt vain on niin että Nuttu rakastaa banaania ja suostuu mihin vain kunhan saa banaania. Kuorittuani banaanin näytän sitä Nutulle ja käsken seurata. Ori seuraa hetken perässäni, mutta luovuttaa sitten. Minä en kuitenkaan ole luovuttajatyyppiä, joten heitän keskellä kenttää tönöttävälle ratsulleni banaanin ja kirmaan kohti viimeistä laukkapääty-ympyrää. Käyhän se näinkin!

17.11.2011 - Simora - helppo B - 10/12
Tavallisen tasainen tuuli tanssahteli täysillä.

Päiväkirja

05.toukokuuta 2014 / Valmennus / kirjoittanut omistaja
Ratsastin tänään Nutun kanssa puolen tunnin koulutreenin. Ori tuntui todella hyvältä jo alkuraveissa, joten pääsin aika nopeasti suorittamaan suunnitellut tehtävät. Tein ravi- ja laukkakahdeksikkoa, jossa tein aina pysähdyksen ympyröiden välissä. Nuttu toimi hyvin ja oli kokoajan todella hyvin kuulolla. Etenkin laukannosto suoraan pysähdyksestä sujui oikeasti hirvittävän hyvin. En ole treenannut Nutulla sitä kovinkaan usein, joten sain olla kyllä tyytyväinen hevoseen. Nuttu teki kaikinpuolin töitä niin hyvin, että halusin lopettaa treenin onnistumiseen. Näin molemmille jäi hyvä maku suuhun treenistä. Oman istuntani kanssa minua jäi vähän vaivaamaan kädet, jotka on alkaneet taas temppuilla varsinkin harjoitusravissa. Heitän ne herkästi liian ylös tai sitten liikaa harjantyveen. Olisikohan meillä vielä Nutun kanssa tarvetta valmentautua säännöllisesti?

14. maaliskuuta 2014 / Päiväkirjamerkintä / kirjoittanut omistaja
Nutulla oli tänään ihana halipusupäivä. Se odotti hakijaansa tarhan portilla korvat hörössä ja hörähti kevyesti tutun ihmisen nähdessään. Talliin Nuttua ei tarvinut montaa kertaa suostutella, se suorastaan teleporttasi itsensä tarhasta omaan karsinaansa. Tallissa se ei kuitenkaan malttanut jäädä yksikseen hetkeksikään, vaan harjoja hakiessani kuului karsinalta jo parin sekunnin päästä voimakasta kolinaa ja vinkumista. Voi että se oli mielissään kun palasin karsinalle! Jotenkin tuo ori sai minut todella hyvälle tuulelle ja harjasinkin Nutun suunniteltua perusteellisemmin. Jaksoin setviä harjan ja hännänkin, sillä Nuttu oli niin kovin rauhallisella tuulella ja jaksoi kärsivällisesti nuokkua sen aikaa, että sain jouhet selvitettyä. Ratsastamaan lähdin Nutulla hyvin iloisissa tunnelmissa ja palasin treenin jälkeen talliin edelleen yhtä iloisena. Nuttu oli ratsastaessa oikein hieno ja tallissa treenin jälkeen hyvin rauhallinen. Tuollaista hevosta olisi mukava hoitaa useamminkin. Jotenkin se Nuttu vaan on alkanut muuttua vanhaksi ja kärttyisäksi papaksi. Tälläisiä halipusuihanuuspäiviä alkaa olla aika harvassa. Täytyy siis nauttia täysillä näistä ainutlaatuisista päivistä!

13. joulukuuta 2013 / Kouluvalmennus / kirjoittanut omistaja
Kävimme tänään Nutun kanssa Mikko Juutlammen kouluvalmennuksessa. Valkka alkoi hyvin reippaissa merkeissä. Nuttu oli ollut pari päivää kevyessä käytössä, joten virtaa riitti ja varsinkin ohjasavut menivät välillä toisesta suupielestä sisään ja toisesta ulos. Hyvin Mikko kyllä neuvoi ja opasti, eikä siinä loppujenlopuksi tarvinut orin kanssa hirveästi tapella. Koko tunti työskenneltiin ilman jalustimia lainasatulalla, joka oli kyllä paras koulusatula, jossa olen istunut! Mikko teetti paljon siirtymätehtäviä, jotka tulivat kipeästi tarpeen. Sain pitkästä aikaa treenata kunnolla tarkkuutta ja keskittymistä vaativia siirtymisiä. Lisäksi minun tuli ratsastaa Nuttua melkein koko tunnin uran sisäpuolella, mikä tietenkin tuotti lisähaasteita. Nuttu venkoili alkuun uralle, mutta Mikon loistavan yksinkertaisten neuvojen myötä sain hevoseen hyvän tuntuman ja Nuttu kulki kivassa paketissa täysin suoria pätkiä vaikka millä mitalla. Saatiin Mikolta kehuja hyvästä yhteistyöstä ja etenkin kevyttä apujenkäyttöäni kehuttiin.

1. marraskuuta 2013 / Päiväkirjamerkintä / kirjoittanut omistaja
Siitä on yli kaksi vuotta, kun vinkeä Nuttu porskutti meidän talliin. Taisipa olla vielä ensimmäisiä asukkaita. Nuttu on kyllä kiistatta minun tärkeimpiä hevosiani, eikä suotta. Se on motivoivin hevoseni, jonka kanssa kilpaileminen ja treenaaminen on ollut silkkaa juhlaa. Tahtoisin Nutusta edelleen rutkasti lisää jälkeläisiä, jotta se jäisi elämään legendana kasvattieni sukutauluihin. Tarkoitus on ilmoittaa Nuttu jossain vaiheessa myös laatuarvosteluihin (ehkäpä KRJ), joten jospa saisimme vielä vähän lisää jälkeläisnäyttöä pojalle. Nuttuni ansaitsisi edes jonkun pienen arvonimen, se todella ansaitsisi sen. Minulta se saa ainakin loistohepan arvonimen. Arkisessa mielessä Nutulle kuuluu oikein hyvää. Ori on asustellut pihatossa muiden orien kanssa ja saanut nauttia paljon maastolenkeistä. Kilpailemaan lähdetään taas kevätkaudella. Tälläiset päiväkirjamerkinnät ovat mielestäni välttämättömiä välikatsauksia, joiden kautta voin myöhemmin muistella kaunista matkaa Nutun kanssa.

24. kesäkuuta 2012 / Estevalmennus / kirjoittanut Sorra
Saapuessani kentälle Uppe ja Nuttu olivat päässeet lämmittelyssä jo alkuun. Olin luvannut pitää valmennuksen jo aikaa sitten, joten nyt oli jo korkea aika tarttua toimeen. Katselin ratsukon menoa aamulla rakentamani esteiden lomassa ja täytyi myöntää, että Nuttu näytti kulkevan varsin hyvin, ainakin vielä tässä vaiheessa. Ravi oli reipasta ja eteenpäinpyrkimys oli kohdallaan, ja Uppe sai orin todella näyttämään parastaan. Kohta nähtäisiin, miten Nuttu toimisi esteillä - orin hyppytyyli kun oli hieman erikoinen. Tiesin kokemuksesta hevosen olevan esteillä vähän vastahakoinen, mutta luotin Upen taitoihin. Päästessään vauhtiin Nuttu hyppäisi kyllä ihan kivasti, vaikka tekniikassa hiomista olikin. Alkuverryttelyn jälkeen lähdettiin hakemaan tuntumaa maapuomeilta. Nuttu venytti askeltaan nätisti ja vähitellen alkoi löytyä sopiva rytmi. Uppe sai kyllä alussa tehdä rutkasti töitä saadakseen orin kulkemaan puomien yli pälyilemättä, mutta muutaman toiston jälkeen ori oli puomeilla kuin kotonaan. Puomeilta siirryttiin matalalle kahden ristikon sarjalle. Ensimmäinen yritys meni niin ja näin, Nuttu näki vastakkaisessa kulmassa jonkun mörön, eikä olisi millään hypännyt ensimmäisenkään esteen yli. Uppe kuitenkin sai orin lopulta ylittämään molemmat ristikot, ja seuraavalla yrityksellä ori hyppäsikin jo rohkeammin. Hyppytyyli tosin oli aika töksähtävä ja kahden askeleen sijasta ori onnistui nakuttamaan esteiden välille kolme askelta - mutta yli päästiin ilman sen suurempaa fiaskoa. Valmennuksen edetessä Nuttu alkoi vähitellen päästä jyvälle harjoiteltavista asioista ja yllätti Upenkin hyppäämällä ristikkosarjan puhtaasti ja vielä hyvällä tekniikalla. Orin askeleet osuivat kohdalleen ja hypyt olivat pehmeitä ja helpon näköisiä. Ristikoilta siirryttäessä lävistäjälle pystytetyille pystyesteille Nuttu meni jo kuin vanha tekijä, joskin välillä tuntui pälyilevän nurkissa lymyäviä mörköjä. Uppe teki kyllä hyvän suorituksen Nutun kanssa. Ori sai esteille tarvitsemansa tuen, eikä Uppe antanut periksi, vaikka hevonen yrittikin luistaa työnteosta. Neljän esteen pikkurata hypättiin kahdesti kokonaisuudessaan. Alun hankaluuden jälkeen Nuttu oli petrannut valtavasti ja Uppekin sai paremmin avut perille. Toinen hyppykierros meni oikein hyvin: vaikka orin tekniikka oli rosoinen, rata ylittyi puhtaasti ja askeleet osuivat esteiden välillä kohdalleen. Siitä lienee tosin kiittäminen Uppea, joka onnistui laskemaan ponnistuskohdat ja askeleet tarkalleen, vaikka Nutun hyppytyyli asettikin pieniä haasteita. Valmennus onnistui kaiken kaikkiaan ihan mainiosti. Tavoitteisiin päästiin heittämällä ja valmennuksen loppuosa sujui kuin tanssi.

20. toukokuuta 2012 / Siirtymätyöskentely-tunnilla kotikentällä / kirjoittanut ratsastaja Sandra
Tunti alkoi alkukäyntien merkeissä ja Nutun selässä istuin ekaa kertaa. Nuttu tuntui jo heti ensimmäisen verryttelyn, ravissa C-L ja L-C, kirjaimen kohdalla käyntiin ja pääty-ympyrä, kohdalla mukavalta käsitellä ja huomasin huolellisesta valmistelusta siirtymään olevan apua. Kun sama tehtävä oli suoritettu molempiin suuntiin, siirryimme tekemään seuraavan laista tehtävää: Jokaisen sivun keskellä pysähdys ja 3-4 askella taaksepäin ja suoraan raviin. Nuttu totteli nätisti, vaikka aluksi sitä ei huvittanut tehtävä yhtään. Lopulta tehtävä sujui ja siirtymät olivat nopeita ja täsmällisiä. Välikäyntien jälkeen verryttelimme laukkaa molempiin suuntiin, yksinkertaisesti tekemällä ympyröitä. Kun suoristin ympyrältä Nuttua, näin aivan kentän laitaan matoja etsimään tulleen kurjen. Kun pyyhälsimme sen ohitse, se levitti suuret siipensä ja lehahti kauemmas. Verryttelyn jälkeen oli vuorossa ympyröitä, joiden ensimmäinen puolikas laukattiin ja jälkimmäinen ravattiin. Koska meitä tunnilla oli vain kaksi, mahduimme hyvin samalle ympyrälle. Aluksi Nuttu ei millään meinannut puolessa välissä siirtyä raviin, joten muutama ensimmäinen laukasta raviin siirtymä meni pitkäksi. Lopulta sain Nutun takaisin kuulolle ja siirtymätkin olivat onnistuneita ajoituksellisesti. Seuraavien välikäyntien jälkeen palasimme takaisin ympyrälle, toisessa kierrossuunnassa ja teimme seuraavanlaista tehtävää: L:n kohdalla aloitimme ravin, E:n kohdalla siirryimme laukkaan, I:ssä takaisin raviin ja B:ssä käyntiin ja sama uudestaan. Nutun olin onnistunut pitämään kuulolla, joten se siirtyi mukavasti, eivätkä siirtymät menneet pitkiksi. Lopputunniksi Uppe oli varannut kartiopujottelua eri askellajeissa, Nuttu suoriutui käynnissä ja ravissa mainiosti, laukassa sain tehdä töitä, jotta se taipuisi kiertämään kartioita. Loppukäyntien jälkeen laskeuduin satulasta ja nostin jalustimet. Kun olin löysäämässä satulavyötä, jokin kentän hiekassa heijasti auringon valon suoraan silmiini. Kumarruin katsomaan ja näin kultaisen timanttikorvakorun, jonka poimin taskuuni, antaisin sen Upelle myöhemmin.

09.huhtikuuta 2012 / Kouluvalmennus / kirjoittanut omistaja
Pääsin tänään itsekin Jonna Lakkamaan valmennukseen, siis sinne samalle valmentajalle, jonka tunnilla Petra ja Nuttu kävivät viime kuussa. Treenasimme Nutun kanssa lisättyjä askellajeja, jotka kaipasivatkin treeniä. Parhaiten meillä onnistui lisätty ravi kokorataleikkaalla. Sain hevoseen tosi hyvän pitkän askeleen melkein alusta lähtien ja muutos takaisin normaaliin rytmiin onnistui myös hyvin. Käynnissä Nutun askel jää herkästi aivan liian tikittäväksi, enkä saanut nytkään käyntiä pitkäksi. Laukassa taas Nuttu lähtee vähän liikaa eteenpäin ja suorastaan hyökkii. Jonna yritti neuvoa parhaansa mukaan ja selittikin asiat tosi yksinkertaisesti, mutta jotenkin en saanut lisättyihin askellajeihin vieläkään varmuutta. Vähän toheloltahan se meno näytti monessa kohdassa ja ihan harmitti oma osaamattomuus. Täytyy kyllä myöntää, ettei Nuttukaan ollut ratsastettavuudeltaan paras mahdollinen. Se ennakoi suuresti ja kiivastui, mikäli pyysin esimerkiksi ensin eteen ja pistinkin ohjalla sitten heti vastaan.

16.maaliskuuta 2012 / Kouluvalmennus / kirjoittanut omistaja
Nuttu kävi tänään kouluvalmennuksessa vähän vieraamman ratsastajan, ystäväni Petran, ratsuna. Minusta on hyvä, että Nutulla ratsastaa myös ohjatusti muutkin kuin minä itse. Valmentajana kaksikolla oli Jonna Lakkamaa, joka teetti Petralla paljon ympyrä- ja kiemurauraharjoituksia. Reittien avulla treenattiin taivutuksia ulospäin ja vastalaukkaa. Ensimmäisessä tehtävässä muodostettiin kolme ympyrää ravissa ja laukassa: pääty-ympyröiden lisäksi Jonnan piti ratsastaa ympyrä myös kentän keskelle. Nuttua tuntui alkuun vähän kismittävän jatkuva pyöriminen, mutta aika hyvin se kuitenkin jaksoi tehdä töitä. Vasen kierros oli selkeästi oikeaa vaikeampi ja etenkin ulospäin asettaessa harjoitusravi muuttui herkästi luikertelevaksi ja hevonen kulki lapa edellä. Petra koki Nutun hyväksi ratsuksi, jolla on kuitenkin omat kotkotuksensa. Etenkin pohjeherkkyys oli kuulemma paljon passiivisempaa kuin Petran omalla suomenhevosella, mikä tuotti hieman totuttelua alkuun. Katsojan näkökulmasta Nuttu ja Petra näyttivät kivalta kokoonpanolta, jota mieluusti katselisin toistekin.

20.helmikuuta 2012 / Päiväkirjamerkintä / Nutun hoitaja Sorra käymässä
Aamu oli aurinkoinen. Lumi kimmelsi kauniisti ja maisema oli kuin suoraan postikortista. Ihastelin kaunista päivää kuistin portailla vähän aikaa ja lähdin sitten vaeltamaan kohti pihan toisella puolella odottavaa autoa. Yöllä oli tullut niin paljon lunta, että eilen lapioimani kulkureitit olivat kadonneet tyystin. Autonkin saisin kaivaa kinoksesta, ja pihatiekin kaipaisi kolaamista... tallille ei onneksi ollut mikään kiire. Saatuani lumityöt päätökseen kävin hakemassa Lucan sisältä. Pakkasin koiran uuden farmarini takatilaan ja siirryin sitten kuskin paikalle. Moottori pyörähti pehmeästi käyntiin, enkä voinut kuin onnitella itseäni hyvästä hankinnasta. Toista se oli ajaa uudella ja ennen kaikkea toimivalla autolla, kuin vanhalla peltipurkilla, jota sai joka aamu lämmittää tunnin, ennen kuin liikkeellelähdöstä uskalsi edes haaveilla. Toisaalta vanhassa autossa oli puolensa - naarmuuntumisesta ja kolhiintumisesta ei tarvinnut huolehtia, kun auton kyljet olivat jo valmiiksi solmussa. Kyllä se vielä kesäautoksi kelpaisi.

Ajelin kohti Villahakaa kaikessa rauhassa. Mietin samalla, mitä tänään Nutun kanssa tekisin - harjaus nyt oli selviö, mutta muuten aikataulu oli vielä auki. Varusteet voisin ehkä puhdistaa, samoin harjat. Ehkä veisin Nutun maastoon? Päätin jättää tarkemmat mietinnät tallille. Tekemistä kyllä löytyisi varmasti, joten mitä sitä turhaan etukäteen pohtimaan. Tallikäytävällä ei juuri näkynyt liikettä. Pari hoitajaa näytti olevan paikalla, mutta muuten oli aika hiljaista. Toisaalta kello oli vasta vähän yli kaksitoista. Suurin osa porukasta ilmestyisi iltapäivällä, ennen ensimmäisten tuntien alkua.

Otin Nutun tänään ulos harjattavaksi. Sidoin orin kiinni puomiin ja aloitin urakkani pölyharjalla. Nuttu tuntui harjauksen alussa vähän levottomalta, pistin sen tuulen mukana pöllyävän lumen piikkiin. Lumikammoiselle lumessa seisoskeleminen ei ehkä ollut ihan mieluisinta puuhaa, mutta toisaalta olihan orin siihen totuttava. Nuttu rauhoittuikin nopeasti, kun huomasi, että minä en ollut lumesta moksiskaan. Oria harjaillessani pidin vähän silmällä Lucaa, joka riehui tallin seinustalle kerääntyneessä lumikinoksessa. Koira rakasti lunta. Saatuani harjauksen päätökseen talutin Nutun takaisin karsinaansa. Vein harjat paikalleen, toin varusteet tilalle ja laittelin orin kuntoon ratsastusta varten. Aloittaisin treenin maneesissa - ensin kolme varttia kunnon kouluvääntöä, sitten puolisen tuntia rentoilua maastossa. Painoin kypärän päähäni, nostin ohjat Nutun kaulalta ja vihelsin Lucan mukaani.

Siirtyminen tallista maneesiin mentiin reipasta tahtia, pidin Nutun liikkeessä jotta se ei ehtisi protestoida upottavaa lumihankea. Marssin päättäväisesti tallipihan yli ja pidin ohjat kunnolla käsissäni. Ori käveli kiltisti vierellä, eikä edes maneesin räystäältä putoava lumi saanut sen pasmoja sekaisin. Kiittelin oria vuolaasti kun viimein päästiin maneesin suojiin. Hevonen oli selvinnyt mallikkaasti lumisesta, joskin hyvin lyhyestä vaelluksesta. Komennettuani Lucan katsomon puolelle nousin Nutun selkään. Saatuani jalustimet sopiviksi annoin käyntiavut ja ohjasin orin uralle. Annoin pitkät ohjat ja muutama kierros kuljettiin Nutun tahtiin. Vähitellen lähdin keräilemään ohjia ja pikkuhiljaa päästiin aloittamaan päivän treeni. Alkuun Nuttu tuntui jäykältä, ori taipui tahmeasti eikä olisi kulmiinkaan oikein taittunut. Ravityöskentelyn aikana lähdinkin tekemään ympyröitä ja voltteja molempiin suuntiin ja vähitellen sain hevosen taipumaan notkeammin. Pyysin Nuttua vuoroin pidentämään, lyhentämään, kokoamaan ja lisäämään askeltaan. Tavoitteenani oli hyvä peräänanto ja ravityöskentelyn aikana sainkin Nutun koottua kohtalaiseen muotoon. Treenin edetessä Nutun turpa tippui luotilinjalle odotettua paremmin ja laukkatyöskentelyyn siirryttessä ori kulki jo ihan nätissä muodossa. Askel lyhentyi ja pidentyi myös laukassa ja siirtymiset käynnistä laukkaan ja takaisin menivät pitkälti virheettä. Ravi-laukka siirtymisissä oli alussa pientä haparointia, mutta löytyi se tasapaino sitten niihinkin.

Kolmen vartin päästä olin päässyt tavoitteeseeni - koulutreeni oli tuottanut tulosta ja Nuttu kulki hyvässä muodossa ja tasapainossa. Nyt olisi edessä vielä maastolenkki, ja pakkohan se oli myöntää, että vähän hermostutti. En ollut Nutun kanssa käynyt maastossa aikaisemmin, enkä tiennyt, miten ori suhtautuisi lumisiin maisemiin. Tallipihalla Nuttu oli käyttäytynyt ihan mukavasti, mutta metsäreiteillä tarina saattoi olla ihan toinen... no, kohtahan se nähtäisiin, miten ori suhtautuisi kimmeltäviin lumikinoksiin. Ohjasin Nutun tallitielle. Tie oli aurattu ja lumi oli autojen renkaiden alla tamppautunut tasaiseksi. Pidin Nutun kunnolla ohjan ja pohkeen välissä, ja seurasin sen tekemisiä tarkasti. Koitin toisella silmällä vahtia myös Lucaa, joka seurasi Nuttua ja minua kuin hai laivaa. Tallitieltä käännyttiin kapeammalle metsätielle. Tietä ei ollut aurattu, mutta keskelle oli muodostunut polku, jota lähdettiinkin kulkemaan. Nuttu ei ollut erityisen innostunut upottavasta lumesta, mutta kulki kuitenkin eteenpäin nurisematta. Upottavimmat kohdat ori ylitti muutamalla hätäisellä raviaskeleella ja mennessään se pärskyi närkästyneesti. Hevonen oli kireä kuin viulun kieli ja pelkäsin koko ajan, että se kyllästyisi käyttäytymään ja lähtisi viemään. Metsätien loppuun päästiin kuitenkin kunnialla ja takaisin auratulle tielle päästessään Nuttu oli taas oma rauhallinen itsensä.

En viitsinyt Nuttua viedä uudestaan lumisille metsäpoluille, vaan tallille kierrettiin pitkin aurattuja teitä. Lenkille tuli pituutta vähän reilu puoli tuntia, mikä olikin ihan passeli määrä koulutreenin päätteeksi. Laskeuduin hevosen selästä tallipihalla ja talutin orin sisälle. Olin tyytyväinen päivän saldoon: koulutreeni oli mennyt mainiosti eikä maastossakaan ollut tapahtunut erikoisempia. Seuraavalla kerralla lähdettäisiinkin sitten vähän pidemmälle maastoreissulle, jos vaan sää pysyisi hyvänä. Hoidin Nutun tarhailukuntoon ja heitin orin aitaukseensa tarhakaveriensa seuraksi. Ori saisi olla ulkona sen aikaa, että saisin karsinan ja varusteet putsattua. Arvelin, että hommaan menisi reilu tunti, ehkä enemmänkin. Sää oli kuitenkin hyvä ja päivääkin oli vielä pari tuntia jäljellä, joten mikäs Nutun oli ulkona olla.

Aloitin karsinasta ja talikon varressa sainkin viettää puolisen tuntia. Vaihdoin kuivikkeet kokonaan uusiin ja hommaa kyllä riitti. Nutun boksissa oli työmaata, vaikka ori siisti olikin. Talikoinnin jälkeen putsasin vielä kupit ja lopuksi siistin tallikäytävän. Vietyäni kottikärryt ja muut siivousvälineet omille paikoilleen siirryin varustehuoneeseen Nutun kamoja kuuraamaan. Kovin perusteellista pesua ei tarvitsisi tehdä, orin kamppeet näyttivät olevan ihan kohtuullisessa kunnossa. Aloitin satulasta ja siirryin sitten suitsiin. Odotellessani nahkahihnojen kuivumista kävin ulkona putsaamassa Nutun harjat. Saatuani siivous- ja putsausurakan päätökseen kävin hakemassa Nutun takaisin talliin. Ennen lähtöäni tallilta tarjosin orille palan banaania kiitokseksi mukavasta päivästä. Jätin orin nassuttamaan makupalaansa, nykäisin tallipihan lumikinoksessa pyörivän Lucan mukaani ja lähdin hiippailemaan kohti kahden kuusen väliin parkkeerattua autoani. Seuraavaan kertaan - katsotaan, mitä silloin keksitään!

18. joulukuuta 2011 / Päiväkirjamerkintä / Nutun hoitaja Sorra käymässä
Kotoa lähtö oli hieman tahmeaa tänään. En millään meinannut päästä etuovesta ulos, kun kolmesta saksanpaimenkoirastani nuorin, kolmekuukautinen Luca yritti änkeä ovenraosta pihalle samaa matkaa kanssani. - Et sinä nyt tule. Sisälle. Eikun sisälle... et tule ulos, juttelin pennulle ja yritin saada sen pysymään sisällä. Heti, kun pääsin itse ulos, pentu oli tunkemassa päätään oven ja karmin väliin. Pienen taistelun jälkeen sain koiran kokonaisuudessaan sisätiloihin ja ovenkin pääsin viimein sulkemaan. Luca oli pienestä pennusta lähtien ollut aivan mahdoton. Se oli kyllä älykäs koira, harmi vaan, että tuota älykkyyttä se käytti vain uusien metkujen keksimiseen... Luca osasi kyllä käyttäytyä ja olihan sen kanssa jo päästy koulutuksessakin pitkälle. Joskus vaan nuo hyvät tavat pääsivät unohtumaan.

Hiippailin autolleni ja kuuntelin, kuuluiko eteisen suunnalta haukkumista tai vinkunaa. Hiljaiselta vaikutti, joten sen kummempia miettimättä käynnistin auton ja lähdin ajelemaan kohti Villahakaa. Luca pärjäisi kyllä muutaman tunnin, ja olihan sillä kaksi muuta koiraa seuranaan. Koirista ajatukseni kääntyivät pian hevosiin. Olin suunnitellut tälle päivälle treeniä sileällä. Kevyt kouluvääntö maneesissa oli houkutteleva vaihtoehto - vaikuttimena ei niinkään ollut onnistuneen treenin palkitsevuus, vaan reippaasti pakkasen puolelle tippunut elohopea ja se pieni, mutta merkittävä seikka, että maneesissa oli lämmitys. Jätin autoni samaan paikkaan, kuin eilenkin - kahden kuusen väliin. Harpoin lumisen parkkipaikan yli tallille, ja kopisteltuani enimmät lumet kynnyksellä astuin sisään. Kävin ensi töikseni tervehtimässä Nuttua, joka seisoi karsinassaan ikkunastaan ulos tuijottaen. Kutsuin oria nimeltä ja kyllä se kääntyikin ympäri, joskin kovin laiskasti. Rapsuttelin hevosta hetken leuan alta ja kuullostelin samalla sen mielialaa. Todettuani, että kapinahenkeä ei ollut havaittavissa, käväisin tallituvassa katsomassa, oliko ketään muita paikalla. Reinon ja Lolan hoitajat, Elde ja Tinja istuivat tallituvan pöydän äärellä ja Dusen hoitaja Katarina hääräsi jotain satulahuoneessa. Pari sanaa siinä vaihdettiin, tai no, tulihan siinä juteltua pitkät pätkät. Tallilla käymisessä oli se hyvä puoli, että vaikka uutena en vielä muita hoitajia niin kovin hyvin tuntenutkaan, puhuttavaa löytyi aina. Hevosjutut eivät koskaan loppuneet, eikä niihin koskaan kyllästynyt.

Ennen paluutani tallin puolelle otin mukaani Nutun varusteet. Harjat löytyivät omasta koristaan orin karsinan ulkopuolelta, joten koossa oli kaikki tarvittava. Aloittelin harjauksen pölyharjalla, ja kun olin käynyt koko hevosen huolellisesti läpi, jatkoin kumisualla. Pölyä ja kuivunutta kuraa irtosi aika reippaasti, joten oletin orin viettäneen aamupäivänsä ulkosalla. No, minulla ei ollut kiire mihinkään, eikä ollut väliksi, vaikka harjailuun hurahtikin vähän suunniteltua enemmän aikaa. Kun olin saanut harjauksen viimeisteltyä ja kaviot puhdistettua, aloitin hevosen varustamisen ratsastusta varten. Nostin satulan tottuneesti orin sään päälle ja liu'utin sen oikealle paikalleen. Satulointi oli pinttynyt niin syvälle liikemuistiin, että sitä ei tarvinnut edes miettiä. Suitsien laitto sujui yhtä automaattisesti. Nuttu ei tehnyt toimenpidettä hankalaksi missään vaiheessa, se ei pullistellut satulavyötä kiristäessä eikä nostanut päätään, kun kuolaimia sille tarjosin. Koko satulointiin ei mennyt varmaan viittäkään minuuttia - suorainainen saavutus, tämä ei omien hevosteni kanssa onnistuisi millään.

Painoin kypärän päähäni ja kiinnitin sen soljen. Tarkistin vielä, että Nutun varusteet oli oikein laitettu ja nostin sitten ohjat orin kaulalta. Talutin hevosen ulos hyiseen talvi-ilmaan ja suuntasin kohti maneesia. Lyhyt matka ei sujunut kuitenkaan ihan kommelluksitta. Paikoittain upottavassa lumessa kävely tuntui olevan Nutulle enemmän tai vähemmän epämieluisaa: se steppaili ensin paikallaan ja otti sitten pari hirmuaskelta eteenpäin. Ori nyki päätään ylöspäin ja liikkui eteenpäin lyhyin raviaskelin. Hallinnassa se kyllä pysyi, eikä yrittänytkään ryöstää, mutta kyllä siitä näki, että se ei lumesta juuri pitänyt. Puolessa matkassa maneesiin ori alkoi rauhoittua ja maneesin ovella äskeisestä nyrpistelystä ei ollut tietoakaan. Talutin Nutun kehän keskelle ja kiristin satulavyön. Nousin selkään, säädin jalustimet ja annoin orille käyntiavut. Hevonen lähti tasaiseen käyntiin, ja ohjasin sen uralle. Lämmittelyn jälkeen aloitin Nutun kanssa ravityöskentelyn. Pitkillä ohjilla ori oli kulkenut kyllä ihan nätisti, mutta kun ohjia aloin keräilemään ja uusia apuja antamaan, reaktio ei ollut ihan sitä, mitä olin odottanut. Nuttu lähti kyllä raviin, mutta ei vähät välittänyt kääntävistä tai taivuttavista avuista. Yritti mokoma päästä vähällä. Minähän en tästä hämmästynyt, vaan unohdin kääntävät ja taivuttavat avut ja lähdin ratsastamaan hevosta eteen. Pyysin päättäväisesti vähän pidempää askelta ja kyllä se sieltä sitten irtosikin. Käänsin hevosen painolla pääty-ympyrälle ja lähdin vähitellen maanittelemaan asetusta. Vaihtelin suuntaa sitä mukaa kun taipuisuutta alkoi löytyä. Kyllähän Nuttu lopulta asettui ja taipuikin nätisti, kun tajusi, että en ollut sen selässä vain matkustamassa.

Reippaan ympyrällä työskentelyn jälkeen jatkoin taas uralle. Seuraavan lyhyen sivun jälkeen käänsin lävistäjälle ja lähdin työstämään temponvaihdoksia. Nuttu vastasi apuihin hyvin ja kyllä se välillä peräänannollakin uhkaili. En kuitenkaan lähtenyt oria sen kummemmin kokoamaan tai oikeaan muotoon puristamaan, tällä kertaa otettaisiin ihan rennosti. Treenin tarkoitus oli lähinnä ottaa selvää siitä, että mihin Nutulla oli kapasiteettia ja mitä se jo osasi, ja miten minä pystyin ratsastajana siihen vaikuttamaan. Tähän asti orin kanssa oli ollut todella mukava tehdä töitä sileällä, se pidensi ja lyhensi askeltaan pyydetysti ja kuunteli apuja kiitettävästi. Ei tosin mikään ihme, olihan ori kiertänyt Upen kanssa koulukisan jos toisenkin. Treenin loppupuolella tein vielä pari laukkaharjoitusta kaarevilla urilla ja lyhentelin ja pidentelin orin askelta myös laukassa. Nutulla oli kivat askellajit, käynti oli tasaista, ravi ei pompottanut ja laukkakin oli kivan pyörivää. Ori myötäsi hyvin ja pysyi kuolaimella - alun hankaluuksien jälkeen se oli toiminut melkein ajatuksen voimalla. Loppukäyntien aikana taputtelin Nuttua kaulalle ja kiitin sitä hyvästä suorituksesta. Oikeastaan en ollut odottanut tällaista yhteistyötä. Mutta niin tai näin, hyvin meni joka tapauksessa. Ratsastuksen jälkeen riisuin Nutulta kamppeet ja heitin sille talliloimen selkään. Ori oli ehtinyt ratsastuksen aikana hieman hiota, joten se saisi nyt kuivahtaa loimen alla vähän aikaa. Vein varusteet omalle paikalleen, pesin kuolaimet, ristitin ohjat ja otin satulahuovan kuivumaan. Tarkistin vielä varusteiden kunnon ja arvelin, että ne pitäisi mahdollisesti seuraavalla kerralla puhdistaa. Tämän havainnon tehtyäni käväisin vielä tallissa sanomassa Nutulle heipat. Ennen lähtöäni tallilta syötin Nutulle palan eväsbanaanistani kiitokseksi hyvästä päivästä.

6. marraskuuta 2011 / Estevalmennus / kirjoittanut Charmant-tallin valmentaja
Mukavaa nähdä valmennuksessa myös suomalaista verta, minua jo hieman jännitti etukäteen mitä kerroit oriin hyppykokemuksesta, mutta onneksi sain muuttaa ajatukseni valmennuksen jälkeen ! Nutulla oli virtaa kyllä ihan tarpeeksi, mutta onneksi osasit käyttää sen hyödyksi ja sait orin toimimaan lähes napista painamalla. Hyvä, että suunnittelit tarpeeksi helpon radan, suoritus oli onnistunut ja kummallekin teille jäi hyvä mieli ! Eikä ne Nutun lähestymiset nyt niin kamalan hirveännäköisiä olleet, sinun täytyy vaan sarjavälillä muistaa pidättää oria ensimmäisen esteen jälkeen, ettei ponnistuspaikka tule niin lähelle seuraavaa estettä. Sitäpaitsi orista huomaa, että mitä leveämpi ja isompi este, sitä helpompi ja kauniimpi hyppy sille tulee, joten ehdottomasti vaan tasoa nostamaan ja treenaamaan erityyppisillä esteillä!

4. marraskuuta 2011 / Päiväkirjamerkintä / kirjoittanut omistaja
No nyt on kyllä maailmankirjat sekaisin. Minä, Tuomo sekä Topi ja Nuttu matkustamme viikonlopun aikana Ranskaan! Menemme vierailemaan Tuomon veljen perheen luona, ja samalla saan upean mahdollisuuden päästä setvimään Nutun hyppytekniikkaa ammattivalmentajan kanssa. Siis ihan oikeasti, minä ja Nuttu Ranskassa harjoittelemassa lähestymisiä, kuulostaa hullulta mutta totta tämä on. Kaikki on niin kovin järjesteltyä, että tämä tuntuu jo aivan uskomattomalta. Hevoset majoitetaan Tuomon veljen tilan tallirakennukseen ja itse saamme lepäillä veljen hulppeassa omakotitalossa. Valmennuspaikkamme, linnan sisälle rakennettu ratsastuskoulu le Château de Charmant löytyy pienen ajomatkan päästä. Saa nähdä mitä heppa tuumaa reissaamisesta. Sunnuntaina siis lisää kuulumisia reissusta. Minua jännittää jo nyt, myös Nuttu-pojan puolesta.

24. lokakuuta 2011 / Päiväkirjamerkintä / kirjoittanut omistaja
Nuttu muutti tänään Villahakaan. Orin kanssa on vielä paljon tekemistä estetyöskentelyn kanssa, mutta haasteet ovat mukavia. Nutun kanssa voisin innostua tarinakilpailuistakin. Jos edes muutamat helppo C- ja helppo B-kisat tänä syksynä päästäisiin kisaamaan, niin olen tyytyväinen. Katsotaan mihin minun ja Nutun matka vielä vie. Kasvattajalta saatiin melko realistinen ja koruton kuvaus tästä hevosesta. Juurikin hyppyjen heikkoutta korostettiin, samoin viikarimaista käytöstä tallissa. Nuttu on kuitenkin vielä nuori ja varmasti potentiaalinen kaveri. On hyvin vaikeaa ennustaa mitä tuleman pitää. Odotan kyllä todella avoimin mielin kaikkea tämän ihastuttavan ruunikon kanssa!



Villahaka on virtuaalitalli.