MURSKAVOITTO

KRJ-I YLA1 SLA-I Jälkeläisluokka C


Virallinen nimi Murskavoitto
Kutsumanimi Murre
Syntymäaika 05.08.1998 (22v)
Rotu suomenhevonen
Sukupuoli ori
Säkäkorkeus 161cm
Kasvattaja Minna Aalainen
Omistaja Uppe VRL-11253
Koulutustasot KO heB RE 80cm
VH-numero VH14-018-0812


Palkittu Kesäkuun 2014 suomenhevosten laatuarvostelutilaisuudessa 15.06.2014 arvonimellä SLA-I
    "Melko hyvät tyypit, kaarevahko leveä kaula, pyöreä runko, takaosa voimattomanoloinen, supistuneet etusääret, pitkät vuohiset." Pisteet: 12 (rakenne) + 22 (luonne) + 16 (suku) + 20 (kilpailumenestys) + 20 (menestys ja muu panostus) = 90p
Palkittu Kesäkuun 2014 Yleislaatuarvostelun tilaisuudessa 20.06.2014 arvonimellä YLA1
    Pisteet: 32 (15 +17) - 33 (21+12) - 12 - 18 - 4 = 99p
Palkittu Heinäkuun 2014 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa 15.07.2014 arvonimellä KRJ-I
    Pisteet: 22 (8+7+7) - 41 - 25 - 10 - 8 = 106 p.
Palkittu VSR:n Jalostusarvostelussa 18.10.2016 arvonimellä Jälkeläisluokka C


Aalaisen Minnan pienelle hevostilalle syntyi syksyllä 1998 pikkuisen hassu mörrimöykky. Se juoksi laitumella muiden mukana tietämättä oikeastaan mistään mitään ja kompastui omiin jalkoihinsa minkä ehti. Suullisen perimätiedon mukaan Murskavoitto oli jo ensimmäisinä elinvuosinaan vähän hömpsähtänyt ja yksinkertainen tapaus, joka aiheutti harmaita hiuksia niin muille hevosille kuin omistajalleenkin. Murre oli sympaattinen ja harmiton, mutta jotenkin epätavallisen kaheli. Minna on kertonut olleensa hieman pettynyt Murreen alkuaikoina. Siitä kun odotettiin uutta kivaa kouluratsua Minnan tyttärelle. Meidän tallillemme saapuessaan Murre oli pintapuolisesti hyvin itsepäinen ja valikoiva. Hyvällä tuulella ollessaan ori kyllä yritti parhaansa, mutta usein se heitti hanskat tiskiin saman tien, mikäli sitä ei sattunu juuri silloin pohkeenväistö kiinnostamaan. Usein Murre myös luovutti, mikäli se epäonnistui. Murre oli vähän sellainen huonolla itsetunnolla varustettu takkutukkainen teinipoika. Se ei oikein osannut iloita mistään, kunhan teki sinne päin mitä käskettiin ja eli "ihan sama" -asenteella.

Tänä päivänä meidän Murre on rutkasti kivempi tapaus, josta myös kasvattaja on saanut olla loppujen lopuksi hyvin ylpeä. Sen yritteeliäs ja nöyrä kouluratsu-vaihde piti vain osata kaivaa jöröytyneen pinnan alta. Murre on tasapainoinen miksaus juroutta ja eleganssia. Se on tavattoman totinen ja omapäinen, kuten nyt suomenhevonen yleensäkin on. Koskaan ei kuitenkaan pidä unohtaa Murren ihailtavaa kykyä muovautua täysin ratsastajan ohjailtavaksi työmyyräksi.

Tallissa Murrella on tapana olla huumorintajuton ja malttamaton. Se pitkästyy nopeasti ja suorastaan suuttuu, mikäli huoltohommissa kestää liian pitkään. Kilttihän se kuitenkin on kuin mikä, eikä sitä nyt mitenkään erityisen vaikeaa ole puunata ja varustaa. Tarhasta orin voi hakea kuka tahansa, mutta sinne vienti on syytä hoitaa tallin auktoriteettisimpien henkilöiden puolesta: tarhaan Murre etenisi mieluiten lentämällä, eikä se voi sietää turhaa hidastelua tarhamatkalla.

Murrella ratsastaessa alla on ajoittain hyvinkin nöyrä ja vaivaton ratsu. Alkajaisiksi Murren on kuitenkin usein ihan pakko testata missä rajat menee ja kuinka tosissaan ratsastaja tahtoo treenata. Kun Murren saa aseteltua kulkemaan oikein päin, on meininki kaikissa lajissa todella mukavaa. Murrella on laajat ja tomerat askeleet, joustava hyppytyyli ja hyvä eteenpäinpyrkimys. On päiviä, jolloin vastaan pistetään vaikka viimeiseen tappiin saakka, mutta luojan kiitos on myös tuhansittain päiviä, jolloin ollaan niin sievää poikaa ja rakastetaan elämää kuin viimeistä päivää. Kyllä, luulen että Murrea parempaa puttea en löydä.

Sukutaulu

I   Murskan Muru
160cm, punarautias

II   Mini-Mies
158cm, liinakko

III   Leean Torsti
146cm, rautias

IIE   Ektorin Aira
156cm, rautias

IE   Päivikki
154cm, rautias

IEI   Rasmuska
157cm, rautias

IEE   Pilviina
152cm, rautias

E   Kerttunen
150cm, punarautias

EI   Taka-Piiska
154cm, rautias

EII   Takavalo
155cm, ruunikko

EIE   Pettorin Sylvi
157cm, rautias

EE   Tipuliinu
151cm, rautias

EEI   Tenhokki
156cm, musta

EEE   Taalan Lyhde
152cm, rautias


Murren isästä ei ole epäilystäkään: hyvin paljon Murrea muistuttava punarautias suomenhevos-ori Murskan Muru oli säkäkorkeudeltaankin miltei sentilleen poikansa kokoinen. Minna Aalaisen kasvatti kilpaili epäaktiivisen aktiivisesti koulu- ja estekilpailuissa helpoissa luokissa. Ennen ruunausta Murskan Murusta teetetiin muutama jälkeläinen, minkä jälkeen ruuna toimi lähinnä yksityisessä harrastekäytössä muutamalla eri omistajalla. Murskan Muru tunnettiin ystävällisenä ja hieman hitaana yksilönä, joka hyvistä geeneistään huolimatta ei ollut erityinen kilpamenestyjä.

Murskan Murun isä Mini-Mies oli liinakko koulupainotteinen suomenhevos-ori. Se teki kunnioitettavan pitkän uran muutaman eri omistajan kilpahevosena tasolla helppo A. Lisäksi Mini-Mies sai mainetta ja kunniaa hyvän rakenteensa puolesta ja oli nuorella iällä kysytty siitosori. Mini-Miehen isä Leean Torsti oli takuulla yksi tekijä Mini-Miehen menestykselle. Leean Torsti oli ponikokoinen erityisesti kouluratsastuksessa menestynyt ori. Vanhemmalla iällä Torsti ruunattiin, minkä jälkeen se siirtyi pienen ratsastuskoulun käyttöön. Mini-Miehen emä Ektorin Aira oli rakenteellisesti loistoluokkaa. Sen suvusta löytyy paljon hyvämaineisia kouluhevosia, mutta Ektorin Aira itse vietti elämänsä lähinnä siitostammana. Ektorin Aira periytti monelle jälkeläiselleen järkevän luonteen ja sporttisen rakenteen.

Murskan Murun emä Päivikki oli elänyt pienellä harrastetallilla ensimmäiset kymmenen vuotta, kunnes myynnin jälkeen uusi omistaja huomasi tamman piilevät kyvyt. Myöhemmällä iällä heA-tasoiseksi koulutettu Päivikki keräsi eri kokoisissa kilpailuissa huomattavan määrän sijoituksia. Myöhemmin tehty sukuselvitys selittänee Päivikin kyvyt, jotka piti vain osata kaivaa harrasteratsun alta. Tamman isä Rasmuska kilpaili jopa vaB-tasolla ja oli kuulotiedon perusteella myös hyvä hyppäämään. Luonteeltaan Rasmuska ei ollut maailman helpoin, mutta kykyä löytyi vaikka mihin. Päivikin emä Pilviina ei jää yhtään Rasmuskan varjoon: Pilviina toimi usean aloittelevan harrastajakilpailijan kisailuratsuna ja oli todella kärsivällinen käyttöhevonen. Pilviina periytti jälkeläisilleen kouluhevosen omaisuuksia, jotka tosin Päivikinkin tapauksessa olivat hieman piilossa.

Murskavoiton emä Kerttunen on pienikokoinen punarautias suomenhevostamma. Kerttusen emän puolen suku on selkeästi kouluratsastukseen painottunut, niin myös Kerttunen. Tamma oli tuttu näky nuoremmalla iällä kotiseutunsa näyttelyissä ja kaikentasoisten ratsastuskoulun oppilaiden ja muutaman osaavamman ratsastajan ratsuna koulukilpailuissa. Kerttunen on hevonen, joka yrittää ymmärtää ratsastajan jokaista apua tunnollisesti ja suorittaa tehtävät aina parhaansa mukaan, vaikka sitten arvaamalla vähän sinne päin. Koulutustasoiltaan Kerttunen oli kouluratsastuksessa helppo A -tasoinen, estepuolella hypättiin aikoinaan yli metriä, kunnes esteratsastus jätettiin kavalettitasolle jatkuvien jalkavaivojen vuoksi.

Kerttusen isä Taka-Piiska sai kertomatiedon mukaan nimensä tuuheasta hännästään, jota suomenhevosorilla oli tapan liikutella hauskannäköisesti pikkuvarsana. Taka-Piiska asui kasvattajiensa Marika ja Risto Köyhälän ratsutilalla koko ori-ikänsä ja kiersi lähinnä näyttelyitä. Ruunauksen myötä Taka-Piiska jatkoi elämäänsä harrastetallin tuntihevosena Talli Lupiinissa, jossa painotettiin lempeitä hevosmiestaitoja ja myös hieman lännenratsastusta. Tehtävässään Taka-Piiskan kerrotaan olleen elementissään. Taka-Piiskan isä Takavalo oli kouluratsu, jonka kapasiteettinäyttö jäi harmittavan pieneksi sairastuttuaan hoitovirheen seurauksena. Taka-Piiska oli kuitenkin jalostusorina ensiluokkainen: sillä oli rakenne, luonne ja suku kohdallaan. Taka-Piiskan emä Pettorin Sylvi oli keskikokoinen, perusosaava ja muutenkin hyvin tavanomainen siitostammana elämänsä viettänyt suomenhevonen. Pettorin Sylvi periytti jälkeläisilleen hyvää kärsivällistä luonnetta. Osalla jälkeläisistä oni ilmennyt myös tasokkuutta kouluratsastuksessa.

Kerttusen emä Tipuliinu teki todella kunnioitettavan uran kouluratsuna kansallisella tasolla ja siirtyi siitoskäyttöön hyvin myöhään. Tipuliinu oli hyvin terve, sitkeä ja hyväluonteinen suomenhevostamma, jonka kanssa oli ilo kilpailla. Tipuliinulla on paljon sijoituksia heC-heA -tasoilla, suullisen tiedon mukaan tamma starttasi myös vaativassa luokassa. Tipuliinun isä Tenhokki oli tunnettu koulusuomenhevonen. Se kilpaili omistajansa kanssa vuosia hyvin menestyksekkäästi ja toimi myös jalostukäytössä samalla. Tenhokki periytti jälkeläisilleen etenkin potentiaalia kouluradoille. Tipuliinun emä Taalan Lyhde omasi menestyneen koulusuvun, mutta ei itse omistajansa iäkkyyden vuoksi päässyt koskaan kunnolla näyttämään taitojaan. Taalan Lyhde kiersi paljon näyttelyitä, mutta liikuntaa tamma sai lähinnä vain innokkailta naapurintytöiltä. Lyhde valittiin Tipuliinun emäksi suvun ja hyvän rakenteen perusteella.


Jälkeläiset

s. 07.10.2012 t. Villahaan Vellamo e. Tampuriini KTK-III
s. 05.10.2013 t. Villahaan Elmiina e. Lystin Elma KRJ-I Jälk. C
s. 15.12.2013 o. Villahaan Mikolaus e. Ikihelmi
s. 01.03.2014 o. Villahaan Piraus e. Välkkeen Pirra KTK-III KRJ-I
s. 28.05.2014 t. Villahaan Peppi e. Välkkeen Pirra
s. 01.06.2014 t. Villahaan Hilla e. Ikihelmi KRJ-I
s. 20.07.2014 o. Seljasaaren Voitto e. Ilo-Varpu KTK-II
s. 17.08.2014 o. Mäkisuon Miklas e. Vikaarin Saima
s. 12.04.2015 o. Villahaan Miilo e. Naavan Nelli SV-II

>> Kattavampi selvitys Murskavoiton jälkeläisistä




Kilpailumenestys

40 KRJ-sijoitusta

10.06.2014 KRJ helppo B1/50
09.06.2014 KRJ helppo B6/50
22.06.2014 KRJ helppo B5/40
11.06.2013 KRJ helppo B 6/40
31.05.2013 KRJ (tarina) helppo B 4/17
10.11.2012 KRJ helppo B 3/30
19.10.2012 KRJ helppo C 4/30
17.10.2012 KRJ helppo C 5/30
16.10.2012 KRJ helppo C 4/30
05.09.2012 KRJ helppo B 4/40
04.09.2012 KRJ helppo C 2/30
03.09.2012 KRJ helppo B 4/30
02.09.2012 KRJ helppo B 2/40
29.08.2012 KRJ Cup helppo C 23/282
28.08.2012 KRJ helppo C 1/60
07.08.2012 KRJ helppo C 1/80
06.08.2012 KRJ helppo C 1/40
30.07.2012 KRJ helppo C 7/60
28.07.2012 KRJ helppo B 5/60
27.07.2012 KRJ helppo C 2/60
25.07.2012 KRJ helppo C 5/60
17.07.2012 KRJ helppo C 3/60
13.07.2012 KRJ helppo C 5/40
11.07.2012 KRJ helppo C 5/40
10.07.2012 KRJ helppo C 2/40
09.07.2012 KRJ helppo C 6/40
07.07.2012 KRJ helppo B 6/60
06.07.2012 KRJ helppo B 6/40
04.07.2012 KRJ helppo B 3/60
03.07.2012 KRJ helppo B 3/40
01.07.2012 KRJ helppo B 4/40
30.06.2012 KRJ helppo B 7/60
26.06.2012 KRJ helppo B 4/50
26.06.2012 KRJ helppo C 7/50
24.06.2012 KRJ helppo C 3/60
23.06.2012 KRJ helppo C 4/50
23.06.2012 KRJ helppo B 6/50
21.06.2012 KRJ helppo B 1/50
21.06.2012 KRJ helppo C 1/30
20.06.2012 KRJ helppo B 6/50

Valmentautumassa

15.10.2013 Iiro Likanjoen kouluvalmennuksessa

Valmentautumassa jälleen, jipii! Tänään ei saatu Hanna Kuusistolaa valmentamaan alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, joten meitä ohjeisti Iiro Likanjoki. Keskityttiin tänään minun toiveestani pohkeenväistöön ravissa. Luulisi, että ne olisivat ihan selvää pässinlihaa meille kun kisattukin ollaan menestyksekkäästi, mutta juuri sen vuoksi on hyvä käydä treenissä silloin tällöin. Olen harjoitellut kotona aivan liian vähän väistöjä, minkä kyllä huomaa myös Murresta. Se on sinänsä oikein näpsäkkä väistäjä, mutta jotenkin ne raviväistöt näyttävät kovin epäpuhtailta ainakin videolta katsottuna. Valmennuksessa Iiro teetti meillä ihan perusväistöjä käynnissä ja ravissa uralta keskelle päin ja takaisin. Teimme koko valmennuksen hyvin yksinkertaisia tehtäviä, joissa vaadimme hevoselta sujuvaa väistämistä ja nätissä paketissa liikkumista. Osa väistöistä meni vähän penkin alle kun yritin keskittyä liian moneen asiaan yhtä aikaa, mutta osa väistöistä oli ihan superhyviä. Murre kulki kyllä tosi kivasti ja sai aina lisää vettä myllyyn kun kehuin sitä hyvien väistöjen jälkeen. Pitkästä aikaa hevonenkin innostui tekemisenmeiningistä ja oli vallan mukava ratsastaa!

09.07.2013 Hanna Kuusistolan kouluvalmennuksessa

Kävimme tänään luottovalmentajallamme Hanna Kuusistolalla hakemassa neuvoja laukannostoihin. Murre on alkanut lyhyen ajan sisässä vähän luistaa työnteosta ja laukannostot ovat alkaneet vähän falskata. Ori kyllä nostaa laukan, mutta nostoja ei meinaa saada millään teräviksi ja sulaviksi. Lähinnä ne ovat välillä hassuja hypähdyksiä, toisinaan koko paketti hajoaa käsiin noston yhteydessä. Hanna teetti meillä kivoja tehtäviä, joissa kaikissa pääpaino oli laukan nostamisessa ja ylläpitämiessä. Hanna painotti etenkin noston valmistelun tärkeyttä. Aluksi Hanna halusi nähdä pari nostoa ilman neuvoja ja tavanomaisia hypähdyksiähän niistä tuli. Murrea oli vaikea pitää kasassa noston ajan, mikä on sitten ärsyttävää siinä vaiheessa, kun laukan pitäisi rullata ja hevonen olla kivana pakettina mukana. Alkuun minun piti aina olla keräilemässä Murrea noston jälkeen takaisin. Hannan neuvojen kautta sain kuitenkin aivan uusia puolia ratsastukseen ja oivalsin, ettei Murrea ole pakko päästää lässähtämään. Oivalsin, että tarkalla ja tomeralla pohjetyöskentelyllä saan laukan nousemaan samalla, kun pidän kuitenkin edestä hevosen lyhyenä ohjalla. Tarpeeksi lyhyellä ohjalla, kuitenkin niin ettei suupieliin kohdistu turhaa pidättävää painetta, Murre alkoi nostaa laukkaa kerta kerralta siistimmin. Hyvä minä ja Murre!

08.05.2013 Hanna Kuusistolan kouluvalmennuksessa

Päästiin Murren kanssa pitkän tauon jälkeen oikein ohjatulle yksityistunnille tänään. Hanna Kuusistolan ohjauksessa keskityttiin suoralla uralla etenemiseen kaikissa askellajeissa. Murrella oli aluksi ihan höpöhöpövaihde päällä. Sitä oli hirvittävän vaikea saada kuuntelemaan ja tekemään töitä, sillä ori tuntui naureskelevan avuttomuudelleni ja sille, että sai itse päättää mihin mennään. Kaikkeni yritettyäni ja Hannan neuvoja tarkasti noudattaen Murre muuttui pikkuhiljaa ihan kivaksi. Suoraa uraa työstettiin niin uran sisäpuolella kuin keskihalkaisijallakin. Kaikki askellajit käytiin läpi myös keskineliöllä. Tehtävässä tuli siis muodostaa kentän keskialueelle neliö, jossa käytiin molemmilla pitkillä sivuilla ja käännettiin radan poikki niin, että muodostui symmetrinen siisti neliö. Näitä harjoituksia aion hyödyntää myös kotona. Etenkin laukassa Murre lähtee herkästi luikertelemaan ja puskemaan kohti uraa. Vasen kierros on aina ollut Murrelle se hankalampi puoli ja niin myös tänään. Eiköhän siitäkin selvitä, kun jaksetaan treenata!

10.06.2012 Kouluvalmennuksessa Järviluodossa

Riia Lehtosen kouluvalmennuksessa Järviluodossa. Valmentaja antoi palautetta: Valmennus alkoi alkuverryttelyllä, jossa pyrin korjaamaan ratsastajien istuntaa ja erityisesti eri liikkeiden valmistelua. Ratsastajien tuli ratsastaa kuviota, jossa molempiin päätyihin tehtiin suuri pääty-ympyrä ja jossa hevosen takapäätä piti väistättää vuoroin ympyrän sisään päin ja vuoroin ulospäin. Kunkin pääty-ympyrän jälkeen hevonen käännettiin läivstäjälle ja lävistäjän keskellä tuli tehdä viiden askeleen mittainen käyntisiirtymä. Kuviolta poikettiin välillä ja ratsastajat saivat mennä muutaman hetken itsenäisesti, kunnes pyysin ratsukoita siirtymään käyntiin. Välikäyntien aikana selostin seuraavaa tehtävää, jossa edellinen tehtävä tuli tehdä laukassa (käyntisiirtymän jälkeen tulevan kierroksen mukainen laukannosto). Uppe ja Murre suoriutuivat tunnin tehtävistä varsin hyvin, sillä molemmat työskentelivät erittäin ahkerasti ja korjasivat pienimmätkin virheet loistavasti. Uppe ratsasti Murrea hyvin johdonmukaisesti alusta saakka ja hän osasi valmistella apunsa hyvin. Ympyrällä tehtävissä väistöissä Murre tuntui ensin reagoivan hieman laiskasti, mutta Uppe kuitenkin onnistui saamaan Murren paremmin avuille ja pohjeavut paremmin perille. Laukkatehtävään siirtyessä Murre nosti muutaman kerran väärän laukan ja etenkin oikea laukka tuntui olevan sille haastavampi. Jotta parivaljakko alkoi onnistua tehtävässään, Upen täytyi antaa apunsa vielä hitusen selkeämmin ja tarkemmin, sekä istua hevosen selässä tasapainoisemmin.

03.06.2012 Estevalmennuksessa Järviluodossa

Nityan estevalmennuksessa Järviluodossa. Valmentaja antoi palautetta: Aloitimme tunnin verryttelemällä ensin kevyessä ravissa ja laukassa puomien yli. Laitoin toiselle lyhyelle sivulle viisi ravipuomia ja kentän toiseen päähän pääty-ympyrän molemmille sivuille puomit. Ravipuomien jälkeen nostettiin laukka, laukattiin toiseen päätyyn ja tehtiin pääty-ympyrä niin, että askeleet saatiin sopimaan puomille. Tehtävää tultiin vaihdellen pidemmässä ja lyhemmässä laukassa, ja koko ajan kevyessä istunnassa istuen. Sitten siirryimme tunnin varsinaiseen tehtävään. Ravipuomit nostin matalaksi innariesteeksi (5 osaa) ja pääty-ympyrän puomit kahden esteen innareiksi. Tehtävää tultiin laukassa molempiin suuntiin. Erityisesti kiinnitettiin huomiota tasaiseen laukkarytmiin ja ponnistuspaikkoihin. Nostin myöhemmin pääty-ympyrän innareita noin 70 cm korkeuteen, ja lyhyen sivun innarin viimeisen osan n. 80 cm:iin. Tehtävää tultiin myös näin molempiin suuntiin. Teitte Murren kanssa ahkerasti töitä koko tunnin! Muistit olla koko ajan skarppina ja Murre kuunteli herkeämättä apujasi. Kun esteitä nostettiin, alkoi Murre kuitenkin pudotella puomeja. Kun pyysin ratsastamaan reippaammassa temmossa ja enemmän eteen, alkoivat puomitkin pysyä kannattimillaan. Murre näytti loppujen lopuksi olevan innoissaan hyppäämisestä, vaikka väsähtikin vähän loppua kohti. Nämä tehtävät kuitenkin vaativat hevoselta keskittymistä! Istuntasi esteillä pysyi tasaisena ja rauhallisena ja siitä sait kehuja.

27.05.2012 Estevalmennuksessa Järviluodossa

Nityan estevalmennuksessa Järviluodossa. Valmentaja antoi palautetta: Tunnilla hypättiin siis verkkahypyiksi muutamaa pystyä, joille pyrittiin lähestymään tasaisessa laukassa ja saamaan hyvä ponnistuspaikka. Sen jälkeen hypättiin kahden laukka-askeleen sarjaa, jossa oli kolme estettä. Tämän jälkeen välejä pidennettiin niin, että väliin pyrittiin saamaan vuorotellen 5 pidempää askelta tai 4 lyhyempää. Lopuksi tultiin kaikki verkkaesteet ja sarja ratana molempiin suuntiin. Murre näytti jo alkuverkkojen aikana olevan aika kuumalla tuulella. Se pysyi kuitenkin hyvin käsissä, vaikka yrittikin välillä uhitella tunnilla olleelle toiselle oriille, Karille. Kun aloitimme työskentelyn, unohti Murre pelleilynsä ja alkoi keskittyä. Aluksi askeleet eivät oikein sopineet esteille ja laukka putosi useasti raville, mutta kun tulitte tehtävät useaan kertaan ne alkoivat pikkuhiljaa sujua. Huomasin, että aina kun oma keskittymisesi herpaantui, Murrekin lopetti työnteon. Sitä täytyi myös ratsastaa koko ajan aktiivisesti eteenpäin, jotta laukan rytmi säilyi. Muista siis keskittyä täysillä ratsastamiseen ja pitämään Murren mielenkiinnon yllä tekemällä vaihtelevia tehtäviä.


Päiväkirja

11.05.2014 Suunnitelmista ja tavoitteista

Murren päiväkirja on ollut totaalisella katkolla. Onneksi hevonen itsessään on saanut elää aktiivista elämää. Sen kanssa ollaan kilpailtu aktiivisesti kouluratsastuksessa, minkä vastapainona se on saanut viettää kisakausien välissä oripihaton elämää kotitallilla. Kisakausien väliset ajat ovat kyllä jotain todella antoisaa tämän pojan kanssa. Olemme maastoilleet koko perhe Murrella ahkerasti ja treenanneet kentälläkin ihan vain istuntaa ja muita simppeleitä ratsastajan omia asioita. Murre on kyllä maailman monin putte, kun se tuntuu muovautuvan iisisti ihan mihin tahansa käyttöön. Pitäisikö sillä vielä kokeilla esteratsun uraa ennen kuin ori päästetään kokopäiväiselle eläkkeelle? Se jääköön nähtäväksi. Murre pyritään ilmoittamaan suomenhevosten laatuarvosteluun kesän aikana, joten ainakin jotakin arvostusta herra toivonmukaan saa ennen eläkepäiviä! Mikäli sopivia emäehdokkaita löytyy, voisin olla halukas vielä muutamaan Mini-Murreenkin!

31.05.2013, KRJ-tarinakilpailut Cresendo-tallilla, helppo B, 4/17

Superhalpaan hintaan narsistinen suomenhevosori. Luulee tietävänsä kaikesta kaiken ja tuo sen mielellään esiin. Osaa paljon, esimerkiksi käyttää ratsastajaa hyväkseen. Syö paljon ja mitä vain. Suuret kuvitelmat omasta mahtavuudestaan, ei sääli kuskia, röyhkeä ja ylimielinen ratsu. Tästä jollekin narsistille sielunkumppani, oikea terapiaratsu!

17.07.2012 Neliapila-harjoitusta sileällä

Tutustuin viikonloppuna ratsastusta käsitteleviin tietokirjoihin, ja löysin paljon hyviä harjoituksia. Tein tänään Murren kanssa neliapila-harjoitusta, koska ori oli todella laiskalla tuulella. Neliapilan avulla se joutui työskentelemään kokoajan, ja vähitellen rentoutui ja liikkui paremmin eteen. Neliapilassa ratsastetaan siis 9m uran sisäpuolella ja päädyissä tehdään molempiin kulmiin voltit. Tein neliapilan aluksi käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin, jonka jälkeen istuin alas volteilla ja kevensin suorilla. Välikäyntien jälkeen pidensin askelta suorilla ja kokosin Murrea ennen voltteja. Lopuksi tein harjoitusta laukassa. Kääntäminen osoittautui todella haasteelliseksi, mutta kun keskityin tarpeeksi Murren pitämiseen oikealla linjalla, hevonenkin alkoi toimia paremmin. Lopputunnista annoin Murren venyttää kaulaansa ja ravailin rennosti voltteja. Olen todella tyytyväinen Murreen; se työskenteli keskittyneesti ja yritti parhaansa, ja kehitys alkutunnin laiskurista lopputunnin rennoksi ja ryhdikkääksi ratsuksi oli kiitosten arvoinen.

02.07.2012 Estetreeniä

Tänään oli aika huiskepäivä, kun päivällä oli aluksi serkun synttärit, ja sitten piti kiitää tallille liikuttamaan poni. Murre on nyt viettäny pari viikkoa vapaata, ja palaili viime viikolla takaisin hommiin. Viikonloppuna se oli vielä vähän kohmeessa, mutta tänään ei kyllä vauhtia puuttunut! Tämä oli ensimmäinen kerta loman jälkeen kun hypättiin, joten verkkasin kunnolla ja ratsastin askellajit läpi. Leikittelin asetuksilla ja tein temponmuutoksia. Murre oli tosi kevyt ja muutenkin hyväntuntunen kokoajan. Hypättiin kolmen pystyn jumppaa ja muutamaa yksittäistä pystyä ympyrällä. Jumpan korkeus oli ehkä noin 50cm, ympyräpystyt 70cm. Välillä Murrella meinas mennä askeleet vähän sekasin, eikä se malttanut kauheesti keskittyä jumpalla. Ympyrällä suju sitten jo paljon paremmin, kun sain hepan paremmin kuulolle eikä se lähtenyt alta pois. Loppuverkat tehtiin pellolla ja sitten palattiin kotiin. Huuhtelin koko hepan vedellä pesarissa ja talutin pihalla että kuivuu.

03.06.2012 Valmennuksessa

Tänään on vuorossa kouluvalkka kotitallilla, joten kerron vähän eilisestä. Olin oikeasti koko päivän tallilla kesäloman alun kunniaksi. Olin pakannut mukaan repullisen tavaraa mukaanlukien kameran, eväät ja orille leipää. Siivosin aamulla Murren karsinan, lakaisin käytävän ja putsasin ruokakipon. Ruuat ja tarhauksen oli tallinomistaja hoitanut jo aiemmin. Joskus puoli 12 otin Murren tarhasta, harjasin pihalla ja laittelin varusteet. Heitin repun selkään, naksautin kypärän kiinni ja sitten lähdettiin maastoon! Murre oli ihanan reipas. Ratsastettiin järven kautta laavulle, pysähdyttiin siellä ja nautittiin eväistä. Istuin kannon päällä ja syöttelin hepalle leipiä samalla kun itse ahmin omaa leipääni. En pitänyt Murrea mitenkään kiinni edes, se vain nökötti vieressä. Sitten jatkettiin matkaa ja otettiin laukkaa kunnolla. Murre oli niiin kiva! Samoiltiin metsissä ja pelloilla ja hiekkateillä puoltoistatuntia, jonka jälkeen heitin Murren suoraa tarhaan päiväheinille. Harjasin nurmikolla ihanassa auringonpaisteessa satulahuovan ja laitoin sen sitten takaisin. Suojatkin putsasin ja järjestin vähän Murmelin kamoja. Sitten seurasi pitkä ja huvittava valokuvaustuokio. Ensin otin orista kuvia tarhassa, mutta koska se alkoi vähän jöröillä mulle, otin sen kiinni ja vein nurmikolle napsimaan ruohoa. Otin sitten aika hassuja turpakuvia ja nauroin niille maha kippurassa. Sitten vain hengailin ja hoidin joitakin pikkujuttuja. Illalla autoin laittamaan hevosille iltaruuat valmiiksi ja toin hevosia sisälle. Melkoisen pitkä mutta mukava tallipäivä!

01.06.2012 Ei oo pakko jos ei taho

Tänään ei ollut Murrella mikään kaikkein suvaitsevin päivä. Tulin pikkusiskon kanssa tallille ja systeri toimikin orjanani tänään. Tuuli haki Murren tarhasta, harjasi ja varusti. Kentälle hän tuli korottamaan esteitä, joten oli melkoisen luksuspäivä! Vaikka puitteet olivat kunnossa, ei se silti estänyt Murrea hölmöilemästä. Alkuverryttelyissä ori paineli niin hirvittävää vauhtia, ettei ajatuksenikaan pysyneet perässä. Verkkahyppy pienen pystyn yli oli aivan kaamea, eikä suoritukset parantuneet varsinaisilla esteillä. Tuuli vain naureskeli ja korotti esteitä. Me hypätttiin 80cm pystyjä ja ihan kehnostihan se meni. Murre loikki kokoajan sinne tänne ja esteillä laukkasi coolisti ohi. Pyysin tallinomistajan katsomaan, liikkuuko Murre puhtaasti, onko jalat turvoksissa, onko satulavyö sopivan tiukalla yms. Kaikki oli kunnossa, joten tämä oli taas näitä päiviä sarjassamme "Ei oo pakko jos ei taho". Juuri kun aioin lopettaa hyppelyt ja alkaa loppuverkkaamaan, Tuuli kehotti hyppäämään vielä kerran sinisen okserin. Valmistelin Murren kunnolla ja olin aivan varma, että yli mennään. No juu, kyllähän minä lensin esteen yli, oikein komealla kaarella. Murre tosin jäi toiselle puolelle. Että näin. Lähestyin sille pahuksen siniselle okserille ainakin kymmenenkertaa, kunnes Murre suostui hyppäämään. Hypyn jälkeen ei ollut minkäänmoista ongelmaa: hyppäsin vielä pari pientä pystyä ja kerran sen sinisenkin. Eli silkkaa pelleilyä se vain harrasti kustannuksellani. Tallissa hoidettiin yhessä heppa pois, loimitettiin hikiloimella, mitattii rehut valmiiksi iltaruokaa varten ja otettiin pari kuvaa ponista. On se niin ihana kamala humma!

31.05.2012 Perinteinen päiväkirjamerkintä tämänpäiväisistä puuhista

No just, olipa nyt taas kivaa kun lähin pyörällä tallille ja kesken matkan alkoi järjetön sade. Poljin niin kovaa kuin pääsin ja kirosin jäätyviä käsiä ja märki hiuksia. Tallille päästyäni tähyilin tarhoille, jossa heppaparat seisoskelivat harjat takkuisina. Juoksin talliin ja suoraa vessaan. Otin tallikamat repusta, vaihdoin ne ja kuivasin käsipaperiin hiukset. Jestas sentään mikä ilma! Päätin puunata Murren varusteita ennen kuin menen pelastamaan ponin sateesta. Pyyhin suitset päällisin puolin, samoin satulan. Vähän aika sitten ne juuri hinkkasin kunnolla, joten tällainen pikaputsaus oli ihan hyvä. Sade sen kuin yltyi kokoajan, joten saatuani varusteet puhtaaksi en voinut enää viivytellä. Kyselin tallilla olevilta kävijöiltä, kuinka moni on menossa maneesiin ratsastamaan. Muutama oli menossa, mutta luultavasti sovimme kaikki saman katon alle. Murre seisoi jalat tiukasti maassa kiinni tarhan perimmäisessä nurkassa. –Tuu tänne pöljä! Maisk maisk, tuuhan nyt. Murre! yritin turhaa huhuilla oria lähemmäs. Lopulta minun piti rämpiä tarhan päätyyn ja hinata poni sieltä portille. Aivan kuin se olisi hieman pistänyt hanttiin. Ei kai se nyt oikeasti halunnut jäädä tänne sateeseen?! Saatuani Murren talliin vein sen heti pesariin. Sillä ei tietenkään ollut loimea päällä ja oli herra mennyt piehtaroimaankin. Mielessäni pyöri hyvin ristiriitaisia ajatuksia, mutta yritin kuitenkin ajatella positiivisesti: onni on maneesi. Pesin orin jalat ja selän. Irrotin mutaa varmaan viidellä eri harjalla ja lopuksi pöläri+peruspehmeä-käsittely. Harjan setvimiseen meni myös aikaa, samoin häntään. Kun vihdoin sain ponin kuivaksi ja varustettua, olivat muut jo ehtineet käydä liikuttamassa heppansa. Minulla oli siis koko maneesi käytössä, ja sepäs vasta riemastuttikin! Ratsastin ensin kaikki askellajit läpi ja tein sitten puomeilla temponmuutoksia ja taivuttelin ympyröillä. Murre oli ihan ok, mutta vähän hätäinen. Huomenna mennään onneksi esteitä, joten tulossa on vähän kivempi päivä. Liikutuksen jälkeen laitoin Murrelle sadeloimen ja kiikutin takaisin ulos. Sitten lähdin polkemaan kotia kohti. Olispa oma auto!

29.05.2012 Lyhyttä muistiinpanoa

Poikkesin vähän viikko-ohjelmasta ja ratsastin eilen koulua, tänään puomeja. Murre oli ihanan reipas ja hyväntuulinen, joten puomit meni tosi hyvin. Vaihtelin vähän tempoa ja puomien väliin tuli aina tietty määrä askeleita. Hyvin sujui koko juttu, oon niin ylpee mun putesta! Ratsastelun jälkeen pesin hepan pesarissa ja menin taluttelemaan ulos että kuivuisi koko komeus. Käytiin myös vähän maistelemassa ruohoa ja Murre oli kyllä niin iloinen! Innolla odottelen 3.6 järjestettävää estevalmennusta tallilla, koska viimeksikin oli niin hyvä treeni. Jos Murrella jatkuu tämä hyväntuulinen kausi, tulee sunnuntaista tosi hyvä valkka!

27.05.2012 Hulinaa ja huisketta

Iltapäivällä aurinko myhäili taivaalla älyttömän onnellisena siitä hikoilun määrästä, jota se eläville olennoille tuottaa. Poljin kohti tallia niin lujaa kuin vain kaikelta hikoilulta pääsin. Nitya oli vähän aika sitten soittanut minulle, että Murre on tullut aidoista läpi ja on nyt karkureissulla. Tallin pihassa heitin pyörän epäsivistyneesti nurmikolle ja juoksin porukan luokse. Melkein koko tallijengi oli siinä riimunnarut ja herkkuämpärit käsissä valmiina pyydystämään MINUN hevostani. Hävetti. Painikoin kuitenkin ihan turhaa, sillä Murre löytyi pian Jantusten pihalta, eli ei siis kovin kauaksi ehtinyt. Palasimme talliin hikisinä ja minä erityisesti hyvin hyvin nolona. Ja mitä tekee Murre? Ravaa koko talutusmatkan ajan ja pihalla yrittää kerjätä rapsutuksia. Miksi tuon turjakkeen täytyy olla noin tyhmä. Telkesin orin hetkeksi karsinaan, ja hain sillä välin harjat ja varusteet. Sitten söin välipalabanaanin ja join paljon vettä. Pienen tauon jälkeen olin valmis jatkamaan pöljän ponin kanssa. Pesari oli varattu, joten talutin Murren ulos harjauspuomiin. Aluksi hepan oli ihan pakko kokeilla missä menee ärsytyksen raja, ja aika pian sille ärähdin, joten hän päätti sitten pysyä hissukeen loppuhoitosession. Luojan kiitos. Varusteet niskaan ja kentälle. Talutin heppaa maastakäsin alkuverkkojen ajan ja keräsin positiivista energiaa. Sitten hyppäsin kyytiin ja ratsastin ravissa ympyröitä. Tein ympyröitä ulos ja sisälle ja asettelin suuntaan jos toiseen. Murre oli vauhdikas ja ihan kiva, mutta mulla ei oikein fiilis riittäny kun mietin vaan hevoseni tyhmyyttä kokoajan. Tein automaattivaihteella kaikenlaista ympyrätouhuilua ja vasta aivan lopussa Murmeli sai mut hyvälle tuulelle. Se reagoi kaikkeen mitä siltä pyysin ja kulki nätisti. Annoin sille superkiitokset ja jalkauduin taluttamaan loppukäynnit. Tallissa tajusin, ettei hevoselle voi olla vihainen. Et saavuta mitään mykkäkoululla tai ärtymyksellä, paitsi ehkä vastareaktion hevoselta. Ponille pusuttelut ja halit tallissa ja sitten tarhaan riekkumaan. Tallissa putsasin Murren ruokakipon ja muutenkin siistin suolakiveä ja harjoja ja kaikenmoista. Illalla aurinko oli jo ehtinyt laskea sen verran, että oli mukavampi mennä kotiin. Ja huomenna Murre pysyy aitojen sisäpuolella tai muuten minä suutun!

26.05.2012 Maastossa

Tosiaan, tänään juoksuttelin Murrea kaikissa askellajeissa ehkä noin 15 minuuttia. Sen jälkeen laitoin ohjat kiinni, hyppäsin selkään ja ohjasin orin hiekkatielle. Lähdin köpöttelemään hiekkatielle sinne suuntaan, mihin Dintti oli neuvonut, jotta löytäisin uittopaikan. Noh, aluksi patikointi tuntui ikuisuudelta, joten otin vähän ravia ja laukkaa kun tuli pitkä suora pätkä. Tämän jälkeen Murre oli entistä hikisempi, joten toivoin löytäväni järven pian. Kun päästiin isommalle tielle ja ohitettiin lehmätila, aloin jo nähdä puiden lomasta vesialueita. Hihkuni riemusta ja ravasin rantaan. Murre oli aivan innoissaan, porskutteli innoissaan ja äkkiä se olikin sitten jo vedessä selällään. Onneksi ehdin alta pois ja annoin orin hetken vilvoitella. Melko nopeasti Murre kuitenkin halusi takaisin maalle, taisi olla vielä pikkuisen kylmää vesi. Nousin selkään ja kävelimme takaisin tallille. Tallilla viilasin ponin ja vein tarhaan kuivumaan. Sitten putsasin orin satulan ja suitset sekä suojat. Kirjoittelin hoitopäiväkirjaan kuulumisia ja kirjoitin hoitajahaku-ilmoituksen, jonka ajattelin viedä ainakin tallin ja kyläkaupan seinälle.

23.05.2012 Kiva tallipäivä

On iltapäivä. Eikä mikä tahansa iltapäivä vaan ihanan kesäinen iltapäivä. Viuhdon pyörälläni kohti tallia ja perille päästyäni miltei heitän pyörän sivuun ja pingon talliin. Moikkaan mennessäni Dinttiä ja Nityaa, nappaan harjat mukaani ja säntään samantien tarhalle. "Pröhöhöhö" tuumaa Murmeliini saapuessani portille. Nappaan pojan samantien kiinni ja talutan ruohikolle. Muutama yksittäinen pääskynen humahtavaa ohitse, mutta muuten on melkolailla aavemaisen harras tunnelma. Murre ujuttaa heti nokkansa ruohikkoon ja huiskaisee hännällä muutaman inhottavan itikan tiehensä. Harjaan höppönpöppöä rennolla mielellä ilman kiirettä ja hoilaan Leevi and the leavingsiä. Istahdan Murren pään tasolle ja letitän otsaharjaan soman pikkuletin. Sitten jatkan harjailua ja setvin harjan ja hännän. Ja kun istun ponin tasolle uudestaan, puran lettivirityksen, koska sen kanssa ponin maaliläikkänassu näyttää entistä naurettavammalta. Harjattuani koko komeuden, huikkaan ohimenevältä tytöltä apua ja saatuani hevosvahdin, käyn hakemassa suitset. Hilpaisen takaisin pihaan ja kiitän tyttöä suuresti. Sitten suitsin hummani, talutan kentälle ja hyppään tuolin päältä selkään. Murre murisee aluksi kauheasti, eikä tahtoisi tehdä yhtään mitään. Kyllä huomaa että eilen oli vapaapäivä. Toisteltuani temponmuutoksia lävistäjällä jonkun aikaa, alkaa Murre kulkea nöyremmin ja vastata apuihin tehokkaammin. Laukka sujui tänään todella upeasti, ehkä satulattomuudella oli osansa asiaan. Tein laukassa ympyröitä ja lopputunnista ravissa pitkin ohjin istuntajuttuja. Murre liikkui itseasiassa ihan kivasti pelkällä istunnalla, vaikka välillä oli vähän kysymysmerkkinä että häh, miks toi ei kisko suusta. Liikuttelun jälkeen viilasin hiet pois ja heitin ponin takaisin ulos. Sitten otin vähän kuvia tallista ja Murmelista ja putsasin harjat. Järjestin myös kaapin, joka jäi muuton seurauksena vähän sekavaksi (heittelin sinne vain kaikki sikin sokin, ai jai jai). Kävin itse lenkkeilemässä ennen iltatallia, ja autoin sitten iltatallin tekijöitä viemällä sapuskoita ja muuta. Sitten onnellisena jätskikiskan kautta kotiin, heippa!

20.05.2012 Muutto Järviluotoon

Eilen tultiin tänne uuteen talliin ja tää on niiiin kiva! Murrelle oli aluksi pieni hurjuus tuo tallin käytävä, kun talli on täynnä oreja. Se ei ole kovin machoilevaa sorttia, vaan alistuu yleensä kaikkein alimmaksi tyypiksi. Siksi se stressasi eilen tosi paljon käytävällä olemisesta, ja käyttäytyi harjatessa _karsinassa_ tosi kiltisti, kivaa. Tänään sunnuntaina menin kentällä väistöjä käynnissä ja ravissa, enkä itseasiassa laukannut ollenkaan. Otettiin siis aika rennosti ja käveltiin lopuksi maastossa tutustumassa reitteihin. Murre oli tosi mukavalla tuulella, vaikkakin aluksi ei meinannut jarrua löytyä millään.

18.05.2012 Muuttoaikeita ja hyppytreeniä

Tosiaan, nyt me vaihdetaan maisemaa Villahaasta Järviluodon tallille. Olen tullut siihen tulokseen, että tarvitsemme valmentautumista ja muuta elämää ja tätä juurikin saamme Järviksessä. Virallinen muutto on huomenna, eli olen tänään kovasti pakkaillut kamoja ja miettinyt etukäteen huomisen aikataulua. Tänään perjantaina me kuitenkin vielä otettiin hyppymahdollisuudesta kaikki irti, ja raahauduttiin kentälle (nyt se oli jopa kuiva jo). Verryttelin heppaa puolikkaalla kentällä tuuppaillen ja laukkaa työstäen. Hyppäsin kolmen pystyn sarjaa, yhtä trippeliä ja yhtä pikkukavalettia. Monipuolinen valikoima osoittautui positiiviseksi asiaksi, koska Murre oli tosi hyväntuntunen ja innoissaan. Sarjalla luonnollisesti meno aluksi vähän takkusi, mutta saatiin aika äkkiä kiinni rytmistä. Trippelille vauhti saatiin heti alussa tosi pontevaksi, joten sen kanssa ei ollut ongelmia. Kavaletille Mursu suorastaan nauroi, mutta hyppäsi yli kuitenkin kiltisti. Oon tosi tyytyväinen, että vihdoin ollaan saamassa valkkamahdollisuus, koska haluan apua ongelmakohtiimme. Tarhakavereita pojalla tulee varmasti ikävä. Se ehti kiintyä Umppaan kovasti. Karsin nyt muuton aikaan varusteista suurenosan pois. Mulla on jotain ihan turhia harjoja ja otsapantakrääsää, loimista puhumattakaan. Enhän mä edes käytä Murrella kuin kolmea loimea periaatteessa, niin miksi sillä täytyy olla KAHDEKSAN loimea. Juu en tiedä, niitä on vaan kertynyt. Ja riimujakin pojalla on KOLME. Riimunnaruja on kymmenen. Hmm.

17.05.2012 Sileällä

Lits läts sanoi lammikot, kun loiskin niiden yli tallipihalla. Lukaisin ilmoitustaulun, jaarittelin ja juoruilin hetken parin vakikävijän kanssa ja lähdin sitten tarhalle. Hevoseni pörisi portilla vaimeasti. -Mitäs kultsi? Ai kauhee sä oot sottanen. Voi elämä sun kanssa oikeesti Murre! huokailin ja kosketin orin kaulaa, joka oli täysin kovettuneen mudan peitossa. Luonnollisesti en ollut varautunut tähän, joten hienot aikatauluni menivät uusiksi. Pesarissa kumisuka pyöri ja piikkisuka raastoi mutaa irti. Pölärillä huiskin irroneet liat irti ja viimeistelin pehmiksellä. Onneksi Murmeliini oli tosi kiva ja vaikka annoin sille pari herkkuakin välillä, se ei alkanut kerjätä lisää. Heitin varusteet selkään ja talutin ponini maneesiin. Ei ole mitään järkeä mennä sottaamaan juuriharjattuja jalkoja märälle kentälle, joten maneesi oli tosi hyvä vaihtoehto. Alkuverkan ajan Murre oli vähän tylsä. Sitä ei jaksanut kiinnostaa mikään, vaan se jyräili ja kaahotti tavanomaiseen tyyliinä. Aloin sitten tehdä kahdeksikkoa ravissa, ja tästä Murre yllättäen tykkäsi. Se jaksoi keskittyä ja odotti sulosesti kokoajan uusia apuja. Aluksi tein ihan normikahdeksikkoa, sitten tein niin että joka toisella kierroksella asetin sisään ja joka toisella ulos. Murre oli vähän tönkkö oikealle asetettuna, mutta vertyi mitä enemmän siltä pyysi. Sitten annoin hepan kävellä ja huokaisin itsekin hetken. Maneesissa oli ihan ylikuuma, mutta en halunnut lähteä sotkuilemaan kentälle. Laukassa työskentelin aluksi pääty-ympyrällä, mutta ihan ekana nostin laukan suoralla uralla, koska tiesin ettei Murre ollut niin reippaalla tuulella että olisi viitsinyt nostaa ympyrällä laukan. Pääty-ympyrä-juttujen jälkeen lisäsin toisen ympyrän kahdeksikkoon ja ratsastin vastalaukassa toisen ympyrän. Aluksi Murre oli tosi vaikea saada pysymään vastalaukassa, mutta hoksattuaan mitä pyydän, sujui työskentely ihan semihyvin. Lopuksi mentiin ravailemaan ja kävelemään pellolle. Tallissa Murrelle loimi ja extra-herkkuleipää ja -porkkanaa. Ja rapsutuksia kerrankin oikeen aimoannos! Kyllä oli tyytyväinen illalla sekä heppa että omistaja.

15.05.2012 Höntti poni

Kun pyöräilin tallille, mulla oli päässä tarkat visiot siitä, mitä me tulevaisuudessa tehtäisiin. Kun sitten näin pöljän orini ryömimässä tarhan aitojen ali, kaikki hienot suunnitelmat haihtuivat ja tilalle tuli kauhunsekainen kääkätys. -Murre voi idiootti sun kanssa mitä sä teet! huusin ja juoksujalkaa pingoin tarhalle. Ori kampesi itsensä pystyyn ja jäi ihmettelemään mekastustani. Kun talutin hevosta talliin, mietin, onko meidän tulevaisuus tätä. Että opetellaan pysymään lankojen sisäpuolella. Tallissa jatkui sama pöljäily. Mykkyrä kiskoi riimunnarua irti kaikinvoimin ja saatuaan sen irti, lutkutti sitä suussaan niin kauan, kunnes narusta oli jäljellä vain onneton märkä köntti. Ja minä en huomannut mitään, koska mietin tulevaisuutta. Kentällä Murre oli vähällä ravata aitaa päin. Ja ai niin, sai se minut alaskin selästä kerran. Tänään ei mennyt siis ihan putkeen, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Parasta tässä on kuitenkin se, ettei Mumpelo ole äkäinen tai muuten vain tyranni. Se on lupsakka ja sympaattinen otus, mutta tavattoman pöljä. Ehkä huomenna menee paremmin. Ja ehkä saan tehtyä meijän suuntaa-antavan viikko-ohjelmankin joskus.



VIRTUAALIHEVONEN / PÄÄKUVA © VRL-01811 / RAKENNEKUVA © PIRJE PAANANEN, SUOMEN HIPPOS